tiistai 21. syyskuuta 2010

~Paulo Coelho: Valkyriat~

Me emme ole yksin.

Paulo Coelhon uusin suomennos Valkyriat (Bazar 2010) on hänen neljäs romaaninsa, joka ilmestyi suursuosion saaneen Alkemistin jälkeen vuonna 1992. Suomeksi tämä Coelhon omaelämäkerrallinen romaani ilmestyi vasta nyt.

Valkyriat kertoo Paulosta ja tämän vaimosta (niin oletan) Chrisistä matkalla Yhdysvaltain etelässä Mojaven aavikolla lähellä Meksikon rajaa. Menneisyyden haamut vainoavat Pauloa, samoin vaimoon kohdistuvan rakkauden ja nopean (muihin) ihastumisen rajamailla olo mietityttää. Matkallaan he kohtaavat joukon moottoripyörällä matkaavia naisia, valkyrioita, joita etelän punaniskat epäilevät lesboiksi, mutta jotka iskevät miehiä, juovat olutta ja puhuvat kauniisti rakkaudesta ja Jumalasta.

Miksi tuhoamme sen mitä rakastamme eniten?

Valkyriat on matkakirja kahdessa suhteessa. Se on perinteinen road trip pölyävän kuumassa etelässä sekä samaan aikaan matka mieleen ja uskoon. Keskeistä on löytää ero ihastumisen huuman ja todellisen rakkauden välillä sekä tehdä rauha oman menneisyytensä kanssa.

Valkyriat on myös hyvin tyypillinen Coelhon kirja. Mukana on niin Raamattua etenkin Saarnaajan osalta, enkeleitä kuin valoa sekä pimeyttä Coelhon omakohtaisissa muistelmissa magian ja kidutusten maailmassa. Menneisyys näyttäytyy sekä ahdistavana että vapauttavana. Vastauksia Paulon kysymyksiin antavat valkyriat, jotka harjoittavat kristinuskosta ammentavaa uskontoaan kauniiden rituaalien ja rukousten muodossa. He ovat jonkinlaisia elementaristeja käyttäen rituaaleissaan maan, ilman, tulen ja veden metafysiikkaa.

Kuten aina Coelhon kohdalla, en saa otetta hänen filosofiastaan. En ymmärrä, ehken haluakaan ymmärtää, sen tarkoitusperiä. Sen sijaan koen virkistävänä sen, ettei Valkyrioissa kyse ole vanhemman miehen ja nuoren naisen välisestä seksin kautta tapahtuvasta henkisestä puhdistumisesta, kuten vaikkapa Bridassa, vaan keskiössä on Coelho itse omie ajatuksineen. Teos on luultavasti eräs Coelhon henkilökohtaisimmista ja hänen faneilleen Valkyriat tulee kuin kauniina paluuna Alkemistin aloittamalle tielle.

Jos rakastamme itseämme, maailma muuttuu. Rakkauden valo hajottaa syyllisyyden pimeyden. Pidä meidät lujina rakkaudessa.

Kukapa ei haluaisi pysyä lujana rakkaudessa? Valkyriat on kantensa sekä joidenkin ajatustensa osalta todella kaunis kirja. Minulle tämän arvion kirjoittaminen oli kuitenkin vaikeaa, koska olen aikaisemminkin Bridan sekä Veronika päättää kuolla-romaanin kohdalla kertonut, etten erityisemmin pidä Coelhosta, vaikka jotain kiehtovaa hänen teksteistään löydänkin. Valkyriat vahvisti ajatuksiani. Kirjassa on liikaa kevytfilosofiaa ja epämääräisiä maailmankatsomuksellisia seikkoja, jotta kirja vakuuttaisi minut. En ole hänen otollisinta yleisöään. Coelhon ystävät sen sijaan takuulla löytävät tästä kirjasta paljon enemmän sisältöä ja syvyyttä kuin vaikkapa muutama vuosi sitten ilmestyneestä Bridasta.

Olipa Coelhosta ja hänen teksteistään mitä mieltä tahansa, ne eivät jätä kylmäksi. Coelhoa on ihana inhota ja hänestä on hyvä pitää.

**

20 kommenttia:

  1. Minulla on hyllyssä muutama lukematon Coelho, mutta jotenkin olen saanut yliannostuksen hänen filosofiastaan, vaikka ensialkuun pidinkin hänen kirjoistaan... Täytyy pitää suosiolla hiukan taukoa...

    VastaaPoista
  2. En ole koskaan innostunut kirjailijoista, joilla on yksi idea ja siitä samasta yhdestä ideasta on väsätty kymmenen kirjaa. Se yksi per idea riittää ja sitten siirrytään toiseen aiheeseen. Onhan näitä muitakin kuin Coelho.

    Ja kaiken lisäksi ärsyttää, että niistä yhden idean ihmeistä tulee vielä maaimanmenestyksiä.

    VastaaPoista
  3. Viikonvaihteen iltapäivälehdessä olikin juttua Coelhosta ja nimenomaan siitä, miten hän jakaa kovasti mielipiteitä. Harmi kun en muistanut leikata talteen juttua, olisin tähän halunnut lisätä yhden tosi hyvän kohdan siitä..

    Mutta todella hienosti olet pystynyt kirjoittamaan arvostelun vaikka itse et pitänyt kirjasta. Kuitenkin osasit poimia esiin niitä asioita, joista juuri Coelhon fanit pitävät, etkä antanut oman mielipiteen vaikuttaa liiaksi. Se jos mikä on taidokkaan arvostelun merkki. Minua aina vähän tympii sellaiset arvostelut, että jos ei ole pitänyt kirjasta, ainoa arvostelun anti on: " Olipa *piip* kirja..." No, tokihan se henkilökohtainen kokemus on minustakin se tärkein, mutta on se vaan silti kiva lukea arvosteluja, joissa on osattu erottaa se oma negatiivinen tunne kuitenkin siitä kirjasta yleisellä tasolla.

    Hienoa ♥

    VastaaPoista
  4. Ahmu: Minulle kävi samalla tavalla. Pidin Yhdestätoista minuutista, joka oli ensimmäinen lukemani Coelho ja myös Alkemisti meni. Kaikkien muiden kohdalla on käynyt niin, etten ymmärrä Coelhon tarkoitusperiä (raha vai oikeasti halu ymmärtää omaa "henkisyyttään").

    Mari A.: Sinäpä sen ilmaisit, yhden idean kirjailijat! Aivan totta. Sama tarina aina hieman eri ympäristössä. Ehkä Coelhossa on monille turvallinen paketti, jota toivoa jouluksi vuosi toisensa jälkeen?

    Susa: Kiitos. En tosiaan erityisemmin pitänyt tästä(kään) Coelhosta, mutta ymmärrän hyvin monien pitävän. Ja toki Coelhon maailmassa on paljon kauneutta, jopa ajateltavaa. Ajattelen niin, että vaikka en pidä tai pidän jostain kirjasta, niin on hyvä edes yrittää olla moniulotteinen arviossaan.
    Kiinnostava olisi ollut lukea tuo iltapäivälehden artikkeli.

    VastaaPoista
  5. Ooh! Hienosti suoriudut! Melkein voisi luulla suhtautumistasi... hmmm... neutraaliksi? :)

    Kuten aiemmin sanoin, minä en pysty lukemaan Hra C:a. Olen yrittänyt pariakin, mutta en vain voi. Eli en voi sanoa muuta.

    VastaaPoista
  6. Lumiomena, ymmärrän sinua. Muistathan kuinka monta Coelho -keskustelua blogeissa on käyty. Eikä ole vain puolesta vastaan., vaan on vielä meikäläisiä, joka pitää Portobellon noidasta, mutta voi ihan oikeesti huonosti Bridasta.

    Eräs ystävä toi minulle kirjan Alkemistin kirjoittajalta Paulo Coelho - Elämä - Kauneimmat mietelauseet. Oivoisentään! Hän esiintyy nyt suurena Tietäjänä, ja teksti on kuin profeetta Gibranilta, mutta pienin eriävyyksin: puuttuu aitous! Kun luet yhden viisauden, mikä muuten tuntuu usein ihan itsestäänselvyydeltä, niin jo seuraavalla sivulla toinen 'viisaus' kumoaa edellisen.

    Coelho osaisi ja lukisin, mutta nuo mahtavat mukatietämisen maneerit pois per heti! Veronika ja Portobellon noita,niissä oli vielä jotain aitoutta, mutta sen jälkeen, sanonko sen sanan...: kupla.

    Jos minun pitäisi listata kymmenen maailman huonointa kirjaa...niin...

    Tämä oli todella nopeesti ja lyhyesti, mutta pystyisin tekemään myös täysin tyhjentävän. Minulla on vielä joku ihmeen Coelho -opaskin jossain, mutta onneksi minulla ei ole aikaa;-)

    Hyvin sinä selvisit, Lumiomena;-)

    VastaaPoista
  7. Ilse: Kiitos. Sitten onnistuin, jos välitin neutraaliutta! Mutta pidin muutaman huiluupäivän lukukokemukseni ja arvostelun kirjoittamisen välillä. Jos et voi, niin ei kannata yrittää :)

    Leena: Muistan! Monet tuntuvat olevan Coelhon puolesta tai häntä vastaan, mutta itsekin pidin ihan oikeasti Alkemististä. Veronikasta en enää, luin sen liian myöhään ja Portobellon noita on vielä lukematta. Coelho on esiintyessään sympaattisen oloinen, mutta juuri tuo mukatietäminen, light-filosofia ja samojen teemojen toisto väsyttää.
    Ja kiitos!

    VastaaPoista
  8. Olen lukenut melkein kaikki Coelhon kirjat mutta viimeisimmät niistä ovat olleet minulle pettymyksiä..Etenkin "Voittaja on yksin"..
    Tykkäsin "Veronikasta", ehkä "11 minuutista".."Alkemististä"..
    Olen samaa mieltä Leenan kanssa, että sellaisia kuplia tuntuvat olevan , ainakin nuo viimeisimmät kirjat..aitous ja aito syvyys puuttuvat...
    Ehkä voisin lukea tuon Valkyriat-kirjan, vaikka ei se hirmusti houkuta..

    VastaaPoista
  9. Kiitos jälleen sinulle hyvästä kirja-arvostelusta ♥. Huomasin lauantaina seisoessani Akateemisessa että moni kirja oli tuttu kiitos postauksiesi.

    Onnittelut 200 postauksesta siihen on sisältänyt eräskin tovi joten kaunis kiitos sinulle :)

    Antoisaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  10. Hanne: Aika samoilla linjoilla olet kuin minä ja Leena. Koen, että Coelhon syvällisyys on muka-syvällisyyttä. Alkujaan hän on varmasti ollut ihan vilpitön kirjoittaessaan romaani-elämänoppaansa, mutta sitten levyä jäi päälle ja kansa ostaa. Mutta niin kauan kuin sadattuhannet lukijat saavat, mitä haluavat, ovat kaikki osapuolet tyytyväisiä. Valkyriat ei Coelhon kirjaksi ole hassumpi.

    Marie: Kiitos ihanista sanoistasi. Ja hauskaa, miten Akateemissa mieleesi tulee blogini. Itsekin usein ajattelen muiden blogeja kaupoissa: kirjoja, käsitöitä, lastenvaatteita, suklaakakkua. Kaikki se tekee bloggaamisesta antoisaa ♥

    VastaaPoista
  11. Luin kyllä ihaillen arvosteluasi. Ei ole helppo kirjoittaa neutraalisti, kun sisuksissa jurppii. Minä en ole tätä Coelhoa lukenut, joten en osaa ottaa kantaa kyseiseen kirjaan. Mukatietäminen, josta kirjoitit on epäviehättävää kirjassa kuin kirjassa ja lisäksi tyhjänpäiväistä. Todellinen filosofia, viisauden rakastaminen, on ajatteluperinteenä kovin toisenlaista - onneksi.

    Ajattelin tänään sinua ja keltaista sadettakkiasi. Puin aamulla ylle oman keltaisen takkini ja menin pojan kanssa kumpparikävelylle. Loiskuteltiin lammikoissa ja oli kyllä tosi hauskaa.

    VastaaPoista
  12. Kauniisti kirjoitettu kirja-arvostelu.En ole lukenut yhtäkään Coelhon kirjaa,mutta olen nähnyt "Veronica wants to die"-elokuvan,joka hieman kannusti lukemaan kirjaakin.Monessa paikassa olen kuitenkin lukenut,etteivät Coelhon kaikki kirjat ole yhtä hyviä.

    VastaaPoista
  13. Alkemisti vei sydämeni ja sitten minusta tuli kai keräilijä, kun hyllyssäni on niin monta Coelhon kirjaa. Aina olen hetkittäin uskonut löytäväni sieltä rivien välistä jotain itselleni.Enpä osaa päättää löytyykö uutuus lähiaikoina kokoelmastani, mutta kiitos, kun esittelit kirjan täällä - täytyi heti pinkaista katsomaan ;)

    VastaaPoista
  14. Anu: Hih ja kiitos. On totta, että tätä arviota oli vaikea kirjoittaa. Jos jotain hyvää, niin Coelho on ristiriitaisen oloinen mies. Selvästi lahjakas ja antaa joillekin paljon, minulle ei. Ihana ajatella sinua ja pikkuistasi pomppimassa lätäköissä. Lapset löytät iloa niin helposti ja me aikuiset siinä heidän siivellään :)

    Yaelian: Olenkin kuullut tuosta Veronika tahtoo kuolla-elokuvasta, että se on kuulemma hyvä. Vaikken niin välittänyt Veronikastakaan, haluaisin nähdä tuon elokuvan.

    Runotalon Sari: Jos Alkemisti vei sinut mukanaan, pitäisit tästä kirjasta! Valkyrioissa on paljon samaa, vaikka se kertookin Coelhosta itsestään. Luulen, että Valkyriat on parempi kirja kuin edellisvuosien käännökset, Voittaja on yksin tai Brida.

    VastaaPoista
  15. Olen itse päätynyt siihen tulokseen, että mulla on neljän Coelhon jälkeen tainnut tulla kiintiö täyteen. Pidin Zahirista ja Yksitoista minuutista, mutta sen jälkeen ovat alkaneet tympiä kaikki. Joko Coelho kuului mulla tiettyyn ikään ja elämän vaiheeseen, tai sitten sen olisi pitänyt uudistua enemmän. Valkyriat kuulostaa periaatteessa kiinnostavalta, mutta sun arvion perusteella enpä taida.. ;)

    VastaaPoista
  16. Ina: Neljä Coelhoa on jo huikea saavutus! Mulla mitta täyttyi jo kahden jälkeen (toinen oli juuri tuo Yksitoista minuuttia) - tai oikeastaan kolmen, koska kolmas lukemani Coelho, Brida, oli yhtä tuskaa. Olen vähän sitä mieltä, että "periaatteessa kiinnostava" ei ole tarpeeksi ;-)

    VastaaPoista
  17. Ihanan neutraali arvio tosiaan! En ole varsinaisesti mikään Coelho-fani, vaikka olenkin lukenut peräti kuusi kirjaansa, joista olen pitänyt vaihtelevasti. Veronika päättää kuolla oli ensimmäinen lukemani ja pidin siitä todella paljon. En tiedä luinko sen sopivassa elämäntilanteessa vai missä syy, joka tapauksessa se kannusti lukemaan lisää. Pidin myös Alkemistista, Portobellon noidasta ja Yhdestätoista minuutista, mutta Piedrajoen rannalla istuin ja itkin sekä Paholainen ja neiti Prym eivät kyllä iskeneet samalla lailla. Bridaa yritin lukea, mutta se jäi kesken ja taidan unohtaa koko kirjan, täältä lukemieni kommenttien perusteella. Zahirkin on lukematta vielä, mutta enköhän minä sen kahlanne läpi, kun se omasta hyllystä löytyy. Voittaja on yksin kyllä kiinnostaa myös, lähinnä takakansitekstin perusteella.

    Jotenkin tämä uusin ei kiinnosta, kun se kerran kertoo kirjailijasta itsestään. En tiedä, en välttämättä ole kovin kiinnostunut Coelhosta itsestään henkilönä (vaikka jonkun dokkarin taisin katsoa joskus), vaikka joistakin kirjoistaan olen pitänyt. Pyhiinvaellus perustuu myös Coelhon omiin kokemuksiin ja sekin jäi minulta kesken.

    Summa summarum, miehen tuotanto taitaa olla aika epätasaista loppujen lopuksi. Osa kirjoista tuntuu täysosumilta ja osa totaalisilta hudeilta.

    Mietelausekokoelmat sun muut olen onneksi jättänyt rauhaan. :)

    VastaaPoista
  18. Kuutar: Ehdin vasta nyt viikonloppureissun jälkeen ja työpaikan lomassa vastata kommentiisi, josta kiitokset :) Keskustelin viikonloppuna Coelhosta muutaman tuttavani kanssa ja tulimme kaikki siihen tulokseen, että hän on jotenkin kuluttanut ideansa ja tuoreutensa loppuun. Ensimmäinen Coelho-kokemus on usein hyvä, toinenkin menee, mutta sitten huomaa lukevansa samaa kaavaa. Voisiko se mennä näin?

    Minä en pitänyt Veronikasta, koska luin sen "liian myöhään", sen sijaan Alkemisti kyllä toimi :)

    VastaaPoista
  19. "Voittaja on yksin" oli hyvin suuri pettymys minulle. Ehkäpä huonoin kirja ikinä. Jätin sen monta kertaa kesken, mutta koska olin sen erehtynyt ostamaan, luin sen väkisin loppuun. Eipä olis kannattanut.

    Tämä "Voittaja on yksin" oli ensimmäinen Paolo Coelho-kirja, jonka luin (paikatakseni aukon sivistyksessä), ja nyt joudun miettimään jaksanko lukea edes Alkemistia. Niin pinnallista "muka-viisasta-muka-filosofiaa". Huoh. Kiitos arvostelustasi, etten näitä huonoimpia edes yritä lukea!

    -Ninde-

    VastaaPoista
  20. Ninde: Kiitos kommentista. Alkoi ihan naurattaa :) Totta, Coelhon kirjat pitävät sisällään juuri "muka-viisasta-muka-filosofiaa", sopii yhteen vaikka Light Cociksen kanssa. Mutta Alkemisti on ihan ok omassa kategoriassaan. Jos joskus jotain Coelhoa yrität, niin suosittelen sitä. Tai ehken suosittele mitään ;)

    VastaaPoista