sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Meri Savonen: Tonttulapset ja seikkailujen joulu


Meri Savonen: Tonttulapset ja seikkailujen joulu
Kustantaja: Saarni-kirjat 2010
Kuvitus: Sirja Iisakka
Sivuja: 133 (+loppulaulu)
Kotimainen lastenromaani

Tiitu katsahti Joulupukkia hämmästyneenä. Hän tiesi, ettei tonttuja kutsuttu Takkasaliin ilman kunnon syytä. Takkasali on Korvatunturin suulin sali. Siellä pidettiin kaikki yhteiset tilaisuudet, kuten tonttujen oma joulujuhla, ja käsiteltiin kaikki tärkeät yhteiset asiat. Joulupukin vakavasta ilmeestä Tiitu päätteli, että tällä kertaa Joulupukilla ei olisi hyviä uutisia.

Pitkälettinen Tiitu Pietaryrtti, tämän veli Timi sekä heidän parhaat ystävänsä Tuisku ja Verne ovat tuoreita tonttukoululaisia, innokkaita opettaja Kultapiiskun johdolla opiskelevia lentoporoluokkalaisia. Koulunalkua ja lentoharjoituksia sävyttää kuitenkin huoli, kun ihmislasten usko joulupukkiin ja samalla tonttuihin tuntuu karisevan koko ajan. Postia pitävällä vaari Riihirannalla ei ole juurikaan kantaa kirjeitä joulupukille. Joulu on pelastettava! Joulun turvaamiseksi Timi ja Verne keksivät melkoisen juonen, johon Tiitu, Tuisku sekä lentävät porot valjastetaan mukaan. Vaan mitä tehdä, kun lumipyry sakenee, tonttulapset eksyvät toisistaan ja ihmiset tulevat aivan lähelle?

Loppiainen on vielä oikein hyvää aikaa joulukirjalle. Moni pakkaa tänään joulukoristeet odottamaan tulevaa joulua, mutta omassa perheessäni joulu saa (kuusta lukuun ottamatta) jatkua nuutinpäivään saakka. Luin toimittajanakin tunnetun Meri Savosen esikoisromaanin Tonttulapset ja seikkailujen joulu (2010) ääneen omille lapsilleni jouluviikon aikana. Seikkailuun kuljettava saturomaani oli juuri sopivaa luettavaa sydäntalven suurimman juhlan hetkinä.

"Jos Tiitulle käy jotain, se on kokonaan minun syytäni. Voi, miksi meidän piti lähteä koko matkalle? Sisko oli oikeassa: se oli aivan liian uhkarohkeaa", Timi sanoi ja painoi päänsä pöydälle käsiensä väliin.
Sitten kumpikaan ei enää sanonut mitään pitkään aikaan.


Tonttulapset ja seikkailujen joulu on perinteitä kunnioittava saturomaani, jossa ongelmalähtöinen alkuasetelma johtaa jännittävään seikkailuun. Savosen kirjan seikkailullinen tunnelma on vienyt monet muutkin kirjablogistit mukanaan. Vaikka kirjan vastaanotto blogeissa on ollut oikein myönteinen, ovat joulun perinteisiin liittyvät seikat saaneet aikaan kysymyksiä: Paula pohti angloamerikkalaisen (joulu)kultuurin tuloa kotimaiseen lastenkirjallisuuteen ja sai Tonttulapsista ja seikkailujen joulusta muistumia Harry Potterien luudalla lentämisestä ja Tylypahkasta. Totta onkin, että tonttukoulun eri luokkien tuvissa on yhtymäkohtia J.K. Rowlingin luomien Rohkelikkojen ja Puuskupuhien kanssa, tosin suomalaiseen tapaan koulua käydään ihan päiväaikaan toisin kuin Potterien sisäoppilaitoksessa. Lentävien porojen idea mietitytti myös Kirsiä. Vaikkevat suomalaiset joulupukin porot Wikipediankaan mukaan lennä, alkavat lentävät porot olla miltei uskottavia niin amerikkalaisen populaarikulttuurin kuin kotimaisten Niko Lentäjänpoika -elokuvien myötä. Santaparkin sivuilla väitetään kaikkien porojen oppivan lentämään, uskokoot kuka haluaa. Omille lapsilleni lentävät porot sopivat kirjaan, itsekin pienen alkunikottelun jälkeen annoin niiden kuulua tarinaan. Värikäs päivä -blogin Viivin tavoin koin kirjan nautittavana ja lentävistä poroistaan huolimatta ennen kaikkea kotimaisesta jouluperinteestä hyvin vahvasti ponnistavana.

Perinteikkyys onkin mielestäni Savosen kirjan leimallisimpia puolia - hyvällä tavalla. Suomalainen joulunalusaika on sopivasti salaperäinen: Korvatunturi viettää ihmisten silmissä hiljaiseloa, sillä tontut asuvat sen sisällä. Folklorea mukaillen on myös muita kuin joulutonttuja, esimerkiksi Justus Tunturikäpälä-niminen saunatonttu huolehtii hyvin omasta tontistaan. Myös tarinan kehys ja kertomuksen eteneminen ovat itsessään mitä tahansa saturomaania mukailevia: neuvokkuudella ja ystävyydellä on mahdollista selvitä mitä erilaisimmista yllätyksistä. Vaikka kerronta on paikoin verkkaista, koukuttaa Savosen romaani niin, että kirjaa on miltei pakko ahmia luku toisensa jälkeen. On pakko saada selville, kuinka tonttulapsille, poroille ja koko joululle kaiken tiimellyksessä käy.

Tonttulapset ja seikkailujen joulu on mainio vuodenaikakirja. Se pitää aikuistakin lukijaa otteessaan suorastaan vanhanaikaisen viehättävästi. Savonen jatkaa Tiitun, Tuiskun, Timin ja Vernen seikkailuja ainakin Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat -kirjassaan, joka valkovuokkojen täplittämän kansikuvansa perusteella sijoittuu kevääseen. Viihdyin Tonttulasten ja seikkailujen joulun parissa niin hyvin, että odotan jo innolla tuon keväisen kirjan lukemista.

****

Lasten kommentit:
Viisivuotias: Lentokoneet lentää kyl enemmän kuin porot. American Airlines! 
Seitsenvuotias: Tää oli ihan paras kirja. Mä annan tälle ainaskin viiskyt tähtee. Kaikki oli parasta. Meidän luokan L sanoi, ettei joulupukkia ole olemassa, mutta onpas. Mä aion uskoa joulupukkiin aina. L on ihan tyhmä.

12 kommenttia:

  1. Oi, tämä vaikuttaa tosi suloiselta näin aikuisenkin silmin. Kuten varmaan muistat, en koe itse olevani yhtään jouluihminen. Ja jostain syystä etenkin joulupukki ja tontut onnistuvat usein ärsyttämään minua (varsinkin jos ne ovat mauttomia tai niitä on liikaa - missä tahansa muodossa, koristeissa tai korteissa esimerkiksi). Kuitenkin Joulutarina -elokuva saa minut aina itkemään ja rakastan yli kaiken Suurta Tonttukirjaa, joten kaipa jossain syvällä sisälläni kuitenkin asuu ihan pikkuriikkinen jouluihminen, joka nauttii kaikista vanhanaikaisista ja nostalgisista jouluun liittyvistä jutuista. :D Tämä kirja vaikuttaa siltä, että jopa minä voisin ihastua tähän. Laitan tämän korvan taa pieniä ystävien lapsia silmälläpitäen.

    Mutta voi noita lastesi kommentteja! :D Etenkin viisivuotiaasi lausahdus sai nauramaan ääneen, ihana!! Tästä tuli hyvälle tuulelle, kiitos (ja terkkuja sinne pikku kriitikoille!). <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, tämä on tosi suloinen. Sopivasti jännittävä, kuitenkin rauhallinen, sopiva joulun aikaan.

      Muistankin sinun olevan enemmän muiden juhlien ystävä kuin joulun. Minä taas rakastan joulua, joskaan en ole yletön tonttu-fani. Suuri tonttukirja on minulle tärkeä ja suorastaan rakas. Siihen liittyy hyviä lapsuusmuistoja ja nyt aikuisena minulla on kirja - totta kai - omassa hyllyssäni, kuten myös sen jatko-osa Tonttujen kutsu.

      Meillä viisivuotias on lentokoneiden lumoissa, aina. :)

      Poista
  2. Vaikuttaa kyllä ihanalle kirjalle tosiaan aikuisenkin lukea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, kirja on ihana. Se on mukava aikuisellekin, mutta luulen että teidän viisivuotiaskin jaksaa jo ensi vuonna kuunnella.

      Poista
  3. Lasten kommentit ovat kivaa luettavaa,niin aitoa, vilpitöntä ja suoraan sydämestä!

    VastaaPoista
  4. Kiva kun teiläkin tykättiin! Yhdyn kaikkeen mitä sanot. Nautinnollisia hetkiä koko perheelle Savosen toisen kirjan kanssa, siitäkin tykättiin meillä tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viivi, tykättiin paljon. Savosen kerronta toimii ja lapset selvästi koukuttuvat kirjaan hyvin. Toisen Tonttulapset-kirjan luemme kevään korvilla.

      Poista
  5. Uusi, kotimainen joulukirjatuttavuus! Tuntui kolahtavan yleisöön. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, blogeissa kirja on tosiaankin otettu hyvin vastaan. Tämän lukeminen oli ilo. :)

      Poista