Kustantaja: Gummerus 2011
Alkuteos: La Délicatesse 2009
Suomentanut: Pirjo Thorel
Ulkomainen romaani, Ranska
Sivuja: 268
Hän ajatteli nyt Nathalien tapaa siirtää hiussuortuvat korvan taakse. Liike oli kiehtonut häntä. Hän oli ryhmäkokouksessa toivonut, että Nathalie tekisi taas samoin, mutta ei, se oli ollut ainutkertainen lahja. Hän ajatteli myös Nathalien muita tapoja, kuten sitä, miten tämä laski asiakirjat pöydän nurkalle, nuolaisi nopeasti huuliaan ennen juomista ja piti hengähdystauon lauseiden välissä, tai hänen tapaansa lausua s-äänne joskus, varsinkin loppupuolella päivää, ja hymyillä kohteliaisuudesta tai kiitokseksi - niin, ja hänen korkokenkiään, jotka olivat ylistykseksi hänen pohkeilleen.
Nathalie on luonteeltaan sveitsiläisen hillitty. Hän on elänyt suojattua ja hyvää elämää ja hän nauraa ja lukee mielellään. Hänet voisi helposti kuvitella kirja-alalle, mutta sen sijaan hän työskentelee taloustieteilijänänä pohtien muun muassa Viron bruttokansantuotetta. Hän ei koskaan haikaile mennettyä, ei vaikka Nathalie-nimisillä naisilla on usein selvä taipumus nostalgiaan. Nathalie avioituu onnellisesti Francoisin kanssa, koska jo ensitreffeillä valittu aprikoosimehu osoittaa omaperäisyyttä, mutta kuitenkin tasapainoisuutta. Elämää sujuu kaupunkilaisranskalaisen mukavasti, kunnes Francois jää auton alle ja kuolee. Syvä suru valtaa Nathalien, joka kuitenkin palaa töihin ja kohtaa siellä ruotsalaisen Markuksen. Myös työtoveri Charles on kiinnostunut Nathaliesta. Voiko uusi rakkaus alkaa syvän surun jälkeen? Ja jos voi, niin onko sillä mahdollisuuksia?
Ranskalaisen David Foenkinoksen romaani Nainen, jonka nimi on Nathalie (2009) on kepeällä tavalla vakava romaani menetyksestä, peliin puuttuvasta kohtalosta, ranskalaisuuden ja ruotsalaisuuden kohtaamisista ja eroista, aprikoosimehusta, sanojen merkityksestä, käsienpesusta ja symboliikasta.
JOHN LENNONIN DISKOGRAFIA,
ELLEI HÄN OLISI KUOLLUT VUONNA 1980
Still Yoko (1982)
*
Yesterday and Tomorrow (1987)
*
Berlin (1990)
*
Titanic Soundtrack (1994)
*
Revival - The Beatles (1999)
En voi kuin ihailla sitä tapaa, jolla Foenkinos yhdistää älyllisen ja viihdyttävyyden, tekee helposta eleganttia ja raskaasta kepeää. Tässä hän selvästi asettuu samaan jatkumoon monien muiden nykyisten ranskalaiskirjailijoiden kanssa, jotka ovat kieleltään napakoita, yhteiskunnallisesti tarkkanäköisiä ja samalla hauskoja, mutta tekee sen omalla tavallaan. Hän ei ole yhtä riemastuttavan häijy kuin Claire Castillon, ei aivan yhtä ihanan söpö kuin Anna Gavalda eikä yhtä filosofiaan pyrkivä kuin Muriel Barbery. Hän on sopivasti ja raikkaasti niitä kaikkia. Hänen kynästään Naisesta, jonka nimi on Nathalie tulee samalla rakkauskertomus sekä metkoja populaarikulttuurisia nippelitietoja sisältävä kirja. Kerrontaa rikkovat mielestäni hauskat listat (kuten yo. lainaus John Lennonin kuvitteellisesta diskografiasta), sanomalehtiuutiset sekä hihittelemään saavat alaviitteisiin kirjoitetut huomautukset.
Nainen, jonka nimi on Nathalie sisältää hyvän tarinan. Se on kirjoitettu huolella, hienostuneesti, yhtä lailla näkyviä kuin rivien välissä olevia kulttuurisia merkityksiä viljellen: Nathalien ja Markuksen asennossa on hieman belgialaista maalausta; on erään puolalaisen filosofin ajatus siitä, että jotkut ihmiset ovat mahtavia, koska tapaamme heidät oikealla hetkellä; tuumataan Ingmar Bergmanin elokuvien ajattelun auttavan tekemään Uppsalasta hieman kiinnostavamman. Kaikesta tästä huolimatta Foenkinosin kirja oli vähällä jättää minut kirjallisesti kylmäksi: periaatteessa pidin kirjassa ihan kaikesta, mutta käytännössä en päässyt kirjan imuun, enkä välittänyt sen henkilöistä juuri lainkaan. Foenkinos tuntuu katsovan kaikkea, etenkin Nathalieta, ulkopuolisen silmin ja tuo ulkopuolisuus tarttui myös minuun lukijana. Harmittelen sitä, että en saanut Foenkinosilta sitä mitä hain: täydellistä kepeyden tunnetta, jollaista kaipaan usean (Shriver, Heivoll, Hoeg) painavan ja erinomaisen kirjan jälkeen. Kirjan lopun ansiosta pääsin sentään lähelle tuota tunnetta, mutta silti epäilen unohtavani Nathalien pian. Oikeastaan haluaisin nähdä Naisen, jonka nimi on Nathalie mieluummin elokuvana. Rakastan ranskalaisten komediallisten elokuvien älykkyyden ja kepeyden yhdistelmää ja luulenkin, että Nathalie on elokuvana onnistunut. Siinä on kaikki ainekset hyvään, suloisella tavalla outoon tarinaan. Lisäksi Foenkinos itse on toinen elokuvan ohjaajista.
Nainen, jonka nimi on Nathalie on - kaikesta huolimatta - suorastaan ihanteellinen välipalakirja. Se on kepeä ja helppo eikä yritäkään olla sen enempää; se on myös fiksu juuri sellaisella oikeanlaisella (mielikuvieni) ranskalaisella tavalla. Suosittelen luettavaksi nyt kevätaikaan muutaman leivoksen kera tai aprikoosimehun kanssa - ja mieluiten kahvilassa ballerinakengät jalassa.
***½
Nainen, jonka nimi on Nathalie on jakanut lukijoitaan voimakkaasti. Kirjain virran Hannaa sekä Nathalie että Foenkinosin uudempi romaani Vaimoni eroottinen potentiaali ärsyttivät. Ilselän Minnan mielestäni taas kirja on hyvällä tapa höpö, oikein pidettävä romaani. Mari A. suosittelee kirjaa ihan kaikille. Itse olen (ehkä hieman ristiriitaisesti) samaa mieltä kaikkien kolmen linkittämäni bloggaajan kanssa.
sä oot lukenut hirmu hyviä kirjoja viime aikoina. vietin eilen täällä aikaa vaikka kuinka paljon ja lueskelin mitä sanoit Shiveristä, Heivollista, Norsunhoitajista ja muistakin :D
VastaaPoistaJa nyt tämä - minulle tämä sopi hyvin. viehätyin huumorista ja kerrontatavasta. Mutta ehkä ymmärrän myös tuon ulkopuolisuuden kokemuksie - vaimoni eroottinen potentiaali olikin sitten jo ihan varsin ärsyttävä kirja. Näin jälkeenpäin se tuntuu vielä epäonnistuneemmalta kuin lukiessa... Mutta hyvä vinkki tuo leivos ja kevät, ehkäpä löydän jonkun muun kirjan sopimaan tuohon kuvaan ;D
http://ootaluenekaloppuun.blogspot.com/search/label/David%20Foenkinos
Anni, nyt on ollut kyllä hurjan hyvä lukukuukausi. Vain Rochier siinä välissä oli selvästi väärä valinta, mutta heikommat kirjat auttavat nauttimaan kaikista paremmista!
PoistaRochieriin verratuuna Foenkinos on ihan huippu. Minä pidän tällaisista kirjoista ja periaatteessa pidin Nathaliestakin, mutta jotenkin kirja jäi silti jollain tasolla vieraaksi. Keväällä mieli on kuitenkin aika hieman kepeä - ei kuitenkaan kevyt. ;)
Kiitos linkistä!
Minulla tämä odottaa lukemista tuolla hyllyssä, ja haluan lukeakin tämän pian. Oli siis kivaa lukea sinun ajatuksesi kirjasta, kiva että tämä viihdytti :) Minä rakastan ranskalaisia elokuvia, ja etenkin Gavaldan kirjoja. Barbery taas oli minulle hieman liian filosofinen, joten ehkäpä tämä Foenkinos sitten olisi sopiva ;).
VastaaPoistaSanna, tämä on monella tapaa ihana ja viihdyttävä, muttei ihan tarpeeksi. Minäkin pidän ranskalaisista elokuvista (etenkin Jeunetin ohjauksista) ja Gavaldastakin.
PoistaOn totta, että Foenkinosin tapa kertoa Nathalien tarinaa on etäännyttävä ja Nathalien henkilöhahmo aika yksiulotteinen "ideaalinainen". Mutta mikä raikkaan viihdyttyävä välipala, kuin tuo kuuluisa aprikoosimehu!
VastaaPoistaMaria, tuo etäännyttävä kerrontatapa on ihan ok, mutta jotenkin se ei täysin toiminut tässä kirjassa. Vaikea selittää... Etäännytti ehkä liikaakin? Mutta raikas kirja, ehdottomasti!
PoistaMinä kyllä tykkäsin tästä, kevyenä välipalana juuri! Olinkin jo unohtanut tuon mehujutun... kertoo ehkä kirjan mieleenjäävyydestä :-) Luin myös Vaimoni eroottisen potentiaalin, mutta siitä en näköjään ole julkaissut arviota, muistelen ettei se ollut läheskään yhtä viihdyttävä, hienosta nimestään huolimatta.
VastaaPoistaTämä kirja tosiaankin unohtuu varmasti nopeasti, mutta melkein täytti tehtävänsä välipalana. Vaimoni eroottisesta potentiaalista en ole kuullut kovin hyvää, joten pitää tulla tosi kova välipalanälkä, että tartun siihen. :)
PoistaMie luin tämän juuri, ja pidin kyllä tuosta söpöydestä ja älykkyydestä. Toi mieleen todella Amélien (ihana elokuva), ja miustakin tämä toimii varmasti loistavasti elokuvana. Lopussa oli tosin hieman liikaa draamaa ja sotkua, että olisin ihan täysin hurahtanut tähän kirjaan. Hieno teos kuitenkin. :)
VastaaPoistaAi, siekin olet lukenut tämän! Et ole varmaan ehtinyt vielä blogata? Amélie on minunkin mielestäni ihana elokuva, olen nähnyt sen 6-7 kertaa. Minäkään en täysin ihastunut tähän kirjaan, mutta raikas se kyllä oli.
PoistaVähän samaa pohdin kuin sinä, että en ihan ehkä päässyt tähän imuun minäkään mutta pidin ruotsalaisesta ja sivuhuomautuksista ja mehusta. Raikas tämä kyllä oli. Itse lahjoitin oman kappaleeni kirjaa eteenpäin, itsekin sain sen ekstralahjana, toivon että se saa hyvän kodin tai pääsee taas eteenpäin ilahduttamaan jotakuta muuta!
VastaaPoistaElokuvan traileri vaikutti lupaavalta, tai no, harvemmin Audrey Tautou voi mennä vikaan. :)
Ruotsalaisuuden kuvaus kirjassa oli muuten mainiota, eikä kovin kaukana siitä, miten suomalaiset esitetään. :) Lahjoittamasi kirja saa varmasti hyvän kodin jostain. Itse palautin lukemani eilen kirjastoon.
PoistaMutta elokuvaa odotan todella. Varmaankin vuokraan sen sitten aikanaan dvd:nä. Audrey Tautou on minunkin mielestäni ihana.
Mietin mistä olin juuri lukenut tästä,ja sitten muistin Birgitan postauksen tuosta kirjasta tehdystä elokuvasta...Kirjakin kuulostaa sellaiselta,jonka haluaisi lukea...
VastaaPoistaPitäisikin alkaa googlettaa tästä tehtyä elokuvaa. Hesarin arvion luin ja kirjan leffakannen olen bongannut, mutta muuten elokuvajutut ovat jääneet vähälle. Tämä on ihan hauska pikkukirja.
PoistaMinä ajattelin katsoa tämän vain leffana, sillä pääosaa esittää suursuosikkini Audrey Tautou :)
VastaaPoistaAudrey Tautou on minunkin suosikkini. Pidän kaikista näkemistäni elokuvista, joissa hän on - no, Da Vinci koodi on poikkeus. ;)
PoistaTämä oli kyllä hieno kirja ja tykkäsin tosi paljon. Varmaan johtui osin siitäkin, että tämän kirjan myötä tutustuin ranskalaiseen kirjallisuuteen.
VastaaPoistaSe uudempi Foenkinos kyllä jäi ihan alkutekijöissään kesken.
Minäkin pidin, mutta en saanut ihan sitä mitä hain. Melkein sain ja se riittää. :) Ranskasta tulee paljon tällaista samanlaista fiksunkepeää kirjallisuutta (Gavalda, Pancoul).
Poista