Kustantaja: Wsoy 2011
Kansikuva: Anna Makkonen
Kotimainen chick lit-romaani
Sivuja: 219
Laran särkyneen sydämen päiväkirja - Osa 98
1. Ala vetää, Eric
2. Get lost, Eric
3. Vaffanculo, Eric
4. Gasse-toi, Eric
5. Dra åy helvete, Eric
Heti alkuun minun on tunnustettava, että odotin suomalaiselta nokkelaksikin mainostetulta chick litiltä paljon. Tai en paljon kaunokirjallisena teoksena, mutta sellaisena ihanan kepeänä välipalakirjana, tämän vuoden rakkaana hömppänäni, eräänlaisena kepeänä mansikkaisena kuohuviininä: sellaisena helppona, helposti unohtuvana, mutta tismalleen oikeana keventämään arkea joskus harvakseltaan ja pieninä annoksina. Mansikkainen kuohuviini häviää kuitenkin mielestäni kuivalle kuovuvaiselle mennen tulleen, ja minun on todettava, että menin korkokengissä metsään Kira Poutasen Rakkautta on the rocksin (2011) kanssa.
Poutasen aikaisemmista kirjoista Rakkautta au lait (2009) ja Rakkautta al dente (2010) varmasti monille tuttu Pariisin seurapiireissä liikkuva suomalainen Lara Autio huomaa, ettei hänen ihana poikaystävänsä Eric olekaan samaa mieltä suhteen vakavuudesta ja että koko Ericin esittämä kosinta on ollut väärinkäsitys. Larasta tuntuu kuin joku sahaisi moottorisahalla hänen sydäntään viipaleiksi. Onneksi, enivei, on rikas ja botoxkasvoinen ystävätär Candance, jonka kanssa käydyn keskustelun lopputuloksena Lara päättää ottaa yliotteen omasta elämästään ja löytää itsensä lentokoneesta matkalla New Yorkiin.
New Yorkissa Lara pääsee opiskelemaan muotisuunnitelua yhdessä varsin erikoislaatuisen kämppäkaverinsa Jimmyn Shoen kanssa. Kaksikko paiskii hurjasti töitä, opiskelee sekä ennen kaikkea kiitää Ison Omenan yöelämässä Sinkkuelämää-sarjan Carrien ja Charlotten hengessä Killer-asut päällä. Kaiken kiireen ja pintaliidon keskelläkin pala Laran sydän tuntuu sykkivän vanhan mantereen suuntaan...
Niin että se siitä sitten. Ja nyt sitä ollaan taas lähtoruudussa itkemässä särkynyttä sydäntä ja niin järjettömän kaukana häistä, perheestä ja yhteisistä tv-illoista kuin vain mitenkään on mahdollista. Mahtavaa! Hyvä Lara! Jatka vain samaan malliin, niin elät hurjaa sinkkuelämää vielä vanhainkodissakin.
Rakkautta on the rocks on tyylipuhdas chick lit-kirja. Poutanen selvästikin hallitsee tyylilajin niin, että kirja itse asiassa muistuttaa melkein mitä tahansa genren kirjaa. On kariutunut rakkaus, romanttista seikkailua, uran luomista toilailun merkeissä, hauskoja ja sydämellisiä sivuhenkilöitä sekä kaupunkimaisemia. Se on Lara Aution tarinan siunaus ja kirous: on mukava lukea kirjaa, joka tuntuu ihmeesti tutulta ja naurattaakin, mutta samalla on harmillista, ettei suomalainen chick lit tuo mitään uutta, mitään sellaista jota ei olisi lukenut aikaisemminkin. Itse asiassa kirja on tyhjempi kuin brittiläiset esikuvansa. Helen Fieldingin Bridget Jonesien nokkeluudesta saa vain haaveilla ja Sophie Kinsellankin, johon ehkä Poutasta eniten vertaisin, revittely brittiläisten yhteiskuntaluokkien kustannuksella jää uupumaan. Rakkautta on the rocks saa toki nauramaan ja eläytymäänkin Laran sydänsuruihin ja seikkailuihin muotimaailmassa, mutta se on hauskuudestaan huolimatta hieman tuskallista luettavaa.
Eniten tuskastuttaa romaanin kieli: WFT? OMG? Miksi käyttää sähköpostilyhenteitä silloin, kun henkilöt eivät kirjoita sähköpostia tai surffaa netissä, vaan puhuvat toisilleen? Repliikkeihin olisi ihan hyvin voinut kirjoittaa reilusti, että what the fuck. Silloin olisi välttynyt sellaiselta ololta, että lukee pikakirjoitusta eikä kaunokirjallisuutta. Laran elämässä moni asia on yhyy tai EVVK. Haloo! Onneksi sentään on skumppaa ja macaronleivoksia mainion pariisilaisystävättären kanssa. Kirjan sivuhenkilöt ovatkin kaikessa muovisuudessaan mainioita, mutta Laraan itseensä en tämän yhden kirjan perusteella osannut kiintyä. Minulle jäi sellainen olo, että Poutanen pystyisi parempaankin.
Olisin halunnut pitää Rakkautta on the rockista, sillä toivoin särkyneille sydämille omistetun kirjan sykähdyttävän nauru- ja itkuhermojani edes hieman. Mutta ei, ei sitten tippaakaan. Tätä ennen olin lukenut Poutaselta vain Finlandia Juniorilla palkitun syömishäiriökuvauksen Ihana meri, jota suosittelen kenelle vain. Se on hieno ja puhutteleva kirja. Samoin nautin Poutasen kääntäjäntyöstä Benjamin Lacomben ja Sébastian Perezin Pienen noidan / Lumoojien sukua-kuvakirjan kohdalla. Odotin mainitsemieni kirjojen vuoksi paljon, mutta nyt annan suosiolla edellisten Lara Autio-kirjojen jäädä niitä paremmin arvostavien luettavaksi. Poutasen mahdollisia vakavampia kirjoja aion kyllä lukea, jos sellaisia on tulossa.
Joskus on hyvä mennä oman kirjallisen mukavuusalueensa ulkopuolelle. Mutta useimmiten on syytä uskoa, että omassa lukijanlestissään pysyminen kannattaa.
**
Kirjan on lukenut myös Mari A. jonka kanssa taidan olla aika samoilla linjoilla.
Minulla on omassa hyllyssä muutama Poutasen aiempi kirja. En ole vielä lukenut yhtäkään, enkä oikein tiedä onko suomalainen chic-lit sittenkään minun kirjojani. Ehkäpä kuitenkin joskus luen jonkun Poutasen kirjan...
VastaaPoistaHienosti kerroit oman mielipiteesi ja perustelit näkökantasi tässä arviossa!:)
Hieno arvio! Negatiivistakin arviota on ilo lukea kun se on näin hyvin ja monipuolisesti perusteltu. Tuskailin muuten lyhenteiden kanssa tänään: kuuntelen Taavi Soininvaaraa ja siinä kaikki on lyhennettä. Ok, ehkä erilaiset yhdisteet ja poliisiorganisaatiot ovat sen nimisiä, mutta kun teksti valise niitä, on kirjaa rasittavaa kuunnella... miten muuten tämä kirja luettaisiin äänikirjana: Oooämgeee...? ;)
VastaaPoistaMinulla on tehnyt mieli tämä lukea juuri siksi, että suomalaista chicklittiä on mielestäni niin vähän, mutta.....no, ehkä joku päivä kun kaipaan todellakin jotain mukavuusalueeni ulkopuolelta ;)
VastaaPoistaNo aika evvk tämä kirja tosiaan oli.
VastaaPoistaParempaakin olen lukenut, suomalaista chicklitiä, esim. Kallion Kuutamolla ja varsinkin Virve Sammalkorpi ja Sinkkuleikki on aikamoista kielellistäkin tykitystä.
Sanna: Aina kannattaa kokeilla. Voihan olla, että Poutasen aikaisemmat kirjat ovat hyviä, sillä Laran tarinasta on kaikkiaan kolme kirjaa. Se Ihana meri on oikeasti hyvä, ehkä siksi tämä oli minulle niin suuri pettymys.
VastaaPoistaAmma: Kiitos. Ja tosiaan, millainen tämä voisi olla äänikirjana?! En varmaan haluaisi edes tietää. :)
Susa: Suomalaista chick litiä ei ole hirvesti, mutta sentään jotain ja lisää lie tulossa. Kyllä tämän luki, vaikka se oli vähän ajanhukkaa.
Mari A.: Nimenomaan! Kallion Kuutamolla on minunkin mielestäni hyvä. Sammalkorpea en ole ole koskaan lukenut, mutta olen kuullut hänenkin kirjoistaan kehuvia kommentteja.
Kiitos kun olet siellä. Kertomassa. Näin saan olla kirjoja lähellä, kuvitella ehtiväni lukea, olla ajantasalla edes hiukan. Kiitos tästäkin vihjeestä :) huomaan, että olen alkanut luottaa sun makuun aika täysillä!
VastaaPoistaMinulla on tämä parasta aikaa kesken ja mietin juuri, että jätänkö kesken kun tämä ei nappaa sitten yhtään. Eka osa Rakkautta au lait oli hyvä, juuri sellainen tyypillinen chick lit -kirja, mutta sen jälkeen on tultu hurjasti alaspäin...
VastaaPoistaMainitsemasi lyhenteet ärsyttävät tosi paljon eikä Lara enää näin kolmannessa kirjassa tunnu yhtään hauskalta. On kuitenkin hyvä, että Suomessa julkaistaan chick litiä ja olen samaa mieltä siitä, että Poutanen osaa tämäntyyppisen kirjoittamisen hyvin.
Se piti vielä lisätä, että oli kiva lukea sinun arviosi chick lit -kirjasta:)
VastaaPoistaSatu: Kiitos itsellesi, olet ihana! Tämä vihje ei ehkä rohkaise lukemaan, mutta olen tavallaan ylpeä siitä, että jaksoin lukea loppuun saakka. ;)
VastaaPoistaSusa P.: Saa nähdä, miten sinulla käy! Koeta lukea, olisi kiinnosta kuulla sinun mietteitäsi.
Poutanen osaa kyllä kirjoittaa, mutta Lara ystävineen vaatisi hieman syvempiä ulottuvuuksia.
Olen omaan blogiini kirjoittanuy chick litistä muutaman kerran vuodessa. "Arkistoista" löytyy mm. Marian Keyesin Kuuleeko kukaan, This charming man sekä Sophie Kinsellan 20's Girl. :)
Minä en edes tiennyt että Poutaselta on tullut chick littiä, minun Poutas-tuntemukseni kun rajoittuu nimenomaan tuohon Ihanaan mereen.
VastaaPoistaMutta enivei, todella hyvin kirjoitettu arvostelu ja kiinnostava lukea vaikket kirjasta niin pitänytkään. Olit löytänyt kirjasta paljon hyvääkin, minä voisin lukea nuo Pariisi-kohtaukset :D
Ihanaa sunnuntaita!
(Ai niin ja Katja, arvaa mikä kirja minulla on seuraavaksi vuorossa kun tällä hetkellä kesken oleva loppuu? Siinä sataa kannessa kaloja!)
VastaaPoistaMinua eivät tämän tyyppiset kirjat kiinnosta muutenkaan, ja luettuasi arviosi tästä Poutasen kirjasta tajusin miksi. En kestä sitä että vakavista asioista kirjoitetaan pinnallisesti, mutta ehkä se on tietyn kohdeyleisön makuun. On hyvä, että löytyy lukemista kaikille! Kiitos tästä arviosta, se piristi päivääni raikkaudellaan ja reippaudellaan :)
VastaaPoistaSuurta suomalaista chick lit - romaania odotetaan täälläkin. Moni on pitänyt Katja Kalliosta ja Kuutamolla -kirjasta, mutta minusta sekin oli jotenkin nolo... En sitten tiedä enkö vain osaa hyväksyä suomalaista ympäristöä niin kepeän kirjan taustaksi vai mistä on kyse, mutta olisi silti kiva lukea hyvää suomalaista chick litiä. Ko. lajityypin kirjoja vaan tunnutaan julkaistavankin tosi vähän.
VastaaPoistaMinäkin luin Ihanan meren aikoinaan, mutta näihin muihin en ole halunnut tarttua. Enkä kyllä nyt tartukaan :) Aika on muutenkin niin kortilla, että luen mieluummin sellaisia kirjoja, joista voin ihan varmasti olettaa pitäväni paljon.
VastaaPoistaOlin perjantaina kirjamessuilla ja lukuähky vain kasvoi, niin paljon paljon upeita kirjoja, jotka olisi ihana lukea.
Linnea: Tämä yhden kirjan perusteella Poutasen chick litiä ei voi kovasti suositella. Harmi. Niitä Pariisi-kohtauksia ei ole montaakaan ja nekin vähät sijoittuvat etupäässä taksiin sekä Laran ystävättären asuntoon.
VastaaPoistaMutta oi, alat pian lukea ihan mahtavaa kirjaa! Jännittää, että mitä siitä pidät.
Tikru: Poutanen ei edes yritä kirjoittaa vakavista asioista, mitä moni brittiläinen chick lit-kirjailija tekee. Tässä on pelkkää kohellusta. Itse tartuin tähän uteliaisuudesta, mutta se oli ajanhukkaa. :)
Tessa: Minun mielestäni Kuutamolla oli kirjana ihan hyvä, sen elokuvaversiosta en erikoisemmin pitänyt. Poutasella ei muuten ole kirjassaan mitään muuta suomalaista kuin Lara itse. Hän ei sijoita kirjojaan Suomeen. Ehkä se muuten onkin yksi syy, minkä vuoksi Lara-kirjat tuntuvat valjuilta kopioilta ulkomaisista saman genren tuotoksista?
Kirjailijatar: Ihana meri oli mielestäni raikas ja puhuttelevakin, mutta tämä äh... Minullakin on oikeasti liian vähän aikaa tällaisiin, mutta uteliaisuus voitti.
Kirjamessuilla oli varmasti ihanaa! Minä odottelen Helsingin vastaavia sitten loppukuulla.
Katja, en nyt osaa sanoa tähän kirjaan oikein mitään...tai ehkä että et sinäkään minun seuraavani, jonka pettymystä tässä nieleskelen. Aloitan arvosteluni: "Haluaisin niin kovasti pitää juuri tästä kirjasta, sillä..., mutta..."
VastaaPoistaSen verran voin paljastaa, että en PYSTY lukemaan täyspuhdasta hömppää ja minulle hömppää oli jopa G., jota monet ovat kehuneet. Ei ikinä enää G.:tä! Kevyttäkin voi olla tyylillä.
Sinulle on jotain blogissani!
Olen helteessä...kerron sitten, kun...
♥
Kiitos arviosta! Tämä tai tämäntyyppinen kirjallisuus ei kiinnosta minua tällä hetkellä, mutta nyt tiedän paremmin, miksei kiinnosta.;)
VastaaPoistaLeena: Nyt kiinnostuin heti, että mitä ihmettä olet lukemassa... Mistä haluat pitää, mutta mikä ei olekaan sinun kirjasi.
VastaaPoistaMinä tiesin jo ennakkoon, ettei tämä ole minun makuni mukainen kirja, mutta halusin yllättyä iloisesti. Ei onnistunut.
G on mielestäni tyylikkäästi kevyttä, mutta muistaakseni luit häneltä Lohduttajan, jota en itse aio edes lukea. G:n novelleissa on samaa charmia kuin missä tahansa ranskalaisissa kirjoissa. Hänen romaaneistaan en osaa tykätä.
Kävin blogissasi. Ihanaa, kiitos!
Jenni: Minä luen chick litiä harvoin, 1-2 kirjaa vuodessa. Parhaimmillaan genren kirjat osuvat johonkin oikeaan minussa, mutta nyt meni tosiaan sinne korkokenkämetsään ja pahasti. Tästä ei tosiaan kannatakaan kiinnostua. ;)
Minusta chikc litit ovat usein hyvinkin hauskaa ajanvietettä, samaan tapaan kuin hömpät jenkkisarjat telkkarista :)
VastaaPoistaTämä ei kuitenkaan nyt herättänyt innostusta, mutta esim. Keysia ja Ahernia on ollut ihan hauska lukea. Suomalaisista luin joskus aiemmin Tuija Lehtisiä, mutta nekin ovat menneet jo hiukan liian tyhjänpäiväisiksi; ensimmäisinä ahmimani muortenkirjat koukuttivat lukemaan hänen muutaman siihen mennessä ilmestyneen romaaninsa, joista pidinkin kovasti (vai olisikohan se ollut vain ikä?), mutta nykyiset tuntuvat kyllä jokseenkin puuduttavilta.
Oikeasti viihdyttävää kotimaista hömppää siis odotellessa,
Jaana
Jaana: Olen kanssasi samaa mieltä chick lit-kirjojen roolista mainiona ajanvietteenä - ainakin pieniä annoksina. Keyesista pidän minäkin, mutta Ahern ei kohdallani toiminut. Tuija Lehtistä luin itsekin nuoremapana, muistan edelleen Enkelinkuvia hiekassa kirjan niin hyvin, että voisin melkein lukea "tyttökirjaklassikkona" joskus uudelleen. :)
VastaaPoista