Kustantaja: WSOY 2012
Alkuteos: (alkuteoksen nimi puuttuu copy-sivulta, mutta) Pippi Långstrump har julgransplundring 1950/1979
Kuvitus: Ingrid Vang Nyman
Suomennos: Kristiina Rikman
Sivuja: 36
Kuvakirja, Ruotsi
Peppi Pitkätossu
järjestää
joulukuusenriisujaiset
tänä iltana Huvikummussa
. Kaikki lapset
sydämellisesti tervetuloa
pankaa paljon vaatetta päällenne
Eräänä lumisena joululoman päivänä tapahtuu kummia. Pikkukaupungin torin laitaan on naulattu iso kyltti, jonka sisältämässä viestissä Peppi Pitkätossu kutsuu kaikki lapset Huvikumpuun joulukuusenriisujaisiin. Tommi, Annika ja liuta muita lapsia ovat malttamattomia ja kun he saapuvat Pepin kotitalolle, on kaikkialla hiljaista. Missään ei näy edes pientä valonpilkahdusta. Lopulta herra Nilsson, Pepin pieni apina, hyppää Tommin olkapäälle ja ojentaa lapun: Seurkaat jäliä ja syö kääne. Juhla voi alkaa ja kyseessä onkin kaikkien aikojen kekkerit!
Ikisuosikkini Astrid Lindgrenin Peppi-satu Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaiset (1950) on minulle ennestään tuttu kirjasta Lapsen joulu, jossa se kulkee nimellä Peppi Pitkätossu pitää kuusenriisumisjuhlat. Nyt uutta on Kristina Rikmanin tekemä käännös sekä kuvituksen nelivärisyys. "Ainoan oikean" Peppi-kuvittajan Ingrid Vang Nymanin hauskan kuvituksen ovat värittäneet ja entisöineet Björn Hedlund ja Gustaf Brundin.
"Et ikimaailmassa saa tulla majaan, jos lupaat olla syömättä mitään", Peppi sanoi. "Mutta jos lupaat syödä enemmän kuin kukaan muu, olet oikein tervetullut."
Joulukuusenriisujaisissa Peppi on muista nimeään kantavista kirjoista tuttu sydämellinen ja anarkistinen itsensä. Kaikki lapset mahtuvat Pepin juhliin, herkkuja riittää, suloinen Purkki-koira löytää paikkansa ja kopealle, mutta makean suhteen persolle rouva Hienostolle kerrotaan, mitä isojen ihmisten on terveellistä syödä. En tapaa tehdä juonipaljastuksia, mutta kerron nyt teille blogini lukijoille, ettei isojen ihmisten ole terveellistä syödä kakkua ja karamelleja. Niistä saa vain mahanpuruja ja ikävän olon, opastaa Peppi rouva Hienostoa.
Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaiset on toisaalta mitä ilahduttavin ja ihastuttavin kirja. Sen tarina on lindgrenmäiseen tapaan sydämellinen ja sopivan anarkistinen. Kerronta pitää otteessaan, Peppi järjestää yllätyksen toisensa jälkeen, jokaiselle on tilaa ja juhlissa tapahtuu kaikenlaisia episodeja, jotka tässä uudessa kuvakirjassa on jaettu pieniksi luvuiksi. Kaikki syrjässä olevat ja hiljaiset tai pienet saavat erityishuomiota, mikä lämmittää lukijan mieltä - Pepin sydän on, tietenkin, puhdasta kultaa! Jos olisin lukenut kirjan ensimmäistä kertaa, olisin ikionnellinen.
Koska olen lukenut vanhan, Irmeli Järnefeltin tekemän käännöksen monta monituista kertaa, en päässyt täysin sinuiksi uuden suomennoksen kanssa. Arvostan Kristina Rikmania tavattomasti. Hän on mielestäni eräs parhaista suomalaisista kaunokirjallisuuden kääntäjistä. Lastenkirjat ovat kuitenkin niitä teoksia, joiden suhteen tulee helposti oltua liiankin konservatiivinen. Sanankäänteiden muutokset ymmärrän, mutta en millään sitä, että herra Tossavainen kulkee kirjassa alkukielisellä nimellään herra Nilsson. Herra Tossavainen on niin vakiintunut ja tunnettu suomalaisella nimellään, että koin miltei tuohtumusta. Ymmärrän toki, että alkukielisen nimistön käyttäminen on suotavaa, mutta sama logiikka ei pätenyt kuitenkaan ihmisten nimiin, vaan vanhan käännöksen ujo pikkupoika Esa on nyt saanut ehkä vielä suomalaisemman (ja mielestäni paremman) nimen Eino. Pihin naisen tavoin löysin kirjasta myös huolimattomuusvirheitä, jotka olisivat korjaantuneet vielä yhdellä vedoksen oikoluvulla. Uudessa käännöksessä on toki paljon hyvää. Se on sujuva ja on hyvä, että teksti on paikoin uusiutunut, napakoitunut ja esimerkiksi vanhan käännöksen Pilkku-koiran muuttuminen Purkiksi suorastaan riemastuttaa.
Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaiset on ihanaa luettavaa joulun aikaan. Kirja sopii hyvin myös loppiaiseen ja aina nuutinpäivään saakka, koska ainakin itse kuulun niihin, joiden kotona kuusi riisutaan mahdollisimman myöhään. Peppi tuo hyvän mielen; antaa uskoa siihen, että kaikilla on mukavaa eikä kukaan palele. Sannabanana kiteyttää hyvin: Peppi on terästä. Totta!
**** (Jos herra Nilsson olisi saanut pysyä Tossavaisena, olisin antanut viisi tähteä.)
P.S. Ensi viikolla seitsemän täyttävä esikoiseni nimesi tämän kirjan vuoden parhaaksi.
Minunkin piti postauksessani mainita tuosta Nilsson/Tossavainen-jutusta. 6veemmekin nimittäin kirjaa lukiessa totesi, että tuo on kyllä Tossavainen eikä Nilsson.
VastaaPoistaKuin myös! Mutta sitten aloin epäilemään ja mietin, että ehkä Tossavainen onkin muuttunut ihan yleisesti Nilssoniksi Suomesta poissaollessani ja olen itse vanhanaikainen :)
PoistaPihi nainen, kuusivuotiaasi on ihan oikeassa! Meillä lapset (5- ja kohta 7-vuotiaat) olivat ihan loukkaantuneita herra Nilssonista.
PoistaSannabanana, satuit tismalleen samaan aikaan kommentoimaan kuin minä. :) En ole lukenut uusia Peppi-käännöksiä (meillä on kotona vanhat), joten en tiedä miten niiden laita on, mutta toivon, että herra Tossavainen saisi pysyä Tossavaisena. Niinhän se on edelleen Peppi-laulussakin!
PoistaTämä oli kirjakerhon kuukaudenkirjana, nyt harmittaa etten ottanut.
VastaaPoistaAika hassua tosiaan että vaihtoivat lennosta Tossavaisen nimeä! Varmasti meidänkin 6v. konahtaisi asian tiimoilta että äiti sä luit taas väärin...
Elma Ilona, aina joskus käy niin, että harmittaa, kun ei otakaan kuukauden kirjaa. Mutta tämä on nyt suhteellisen edullisesti Adlibriksen alessa. :) Meillä tuli esikoisen kanssa hyvää keskustelua käännöksistä.
PoistaPeppi ei kyllä petä koskaan, ei siis edes jouluna. Nilsson on tosiaan omituinen ratkaisu! En tykkää minäkään. Jos lukisin tämän lapsille, lukisin Nilssonin aina Tossavaiseksi! :-)
VastaaPoistaHyvä lahjavinkki tämä Peppi!
Paula, Peppi on aina yhtä hyvä! Peppi-romaaneissahan on myös joulua, ainakin piparkakkuja leivotaan. Meillä ekaluokkalainen osaa tietenkin jo lukea, joten ei voinut kuin antaa mennä Nilssonina. Mutta vertailimme lapsen kanssa vanhaa ja uutta käännöstä. Pohdimme muitakin ilmaisuvalintoja ja meille syntyi aika hyvä keskustelu. :)
PoistaMeillä on tuo mainitsemasi Lapsen joulu kirjastosta lainassa (olisipa omana!) ja Peppi-tarinakin on siitä luettu.
VastaaPoistaMinäkin tunnustaudun vähän konservatiivisesti klassikkojen uusiin käännöksiin ja vielä enemmän kuvituksiin. Tässä on nyt sentään Ingrid Van Nymanin alkuperäiskuvat, joskin muokattuina. (Tykkään Lauren Childin Samusta ja Sallasta, mutta en ole ihastunut hänen piirtämäänsä Peppiin.) Huomenna, jos suinkin ehdin, kirjoitan erään toisen ikisuosikin uudesta suomennoksesta :).
Maria, minä ostin Lapsen joulun viime vuonna Antivaari.netistä. Kirjaa on aika usein saatavilla sieltä tai huuto.netistä. Kannattaa etsiä, niin ihana kirja!
PoistaMinulla on samat ajatukset (lastenkirja)klassikkojen uusiin käännöksiin ja kuvituksiin. On toki hienoa, että kieli uudistuu ja samoin pidän esim. Lauren Childistä, mutta jotenkin osa klassikkojen viehätystä on juuri siinä nostalgiassa, jota ne tarjoavat.
OI ihana Peppi! En ole varma,jos tuota kirjaa olen lukenut,mutta pistän muistiin,Peppia voi lukea vaikka minkä ikäisenä.
VastaaPoistaYaelian, Peppi on ihana! Ja totta, hän on hyvä hahmo kenelle tahansa. Minulla on töissäkin Peppi-muki. Tulee energinen olo, kun juo teetä siitä. :)
PoistaOlen hiukan järkyttynyt siitä, että on olemassa tällainen Peppi-tarina, josta en ole aiemmin tiennyt mitään. En ole tainnut tuota Lapsen jouluakaan sitten lukea, vaikka jonkun muun kokoelman Lindgrenin joulutarinoita kyllä.
VastaaPoistaLiisa, Lapsen joulusta on kaksi eri painosta. Meillä on se uudempi (jossa siis vanha käännös). En ole varma, onko molemmissa mukana tämä Peppi-tarina. Kannattaa etsiä käsiinsä! Ja vaikka tämän kuvakirjan värikuvitus onkin ihana, on vanha käännös mielestäni parempi. :)
Poista