Stef Penney: Näkymättömät

Stef Penney: Näkymättömät
Kustantaja: Bazar 2013
Alkuteos: The Invisible Ones 2011
Suomennos: Jaakko Kankaanpää
Kannen suunnittelu: Nils Olsson
Sivuja: 495
Brittiläinen romaani

"Aivan. Eli sinä epäilet, että tyttäresi murhattiin kuusi vuotta sitten - etkä ole koskaan puhunut siitä kenenkään kanssa ennen kuin vasta nyt?"
Leon Wood levittää kätensä, kääntää taas katseensa minuun ja kohauttaa olkapäitään.
Minkä vuoksi Leon Wood ei etsinyt kadonnutta tytärtään aikaisemmin?

Eletään 1980-luvun Englannissa. Brittiläinen valtaväestö elää arkeaan: lapset käyvät koulua ja palaavat koulun jälkeen kotitaloihinsa. Puhdasverisen mustalaissuvun poika JJ taas palaa koulun jälkeen sukunsa asuttamaan leiriin. Jankon suvussa on paljon salaisuuksia, joista suurin on seitsemän vuotta aiemmin kadonnut Rose, suvun hurmaavan, mutta pelottavan Ivo Jankon vaimo. Onko Rose karannut vai onko hänet murhattu? Liittyykö katoaminen Rosen ja Ivon pieneen Christo-poikaan, joka kantaa suvussa periytyvää sairautta. Osin mustalaisjuurinen yksityisetsivä Ray Lovell saa toimeksiannon Rosen isältä. Rayn on selvitettävä Rosen kohtalo. Samalla hänen on kohdattava oma toinen puolikkaansa, mustalainen verenperintönsä.

Stef Penneyn Näkymättömät on paitsi katoamista, sairautta ja sukusalaisuuksia pursuava jännityskirja, myös romaani, joka pureutuu edelleenkin ajankohtaiseen asiaan: mustalaisten asemaan (britti)yhteiskunnassa. He ovat teoksen nimen mukaisesti näkymättömiä.

Mutta siitä kaikesta huolimatta me olimme asioista perillä. Minä (etenkin minä, koska ulkomuotoni oli tumma) tiedän, miltä tuntuu, kuin haukutaan likaiseksi mustiaiseksi, ja tiedän myös leiripaikkoja koskevista pitkistä, kaunaisista kiistoista, tiedän häädöistä ja valituksista ja kahnauksista koululaitoksen kanssa. Tiedän molemminpuoleisesta luottamuspulastam jonka takia Leon ei kertonut tyttärestään poliisille - tai mennyt kenenkään muun yksityisetsivän puheille.

Näkymättömät on toisaalta koukuttava jännärimäinen lukuromaani, toisaalta se on teos, joka nostaa esiin yhteiskunnan epäkohtia ja pohtii niin sukupuolten välistä tasa-arvoa kuin ennen kaikkea kasvamista kahden kulttuurin välissä. Etenkin Ray, puoliksi mustalainen, puoliksi gorijo, valkolainen, kokee hyväksyntää juuri (melkein) keskiluokkaisena brittinä, jonka mustalaispiirteet eivät näy kuin mustalaisille. Teini-ikäinen JJ puolestaan miettii, millaista olisi asua talossa tai ihastua valtaväestöä edustavaan tyttöön. Kummallakin on omat kipupisteensä, melkein riivaajansa.

Penneyn kirja ei ole mikään suuri yhteiskunnallinen romaani, mutta viihteen keinoin on ennenkin pohdittu tärkeitä kysymyksiä - ja sen Penney tekee varsin hyvin. Rayn ja JJ:n vuorovedoin minäkertojina rakentuvaan kertomukseen mahtuu paljon. Kustantaja luonnehtii Penneyn romaani "älykkääksi ja koukuttavaksi mysteeriksi". Koukuttavuuden suhteen olen samaa mieltä: etenkin loppupuolella kirjan lukemista ei olisi millän malttanut keskeyttää. Näkymättömien lukeminen toki kutkuttaa sisäisen salapoliisin älynystyröitäkin, mutta ei keskivertodekkareita enempää. Mysteeri on kirjoitettu hyvin ja kirja osaa yllättää usemmankin kerran. Paikoin romaanin monet teemat kuitenkin hukuttavat sen vetävyyden, monista juoniaineksista olisi voinut karsia jotain pois ja kirjaa olisi voinut tiivistää muutaman tarinalinjan osalta. Juonellisten oksien karsiminen olisi tehnyt kerronnasta intensiivisemmän, nyt romaaniin on jäänyt paikoin löysyyttä, joka aavistuksen syö sitä vetävyyttä, joka mysteeriin kuuluu. Toisaalta, on myönnettävä, että lukuisat tarinanversot taustoittavat hyvin esimerkiksi mustalaiskulttuuria. Kaltaiseni rivilukija saikin paljon irti nimenomaan mustalaiskulttuurin kuvauksesta ja niistä tunnoista, joita gorijojen maailmassa asuva Ray ja mustalaisleirissä asuva JJ käyvät läpi.

Näkymättömät toimisi hyvin myös elokuvana. 1980-lukulainen ajankuva, mustalaisyhteisön ja valtaväestön väliset jännitteet sekä koleansävyiset maisemat on helppo piirtää omille verkkokalvoille jo kirjan sivujen välityksellä, miksei siis televisionkin kautta.

Kokonaisuudessaan Näkymättömät on mysteeri minun makuuni. Se hyvin kirjoitettu, sopivan yhteiskunnallinen ja enemmän verkkainen kuin toiminnallinen romaani. Se pitää otteessaan, ajatteluttaa ja kietoo lukijansa aavistuksen hyiseen - ja erilaiseen - brittiläiseen tunnelmaan.

***½

Myös Mai Laakso on lukenut kirjan.