Kirjakuulumisia: Teoksen Teemestari sekä ilta Tammitalossa

Haaveissani lumi hehkui himmeää, valkoista valoa, kuin miljardit roihukärpäset olisivat pudottaneet siipensä ja maa olisi peittynyt niihin. Pimeys muuttui mielessäni läpikuultavammaksi ja kevyemmäksi kantaa, kun kuvittelin sen lumen hopeanvalkoista hohdetta vasten, ja ikävöin entismaailmaa, jota en ollut koskaan tuntenut. Kuvittelin vedenvalkeat taivaalle kuulaan lumen ylle, ja toisinaan menneet talvet kipinöivät unissani kesääkin kirkkaampina.

Kaunista, eikö vaan? Tuon tekstinäytteen ja hieman enemmänkin kuulin eilen Senaatintorin laidalla sijaitsevassa ravintola Sunnissa, jossa pidettiin Teoksen esikoiskirjailijan Emmi Itärantan tiedotustilaisuus. Englantilaishenkisen teehetken aikana kuulimme muun muassa Leena Krohnin ja Johanna Sinisalon mietteitä kirjallisuudesta, scifin ja fantasian - syystäkin! - vaikeasta lokeroitavuudesta ja pitkästä historiasta sekä ennen kaikkea pääsimme tutustumaan Itärannan romaaniin Teemestarin kirja.

Minä kiinnostuin Teemestarin kirjasta heti silloin, kun sain käsiini Teoksen uutuusluettelon. En ole suuri dystopioiden ystävä (Margaret Atwoodin jotkut teokset tekevät poikkeuksen), mutta olen aina ollut sitä mieltä, että hyvä kirjallisuus ylittää monet genrelajit ja sellaisen kuvan sain nytkin. Teemestarin kirja kertoo ajasta jossain kaukana tulevaisuudessa. Maapallo ja tietenkin koko ihmiskunta ovat käyneet läpi jonkinlaisen luonnonkatastrofin, jonka seurauksena vesivarannot ovat huvenneet ja vettä säännöstellään diktatuurin ikeen alla. Teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat kuitenkin kertovat menneistä ajoista. Noria on teemestarien sukua ja tulee hänen aikansa ottaa vastaan teemestarin arvo sekä samalla siihen kuuluvat salaisuudet. Teemestarien kirjaa luonnehditaan pelottavaksi ja uskottavaksi kuvaukseksi mahdollisesta tulevaisuudestamme sekä samalla kielellisesti kuulaaksi ja tarkaksi.

Aloittelin kirjaa eilen bussissa ja ihastuin. Tarina vie mukanaan, kieli on erinomaista ja tunnelma kiehtova. Tulen siis kirjoittamaan Emmi Itärannan Teemestarin kirjasta blogiarvion sitten aikanaan, mutta nyt haluan vielä tunnelmoida lumisessa Helsingissä. Ravintola Sunnin ikkunoista oli nimittäin upeat näkymät kohti talvista Tuomiokirkkoa:

Teemestarin kirjaa koskevasta tiedotustilaisuudesta minun sekä muutaman muun kirjabloggajaystävän tie vei kohti Tammitaloa, jossa pääsimme mukaan Tammen tilaisuuteen. Hyvää, kotimaista ruokaa nautittuamme mukava ilta vierähti kuin siivillä kirjoja katsellen ja tuttuja kirjailijoita bongaillen.

Tammen kevät lupailee taas kerran erinomaista kirjallisuutta. Lempeästi huvittuneena huomasin tämän tammikuuni olleen melko tammipainotteinen, sillä olen ehtinyt lukea Tammen kevätkirjoista jo kolme: Emma Donoghuen mukaansatempaavan lukuromaanin Huoneen, Haruki Murakamin minulle parhautta edustavan Norwegian Woodin sekä Johan Bargumin taidokkaan Syyspurjehduksen. Ja ei, tammipainotteisuuteni ei ole mitenkään kirjablogillisesti järjestetty juttu, vaan minua kaikkein eniten kiinnostaneet Tammen kirjat vaan sattuivat ilmestymään juuri heti vuoden alussa.

Toki - tai tietenkin - Tammella on paljon, paljon muutakin kiinnostavaa kevätohjelmassaan. Sinisen linnan kirjaston Maria esimerkiksi kirjoitti Merete Mazzarellan Ainoista todellisista asioista, jonka haluan jossain vaiheessa lukea. Anni M taas on englanninkielellä lukenut huhtikuussa suomeksi ilmestyvän Jennifer Eganin Aika suuren hämäyksen, joka sekin vaikuttaa raikkaalta ja kiehtovalta. Ja onhan Tammen valikoimassa ilmestymässä vaikka mitä muutakin, muun muassa lukuisa määrä dekkareita, ihania lastenkirjoja sekä Kinuskikissana tunnetun Sini Visan leivontakirja.

Tänään aamulla kotona katselin kirjahyllyämme. Monissa blogeissa on aina ajoittain ollut puolittain leikkimielistä "kisaa" siitä, onko  itse kukin bloggaaja enemmän Otavan Sinisen vaiko Tammen Keltaisen ystävä. Minä kiinnostun yleensä välittömästi kummankin laatukirjaston tarjonnasta. Sinisestä voisin lukea varmaan minkä tahansa teoksen, valikoimaltaan suuremmassa Keltaisessa on tietenkin teoksia moneen makuun, mutta niin vain on, että meillä kotona alkaa Keltaista olla kapea kirjavitriini täynnä.

Kiitos Teokselle ja Tammelle sekä blogikollegoille torstai-iltapäivän ja illan mukavasta kirjatunnelmasta! Jokaiselle blogini lukijalle ihanaa viikonloppua. Meillä taitaakin nyt perjantaina olla kunnon karkkipäivä, sillä kun minä pääsin kirjatapahtumiin, pääsi eskari-ikäinen esikoiseni oikealle unelmaretkelle Fazerin karkkitehtaalle ja tuomisina kotiin oli tietenkin karkkia Panttereista Susu-paloihin sekä hedelmäkarkkeihin. Oli kassissa hieman leipääkin, ettei ilta mene ihan sokerihumalassa. :)