Ehdokkaani Blogistanian Finlandia-kisaan

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Etelä-Suomikin taitaa tänään saada lumipeittoon, mikäli sääennusteeseen on luottamista. Olen toiveikas. Joulunaikaan Savossa pääsin ihailemaan appeni tekemiä lumilyhtyjä sekä rakentamaan lasteni kanssa ihan kunnon porkkananenäistä lumiukkoa. Vuoden ensimmäisen postaukseni aiheena ei kuitenkaan ole lumi, vaan tietenkin kirjat. Juuri tällä hetkellä, ihan samanaikaisesti, monessa blogissa julkistetaan ehdokkaat Blogistanian Finlandiaa ajatellen.

Sallan Lukupäiväkirjassa olevien ohjeiden mukaisesti itse kukin kirjabloggaaja valitsee ehdolle 3-6 sellaista vuonna 2011 ilmestynyttä kotimaista kirjaa, joiden katsoo olevan blogifinlandian arvoisia. Tehtävä on siinä mielessä helppo ja kuitenkin vaikea, että omien lukukokemustensa ohella voi luottaa myös muiden makuun ja erilaisia blogiarvioita punniten on mahdollista nostaa ehdolle myös sellaisia teoksia, joita ei itse ole lukenut, mutta jotka ovat saaneet kovasti ylistäviä blogisavuja muissa blogeissa.

Ohjeita noudattaen asetan ehdolle yhden sellaisen kirjan, jota en vielä ole lukenut, mutta ehdokkaista muut ovat itselleni mieluisia, jopa rakkaita. En listaa kirjoja arvottaen niitä wanna-be-kirjallisuuskriittisesti. Jos tekisin niin, niin silloin nostaisin esiin ainakin osin erilaisia kirjoja. Koska blogi kuitenkin antaa mahdollisuuden subjektiiviseen tunteiluun, ovat omat ehdokkaani kirjoja, jotka kokemuksen tai oletusten mukaisia ovat hyviä juuri minulle.

Omista ehdokkaistani olen lukenut viisi. Kirjoista yhtä en syystä tai toisesta ole vielä lukenut, mutta muiden kirjoittamien blogiarvioiden perusteella uskon sen olevan niin hyvä, että se täyttää omien mielikuvieni Finlandia-kriteerit.

Tässä omat ehdokkaani aakkosjärjestyksessä pienine perusteluineen sekä arviolinkityksineen:

Kristina Carlson: William F. päiväkirja

Kirjoitin kirjasta mm. näin: Carlson nimittäin kirjoittaa samaan aikaan intelligentisti ja salaviisaasti. Hän on salaviisas sen vuoksi, että William N.:n näennäisen naiiveja huuhdahduksia lukee nopeaan, mutta niihin sisältyy paljon: päähenkilönsä lyhyisiin päiväkirjamerkintöihin Carlson ujuttaa valtavan määrän tietoa, rivien välit täyteen yleisiä ja yksityisiä hienoja vivahteita. Carlsonin älykkyys suorastaan säkenöi, minkä ansiosta lukija sekä sivistyy että nauttii.

Oma arvioni; Ilselän Minnan Juuri tällainen arvio ja Joanallekin kirja avautui merkittävänä.


Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta

Mietteitäni kirjasta: Lehtiä syksyn arkistosta on surumielisellä tavalla lohduttava. Muutama bloggaajaystäväni on liimannut kirjan sivuille post it-lappuja tai kokenut, että koko kirjan voisi alleviivata, jos kehtaisi. Niin täynnä hienoja lauseita se on. Minä taittelen omistamieni kirjojen sivuja koirankorville niistä kohdista, jotka tuntuvat erityisen merkityksellisiltä. Kun lopetin Carpelanin teoksen lukemisen, huomasin korvamerkinneeni miltei jokaisen aukeaman.

Kirjoitin kirjasta näin; Myös Anna Elina piti kovasti, samoin Sinisen Linnan kirjaston Maria. Juuri tällaista-blogissa Ilselän Minna nosti erääksi elämänsä parhaimmaksi kirjaksi.


Katja Kaukonen: Odelma

Luin Odelman juhannusyönä ja vaikutuin: Odelman takakansiteksti lupaa, että Odelma saa lukijan hengittämään tahdissaan. Lupaus ei johda harhaan, koska juuri sitä Odelma tekee. Se vangitsee tunnelmallaan, tarinallaan, ihmeellisyydellään ja kielellään. Kaukonen kirjoittaa lumovoimaisesti.  -- Kaukosen romaanissa on paljon sellaista, jota ei selitetä auki, mutta silti kirja ei jätä jälkeensä tyhjää oloa tai vaillinasta kohtaa.

Oman arvioni lisäksi linkitän tänne Penjamin, Mari An sekä Marjiksen arviot.

Helmi Kekkonen: Valinta

Pohdin, että vaikka Valinnassa on omat nakkipaperinsa, niin melankolisuudessaankin se on toiveikas, harmaassaan valoisa teos. Valinta on eräs parhaista tänä vuonna lukemistani kotimaisista kirjoista, ja tällä lukumäärällä se on paljon sanottu.

Oma arvioni; Järjellä ja tunteella-blogin Susan mietteet kirjasta.


Katja Kettu: Kätilö

En ole lukenut Kätilöä vielä. Kirja odottaa hyllyssäni ja kiinnostaa kovasti, mutta odotan oikeanlaista oloa tälle kirjalle. En halua pilata omaa lukukokemustani.

Joanan mukaan Ketun kirja on ronski ja karhea, täynnä lemuja ja eritteitä, teoksen maisemat lumoavia ja kieli alkukantaisen sykähdyttävää. Ketun Kätilö tulee uniin. Kaiken voimallisuuden keskellä koko ajan keskiöön nousevat suuret kysymykset: Mitä on ihmisyys? Mitä eroa on ihmisellä ja eläimellä? Mitä on ihmisarvo? Entä koskemattomuus?

Jaana katsoo, että Ketun Kätilö uudistaa sekä historiallisen romaanin genreä että kieltä uskaliaalla otteellaan.  Leena Lumi taas oli kokonaisvaltaisesti kirjan vietävänä. Näiden suositusten mukaan kirja on pakko lukea nyt alkaneen vuoden aikana!


Essi Tammimaa: Paljain käsin

Tammimaan kirja oli kovasti omaan mieleeni: Paljain käsin ei sisällä mitään liikaa, se ei myöskään selitä kaikkea auki. Naisen rooli mylittleponymaailmassa kasvatettuna vauvantekokoneena voi asettua toiseen valoon elämänviivan aistillisuudessa. Siksi maailman voi kohdata paljain käsin.

Paljain käsin on jakanut lukijoidensa mielipiteitä, mutta lukekaa oman esittelyni ohella ainakin Marian, Susan ja Lauran arviot.

----
Tässä siis omat ehdokkaani, nyt aloitan kierroksen muissa blogeissa nähdäkseni itse kunkin kirjablogaajan ehdokkaat.


Edit.!!!! Blogistanian Finlandian voitti Katja Kettu romaanillaan Kätilö. Lämpimät onnittelut! Lue perustelut sekä koko Finlandia-finaaliin päässyt kuusikko Sallan lukupäiväkirjasta. Itse olen iloinen, että eräs oma suosikkini, Katja Kaukosen Odelma pärjäsi niin ikään hienosti.