perjantai 18. helmikuuta 2011

~Kukantappajan talvi-ilot~


Joku blogiani pitkään seurannut saattaa muistaa, että istutan innolla kukkia pihallemme ja että olen jopa kunnostautunut muratinpelastajana. Muratti voi hyvin autotallissamme kera pelargonioiden ja daalianjuurakoiden; Pihaperennat ovat paksun lumipeitteen alla ja toivottavasti aloittavat uuden kukoistuksensa huhti-toukokuussa.

Sisäkukkien kanssa sen sijaan olen onneton kukantappaja. En voi sille mitään, että kukkanen toisensa jälkeen kuolee. Kuolee, vaikka kastelisin sitä huolella, joskus ehkä hieman liikaa, tai antaisin sille pienen lepokauden kuivahtamisen muodossa. Kukan lajikkeellakaan ei ole merkitystä. Kodissamme on yksi ainoa elävä ruukkukasvi, se on vanha paavalinkukka, joka jaksaa sitkutella.

Siksi olen siirtynyt leikko- sekä aidonoloisiin tekokukkiin. Leikkokukkia ostan (tai lähetän mieheni ostamaan) jokaiseksi viikonlopuksi. Muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan hankkivani tekokukkia meille. Yksi ystäväni toi minulle tekohelmililjoja noin vuosi sitten. Vaikka kevään koittaessa ostan mielelläni ruukussa olevia aitoja muscareita sekä narsisseja, pidän noistakin. Ne ovat hämäävän aidon oloisia. Viikko sitten ostiin kotiini muutaman orkidean, aidon oloista huijausta nekin (mutkun ne aidot orkideatkin kuolivat!).

Ihailen kaikkia teitä, jotka saatte sisäkukkanne elämään ja kukoistamaan uudelleenkin!

Pakkasviikonlopun iloksi hyötykäytimme lasteni kanssa vanhaksi menneet leikkotulppaanit. Tulppaanit pestyyn maitotölkkiin, vettä päälle ja terassille jäätymään:


40 kommenttia:

  1. Voi, miten mahtava idea! Olen täysin noiden jäätulppaaneiden lumoissa! Ihana vinkki. :)

    VastaaPoista
  2. Marjis: Arjen pieniä iloja. :) Kun pakkasta riittää ja tulppaanejakin, taidan tehdä meille etuovelle kokonaisen jääkukkakedon.

    VastaaPoista
  3. Nuo jäätyneet tulppaanit ovat huikean kauniita. Jotenkin ajatus siitä, että joku lumoavan kaunis jäätyy ollaakseen vielä kauniimpi on erikoinen. Tosi kaunista.

    Minä tapan kanssa kaikki kukat, sisällä ja ulkona. Olen oikea kukkien tuholainen numero 1.

    VastaaPoista
  4. Kirjailijatar: Kiitos. :) Mietin, että onko tulppaanien jäädyttäminen julmaa, niiden vangitsemista. Mutta ei, nehän saavat hehkua kauemmin jään sisällä kun muuten olisivat joutaneet kompostiin.

    Mikähän taika niillä ihmisillä on, jotka saavat sisäkukat kukoistamaan?

    VastaaPoista
  5. Minulla on kuuluisa puutarha, mutta sitäpä ei olekaan mainostettu, että olen suuri sisäkukkien tappaja. Ne vain kuolevat. Nyt on yksi traakki pysynyt hengissä jo kolme vuotta ja jaksan sitä todellakin mainostaa.

    Sisareni on mestari sisäkukissa ja hänen puutarhassaan ei menesty mikään....Lumiomena, sinua odottanee loistava puutarhatulevaisuus!

    Panostan siis leikkokukkiin. Koti, jossa on aina kimppu eläviä kukkia maljakossa on jotenkin...hurmaava.

    VastaaPoista
  6. Jäätulppaanit ovat kauniita. Jaa, mikähän taika kukkien kasvatuksessa, olisiko mulla se että lakkasin hoitamasta niitä. Vettä vaan silloin tällöin ja kasvukautena vähän lannoitusta.
    Ja kas kummaa, nehän kukoistavat.
    On kyllä ne tekokukkasekin nykyään niin aidon näköisiä ettei aina erota niistä oikeista.

    VastaaPoista
  7. Kivaa kuulla, että se pelastamasi muratti elää vielä;)

    Minä juuri katselin tänä aamuna, että taitaa olla 2kk sitten hankkiman rahapuu tiensä päässä. EN TAJUA! Kun asuimme länsirannikolla ja olin vasta nuori tyttönen, niin meillä oli silloisessa kodissa tosi paljon viherkasveja, kukkia ja kaikki menestyivät. Kun muutettiin tänne Keskiseen Suomeen, niin kultaköynnös tms ovat ainoita, jotka jaksavat vuodesta toiseen, mutta kaikki muut kuolee, teinpä niin tai näin..

    Vaan onpas aidon näköinen orkidea ja aivan ihanat nuo tulppaanijääpatsaat ♥ Voi kun meilläkin olisi edes pieni pala omaa pihaa tai kuisti, terassi, mihin voisin tuollaisia tehdä.

    VastaaPoista
  8. Onpa kauniita!! Voi! Minä juuri nypin keltaisista lehdet talteen :)
    Tidätkö, ollaan kai jotain samaa rotua. Ennen jopa olin kukankasvattaja, ihan varmasti olin. Mutten enää. Juuri sanoin miehelle, että voi että kun tekisi mieli viherkasveja. Hän rupesi nauramaan, ääneen. On meillä pari pienenevää joulukaktusta, jaksavat sinnitellä. Olen sitten alkanut harrastaa vilja-, pellavakimppuja ja samoin leikkokukkia. Että tulppaaniterveisiä täältä! :)

    VastaaPoista
  9. Aivan upeita! Lumoava idea, ehdottomasti varastan vinkin :-)

    VastaaPoista
  10. Ihanat nuo jäätyneet tulppaanit! Helsingissä vielä asuessani onnistuin hyvin sisäkukkien kanssa,ja niitä olikin monta,ennenkuin poikani,jonka niitä piti kastella,ei niin tehnytkään kun olin Venezuelassa. Harmitti. Täällä onnistun huonommin sisäkukkien kanssa,koska sisälämpötila ei ole vakaa kuin Suomessa vaan yöllä voi olla aika kylmääkin. Mutta toisaalta,luonnossa on täällä aina paljon kukkia..

    VastaaPoista
  11. Ai,että ovat ihania.Pitäisköhän mun tehä sama noille keltasille ruusuille jotka viimesiään vetelevät...kiitti vinkistä! :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos innoituksesta,taidan tehdä samoin omille tulppaaneilleni kunhan rupsahtavat :)

    VastaaPoista
  13. Ah, meillä alkoi vanhojen tulppaanien jäädytys juuri nyt. Haaveilin tuollaisista jääveistoksista joulun aikaan, mutta silloin puuttui sopivaa kukkamateriaalia. Nyt siis toimeen, kiitti vinkistä!

    Kukantappajalle suosittelen joulukaktuksia. Ne kukkivat komeasti ja pitkään enkä ole saanut niitä reiluun kahteen vuoteen tapettua :) Minäkin olen ihaillut joskus tekokukkia, mutta en ole vielä päässyt eroon mielikuvasta haaleanhempeistä pölyttyneistä neilikoista mummolassa... mutta totta, tekokukat ovat kyllä niistä päivistä paljon kehittyneet!

    VastaaPoista
  14. Minulla oli Suomessa tuttava, jolla oli upea saniainen olohuoneessa, se oli joka käynnillä entistä komeampi. Kerran sitten tuttava paljasti, että on hyvin kehno kukkien hoitaja ja ostaa aina uuden saniaisen, aina vähän entistä isomman.

    VastaaPoista
  15. Onpa kauniita lumitulppaaneja!

    Itse kunnostauduin yhdessä vaiheessa tappamalla orkideoita ja kaktuksia oikein urakalla. Nyt haaveissa olisi hankkia uuteen kotiin aasinkorva - sellainen minulla sinnitteli varmaan yli 5 vuotta aiemmin.

    Kiitos taas kauniista kuvista, piristivät iltaa aurinkoisuudellaan.

    VastaaPoista
  16. Leena: Eipä tosiaan ole mainostettu! En olisi arvannut. Liitän kyllä leikkokukat, muscarit ja amarylliset sinuun, mutta en olisi arvannut sinuakin sisäkukkien tappajaksi. Ja kiitos, meillä kyllä kaikki kasvaa aika kivasti pihallamme, vaikka nykyisestä talosta on vasta yhden kesän kokemus. Nytkin on vaikka mitä ideoita tulevaa kasvukautta ajatellen.

    Olen samaa mieltä leikkokukkien suhteen. Meillä on niitä melkein aina, vaikka vain yksi pieni tulppaanikimppu.

    Minttuli: Teillä onkin niin paljon kukoistavia kasveja siellä. Ilmankos lapsetkin leikkivät viidakkoa. :) Olen kokeillut samaa, mutta ei meillä... En muuten olisi muutama vuosi sitten uskonut hankkivani tekokukkia, mutta niinpäs menin siihen "lankaan".

    Susa: Koetan vaalia sitä murattia, koska sillä on tarina. :)
    Voisiko ilmasto vaikuttaa kukkiin noin? Toisaalta sekä minun että J:n vanhemmilla on kukoistavia kasveja kodeissaan. Minä en ole saanut omiani kasvamaan Joensuussa enkä täällä eteläisessä Suomessakaan.
    Teillä on ihana parveke! Pitääkö lasitus pakkasen poissa sieltä?

    Satu: Kiitos ♥ Keltaisen lehdille on varmasti vaikka mitä käyttöä, vaikka juuri jäädytysmielessä.

    Lohdullista kuulla, että meitä ei-kukankasvattajia on muitakin. Minäkin joskus aikaisemmassa kodissa (opiskelijakämppä Pohjois-Karjalassa kymmenen vuotta sitten) sain posliinikukankin kukkimaan vuosi toisensa jälkeen, mutta ei enää. Onneksi on kaikkia muita keinoja saada koti kukkimaan!

    Virvatuli: Kiitos. Varasta vain! Minä keksin tämän jostain aikakauslehdestä.

    Yaelian: Siellä ilmasto on niin erilainen, että sisäkukkien kanssa on varmasti hankalaa. Mutta voi kaikkia niitä luonnonkukkia, joista saatte jo nyt helmikuussa nauttia! Minun mieleni kaipaa jonnekin Välimerelle.

    Marika: Tee ihmeessä! Ruusut varmasti olisivat tosi kauniita jäässä - tai vaikka vain niiden terälehdet.

    Hietzu: Ole hyvä vain. :) Kauneutta voi saada aikaan niin helposti.

    Amma: Kiva, sielläkin! Joulun jälkeen olisi muuten voinut hyödyntää kuihtuvat hyasintit ja muut kukkaset. "Talvipuutarha". :)

    Tekokukat ovat kehittyneet ja muuttuneet. Minulla ei (onneksi?) ole lapsuudesta kumpuavia mielikuvia niistä, joten pystyin aika iloisesti tarttumaan näihin. Mutta ostan vain yhden sisustusliikkeen myymiä multia myöten aidolta näyttäviä kukkia.

    Allu: Hih! Mahtavaa. Tuollaisen keinon kun kehtaisi ottaa käyttöön itsekin. :)

    Linnea: Kiitos. Minä olen joskus ostanut orkideioita ja antanut niiden elää aikansa, onhan aito kukka kuitenkin aina jotekin ihanampi ja kiehtovampi kuin tekokukka. Nyt kuitenkin lankesin näihin.
    Toivottavasti aasinkorva kukoistaa uudessa kodissasi!

    VastaaPoista
  17. Kauniita nuo jäätyneet tulppaanit..
    Ostin keltaisia ruusuja ja vielä ne ovat jossain muodossaan..
    ehkä huomenna otan niistä kuvia, kuihtuneena..
    sain kukkia oppilailtani tänään...

    VastaaPoista
  18. Kuinka hauskaa: en olisi arvannut, että kohtalotovereita on tässäkin asiassa! Minäkin siis tapan sisäkukat aina (no, juurikin joulukaktus on joskus pärjännyt, ja nyt rahapuu), mutta puutarha on ihan eri asia. Tosin urani puutarhurina on aika aluillaan, mutta ainakin ulkokasvatus kiehtoo suunnattomasti, kun taas viherkasveista sisällä en jaksa oikein edes innostua.

    Minäkin kyllä rrrrakastan leikkokukkia ja niin, kehtaisikohan sitä tekokukkiakin ostaa? Olen kyllä huomannut, että niistä on alkanut tulla salonkikelpoisia ja varmasti siis myös hyvännäköisiä.

    Lopuksi vielä yhdyn kuoroon, eli jäätulppaanit ovat todella makeita, ja aion kokeilla samaa, jos pakkasia vielä riittää (tuntuu riittävän). Tämä olisi ollut niin hyvä viikko sitten, kun jouduin heittämään kompostiin vielä ihan terhakat tulppaanit lähtiessämme ulkomaan matkalle.

    Hyvää viikonloppua!

    Karoliina

    VastaaPoista
  19. Heippa hei!

    Kas, täytyypä kokeilla eilen ostettujen tulppaanien jäädyttämistä, jahka lakastuvat! Kauniita ovat.

    Minulla ovat vuosien saatossa viherkasvit vähentyneet. Joskus niitä oli paljonkin, nyt vain pari kultaköynnöstä, juorua ja anopinhammasta. Ja niitä orkideoja, joita en kai koskaa saa uudestaan kukkimaan. Pihalla kukoistaa kesällä monikin kasvi, ja aika vähällä hoidolla.

    Olen aika toisaikainen tässä(kin) asiassa. Pidän kukista ja viherkasveista kyllä valtavasti, mutta tällä hetkellä ne eivät jaksa kiinnostaa niin paljoa, että inthimoisesti panostaisin niiden hoitoon.

    Tulppaaneita on jo kolmas kimppu menossa, on aika luksusta ostaa tuoreita kukkia viikonlopun kunniaksi :)!

    VastaaPoista
  20. Älä huoli! Itse olin aiemmin tunnettu sisätilojen viherpeukalo, jolla oli kotiviidakko. Kaikki kukoisti 60-luvun keskuslämmitteisessä kerrostalossa. Sitten muutettiin omakotitaloon, joka oli sisäkukkien tarinan loppu. Maan tasalla ja erityisesti kattoräystäiden vuoksi sisälle tulee sen verran vähempi valoa (vaikka tämäkin on valoisa), että sisäkasvini ovat tällä hetkellä laskettavissa yhden käden sormin. Jotain tekoa voi olla silläkin asialla, että pihahommat ovat varastaneet sydämeni.

    Yksi kaunis leikkokukkakimppu peittoaa puolikuolleet ruukkukasvit mennen tullen!

    VastaaPoista
  21. Olisin halunnut tietysti mainostaa sinulle posliinikukkaa ;D itse kun olen melkoinen "kukantappaja" ja tuo posliinikukka se kukkii vaan tuossa uunin päällä ja viihtyy juuri siksi etten muista hoitaa sitä ollenkaan. Mutta luin tuolta komenteista, ettet ole sitäkään saanut kukkimaan.
    Posliinikukkahan ei tykkää muuttamisesta. Tämä kukkaseni on varmaankin n. 30 vuotta vanha ja kitui aikoina, kun kolmen vuoden välein muutimme paikasta toiseen. Vasta kun se sai asettua rauhassa omaan kotiimme se alkoi kukkia ja on nyt kukkinut nelisen vuotta putkeen. Semmoinen kukka!

    VastaaPoista
  22. Hei pitkästä aikaa!

    Olen lueskellut kaikkea loman aikana kirjoittamaasi aina sopivissa väleissä, mutta kommentointi on ollut aina siihen hetkeen sopimatonta. Kuitenkin: ihanat kirjaystävät, suloinen Raja, kiinnostava Lampela (taas! muistin sen edellisenkin postauksesi) ja nyt vielä kukantapposisaruus. ;)

    Kyllä, meilläkään ei ole kuin leikkokukkia ja niitäkin tosi harvoin. Kevään tullen kuitenkin haluttaa jotain elävää kotiin, joten ehkä taas tapan muutaman esikon. :)

    Ja tuo banneri, voi se on ihana!

    VastaaPoista
  23. Leikkokukat ovat omiakin suosikkejani nykyään ;D

    Joskus aiemmin minulla oli paljon viherkasveja ja hoidin niitä huolella ja rakkaudella. Missähän vaiheessa sisäkukkainnostukseni oikein lopahti, kun nyt niitä on meillä huomattavasti vähemmän..

    VastaaPoista
  24. Täällä on toinen samanlainen "kukantappaja"; mutta sulla on sentään se paavalinkukka elossa;-) mulla nekin nuukahtaa viimeistään parin kuukauden päästä. Amaryllis kukkii meillä milloin kukkii ja mietinkin jo että pitäisiköhän vain pokkana istuttaa ne keväällä ulos..ulkona ne kukat viihtyvät ja onneksi edes siellä, eikö? Voi tulisipa kevät ja pääsisipä puutarhahommiin!

    Hieno idea nuo kukkaiset jäälyhdyt, todella kauniita.

    Oikein hyvää viikonloppua teidän perheelle ja pysykää lämpöisinä;-).

    ps. Onko sinulla tullut niitä häirikkökäyntejä vielä sen bloggauksesi jälkeen? Nimittäin omasta blogistani ne loppuivat kuin seinään sen kirjoituksen jälkeen. Kuukausitasolla tilastoissa näkyy edelleen 56 käyntiä puolasta mutta viime viikolta ei enää yhtään;-).

    VastaaPoista
  25. Kaunista, minäkin laitan kukkia jäähän.

    VastaaPoista
  26. Hanne: Sinulla on ihania oppilaita. Toivottavasti otit kukkakuvia. Kuihtuvissa kukissa jo jotain mieltä liikuttavaa.

    Karoliina: Ja meitä kohtalotovereita näyttää olevan aika paljon! Kun mietin, en oikein edes välitä muista sisäkukista kuin leikkokukista. Haluan esimerkiksi pitää näköalan ikkunoista melko avarana ja jos ikkunat ovat täynnä kukkia, ei se onnistu.

    Tekokukkia en vielä vuosi sitten olisi voinut kuvitellakaan kotiini, mutta sitten ystäväni toi nuo helmliljat ja se oli menoa.

    Meillä alkaa oikea jäätulppaanitehdas, kun viisivuotias jäi siihen koukkuun. ;)

    Mie ite: Pihakukkien kasvamista on ihana seurata, kun keväällä penkistä pilkistää esiin ujon perennan pää ja sitten, ihan kuin yhdessä yössä, näkyy jo nuppuja. Mulla on ehkä sama juttu: pidän kyllä viherkasveistakin, mutta ne eivät kiinnosta tarpeeksi.

    Mirka: Voisiko tosiaan asumismuodolla olla vaikutusta? Kun asuimme kerrostalossa, jossa oli isot eteläikkunat, oli meillä hyvinkin kukoistavia sisäkasveja. Omakotitalossa taas mikään ei kuki.

    Onneksi voi olla iloinen puutarha- ja leikkokukkaihminen. :)

    Päivikki: Posliinikukka on ihana! Minulla oli siellä kerrostalokodissa (1995-2002) todella kukoistava posliinikukka, jota ei tarvinnut hoitaa juuri lainkaan. Kun muutimme, kukka kuoli. En yhdistänyt sitä muuttamiseen, mutta siitä se ehkä johtuikin.
    Jos jonkun sisäkukan ottaisin, olisi se juuri posliinikukka.

    Ilse: No hei! Ja onpa mukava "tavata" pitkästä aikaa. Olen aina ajottain miettinyt, että kuinka lomanne on sujunut siellä kylmässä - tai kaikkialla taitaa olla kylmää, täällä etelässäkin mittari kävi perjantaina -33 asteessa.

    Kukantapposisko. :) Lampela on kiinnostava ja joskus jossain myöhemmin voin kertoa sinulle yhden miniyksityiskohdan, joka ei koske Lampelaa, mutta liittyy häneen.

    Johanna: Sama sisäkukkatrendi siis sielläkin? Niin, joku tässä vaan on, että tulee siirryttyä leikkokukkiin. Ehkä siinä on sekin, että ne kukkivat "aina" ja niillä saa nopeasti värejä ja erilaista tunnelmaa kotiin.

    Nyt meillä on tulppaaniaika, koska ruukkunarsissit alkavat vallata. :)

    Aamunkukka: Sielläkin! Meillä se paavalinkukka ei ole vuoteen kukkinut, mutta en raaski heittää sitä poiskaan, koska se on muuten aika hyväkuntoinen. Minä olen joskus vienyt vanhojen ruukkukukkien sipuleita ulos. Amaryllista en ole saanut uuteen kukoistukseen, mutta pikkunarsissit kukkivat varmasti.

    Niitä geeällävierailuja ei ole enää tullut. Tämäkin kertoisi jostain automaatista, joka on joko suljettu tai sitten siirtynyt uusien nettisivustojen kimppuun.

    Mukavaa sunnuntaina sinne!

    Hannele: Kiitos. Jääkukat ovat yksi talven isoista iloista.

    VastaaPoista
  27. Apua, kuinka kekseliäs oletkaan. Aivan huikean kaunis koriste tuli noista jäisistä kukista!! Olen vaikuttunut!

    VastaaPoista
  28. Täälläpä on taas ollut säpinää! ; )
    Voidaanko siis tehdä se johtopäätös, että lukeva ihminen ja menestyvät viherkasvit eivät mahdu samaan kotiin? Onneksi leikkokuvat ovat nykyään varsin edullisia ja ihania. Minä yritän tehdä kaikkeni, että saisin jouluruusun säilymään kesään ja voisin istuttaa sen sitten puutarhaan. Vielä on kaksi vihreää lehteä jäljellä!

    VastaaPoista
  29. Täällä taas;kun ehdit niin käytkö hakemassa blogistani jotain sinulle kuuluvaa;-)?

    Oikein hyvää uutta viikkoa teille kaikille!

    VastaaPoista
  30. Ajatella miten kauniita ovatkaan nuo lakastuvat tulppaanit jääasussaan! Saivat vielä uuden elämän!

    VastaaPoista
  31. Huh, onneksi en ole yksin tämän asian kanssa ! Poden jatkuvasti huonoa omatuntoa siitä, että kotona ei ole muita kuin leikkokukkia... ai niin, ja parvekkeella on viimekesäiset pelargoniat ja muratit, lasketaanko ne ? ;-)

    Tosi hieno idea nuo jäätyneet tulppaanit !

    Mukavaa alkavaa viikkoa sinne !

    VastaaPoista
  32. Muistelen lukeneeni Feng Shui -oppaasta, että jos on huono pitämään viherkasveja hyvässä kunnossa, kannattaa satsata hyvälaatuisiin ja aidonnäköisiin tekokukkiin. Ne tuovat hyvää energiaa :) täytynee uskoa, olen jo menestyksekkäästi viljellyt suurta muovikukkakimppua maljakossa monen vuoden ajan!

    VastaaPoista
  33. Nyt tulee kyllä pula maitopurkeista (vaikka lapset aikamoisia maidonlitkijöitä ovatkin), sillä ostin viikonlopuksi itse kolme kimppua tulppaaneita, ja sitten sain vielä viisi lisää synttärituliaisina. :)

    Oikeastaan, en edes tiedä, minne upeat jääkukat laittaisin, kun meillä ei ole kuistia ja lumi on aika tehokkaasti peittänyt kaikki pinnat, joille voisi jotakin laittaa. Hmph. Pitää miettiä.

    Karoliina

    VastaaPoista
  34. Hanna: Tämä kekseliäisyys on peräisin jostain aikakauslehdestä. Ja lisäksi naapurini valaisi minua, että heidän lapsensa ovat tehneet samanlaisia päiväkodissa. :)

    Joana: Säpinää oli viime viikolla ainakin blogikirjoittamisen suhteen. Viikonloppuna ja nyt alkuviikolla olen käynyt blogini suhteen vähän hitaammin. :) Minäkin yritän helliä jouluruusuani, jossa samoin on muutama virheä lehti jäljellä. Haluaisin istuttaa sen perennapenkkiin.

    Aamunkukka: Kiitos ♥

    Marja-Leena: Ihan totta! Näillä pakkasilla ne kestävät pitkään.

    Petriina: Meitä onkin monta! Leikkokukat ilahduttavat arkea
    Kyllä minun mielestäni muratit ja pelargoniat lasketaan ja jos olet saanut ne pysymään hengissä, niin nostan kuviteellista hattuani. Hienoa!

    Tikru: Kiitos tiedosta. Nyt meillä alkaa olla ihan Feng Shuin mukainen koti siltä osalta, koska olen tosiaan hankkinut muutamia laadukkaita tekokukkia. Nykyisin ne ovat multaa ja lakastuvia oksia myöten aidon oloisia. Minäkin alan uskoa tuohon hyvään energiaan. :)

    Karoliina: Synttärituliaisina? Onneksi olkoon. :) Oletko muuten vesimies tai kalat? Kysyn sillä, että meillä mieheni on vesimies ja minä kalat.

    VastaaPoista
  35. Hahhah, en puhunut mitään siitä, että ne muratit ja pelargoniat olisivat hengissä... sellaisia mustia rankoja ne ovat olleet jo monta kuukautta :-D

    VastaaPoista
  36. Moi taas Lumppari ja kiitos onnitteluista!

    Olen juuri ja juuri Kalat. Olen syntynyt 19.2. muutamaa minuuttia yli puolenyön, ja astrologinen identiteettini oli vähän epäselvä koko lapsuuteni. :) Vanhemmat olettivat minun syystä tai toisesta olevan Vesimies (olin kieltämättä lapsena lähempänä stereotypisia Veskari-kuvailuja), ja siihen samastuin sitten enemmän. Teininä aloin harrastaa astrologiaa ja selvitin, että olenkin Kalat. Olihan se hassua. :) No, samalla selvisi, että astrologia on paljon muutakin kuin aurinkomerkki, ja että tuollainen rajalla häilyminen vaikuttaa siihen, että minussa on myös Vesimiehen piirteitä. Koko syntymäkarttaa tutkien se näyttää kyllä ihan minulta. :)

    Ei yllätä yhtään, että sinäkin olet Kalat. <3 Tai varsinkin sinä (ehkä nouseva merkkisi ei ole niin hallitseva, minulla se on Skorpioni, jonka ihmiset yleensä hyvin selkeästi minussa näkevätkin). Kohta siis saadaan juhlia sinuakin. :)

    Karoliina

    VastaaPoista
  37. Karoliina: Hauskaa. Mieheni on syntynyt 19.2. ja hän on aina uskonut olevansa vesimies. Minä olen häntä 10 päivää nuorempi (olemme samaa vuosikertaa) ja stereotyyppiset kalat-kuvaukset kyllä sopivat minuun. Joskus vuosia sitten joku laski minulle nousevan merkkini, joka on kuulemma vaaka. Senkin tunnistan itsessäni. Nämä ovat mielenkiintoisia juttuja.

    Vai Lumppari. Kevät toi, kevät toi muurarin, hanslankarin - ja lumpparin? :)

    VastaaPoista
  38. Hih, tuo kuulostaa kyllä melkein lumppurilta. Ei ollut tarkoitus ilkeillä! Meillä päin sanottiin lapsena lumipalloja lumppareiksi, siitä se tuli mieleen. Pyöreähän se on (lumi)omenakin. :)

    Kyllä miehesi voi olla Vesimieskin. Aurinko siirtyy merkistä toiseen aina vähän eri aikaan kunakin vuonna. Voin katsoa, kumpi hän on, jos teillä on tiedossa hänen tarkka syntymäaikansa (siis kellon aika) ja haluat laittaa sen minulla vaikka sähköpostilla. :) Mainitse myös syntymävuosi ja -paikka.

    Kiva muuten kuulla taas yhdestä synttärikaimasta. Olen tuntenut yllättävän monta samana päivänä syntynyttä ihmistä, ja julkkiksissakin löytyy. Esim. Juice Leskinen. :D

    Karoliina

    VastaaPoista
  39. Karoliina: Ei se ollut ilkeilyä, vaan aika - no - keväistä. :)

    Laitan sulle sähköpostia kunhan talo hieman rauhoittuu. ♥

    VastaaPoista