Lionel Shriver: Jonnekin pois

Lionel Shriver: Jonnekin pois
Kustantaja: Avain 2011
Alkuteos: So Much for That 2010
Suomentanut: Seppo Raudaskoski
Ulkomainen romaani, Yhdysvallat
Sivuja: 535

Mitä on pakattava mukaan, kun lähtee loppuiäkseen?
Shep on aina pakannut liikaa tavaraa perehtymismatkoille - Shep ja Glynis eivät olleet kutsuneet niitä lomiksi - koska hän oli halunnut varautua kaikkeen mahdolliseen. Sadevaatteet ja villapaita mukaan siltä varalta, että Puerto Escondidossa sattuisi sittenkin olemaan vuodenaikaan nähden kylmää. Nyt kun varautumista vaativia tilanteita oli rajaton määrä, hänen teki mieli olla ottamatta mitään.

Shepillä on Merrill Lynch-pankkinsa sijoitustilillä yli 700 000 dollaria, joita hän on säästänyt Toista Elämää varten. Hän suunnittelee muuttavansa jonnekin pois, kaukaiseen maahan, jossa voi elää mukavaa elämää huomattavasti edullisemmin kuin kotimaassaan Yhdysvalloissa. Haaveet joutuvat romukoppaan tai ainakin jonnekin aivojen perimmäisiin lokeroihin, kun Shepin vaimolla Glynisillä todetaan vaikea vatsakalvonsyöpä. Kustantaakseen vaimonsa raskaat syöpähoidot, Shepin täytyy hylätä haaveensa. Lisäksi mieltä painavat vanheneva isä sekä taiteilijasisar, joka on rahankäytön suhteen täydellinen taivaanrannanmaalari. Samaan rahankäytön ongelmaa törmää myös Shepin paras ystävä Jackson, joka potee peliriippuvuuden lisäksi alemmuuskompleksia suhteessa upeaan vaimoonsa Caroliin. Carolin ja Jacksonin tytär Flicka on vaikeavammainen ja hänen hoitokulunsa vievät suuren osan perheen toimeentulosta. Flickan Heather-sisko tuntuu jäävän vähälle huomiolle, minkä vuoksi vanhemmat syöttävät hänelle kasapäin makeita herkkuja. Reilun vuoden ajanjaksolle keskittyvä romaani kertoo niistä valinnoista, joita ihmisten on pakko tehdä.

Lionel Shriverin romaani Jonnekin pois (2010) kysyy, että voiko elämälle laskea hintaa. Sekä Shep että Jackson perheineen joutuvat pala palalta luopumaan unelmistaan. Teos mittaa ja punnitsee ihmisarvoa dollareissa, mutta pääsee myös rahan mahtia paljon syvemmälle. Kysymys on aina rakkaudesta, ajasta ja uudelleen rahasta:

Rahalla saattoi myös ostaa ellei onnea niin ainakin mukavuutta, joka kävisi onnesta tiukan paikan tullen. Lentolippuja; kokemuksia, kauneutta ja pakokeinoja. Elossaoloaikaa, sikäli kuin Columbia-Presbyterianin lääkäri osoittautuisi heidän pelastajakseen. Sillä agressiivisen syövän kohdatessaan he eivät pelkästään noudattaneet ohjeita ja keränneet tahdonvoimaansa, he ostivat elämää. He ostaisivat Glynisille hintavaa elämää päivän kerrallaan, ja lopulta he voisivat kiinnittää hintalapun niistä jokaiseen.

Heti romaaninsa kansilehden jälkeen Shriver siteeraa Benjamin Franklinin vuonna 1748 lausumaa lausetta: Aika on rahaa. Tuo lentävä lause on koko kirjaa määrittävä punainen lanka; on sekä koskettavaa että pöyristyttävää lukea kylmiä lukuja siitä, kuinka Shepin sijoitustilin saldo putoaa reilun vuoden aikana yli liki tyhjiin. Jonnekin pois on kiihkeästi kantaa ottava kirja: Shriver saarnaa, raivoaakin, mikä on mielestäni aina virkistävää kaunokirjallisuudessa. Ja nimenomaan kaunokirjallisuutta  realismin perintöä upeasti kantava Jonnekin pois on. Shriver on erinomainen kertoja, jonka tekstiä lukee ahmien. Shriver osaa rakentaa tarinan, joka koskettaa, todellakin ällistyttää ja joka on ennen kaikkea uskottava silloinkin, kun eteen tulee epäuskottavia käänteitä. Shriver on myös mestari luomaan henkilöhahmoja, jotka tulevat ihan liki; kentis liiankin, kun ajattelee erästä Jacksonin tekoa. Mielenkiintoista Shiverin henkilöhahmoissa on se, ettei heistä kukaan ole erityisen rakastettava tai miellyttävä (Flicka on kyllä mainio hahmo), mutta silti heihin kiintyy ja heidän elämäntaisteluaan seuraa samanlaisella mielenkiinnolla kuin kaukana asuvien tuttavien. Tässä sekä yhteiskunnallisen otteen kuljettamisessa läpi koko teoksen Jonnekin pois muistuttaa Jonathan Franzenin Vapautta. Sekä Shriver että Franzen uskaltavat tarttua mitä yksityisimpiin asioihin ja nähdä niissä Yhdysvaltoja, osin koko läntistä maailmaa, halkaisevia teemoja ja kirjoittaa ennen kaikkea hienon perheromaanin.

Jonnekin pois vetää linjan äärimmäisen yksityisestä julkiseen. Shriver tekee henkilökohtaisesta poliittista ja muistuttaa yhteiskunnan heikoista kohdista kauhealla, miltei sokeeraavalla tavalla. Hän puhuu paljon veroista, jotka eivät Yhdysvalloissa takaa kansalaisille mitään. Glynisin sairaus sekä Flickan vaikeavammaisuus toimivat hyvänä taustana tämän kaiken peilaamiselle. Jonnekin pois ei kuitenkaan ole missään nimessä pelkkä sairauskertomus tai kuvaus yhdysvaltalaisen hallinnon toimimattomuudesta ja yhteiskunnan epätasa-arvoisuudesta. Se on myös avioliittoromaani, jossa kahden keskiluokkaisen pariskunnan jännitteet tulevat punnituksi silloin, kun suurimmat mahdolliset vaikeudet osuvat kohdalle. Shriver pääsee hyvin henkilöidensä pään sisälle. Hän näyttää puolisot ärsyttävimmillään ja heikoimmillaan, mutta muistuttaa myös niistä asioista, jotka heissä alkujaan ovat ihastuttaneet. Hän myös kertoo siitä, miksi puolison rinnalla on tosiaankin seistävä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Ennen kaikkea hän kysyy, mikä on niin omassa mielessä kuin koko parisuhteessa se kuulu hiekkaan piirretty raja? Milloin omasta elämästä alkaa puhua imperfektissä ja mitä rakkaus oikeastaan edes on?

Niin - nyt voisi miettiä, että epäonnistuuko Shriver lainkaan? Ei minun mielestäni, minä pidin jopa kirjan lopusta. Mutta jos lukija ei halua kuulla suoranaista saarnausta siitä, mikä kaikki yhteiskunnassa on mätää, saattaa Shriverin tyyli ärsyttää. Minulle Jonnekin pois on tavattoman vahva romaani, joka ei intensiivisyydessään yllä aivan loisteliaan Poikani Kevinin tasolle, mutta vahvistaa mielikuvaani siitä että Shriverin uraa kannattaa todellakin seurata. Nyt mietinkin, että minkä hänen teoksensa lukisin seuraavaksi.

Jonnekin pois muistuttaa myös meitä - ainakin minua - suomalaisia lukijoita siitä, miten suuri onni loppujen lopuksi on elää maassa, jossa julkinen terveydenhuolto toimii kaikkien leikkauksien ja supistusten uhan allakin erinomaisesti. Olen aina ollut iloinen veronmaksaja, Shriverin kirjan luettuani olen sitä entistäkin vahvemmin.

****½

Shriverin romaani on ollut luettu ja pidetty blogeissa. Kirjaa on luonnehdittu suureksi avioliittoromaaniksi, painavaksi ja vaikuttavaksi sekä kirjaksi, jolla on iso mutta hyvä viesti lukijoilleen. Harvasta kirjasta on blogeissa oltu näin yksimielisiä - löysin vain yhden ei-niin ihastuneen kirjoituksen - ja samaan joukkoon liittyn minäkin. Lukekaa vaikka Leena Lumin, Minnan, Karoliinan, Jennin, Susan, Miian, Liisan, Sannan, Inan, Booksyn, anni M:n, Mari A:n, Valkoisen kirahvin ja Maijan arviot. Huh.

P.S. Minulla on ollut osin Lionel Shriver-viikko. Kävin tänään katsomassa Poikani Kevin-elokuvan lehdistönäytöksen ja vaikutuin. Kuinka intensiivinen ja onnistunut filmatisointi! Ja kuinka upean roolityön Tilda Swinton tekeekään Evana. Linnea kirjoitti elokuvasta enemmänkin.