Kustantaja: Wsoy 1966
Alkuteos: Prinsessan 1965
Suomennos: Mikko Kilpi
Kotimainen omaelämäkerrallinen romaani
Sivuja: 196
Olen usein halunnut yrittää kuvata suomalaista sisua, joka ilmenee niin monin tavoin. Tämä on minun ensimmäinen kunnollinen yritykseni.
Tämä on samalla reportaasi suomalaistytöstä. Hän itse tahtoi minun kertovan mitä hänelle on tapahtunut. Hän sanoi, että se auttaisi monia sairaita, ja hän tietää mistä puhuu.
Rakkaustarina, sairauskertomus, aikalaiskuvaus 1960-luvun kirjailijaelämästä sekä Kalliosta. Suomenruotsalaisen Gunnar Mattssonin omaelämäkerrallinen teos Prinsessa (1965) oli ilmeisesti oman aikansa hittikirja, joka käännettiin kolmellekymmenelle kielelle ja jonka kirjoittaja oli naistenlehtien vakiohaastateltava, mies joka omien sanojensa mukaan sai kosiokirjeitä sadoilta naisilta, ei kieltäytynyt alkoholista ja joka osasi nauttia suosiostaan. Romaanissaan Prinsessa Mattsson kuvaa avioliittoon yltävää rakastumistaan naiseen, prinsessaan, joka sairastaa laajalle levinnyttä hodgkinin tautia. Hullaantuminen on vahvaa ja prinsessa oksentelevainen, mutta kaikkia ennusteita uhmaten pariskunta alkaa odottaa lasta.
Prinsessa on minulle eräänlainen nostalgiakirja. En toki ollut vielä syntynyt tai edes vanhempieni haaveissa kirjan ilmestymisaikaan, mutta 1990-luvun alkuvuosina lukioikäisenä kirjaa luki moni ystäväni ja itsekin lumouduin kirjasta silloin. Tässä blogiarviossani pohdinkin toki itse kirjaa, mutta peilaan hieman omaa lukukokemustani tyyliin "20 vuotta - silloin ja nyt". Millainen on aikaisemmin rakastamani kirja, jonka henkilöistä kukaan ei Mattssonin mukaan ole mielikuvituksen tuotetta, vaan kaikki yhtäläisyydet nykyisin elävien henkilöiden kanssa ovat tahallisia? Miten miltei unohtunut hulluudessaan suloinen rakkaustarina vetoaa kaltaiseeni aavistuksen kyyniseen nykylukijaan?
Hän nousi ja meni keittiöön. Hän otti muutamia keksejä ja vähän voita ja marmelaadia. Mutta kun hän levitti voita ja marmelaadia keksille, tuli eräästä makkaraviipaleita sisältävästä paketista haju hänen nenäänsä ja niin hän viskasi keksinsä ja voinsa ja marmelaadinsa likaämpäriin ja palasi huoneenseensa ja vuoteelleen.
- Tahdon olla terve, terve, terve, hän huohotti. - Tahdon saada lapsen ja olla terve ja onnellinen ja JOTAKIN.
Ja niin hän jälleen makasi siinä vuotellaan sammuneena. Hän miltei torkahti ja silloin hän näki taas nuo silmät. Silmät jotka loistivat ja leijuivat.
Ensimmäisellä lukukerralla liki kaksikymmentä vuotta sitten luin Prinsessan ahmien. Ihastuin kirjan raikkauteen, liikutuin sen koskettavuudesta ja ennen kaikkea olin itsekin vastarakastuneena ihmeissäni Mattssonin ja prinsessan välisestä rakkaudesta. Miten nuori ja suosittu kirjailija jaksoi palvoa naista, joka oksenteli, raapi itseään sekä hautoi itsemurhaa? Miten Mattsson vaan osti makeita tikkareita rakkaalleen, ihaili tämän upeita korvakoruja ja ennen kaikkea kirjailijana kiintyi naiseen, jonka pienen kirjahyllyn harvoja romaaneja olivat Netta Muskettin teokset? Nyt toisella lukukerralla kirja avautui toisin. Prinsessa oli Mattssonille paitsi hullaantumisen ja aidon rakkaudenkin kohde, myös haaste. Mattsson kuvailee muita naissuhteitaan, joita on runsaasti, jonoksi saakka. Prinsessa ei sairautensa vuoksi ole helposti saatavissa, minkä vuoksi Mattsson kiinnostuu vain hänestä. Minulle tästä tuli tällä lukukerralla aavistuksen kiusaantunut olo: ei kai Mattsson vain ollut aikansa en-nyt-sano-kuka-kirjallisuusmies, joka kirjoitti sairaasta puolisostaan?
Onneksi Mattssonin romaani kertoo loppujen lopuksi enemmän Mattsonista itsesään kuin prinsessasta. Prinsessa, olkootkin kirjailijan vaimo ja tulevan lapsen äiti, on sairaudessaankin hieman etäinen. Mattsson purkaa kirjassaan nuoren, 26-vuotiaan, miehen tuntoja naisen sairauden äärellä. Sairaskuvauksena Prinsessa onkin hyvä. Se välittää autenttisen oloisen, melkein raporttimaisenkin kuvan syövän rumuudesta sekä ihmeellisen potilaan taistelutahdosta ja sisäisestä voimasta. Raporttimaisuus johtuu varmasti osin Mattssonin omasta urasta paitsi kirjailijana, myös sanomalehtitoimittajana.
Prinsessa kosketti minua nuorempana, mutta nyt koko tarina jäi hivenen etäiseksi. Kaunokirjana teos ei ole kovin vahva. On kuin Mattsson katsoisi kaikkea kaukaa, mikä toisaalta tuo romaaniin tietynlaista raikkautta. Ehkei syöpäkertomusta voisi lukeakaan, jos kaikki tulisi iholle saakka. Kirjailijaelämänkuvauksena Prinsessa on vähintäänkin mielenkiintoinen, miltei romanttinen: Mattsson istuu kotona kirjoittamassa muutaman pakinan, lukee sen jälkeen kirjaa klubilla je menee ravintolaan - juomaan koskenkorvaa ja istumaan tyttöjen keskelle. Myös teoksen ajankuva jaksoi viehättää edelleen: naisten ja miesten käyttäytymiskoodisto, oman aikansa Kallio raitiovaunuineen ja kävelyineen, kauppahalli ja salmiakkimakeiset tuovat omaan valoaan kertomukseen.
Niin, mitä jäi mieleen tällä kertaa? Edelleen varsin onnistunut rakkaustarina, rehellisen oloinen, mutta etäinen romaani. Prinsessa ei ole uniikki kirja enkä ollut järin ihastunut Mattssonin kirjoitustyyliin, mutta teoksen raikkaudessa on edelleen jotain poikkeuksellista. Tuo raikkaus yhdistettunä jossain machon ja pehmon 60-lukulaisen miehen mielenmaisemaan teki Prinsessasta lukemisen arvoisen tälläkin kertaa. Usko kaiken parantavaan rakkauteen on ihmeitä tekevä voima. Mattssonin prinsessaan kiintyy etäisyydestään huolimatta myös henkilönä: halusin ihan ulkokirjallisesti ottaa hänestä selvää. Nyt tiedänkin, että prinsessa on pakostakin ollut ihmeellinen nainen, sillä hän meni myöhemmin naimisiin norjalaisen Ola Tungesvikin kanssa. Myös Tungesvik kirjoitti prinsessasta kirjan.
Mutta hän sanoi; "Lupaa, että et koskaan rakasta minua". Ja se oli liian paljon pyydetty.
*** (koskettavuutensa, intensiivisyytensä sekä mielenkiintonsa vuoksi enemmänkin, kaunokirjana kuitenkin nämä kolme tähteä)
Tämän luin joskus viime vuosituhannella ja se oli todella koskettava, ehkä oli silloin jopa tippa silmässä (viitateen edelliseen postaukseesi).
VastaaPoistaMinäkin muistan olleeni hyvin vaikuttunut kirjasta ensimmäisellä lukukerralla. Nyt kirja tuntui hivenen etäiseltä, mutta silti mielenkiintoiselta ja jopa suositeltavalta.
PoistaKokeilen tässä samalla tällaista uudenlaista "upotettua" kommentointia, jossa voin vastata jokaiselle kommentoijalle erikseen. :)
Vau tämä uusi kommentointisysteemi! Olen aina eniten Bloggerissa inhonnut sitä, ettei kommenttien alapuolelle pysty vastaamaan ja siten keskustelua on vaikea seurata.
PoistaJanninna: Tämä tosiaankin tuntuu helpolta ja raikkaaltakin ainakin näin tuoreeltaan. :)
PoistaVoin toistaa täysin nuo Allun sanat! Mattsonin Prinssikin minulla on tuolla hyllyssäni. Tuskin kuitenkaan luen niitä uudelleen, mutta aion silmäillä sieltä täältä nyt, kun kirjoitit tuosta kirjasta.
VastaaPoistaMuistelen, että äidilläni on Prinssi. Vaikkei Prinsessaan uudelleenluenta tuonut minulle samanlaista elämystä kuin silloin aikanaan, heräsi minussa kiinnostus lukea muutakin Mattssonia.
PoistaKatja, tämä kirja oli kymmeniä vuosia sitten minulle suuri elämys! Niin vaikuttava kirja. Olisikin jännittävää kokea tämä uudelleen ja tuntea aikuisen tunnoin.
VastaaPoistaMinä tiedän ketä toista kirjailijaa tarkoitat, mutta minulle P.R. on aivaan omaa luokkaansa sarjassa, jota en tässä nyt mainitse. Mattsson teki minulle hyvää, mutta P.R. sai minut myötähäpeämään ja itkemään hänen puolestaan, joka ei voinut enää olla vastaamassa.
Äitikin muisti Prinsessan ja hän kavahtaa helposti liian rouheaa, mutta Prinsessaa hänkin muisteli ihaillen.
Minullekin tämä oli iso juttu nuorempana. Aikuisena lukee eri tavoin. Oli tämä edelleen koskettava ja hyväkin, muttei kuitenkaan sellainen kuin muistin.
PoistaP.R. on taitava kirjoittaja, mutta minun(kin) on vaikea suhtautua häneen - ehkä juuri julkisuuskuvansa vuoksi. Mattssonissa ei onneksi ole mitään samaa. Lukiessani vain mietin, että miksi kirja oli kirjoitettu, mutta toisaalta syöpäpotilaan läheisillä on varmasti paljonkin sydämellään ja sikäli Mattssonin teos voi olla monelle merkittävä.
Tämä ei ole minulle ennestään tuttu, mutta kirja alkoi kiinnostaa - siitä huolimatta, ettet kokenut sitä enää kovin voimakkaasti. Alkoi kiinnostaa myös moni asia ikään kuin kirjan ympärillä. Laitan ehdottomasti korvan taakse!
VastaaPoistaMinä jotenkin ajattelin aiemmin, että tämä voisi hyvinkin olla sinulle tuttu. Luulen, että löytäisit tästä pikkuklassikosta paljon pidettävää, mutta myös sellaista, joka ei sykähdytä sinuakaan. Suosittelen kyllä lukemaan. Kirjan lukee muutamassa tunnissa ja se on omalla tavallaan viehättäväkin, suomenruotsalainen rakkauskertomus.
PoistaIhanaa päästä välillä sukeltamaan muiden nuoruudensuosikkeihin, omani kun omat (noloa kyllä) paljolti sitä Neiti Etsivä- ja Ihan oikeesti- osastoa. Huokaus. ;)
VastaaPoistaMinä luulin ensin, että tässä on Kellokosken Prinsessasta (jonka muuten haluaisin lukea) mutta eipä ollutkaan. Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta joka tapauksessa. En tosin varmaan tätä ihan heti lähtisi lukemaan mutta sinun pohdintasi ennen-jälkeen-tilanteesta on kiinnostava!
Höpötihöpöti, ajatus ei kulje, kunhan tässä höpisen. Ihanaa viikonloppua! (ja tsemppiä lumitöihin ;))
Hih, Prinsessa ei ollut minulle ihan niin nuoruudensuosikki, että se olisi mennyt ajallisesti samaan Neiti Etsivien kanssa, vaan luin tämän abivuonna :)
PoistaMinäkin haluaisin lukea Kellokosken prinsessan. Mattssonin Prinsessa on ihan toisenlainen, vaikka sairauskertomus sekin. Kuten Karoliinalle kommentoin, tämän lukee nopeaan, joten jos jossain sattuu vastaantulemaan, niin lue vaikka välipalakirjana.
Ihanaa viikonloppua sinullekin!
Kuulostaapa erikoiselta ja koskettavalta kirjalta! Ilmeisesti Prinsessa kuitenkin parani syövästä, jos meni myöhemmin uudestaan naimisiin? Jos törmäisin kirjaan jossakin, saattaisin lukea.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua!
Jotain erikoista tässä kirjassa on, vaikkei siitä koskaan omaa suursuosikkiani tullutkaan. Kuten Clarissa tuossa alhaalla linkittää suoraan ja itsekin blogiarvioni lopussa vinkkaan, on Prinsessasta - Seija Mattssonista - kirjoitettu toinenkin kirja. En nyt spoilaa Mattssonin kirjan juonta, mutta prinsessa kyllä eli vielä kauan.
PoistaIhanaa viikonloppua myös sinne! :)
Muistan lukeneeni tuon kirjan ihan nuorena.Liikuttava kirja,muistan niin.Mattsson oli vanhempieni tuttuja ja jossain kaapissa pitäisi löytyä kuva hänestä ja äidistä samassa kuvassa..
VastaaPoistaVau, onpa mielenkiintoista kuulla, että Mattsson olisi vanhempiesi tuttava. Tapasitko häntä koskaan itse? Juttelin Mattssonista äitini kanssa ja hän oli tosiaan ollut oman aikansa kirjallinen superjulkkis. Harmi, että Google löytää vain vähän tietoa.
PoistaMaria tuossa mietti, miten Prinsessa selviytyi. Täältä löytyy kirja ,joka antaa vastauksen tuohon. Lukemisen arvoinen varmaan tämäkin.
VastaaPoistaKiitos tuosta suorasta linkistä. Tuohon Tungesvikin kirjaan nimittäin viittaan itsekin blogitekstini lopulla ja nyt haluaisin lukea tuon kirjan.
PoistaMinäkin olen lukenut tämän lukiossa, mutta näköjään en muistanut sisältöä enää ollenkaan! Prinsessa löytyy hyllystä, joten ehkä sen voisi joskus lukea uudelleen.
VastaaPoistaLue ihmeessä! Vaikken kokenut kirjaa yhtä voimakkaasti kuin lukiolaisena, on Prinsessa oikein luettava ja monin osin ihan hyväkin kirja. :)
VastaaPoistaJa nyt minulle tuli mieleen Tytti Parras ja Jojo (1968). Muistan, kun Tytti istui meillä kahvilla ja minä olin pikkulikka, joka vain ihailin häntä, kaunista, älykästä, rohkeaa...ja ajattelin, että jonakin päivänä...Jojo piti lukea äidiltä salaa;-) Tämänkin äiti muisti. Ja sitten Tytti alkoikin seurustella yhden perheystämme kanssa...Those were the days!
VastaaPoistaPrinsessan on täytynyt olla aikanaan varsin moniin vaíkuttanut teos. Mattssonissa oli jotain miellyttävää, sitä en löydä P.R.:sta. Ja mitä hän teki E:lle...
Gunnarilla on sama syntymäpäivä kuin minulla, mutta eri vuosi ja vuosikymmenkin. Tämän kirjan esiin otto on sinulta, Katja, kulttuuriteko. Kiitos!
Leena: Tuo Parraksen kirja on kiinnostanut minua kauan. Sinulla on hänestä kiehtovia ja kiinnostavia muistoja. Pitää tämän vuoden aikana ottaa muutamia kotimaisia merkkiteoksia lukuun, siis Mattssonin ja Parraksen kaltaisia pieniä klassikkoja.
PoistaPrinsessa varmasti vaikutti moniin, minuunkin sitten 90-luvulla.
Kiitos! <3
Hienoa, että postaat nuoruuden nostalgisista kirjoista. Tätä en ole lukenut, kommenteissa mainitun Jojon olen.
VastaaPoistaKiitos. Tämä on tosiaan nuoruuteni lukukokemus alkujaan, vaikkei nuoruuteni kirja olekaan. ;) Jojon haluaisin lukea. Ja tätä voin suositella monille.
PoistaJojosta olen postannut, mutta olen kirjannut postaukseen minun mielestäni teoksen teeman, joten sitä postausta ei kannata lukea ainakaan ennakkoon.
PoistaJojo:n ja Sieppari Ruispellon analyysissä on minusta sama ongelma, minä näen ne kertomuksina yksilöstä ja yksilön eräistä ongelmista, monet muut näkevät ne kertomuksina sen aikuisista nuorista, vaikka 1940-luvulla Holdenin Caulfieldin ongelma oli vähemmistönä USA:ssa ja ehkä myös Tinjan 1960-luvulla Tampereella ja Tallatassa.
Mielenkiintoista kuulla, että Parraksen ja Salingerin kirjoja voi ainakin osin verrata toisiinsa. Täytyy tosiaan lukea tuo Jojo, mutta lukea sinun ko. kirjaa käsittelevä blogitekstisi vasta myöhemmin.
PoistaKiva lukea vertailu uudesta ja vanhasta lukukokemuksesta. Selvästi kasvua tapahtunut lukukertojen välissä, mikä on vain hienoa ja hyvä lukukokemuksen erilaisuuden takaamiseksi.
VastaaPoistaOn tosiaan jännää, mitä ajallinen etäisyys saa aikaan. Pidin kirjasta nytkin, mutta kaunokirjallisesti se ei ollut niin hyvä kuin muistin. Rehellinen ja rohkea kirja, kuitenkin.
PoistaGunnar Mattsonin Prinsessa oli lukukokemuksena vaikuttava silloin vuosikymmeniä sitten, samoin Prinssi oli ehdottamasti hankittava. Pitäisiköhän ne ottaa uuteen kertaukseen? Samoin Tytti Parraksen Jojo oli sen aikakauden hätkähdyttävä lukukokemus. Kirjahyllystäni löytyy nämä kaikki vieläkin, tosin jo ajan pölypilvessä!
VastaaPoistaAnja, olen miettinyt enkä muistanut täällä nyt vierrailleelta äidiltäni kysyä, että kertooko Prinssi Mattssonista tai prinsessan ja Mattssonin lapsesta? Vai onko se ihan fiktiivinen? Suosittelen kyllä hieman pyyhkimään pölyä Prinsessan päältä. Se oli minulle edelleen hyvä kirja, vaikkei tehnyt samanlaista vaikutusta kuin nuorempana.
VastaaPoistaTämä on kirja lapsuudenkotini kirjahyllystä. Muistan hyvin, ohuehko punainen kirja. Monta kertaa oli kädessä, äitikin ehdotti lukemista, mutta en sitten tätäkään lukenut...nyt kyllä kiinnostaisi. Kirjahyllyssä se ei enää ole, mutta ehkä varastossa. Huomenna selvitän asian, kun menemme kahvittelemaan.
VastaaPoistaJos tämä on edelleen lapsuudenkodissasi, niin suosittelen lukemaan. Vaikkei Prinsessa ole kaunokirjana huikea, on siinä jotain ihmeellistä. Kirja jää mieleen. Toivottavasti Prinsessa löytyy!
PoistaSe on kumma juttu, luin tuon kirjan ensikerran heti, kun se ilmestyi, Olin itsekin silloin vielä vähän nuorempi ja jotenkin koin sen silloin hyvänä kirjana, taisin lukea sen kahteenkin kertaan silloin. Nyt, olisikohan pari vuotta, sain sen käsiini ja ahnaasti aloin lukemaan sitä, pettymys siitä sitten tuli, en kokenut sitä enään samalla lailla, ei vedonnut enään tunteisiin. Mutta ken ei ole sitä lukenut, kanaattaa kyllä lukea.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin, että tuore lukukerta toi mukanaan pettymyksen. Niin tämä toi tavallaan minullekin. Tarina on edelleen kiehtova ja minulle tuli tarve tule lisää Seija Mattssonista, mutta Gunnar M. ei tainnut olla kaunokirjailijana kuitenkaan kovin vahva.
PoistaTämä kirja on äidin kirjahyllyssä, mutten ole lukenut. MIten minusta nuo katkelmast kirjasta olivat jotenkin kamalan tönkköjä. Ei kieli kuitenkaan ole voinut niin paljon muuttua neljässäkymmenessä vuodessa. Mutta kyllähän lukukokemus on ihan erilainen eri aikoina. Siksi on paljon kirjoja, joita en edes halua lukea toistamiseen, pelkään että pettyisin.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, kirjan kieli on aika tönkköä ja se varmaan olikin minulle se suurin pettymys. Tarvitsen nimenomaan hyvää kaunokirjallista ilmaisua... Mutta tarinana Prinsessa on edelleen kiehtova. En osaa sanoa, suosittelisinko sinulle. Ehkä en. :)
PoistaPrinssi on "aurinkoinen ja onnellinen kertomus sairauden voittaaneesta uudesta elämästä". Löysin jostakin kirpparilta nuo kirjat yhteispainoksena, pelkkä Prinsessa löytyy myös meiltä hyllystä.
VastaaPoistaKiinnostavaa! Vanhempieni kirjahyllyssä on Prinssi. Täytyy seuraavalla kotiseutumatkalla lukaista se, kiinnostaa nimittäin kovasti.
PoistaLapitip on Gunnar Mattssonin jo vuonna 1964 kirjoittama kirja. Se on mielestäni ehkä Gunnar Mattssonin paras kirja. Prinssi ja Prinsessa ovat myös todella hyviä kirjoja, mutta jotenkin tuo Lapitip kiehtoo minua eniten. Gunnar Mattsson oli aikansa suosituimpia ja rakastetuimpia kirjailijoita. Gunnar sai myös "kiitos kirjasta"- palkinnon vuonna 1966. Prinsessa kirja käännettiin mielestäni ainakin 30 eri kielelle.
PoistaLapitip taisikin tehdä Mattssonista kuuluisan? Hänhän viittaa siihen Prinsessassakin. Pitäisi tutustua myös siihen.
PoistaOlen lukenut Prinsessan ainakin kolme kertaa. Ensimmäinen lukukokemus oli vaikuttava, hyvin surullinen. Toisen kerran luin Prinsessan uudestaan tavattuani Seija Mattssonin 90-luvun lopulla jossakin koulutustilaisuudessa.
VastaaPoistaOla Tungesvikin kirjan löysin sattumalta kirjastossa, siinä kerrotaan päähenkilön Prinsessan viimeisistä vuosista.
Todella kiinnostavaa ja jännääkin kuulla sinun tavanneen Seija Mattssonin. Haluaisin lukea myös Tungesvikin kirjan. Jotenkin, vaikka Mattssonin kirja aika tavanomainen onkin, on prinsessassa jotain kovin kiehtovaa.
PoistaGunnar Mattssonin Prinsessa-kirja on kiehtova ja upea tarina Seijasta. Tarinasta on myös tehty elokuva. Lisäksi suosittelen Mattssonin ns. "omaelämänkertaa" nimeltään GUNNAR, se on hyvä kuvaus alkoholismista.
PoistaTungesvikin kirja valitettavasti on tylsä.
Anonyymi, Prinsessa tosiaankin koskettaa ja pitää otteessaan. Gunnarkin olisi kiinnostava lukea. Haluan lukea myös Tungesvikin kirjan kaiken tylsyyden uhallakin, sillä se kuvaa Seijan myöhempiä vaiheita.
Poista