maanantai 24. syyskuuta 2012

Alice Hoffman: Punainen puutarha

Alice Hoffman: Punainen puutarha
Kustantaja: Gummerus 2012
Alkuteos: The Red Garden 2011
Suomennos: Raimo Salminen
Kansi: ?
Sivuja: 292
Ulkomainen kertomuskokoelma, Yhdysvallat

Yhtenä iltana hän meni takaovelle saadakseen virvoitusta viileästä tuulesta. Silloin hän näki heidät puutarhassa. Hallie Bradyn ja karhun. Karhu oli nyt jo vanha. Vähän matkan päässä Hallie Brady näytti samalta kuin vuosia aiemmin, silloin kun hän ja Harry olivat antaneet nimiä puroille ja vesiputouksille, silloin kun kaikki oli ollut yhtä ilmestystä ja arvoitusta ja kaikki joet ja niityt ja lumikinokset olivat vaatineet kesyttämistä.

Blackwellin kaupungissa Massachusettsissa sijaitsee puutarha, jossa kasvaa vain punaisia kasveja: tummanpunaisia ruusuja, rubiininsävyistä lehtikaalia, mehukkaita tomaatteja, punamehuisia retiisejä. Kaupungissa kerrotaan, että puutarhasta löytyy totuus, jos sitä vain osaa etsiä. Ainakin puutarha on vuosisatojen aikana pelastanut nälkäkuolemalta, antanut ja ottanut. Puutarhan perustaja, mustakarhujen rinnalla 1700-luvulla elänyt Hallie Brady on kaupunkilaisten kantaäiti, jonka jälkeläiset asuttavat Blackwellin seutua muistaen menneiden aikojen haamuja ja eläen omaa pikkukaupunkilaista arkeaan.

Amerikkalaisen Alice Hoffmanin kertomuskokoelma Punainen puutarha (2011) on blogissani esittelemäni toinen arkista ja maagista yhdistelevä kirja muutaman päivän sisällä. Siinä, missä Katja Kaukosen hieno Vihkivedet ponnistaa suomalaisesta folkloresta, kunnioittaa Hoffmanin kirja amerikkalaista uudisraivaaja- ja kyläyhteisöperinnettä. Pääosassa ovat niin ihmiset, karhut kuin kaiken keskellä sykkivä puutarhakin.

Nyt, Katen juosta töpötettyä takaisin pöytään, he antoivat hänen maistaa palan, vaikka jotkut ehkä sanoivatkin että lasten on parasta panna suuhunsa vain yksinkertaista syötävää. Heidän kokemuksensa mukaan mikään ei ollut yksinkertaista.

Blackwellissä mikään ei tosiaankaan ole yksinkertaista. Jokainen pikkuseikka tuntuu olevan merkityksiä täynnä: savupiipuista satavat kalojen kyyhkysenharmaat suomut, kesäkuinen pakkanen, hihansa käärivät ja toimeen tarttuvat naiset, kaikkien paitsi omistajansa toiveet täyttävä puutarha.
 
Hoffmanin kirjan yksittäiset kertomukset ovat parempia kuin teoksen kokonaisuus. Tällä tarkoitan sitä, että oikeastaan mikä tahansa kirjassa oleva tarina on joko viehättävä, kaunis, aavistuksen hurja, surullinen, synkkä tai humoristinen - ja aina ehjä, hieno, jonkinlaiseen luonnon ja arjen taikaan johdattava. Mutta ehjät tarinat eivät aina vuoropuhele keskenään, vaan ne jäävät usein hienoiksi yksittäisiksi kertomuksiksi, jotka kaikki sattuvat tapahtumaan Blackwellissä. En kirjaan tarttuessani tiennyt, että aloin lukea kertomuskokoelmaa. Kuvittelin lukevani romaania, minkä vuoksi asennoituminen toisiinsa löyhästi linkittyviin tarinoihin otti oman aikansa. Toki kaikki kiertyy ihmeellisen puutarhaan, mustakarhuihin sekä Hallie Bradyyn, mutta etenkin puutarhaa olisi voitu hyödyntää vieläkin enemmän. Muutamat henkilöt kulkevat mukana tarinasta toiseen, mutta silti olisin kaivannut hieman enemmän sidoksia kertomusten välille.

Punaisessa puutarhassa on kaikuja muista viihteenlajeista tutuista lämpimistä, mutta aavituksen omituisista piirteistä. Esimerkiksi kertomus Blackwellin hirviöstä voisi olla Tim Burtonin elokuvasta Big Fish, kirjan aloittava Karhun talo taas kuin 1700-luvulle siirretystä Luolakarhun klaanista. Kokonaisuuden yleinen tunnelma on kuin jostain Villin Pohjolan ja Twin Peaksin välisestä maastosta ripauksella samanlaista Yhdysvaltain itärannikon tunnelmaa kuin  Gilmoren tytöissä. Hoffmanin yhteisökuvaus, jossa mukana on annos mystiikkaa tai luonnonvoimia, on vahvaa, aistivoimaista ja sujuvasti kirjoitettua. Kirjan ensimmäisessä tarinassa säikähdin ihmisiä imettävää mustakarhua, pelkäsin saaneeni käsiin jotain hörhöä, mutta onneksi Punaisen puutarhan kertomukset ovat arkisen elämän, erikoisten sattumusten ja pienen maagisuuden sulavaa kuvailua. Raimo Salmisen suomennos on pääosin onnistunut, kielikuvat hienoja, luonnon ja eri aikakausien kiertokulun hyvin sisäistäneitä.

Hoffman katsoo synkeitäkin asioita lempeästi, kauheaakin suoraan silmiin. Kaiken tuon ansiosta Punainen puutarha on ihastuttava kirja, täydellinen kaunokirjallinen välipala, jonka parissa viihtyy paremmin kuin hyvin. Punaisessa puutarhassa luonto ja ihminen ovat erottamattomat; Hoffmanin teos sykkii samalla tavalla kuin Blackwellissä kieroonkasvanut Look-No-Further -lajikkeinen omenapuu - elämänpuu.

****

26 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hannele, kirjojen ja puutarhan ystävälle voin suositella tätä. :)

      Poista
  2. Minä luen tämän ihan pian. Vaikuttaa todella lupaavalta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, jee! Tämä on jotenkin sellainen välipala - ei mitään suurta kirjallisuutta - mutta niin ihanasti kirjoitettuna, että kaipaan kirjan tunnelmaa jo nyt vuorokausi kansien sulkemisesta.

      Poista
  3. Minäkin luulin, että tämä on romaani! No, kuulostaa kiehtovalta yhtä kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, en oikein tiedä, mikä tämä on. Ei novellikokoelma, muttei romaanikaan. Kertomuksia Blackwellistä? Kiehtova, nimenomaan!

      Poista
  4. Oo, tämä vaikuttaa kirjalta johon saatan ihastua! Ainakin kertomasi sai huokailemaan ääneen. Lukulistaltani tämä jo loytyykin ja varauskin on tehty kirjaston tietokantaan jo kesällä, joten toivoa sopii ja ajatella saattaa etten enää pitkään joudu odottelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, toivottavasti ihastut. Minä ihastuin, vaikka tämä onkin helppolukuinen (monesti vältän hieman sellaisia kirjoja). Hoffmanin kirja on sellainen, jollaisia tarvitaan aina joskus. :)

      Poista
    2. Sainkin juuri kirjastosta mailin että kirja on saapunut! Taitaakin tulla juuri sopivaan saumaan kun arki on juuri nyt niin haastavaa ettei jaksa ja voi mitään hirveän kunnianhimoista kirjaa edes yrittää.

      Poista
    3. Ihanaa, toivottavasti tykkäät. Ja tsemppiä arkeen! <3

      Poista
  5. Harkitsin tätä tosi pitkään...jo nimi veti, mutta sitten otin peruutusta.

    Mustakarhuja...Vermontin aurinkoisia päiviä...tai sitten ei. Ah, iki-ihana Twin Peaks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, olin ihan varma, että tämä on sinun lukulistallasi! :) Mustakarhuja, ihmeellinen kylä, aurinkoisten päivien sijasta ehkä enemmänkin lumihiutaleita. Minä pidin tästä enemmän kuin ensin aavistin.

      Ja Twin Peaks. <3 Huomasitko, että se tulee taas telkkarista?

      Poista
  6. Ihastuin tähän kirjaan ikihyviksi:) Panttaan omaa arvostelua, koska tuntuu etten osaa sellaista oikein väsätä kokoon. Tämä tulee varmasti näkymään omalla top-10 listalla loppuvuodesta. Hallelujaa vaan hyvistä tarinoista!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, älä panttaa liian kauan! :) Minäkin ihastuin. Aluksi tosiaan säikähdin lukevani jotain itselleni liian viihteellistä, mutta löysinkin ihanaa taianomaisuutta. Ja ne tarinat, ne ovat loistavia.

      Poista
  7. Olen jossain lukenut tuosta,en muista missä. Kirjan kansi on hurmaavan kaunis ja kirjan tarinat kuulostavat sellaisilta,joita voisin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yaelian, kansi on kyllä ihana. Minä luulen, että voisit hyvinkin ihastua tähän kirjaan. :)

      Poista
  8. Voi että, tämä kuulostaa ihanammalta kuin olen odottanutkaan. Tosin itsekin kuvittelin tämän olevan romaani! Saanen kirjan pian käsiini ja haluan kyllä lukea sen heti kun mahdollista. :)

    Hoffmanilta olen lukenut aiemmin Päivänkorennon, ja se oli vaikuttava lukukokemus. Sen lukemisesta on kylläkin jo yli kymmenen vuotta aikaa, joten kirjailijan tyyli ei ole enää kunnolla muistissani. Muistelisin kuitenkin sen olleen realistinen kertomus ilman maagisuutta ja taianomaisuutta. Kirjastosta minulla on muuten lainassa Hoffmanin The Dovekeepers, senkin haluaisin ehtiä lukea pian. Ihmettelen ettei sitä ole suomennettu, monien arvioiden mukaan se on kirjailijan paras teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, tämän ihanuus yllätti minut. Aluksi en välittänyt kirjasta, mutta kunhan pääsin parista ensimmäisestä tarinasta, ihastuin aika lailla. Taisin kaivata jotain tällaista luettavaa :)

      Dovekeepers on todella kaunis kirjan nimi. Jos tämä Punainen puutarha menestyy, niin varmasti muutakin Hoffmania suomennetaan.

      Poista
  9. No voi. Minä arvoin tämän kanssa pitkään, mutta lopulta jätin tilaamatta. Nyt täytyy ehkä muuttaa mieltäni. Kuulostaa hurmaavalta! Mutta onkohan se tuo sinun kirjoittajantaitosi vai itse kirja, joka on hurmaava? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, hih! <3 Kyllä se on itse kirja, hurmaava on erittäin sopiva adjektiivi kuvaamaan sitä.

      Poista
  10. Kiinnostuin kirjasta kustantamon kuvastossa. Viittauksesi Twin Peaksiin, Villiin Pohjolaan ja Gilmoren tyttöihin kuulostaa ihanalta, mutta että ei olekaan romaani... Saa nähdä miten käy, päätyykö luettavakseni vai ei :) Arviosi ainakin oli mielenkiintoinen :)

    VastaaPoista
  11. Hyvät pisteet, minulla on kesken, sillä en saanut ihan alussa oikein kiinni. Vaihdoin kirjaa, mutta kun huomasin että pidit tästä niin paljon, niin päätin kuitenkin lukea. Silloin ei voi olla höttöinen, kun kirjoitat näin. :)

    Karoliina, mie löysin ennakkokappaleen töistä, näitä on siellä kaksi, joten kirja liikenee varmasti pidemmäksi aikaa lainaan. Saat minulta kirjan luettavaksesi, kunhan olen lopettanut. Jos haluat?


    Viittaukset olivat ihania, paitsi tuo Gilmoren tytöt, josta joskus sinulle kerroinkin, etten siitä pitänyt. Toisaalta olen ehkä katsonut yhden kokonaisen osan, joten en ole ihan paras sarjatuomari tässä asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna (ja Karoliina), alun perusteella olisin antanut varmaankin kolme tähteä. En innostunut ihan ensimmäisistä tarinoista ja pidin niitä hivenen hörhöinäkin, mutta sitten kirja voittikin sydämeni puolelleen. Tämä on nimenomaan mukava välipalakirja: ihastuttava ja mielenkiintoinen, ei suurta kirjallisuutta, mutta sellaisia kunnon tarinoita, joita aina toisinaan tarvitaan.

      Gilmoren tytöt on ihana tv-sarja. :)

      Poista
  12. Minulla odottaisi tämä töistä löytämäni ennakkokappaleen myötä lukupinossa jo. Antamasi pisteet lisäävät kiinnostusta entisestään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, tämä oli paljon parempi kuin kuvittelin. Kannattaa lukea, jotenkin rentouttava, hyvä kirja.

      Poista