keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Robert McLiam Wilson: Eureka Street, Belfast


Robert McLiam Wilson: Eureka Street, Belfast
Kustantaja: Otava 1998
Alkuteos: Eureka Street 1996
Suomennos: Markku Päkkilä
Kannen kuva: Reiner Harscher
Sivuja: 560
Romaani, Pohjois-Irlanti

Aamu näyttää samanlaiselta kuin kaikissa kaupungeissa kaikkina aamuina. Belfast. Hauras ja herkkä paikka, rykelmä taloja, katuja ja parkkipaikkoja. Entä ihmiset? He ovat heräilemässä tai sitten eivät. Hellyys on vähäpätöinen sana kuvailemaan tunteitani tätä kaupunkia kohtaan. Kaupunki on kuin kokoelma ihmiskehoja. Belfastin täysi selkärankoja, munuaisia, sydämiä, maksoja ja keuhkoja. Toisinaan tämä elinten täyttämä hauras kaupunki saa minut kiehumaan ja kihisemään hellyyttä.

Joskus Jake Jacksonin oman kaupungin ihmiset sädehtivät, suorastaan loistavat. Kaikki kaupungin kadut ovat runoja - muutkin kuin Poetry Street, puiden reunastama Belfastin paremman puolen katu, jolla Jake sattuu asumaan. Jake on kuitenkin huonomaineisen Länsi-Belfastin poikia: altis tappelemaan, tyttöystävästään eronnut, kasvattivanhempiensa Mamien ja Mattin aikuiseksi saattama. Jake on sielultaan runoilija, vaikka hän tekeekin ulosottohommia tinkimättömän ekumeenisella otteella: kahtia jakautuneessa kaupungissa vain ulosottomiehet eivät välitä siitä, onko vastassa protestantti tai katolilainen, eläkeläinen vai lapsiperhe. Eletään terrorismin aikaa, IRA:n asettamat pommit räjähtelevät ja koston kierre vain syvenee. Kaikesta huolimatta Jake ja hänen lurjusmaiset ystävänsä Chuckie Lurgan, Myrkky-Ted, tarjoilija-Mary ja puolue-aktivisti Aiorghe jaksavat katsoa kotikaupunkiaan hellästi.

Kujerruksien ihana Linnea luki Robert McLiam Wilsonin romaanin Eureka Street, Belfastin (1996) tasan vuosi sitten. Olin joskus suositellut kirjaa Linnealle ja Linnean blogikirjoituksen innoittamana tein kirjoitusta kommentoidessani ainoan yhtä kirjaa koskevan uudenvuodenlupaukseni vuodelle 2012. Nyt vuoden viimeisten viikkojen aikaan oli syytä tarttua toimeen ja lukea Eureka Street uudelleen. Edellisen kerran luin kirjan kesällä 2000, jolloin elämän kolhimasta irlantilaisrenttuporukasta kertova kirja teki sopen sydämeeni. Tästä syystä kirjan lukeminen uudelleen pelotti hieman, sillä joskus kirjamuistot on hyvä pitää vain muistoina.

Lavery oli inhottava paikka. Sen täytyi olla koko läntisen Euroopan likaisin, ahtain ja vastenmielisin kapakka. Toisin sanoen se oli hillittömän suosittu. Tyypillistä Belfastia.

Eureka Street, Belfast alkaa sanoin kaikki tarinat ovat rakkaustarinoita. Ja toden totta, ainakin Jaken ja hänen ystäviensä tarina on sellainen. Romanttista rakkautta kirjassa on vain rippeeksi, siitä toki haaveillaan ja jos onni osuu kohdalle, niin ihmisen ikävä toisen luo johtaa rakkauden fyysiseen puoleen. Tärkeimmäksi teemaksi nouseekin rakkaus solidaarisuutena, rakkaus paikkakuntauskollisuutena, rakkaus luottamuksena omiin renttukavereihin, rakkaus lemmikkieläimeen ja rakkaus siihen kaikkeen, mitä on tai mitä edustaa.

Vaikka Wilsonin kirja on rakkaustarina, ei kirja ole tippaakaan imelä. Päinvastoin, Wilson kirjoittaa hyvin. Hän kuljettaa tarinaa koukuttavasti ja saa lukijan kiintymään koko Jaken tuttavapiiriin. Eureka Street, Belfast kertoo vaikeista asioista ja hirveistä ajoista. Se näyttää terrori-iskujen runteleman kaupungin ja osoittaa sen, miten väkivalta turruttaa, muttei lakkaa järkyttämästä. Se katsoo oman elämänsä luusereiden mielemaisemaan, jossa tuoppi olutta parantaa mustelmat; itse asiassa musta silmä näyttää melkein miehekkäältä. Wilson kirjoittaa Jakesta ja tämän ystäväpiiristä lämpimästi, mutta (pohjois)irlantilaisille rentuille sopivasti tarinaa iskien, juttuja kertoen. Pommien, nyrkiniskujen ja satunnaisten rakkauksien lomaan mahtuu sekä huumoria että kaunista kieltä: Chuckien postimyyntikatalogitilaukset saavat suorastaan eeppiset mittasuhteet, jotka naurattavat kaikessa vakavuudessaankin. Eureka Street, Belfast vastaa kaikkiin mielikuviini parin edellisen vuosikymmenen aikaisesta Pohjois-Irlannista ja tekee sen tavalla, joka viihdyttää olematta tyhmä.
Kaiken yllä leijuu rappioromanttisuus ja miltei naiivin toiveikkuus.

En keksi ketään aikuista, kenelle en voisi Eureka Streetiä suositella. Rosoisen rumuuden ystävät saavat tuta nyrkistä, haikeaa romantiikkaa hakevat ihastuvat runolliseen Belfast-kuvaukseen, juonivetoisten kertomusten ihailijat pääsevät tarinan imuun ja irlantilaisuudesta, ainakin siitä mielikuvallisesta, kiinnostuneet saavat mannaa sielulleen. Tai no, yön nukuttutani editoin tätä pohdintaani sen verran, että pienoisromaanien ystäville tai pelkkää kauneutta - mitä se sitten onkin - kaipaaville kirja ei ehkä ole. Kannattaa silti kokeilla!

Nyt kaikille on varmasti selvää, että Eureka Street oli toisenkin lukemisen arvoinen. Kirja säväytti ja voisin kuvitella, että palaan Eureka Streetille joskus vielä kolmannenkin kerran. Voi sinua maailma. Kyllä olet kaunis. Niin olet: rosoisena, rajuna ja runollisena!

****½

24 kommenttia:

  1. Oijoijoi, tuli suorastaan himo lukea tämä! Minun sydämestäni on palanen jäänyt Belfastiin ja olisi mukava palata maisemiin, jos ei fyysisesti, niin kirjan kautta edes. Pommit, nyrkiniskut ja satunnaiset rakkaudet kuulostavat just oikealta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, oijoi! Lue ihmeessä. Olet ilmeisesti asunut tai viettänyt enemmänkin aikaa Belfastissa? Minä en ole siellä käynytkään, mutta mielikuvieni mukaan kaupungissa saattoi 90-luvulla olla juuri sellaisia kuin Wilson kuvailee.

      Poista
    2. Asuin siellä vajaan vuoden vain, 2002, muistaakseni. Todella 'väkevästi elävä' kaupunki, ja koko Pohjois-Irlanti myös. Mekin saatiin osamme pommiuhista. Ehkä siksi, kun kaikki oli vieläkin hiukan langan varassa, elämästä otettiin kaikki irti ja uskaliaat vierailijat toivotettiin tosi lämpimästi tervetulleiksi?

      Rakastin aikaa siellä. Ja pelottavaa oli kyllä ne kaikki 'murals' huppupäisine pyssymiehineen ja julistuksineen. Niiden ohi kävelin päivittäin töihin. Pinnan alla kytee, eikä kyseessä ole enää puhtaasti britit vs irkut ja protestantit vs katoliset, vaan ihan jengi- ja huumesodan piirteitä on meno saanut siellä :-(

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että kirja kesti toisenkin lukukerran. Tämä on yksi minun top-10 kirjoistani, mutta en ole kirjan suomenkielisen julkaisun jälkeen uskaltanut siihen enää tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tinttamaari, en ollenkaan ihmettele, että kirja on omassa top 10:ssäsi. Ihana kirja, renttumainen ja rosoinen, silti (ja siksi?!) niin kaunis.

      Poista
  4. Oi, minunkin on pitänyt lukea tämä uudelleen! Harmikseni en kuitenkaan löydä kirjaa hyllystäni; mietin olenko lainannut sen jollekin sukulaiselle. Luin kirjan ensi kertaa lukioaikana, joten varmasti lukisin sitä nyt jossain määrin toisin. Uskon kuitenkin, etenkin nyt luettuani sinun "uudelleenlukukokemuksesta", että kirjan lumo on tallella.

    Hassuna adekdoottina kirjasta jäi minulle mieleen se "ansaintamahdollisuus", että postitettaisiin vähemmän huomaamattomasti pakattuna jotain tuotteita ;)

    Hurmaannuin aikanaan noista alku- ja loppulauseista, joita tässä lainaat. Rujonkaunis kirja todellakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, ihanaa että sinäkin olet lukenut tämän. Toivottavasti oma kappaleesi löytyy pian. Kirja todellakin kesti uudelleen lukemisen mainiosti.

      Hih, se ansaintamahdollisuus olikin aika tuottoisa bisnes. Naurattaa.

      Ja naurun lisäksi on niin paljon tuota rujoa kauneutta. <3

      Poista
  5. Oletko (tai onko joku muu) lukenut saman tekijän kirjan Ripley Bogle? Minulla on ollut se hyllyssä jo vuosia, enkä tiedä koska saan aikaiseksi tarttua siihen. Eureka Street kiinnostaa toki myös, mutta jos tuo Ripleykin sattuisi olemaan hyvä, siitä olisi kätevämpi aloittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, vastaankin ensimmäisenä sinulle. :) Ripley Bogle jäi minulta kesken. Se oli ainakin silloiseen lukumieleeni huono tai vääränlainen. En siis uskalla suositella sitä.

      Poista
    2. Kiitos pikavastauksesta! Pahus, mahtoiko investointini mennä hukkaan, maksoin kirjasta kokonaisen euron. :)

      Poista
  6. Minäkin luin tämän aika tarkalleen vuosi sitten Irlannissa, ja rakastin kirjaa. <3 Olin silloin Dublinissa ja koko ajan kirjaa lukiessani mieleni teki vain hypätä seuraavaan Belfastin bussiin. :) Kirjasta bloggaaminen jäi siinä loppuvuoden tohinoissa mutta olen jo jonkin aikaa (kirjamessuista lähtien, kun löysin sieltä oman hyväkuntoisen kovakantisen Eureka Streetin) haaveillut lukevani kirjan pian uudelleen ja tuovani sen myös blogiini. Tämä voisikin olla aika täydellinen kirja tuleville jouluvapaille. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, sinulla oli kyllä aika täydellinen lukuaika ja -paikka tälle kirjalle. Ok, ehkä Belfast olisi sopinut vielä hitusen paremmin, mutta varmasti Dublinkin. Huomasitko, että Norwegian aloittaa kesällä suorat lennot Helsingistä Dubliniin?

      Kirjamessuilla teit hyvän löydön. Lue kirja uudelleen ja bloggaa! Tämä on ystävän käsky. <3

      Poista
    2. Huomasin ja olen ihan innoissani! :D

      Ja asia selvä, ihanan ystävän käskyä pitää noudattaa eli kirja menee jouluvapaiden lukulistalleni! <3

      Poista
    3. Minäkin haaveilen matkasta Dubliniin. :)

      Ja ehdottomasti! <3

      Poista
  7. Tämä aika ajoin putkahtelee esiin ja aina kehujen saattelemana... nyt alkaa kiinnostus olla sitä luokkaa että pakkohan tämä(kin) on lopulta lukulistalle tunkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, minusta tämä on ihana. Miten kirja voikin olla samaan aikaan täynnä rosoa, rumaakin, ja ihmeellistä kauneutta?

      Poista
  8. Ihana Katja, olipa mukavaa palata Eureka Streerille tekstisi myötä. Tämä oli kyllä hieno lukukokemus ja mainiosti ja rujon kauniisti kirjoitettu kirja. Kiitos suosituksesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, Eureka Street on selvästikin sellainen kirja, johon voin noin kymmenen vuoden välein palata. Rujo kirja, joka jättää hyvän mielen. <3

      Poista
  9. Minä luin tämän joskus silloin 90-luvulla, kun kirja ilmestyi. Juonta en enää kovin tarkkaan muistanut, mutta sen kyllä, että pidin kirjasta valtavasti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, minäkin luin tämän ensimmäisen kerran toistakymmentä vuotta sitten. Pidin silloin ja pidin nyt, vuoden iloisin kirjajälleennäkeminen! :)

      Poista