perjantai 7. syyskuuta 2012

Heidi Köngäs: Dora, Dora

Heidi Köngäs: Dora, Dora
Kustantaja: Otava 2012
Kannen suunnittelut: Anna Lehtonen
Kotimainen romaani
Sivuja: 333

Jäämeren tie etenee suorana valkoisessa maisemassa, ja painan kaasua. Vain laiha, kynnenvahvuinen kuu valaisee hankia, kun kolmen auton letka etenee kohti Norjaa. Ajan itse, tunnen kuinka ratti pitää minusta kiinni yhtä paljon kuin minä siitä. Olen matkalla, mutta tiedän, etten pääse pois. Kaamos on jonkinlaista hämärää kajoa, valoisampaa kuin odotin. Mietin, millaista olisi kaamoksen keskellä, jo silloin, kun näitä asioita opetettiin koulussa Mannheimissa. Silloin ajattelin kyllä enemmän yötöntä yötä, eräänlaista yön pohjoispuolta, jaksoa, jolloin aurinko ei kahteen kuukauteen laske ollenkaan horisontin alapuolelle. Miten yö voisi olla kirkas kuin päivä?

Jäätynyt maisema ja tomusokerin lailla pölisevä lumi hallitsevat maisemaa, kun Kolmannen valtakunnan varusteluministeri Albert Speer ajaa itse kohti Petsamoa. Hän haluaa Jäämeren rannalle, ja yhteys Führeriin on poikki. Speerin seurueessa ovat myös suomalainen tulkki Eero Kallankari, Speerin sihteeri Annemarie Kempf, varttijuutalaista taustaansa piilotteleva Taikuri sekä viulua soittava Boris, omaa kertojanääntään vaille jäävä sivuhenkilö. Saksan häviö sodassa alkaa olla selvillä jokaiselle, mutta kukaan ei lausu ajatusta ääneen. Itse kukin on kriittinen niin sotaa, natsiaatetta kuin omia tarkoitusperiään kohtaan, vaikkei noihin ajatuksiin ole varaa. Pienin pysähdin etenevä joulunaikaan sijoittuva matka pitää sisällään monia pieniä salattuja purkauksia ennen romaanin takakannessakin mainittua suurempaa räjähdystä.

Viidennessä romaanissaan, eräänlaisessa pohjoiseen suuntautuvassa road trip -kuvauksessa Dora, Dora (2012) Heidi Köngäs tarkastelee ihmisen mieltä sekä fyysistä himoa olosuhteissa, jolloin poikkeus on muuttunut säännöksi ja jokainen kaipaa jotain: kuka rauhanaikaa, kuka kotiaan, kuka puolisoaan. Ilmapiiriä vallitsee se omituinen ristiriita, jonka valtaan sota ja pohjoisen olosuhteet ihmisen ajavat.

Minun pitäisi nöyryyttää hänet kunnolla, pakottaa nuolemaan saappaiden pohjia. Vain minä tiedän, kuinka hän nauttisi siitä.

Jään usein pohtimaan kirjan nimeä. Dora, Doran kannessa siteerataan Köngäksen Speerin mieleen kirjoittamaa ajatusta Dora, Dora on minun kuvani eikä siinä ole muuta kaunista kuin se naisen nimi. Se, että Speerin mietteet nousevat jo kirjan kanteen, osoittaa kirjailijan - tai kustannustoimittajan - hyvää tyylitajua. Suurin osa lukijoista varmasti tietää, että Mittelbau-Dora oli keskitysleiri, jossa "tarjottiin työvoimaa" V2-ohjusten valmistamiseen. Vaikka tietoisuus Dorasta on varmasti suuri, tulee ainakin itselleni kirjan toisteisesta nimekkeestä mieleen jonkinlainen viihteellisyys tai jopa iskelmällisyys; Dora, Dora, kuin sanoilla olisi rytmi. Tästä syystä Speerin pään sisälle katsominen jo kannessa kertoo siitä, ettei kyse ole viihdekirjasta, vaan Köngäkselle ominaisesta ihmisen mielenliikkeiden kuvauksesta, sisäisen ja ulkoisen maailman aikaansaamien ristipaineiden auki kirjoittamisesta. Vaikka romaanissa on neljä minäkertojaa, neljä sivumäärällisesti kuta kuinkin yhtä paljon tilaa saavaa päähenkilöä, on Speer Dora, Doran keskeishenkilö. Hänen ulkoisesti viilipyttymäinen olemuksensa kätkee sisälleen turtumusta, vihaa, rakkautta, himoa ja ikuista oman aatteensa kyseenalaistamista. Historiankirjoihin Hitlerin pääarkkitehtina tunnettu Speer on jäänyt natsina, joka pyysi anteeksi; natsina, joka katui: Minun olisi pitänyt huomata, että elimme kaltevalla pinnalla, pohtii Speer jo Lapin-matkallaan. Köngäs luo taas yhden kuvitteellisen näkökulman Speerin henkilökuvaan ja hänen Hitler-suhteeseensa.

Speerin lisäksi kaikki muutkin henkilöhahmot on rakennettu hienosti - pääosin. Tulkki, Raahen-ikävää potevaa kaunis suomalainen mies, on eräänlainen himojen välikappale. Sellaiseksi hän valitettavasti jää, sillä Köngäs olisi voinut hyödyntää Eeron hahmoa enemmänkin kirjan ainoana keskeisenä suomalaisena, joka katsoo natsiaatetta kyseenalaistaen, mutta samalla saksalaisille uskollisena. Speerin sihteeri Annemarie, Auschwitzinkin laajennussuunnitelman puhtaaksi kirjoittanut nainen, on kuullut liian paljon sellaista, minkä on halunnut painaa pois tietoisuudestaan, mutta ei ole osannut. Hän on kirjan henkilöistä kaikkein tarkkanäköisin ja herkin. Taikuri piilottelee taustaansa ja elää Lapissa toisaalta kuin paossa, toisaalta vapaammin hengittäen. Annemarien ja Taikurin koti-ikävä kertoo välillisesti myös tavallisten saksalaisten sota-ajan arjesta sekä kaipuusta kohti rauhanaikaa, vaikkei kukaan enää muista millaista elämä olisi silloin, kun sotaa ei ollut. Jokaisen henkilön näkökulma raivaa tietään kohti eräänlaista pohjoisen pimeyden keskiötä.

Köngäs kirjoittaa hyvin, muttei virheettömästi. Pidän hänen pienieleisestä tekstistään, siitä että asiat tapahtuvat kuin vaivihkaa; hiljakseen silloinkin, kun koko maailma kiehuu toisen maailmansodan loppuvaiheiden kauhuissa ja ihmismieli askaroi omatunnon, halun ja aatteen välisessä maastossa. Pienet kielellisesti huolimattomuudet sopivat mielestäni kirjaan, sillä se rakentuu ihmisten sisäisen haparoinnin varaan. Dora, Dorassa kaikki vaiettu, sodan pimeimmät ja toisaalta herkimmät yksityiset puolet muuttuvat henkilöidensä yksinpuheluiksi, vain lukija tietää jokaisen henkilön ajatukset. Köngäs ei peittele mitään, mutta hän ei myöskään kerro kaikkea. Kauneus ja rumuus sekoittuvat keskenään ja ne sekoittuvat sodan aiheuttamaan hulluuteen. Tästä syystä kirjassa olevat emotionaaliset ja seksuaaliset räjähdykset tulevat ainakin minun lukijamieleeni voimakkaammin kuin kaikki haarat heti auki läväyttävä kerronta.

Paha ja hyvä menevät lomittain, mutta eivät kadota merkitystään pohjoisessa Suomessa, jossa on vain valkoista pimeää ja kaiken alleen peittävä puuterilumi.

****½

25 kommenttia:

  1. Onnittelen taas loistavasta kuvasta. Hyvin sopii taustaväri kanteen. Voisit pitää kyllä joulukuussa kisan siitä, mikä on vuoden paras Katjan kirjan kansista ottama kuva. :)

    VastaaPoista
  2. Hienosti kirjoitettu! Minäkin pidin kirjasta paljon, vaikkei se noussutkaan suosikikseni, ei tullut ihan yhtä lähelle kuin esim. Vieras mies. Lukuelämystä kuitenkin syvensi se, että sain ennen lukemista tavata kirjailijan ja kuulla hänen kertovan kirjan taustoista. (Olen myös tyytyväinen, että pääsin vähän fanipoikailemaan: sain omistuskirjoituksen ja uskalsin kertoa kirjailijalle, että olen lukenut kaikki hänen aiemmat romaaninsa kahteen kertaan. Tuntui ilahtuvan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, kiitos. Vieras mies tuli minuakin lähemmäksi, mutta pidin tästä kirjasta ihan valtavasti. Köngäs hallitsee näkökulmatekniikan ja osaa kirjoittaa suuren pieneksi ja sen vuoksi pieni kasvaa uudelleen suureksi. Selitin ehkä vaikeasti, mutta tiedän että ymmärrät. :)

      Ja vau, oli varmasti hienoa päästä hieman fanipoikailemaan!

      Poista
  3. Tämä on minulla lukulistallani, hieman pelonsekaisin tuntein sitä odotan... tosin kävin juuri hankkimassa kestokykyä katsomalla Pulkkisen Rajan ja pian menen katsomaan Kätilön, joten ehkä selviän tästäkin.
    P.S. Pistin juuri sinulle postia tulemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, selviät kyllä tästä. Köngäksen tapa kirjoittaa ei ole ollenkaan samalla tavalla raju kuin Katja Ketun - tai niin raflaava kuin Pulkkisella Rajassa. Taidan pitää eniten juuri Köngäksestä! Ja uskoisin, että pohjoisimpaan Lappiin sijoittuvana tämä kirja on sinulle muutenkin "must".

      Ja kiitos, jään odottelemaan postia. Ihanaa. :)

      Poista
    2. Mukava kuulla! Lappi onkin ilahduttavasti edustettuna syksyn uutuuksissa, Kutturan terveiset ovat jo yöpöydälläni odottamassa :)

      Poista
  4. Jäämeri ja saksalaiset Lapissa luo mielleyhtymiä Kätilöön. Mutta ilmeisesti siihen ne yhtäläisyydet loppuvat? Köngäs on toistaiseksi minulle tuntematon kirjailija. Aikomus on ollut hänen tuotantoonsa tutustua. Kiinnostaisi ainakin tuo Pekan mainitsema Vieras mies, miksei myös tämä, lähinnä A.Speerin takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, tässä on jotain samaa kuin Kätilössä: tosiaankin Jäämeri ja saksalaiset, mutta myös tietynlainen luonnon vaikutus ihmisluontoon. Erilaisiin leireihin viitataan myös. Minä pidän enemmän Köngäksen kuin Ketun kerronnasta, koska tällainen hillitty tyyli avautuu minulle ravistelevampana kuin rönsyilevä kuvaus. Speeristä tämä kirja antaa mielenkiintoisen kuvan; en tiedä, onko tuollainen kuva esitetty jo aiemmin. Suosittelen kyllä!

      Poista
  5. Tässä kirjassa näkyy olevan sellaisia aineksia,joiden perusteella haluaisin tämän kirjan lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yaelian, tämä on monella tapaa kiinnostava kirja. Ja hyvin kirjoitettu.

      Poista
  6. Katja, minä en valinnut tätä kirjaa lukuun, vaikka pidin aivan tosi paljon Heidin Vieraasta miehestä. Luvatusta vähemmän. Ja sitten pidin uuden kirjan nimestä Dora, Dora. Se on napakymppi! Mutta: Minussa kiertää vielä Ketun Lappi ja hänen saksalaisensa. Ja saa kiertääkin. Jos nyt useampia kirjailijoita alkaa tuo sama aihe kiinnostaa eli Lapin sota ja suomalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden suhteet, en minä sitä. Köngäs on kuitenkin kirjailija, jolle mieleni on auki kiitos Vieraan miehen.

    Ensi viikon Annassa on Lukupaketti kirjanystävälle/Heidi Köngäs ja muut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minä olen aiemmin lukenut vain Vieraan miehen. Se menee tämän kirjan edelle, mutta pidin Dora, Dorasta paljon - niin paljon, että tämä noussee minulla yhdeksi vuoden huippukotimaisiksi. Kätilö hieman harmillisesti ei nouse, se ei säväyttänyt minua, ei tehnyt kovin suurta vaikutusta, vaikka se taitavasti kirjoitettu ja kerrottu onkin.

      Kiitos Anna-vinkistä!

      Poista
  7. Kuulostaa sellaiselta, että täytyy tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, kahden lukemani Köngäksen kirjan perusteella suosittelen tutustumista kirjailijan tuotantoon.

      Poista
  8. Keskisuomalaisen mukaan kirja sopii "kokeneelle lukijalle". Vähän hassunkurinen ilmaisu, mutta vähän sopivakin: Dora, Dora pitäisi lukea hitaasti ja ajatuksella, muuten sen pienet keskinäiset yhteydet jäävät huomaamatta. Toinen lukukerta saattaisi avata kirjaa vielä enemmän, sillä ainakin itse jäin kirjan lopussa vielä jollain tavalla ihmettelemään, että mitä oikein tapahtui.

    Jossain toisaalla kirjaa mainostettiin suunnilleen: "Jos pidit Kätilöstä, rakastat Dora, Doraa". Hmm, joo, ei toimi. Kirjoilla voi olla sama aihepiiri, mutta muuten ei kyllä mitään yhteistä: Ketun kieli ja kerronta ei voisi juuri olla kauempana Köngäksestä. Kummassakin kirjassa on täysin omat vahvuutensa.

    Muutaman kerran Dora, Dorassa särähti korvaan jokin, jota veikkaisin anakronismiksi: sana tai sanonta, joka ei jotenkin sopinut. Varmaa tietoa minulla ei ole, kun en ole suomen kielen kehitykseen niin perehtynyt, mutta tunnelmarikko joka tapauksessa.

    Erika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erika, "kokenut lukija" kuulostaa tosiaankin hieman hassulta. Mutta totta on, että Dora, Dora ei ole erityisen nopealukuinen. Köngäs jättää paljon rivien väliin, mutta silti hänen kerrontaansa on ilo lukea.

      Olen myös samaa mieltä Kätilön ja Dora, Doran yhteydestä: aihepiiri ja maisema ovat osin samat, mutta kirjailijat ovat aika kaukana toisistaan. Ihailin Kätilössä Ketun vahvaa, maalaivaa kerrontaa, mutta toisaalta juuri kaiken maalaavuus ja avoimuus työnsi ainakin osin pois.Köngäksen hillitty tyyli ravisuttaa enemmän, koska "rankkuudet" korostuvat kaikkea muuta vasten.

      Minäkin huomasin kirjassa muutamia outoja sanontoja, mutta arvelen niitä tarkoituksellisiksi: saksalaiset Suomessa ja suomalainen, joka on saksalaisten keskellä saattavat varsin hyvin viljellä vieraalta vaikuttavia kielikuvia - kukaan kun ei ole omillaan.

      Kiva, että kommentoit. :)

      Poista
  9. Oih, en voi nyt lukea arviotasi ollenkaan! :D Luin kirjan viikko sitten heti uunituoreena ja olin ihastuksesta mykkyrällä. Upea, upea Köngäs! <3
    En ole ehtinyt vielä kirjoittaa omaa tekstiäni tästä(kään) kirjasta, mutta palaan tänne sen kirjoitettuani! Toivottavasti siis pian! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, ai että! Taas siis luettiin samaa kirjaa samaan aikaan. No, se ei ole yllätys. <3

      Olen samaa mieltä, että kirja on kertakaikkisen upea.

      Poista
  10. Juuri eilen lopetin tämän kirjan! Kerrankin luimme ihan samaan aikaan samaa kirjaa. Ja kirjoitit siitä jälleen osuvat arvostelun, johon voin kyllä ihan yhtyä. Minä en pitänyt kirjan nimestä...en ollut tosin osannut perustella sitä itelleni noin hyvin kuin sinä tässä. Hahmoista minulle jäi etäisimmäksi Taikuri. Mutta hieno lukukokemus, todellakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, hauskaa, että luit tätä samaan aikaan. Ja että pidit kirjasta. Ja ettet pitänyt sen nimestä. Samoissa fiiliksissä taidetaan mennä. Taikurikin on etäinen, mutta hänen roolinsa kuitenkin valotti kaikkea erilaisin silmin. Upea kirja.

      Poista
  11. Hei
    eka kertaa kommentoimassa! Pitelin tätä kirjaa kauan kädessä kirjakaupassa, mutta jätin vielä sinne, koska en ehdi sitä heti lukea. Olen myös ihmetellyt tätä Lapin sodan aihepiiriä monissa romaaneissa (Kätilössä viime vuonna) ja nyt näkyi olevan ainakin Paula Havasteen romaanin aiheena. Olen lukenut aiemmin Vieraan miehen ja se oli hieno lukukokemus, joten tämän sinun arvion vaikutuksesta uskallan myöhemmin tarttua Dora Doraankin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Helena Ruotsala! Kiva, että tulit kommentoimaan (meillä on muuten paljon yhteisiä tuttuja :)). Lapin sota on tosiaan nyt suosittu aihepiiri etenkin naiskirjailijoiden teoksissa, se on mielenkiintoista - olisiko sodasta kulunut sen verran aikaa vai onko Karjalaan sijoittuvia sotatarinoita kirjoitettu kaunokirjallisuudeksi niin, että on Lapin aika?

      Olen samaa mieltä siitä, että Vieras mies on hieno kirja. Pidin kovasti myös tästä, Köngäs osaa sanoa paljon, vaikka kuvailee kaikkea hillitysti.

      Poista