Kirjamessutorstai: Kiertelyä, John Boyne ja asiaa kirjastosta

Suuri osa kirjablogisteista sekä muustakin Etelä-Suomessa liikkuvasta lukevasta yleisöstä on varmasti mukana kirjamessuilla joko useana tai vähintään yhtenä päivänä. Ja vielä useampi lie mukana vain hengessä pitkän välimatkan tai aikatauluhankaluuksien vuoksi. Itse kävin kirjamessuilla eilen ja menen sinne huomenna uudestaan. Tänään perjantaina vietän välipäivää messuruuhkasta tehden kaikenlaisia pieniä työjuttuja sekä omistautuen myös sille, mikä kaltaiselle blogistille on niin rakasta: aion ottaa iltapäivän omaa lomaa ja lukea.

Ennen kuin kerron enemmän omasta eilisestä messupäivästäni, haluan onnitella lämpimästi Rakkaudesta kirjaan-tunnustuspalkinnon saaneita blogisteja. On upeaa, että kirjablogit saavat huomiota ja ansaitun tunnustuksen. En valitettavasti päässyt katsomaan palkintotilaisuutta, koska omien muiden menojeni vuoksi ehdin messuille vasta puolen päivän jälkeen, mutta sitten olinkin Messukeskuksessa iltakuuteen saakka.

Karkeasti oman eilisen messuaikani voisi jakaa kolmeen osaan: vapaaseen kiertelyyn alueella, John Boynen lehdistötilaisuuteen sekä muutamaan omaa työtäni sivuavaan tilaisuteen.

Kiertely alueella
Torstai oli hyvä päivä ottaa messualue haltuun. Oli melko väljää, lähinnä sai väistellä laumoina kulkevia koululaisia, joista osa näytti ilokseni olevan hyvinkin innoissaan kirjamessuista, olihan messuille pääsy varmasti melkoista vaihtelua pulpetin ääressä istumiseen. Itse kiertelin siellä täällä, pysähdyin Wsoy:n osastolle kuuntelemaan Katja Kaukosta, jonka Odelma on mielestäni eräs hienoimmista tänä vuonna ilmestyneistä esikoisromaaneista. Lisäksi bongasin haastattelupisteissä ainakin Jörn Donnerin, Anna-Mari Marttisen, Hannu-Pekka Björkmanin sekä Aleksis Kivi-lavalla Sofi Oksasen, Viivi Luikin sekä Arja Salokantelen. Hertan maailman Hertta käveli vastaan ja hänestä oli napattava kuva esikoistani ajatellen, eskarilaiseni kun pelaa innokkaasti Hertan maailma-peliä Pikku Kakkosen nettisivulla. Kirjaostoksia en eilen tehnyt kovinkaan paljon, mutta Jonathan Franzenin Vapaus kiinnosti siinä määrin paljon, että sen ostin Siltalan osastolta.

John Boyne
Bazar järjesti irlantilaisen John Boynen lehdistötilaisuuden iltapäivällä. Koska pidin paljon Boynen lastenkirjasta Nooa Notkoniitty karkaa kotoa, menin kuuntelemaan kirjailijan mietteitä. Bazarin tiedotuspäällikkö Vilja Perttola haastatteli Boynea lämminhenkisessä tilaisuudessa.

Alkuun Perttola ja Boyne keskustelivat Boynen kirjailijanurasta. Boyne kertoi aina omanneensa hyvän mielikuvituksen. Jo lapsena hän jatkoi lukemiensa kirjojen hahmojen elämää omissa leikeissään ja tarinoissaan. Kirjailijanuransa alkutaipaleella dublinilaisessa kirjakaupassa työskennellyt Boyne pystyi heittäytymään vapaaksi kirjailijaksi neljättä romaaniaan työstäessään. Boyne kertoi olevansa siinä mielessä vanhanaikainen, että pitää eniten suurista, eeppisistä tarinoista. En lainkaan ihmetellyt, että vahvana tarinankertojana tunnettu Boyne mainitsi suosikkikirjailijoikseen Charles Dickensin ja John Irvingin. Toisaalta Boyne kertoi nauttivansa suuresti myös Philip Rothin, Anne Tylerin ja Haruki Murakamin teoksista. Minun oli helppo nyökytellä hiljaa, sillä Irving, Tyler ja Murakami ovat kovasti omaankin mieleeni.

Boyne kertoi kirjoittavansa niin lapsille kuin aikuisille, muttei halua kirjoittaa yksinkertaisia lastenkirjoja, vaan haluaa niihinkin ajateltavaa, haasteita ja suuren tarinan. Kirjoittamisprosessi on toisinaan monimutkainen. Esimerkiksi Poikaa raidallisessa pyjamassa Boyne alkoi kirjoittaa lastenkirjana, mutta kirjan teemat pelottivat kustantajia ja lopulta kirja löysi tiensä aikuisten lukijoiden sydämeen. Boynen uusin suomennettu aikuisten romaani Tarkoin vartoitu talo oli kirjailijan mukaan helppo kirjoitettava. Tarina vaan tuli ja tekstiä syntyi. Boyne kertoi olleensa jo vuosia kiinnostunut Venäjän historiasta, Anastasian mysteeristä sekä niistä asioista, joita vallankumous sai aikaan. Hän totesi myös halunneensa tuoda kirjassaan esille uuden näkökulman vallankumouksen ja Romanovien käsittelyyn, sillä Boynen mukaan hyvän mielekkään kaunokirjallisuuden täytyy tuoda kuluneeseen teemaan jokin uusi näkökulma. Siitä olen Boynen kanssa samaa mieltä.

Bazar on julkaissut tänä syksynä toisenkin Boynen kirjan, jo mainitsemani Nooa Notkoniityn, joka on toistaiseksi ainoa lukemani Boynen kirja. Irlantilainen kirjailija piti Nooa Notkoniityn tarinaa erikoisimpana hänen itsensä koskaan kirjoittamana romaanina. Jos Tarkoin vartioitu talo syntyi helposti, niin Nooa Notkoniitty karkaa kotoa oli huomattavasti vaikeampi kirjoittaa teoksen raskaan teeman vuoksi. En nyt tässä voi kirjan juonta paljastamatta kertoa tarkemmin, mikä lastenromaanin teemasta teki raskaan tai haikean, mutta jaan mielelläni Boynen ajatuksen siitä, että Nooa Notkoniitty on kaikesta huolimatta valoisa, vapauttavakin kirja. Itse suosittelen kirjaa nimenomaan aikuisille, vaikka sen teemoista voi olla hyvä keskustella lastenkin kanssa. Sadun taikaa, kuten salaperäinen metsä tai puhuva mäyräkoira, kirjasta löytyy mitä aidoimmin.

Kirjailija kertoi myös saamastaan lukijapalautteesta. Etenkin Poika raidallisessa pyjamassa on puhuttanut lukijoita niin, että Boyne on saanut kirjeitä niin ihastuneilta kuin närkästyneiltäkin lukijoilta. Hän kertoi toivottavansa myös kielteisen palautteen tervetulleeksi, sillä hänen mielestään vahva kirja provosoi, ihastuttaa, vihastuttaa - herättää tunteita.

Mistä Boyne sitten löytää tarinansa? Hän kertoi tietävänsä sydämessään, mistä tarina tulee ja kuinka se alkaa kantaa. Boyne puhui lehdistötilaisuudessaan niin vakuuttavasti, että kyllä minun täytyy viimeistään talvella lukea hänen Tarkoin vartioitu talonsa.

Kirjasto 2012
Oman kirjamessutorstaini viimeinen ohjelmanumero oli osallistuminen Avaimen julkaiseman Kirjasto 2012-kirjan julkistamistilaisuuteen.

Kirjastoammattilaiselle suunnattu Päivi Almgrenin ja Päivi Jokitalon toimittama kirja on Asiakkaan asialla pureutuu asiakaslähtöisyyden kysymyksiin: Millaisia työkaluja kirjastoammattilainen voi käyttää asiakkuuden äärellä? Millaista on tehdä työtä tuntemattoman rakastetun  - asiakkaan – hyväksi? Miten vuorovaikutusta kirjaston käyttäjien kanssa voi syventää, miten saavuttaa ei-käyttäjä? Millainen on asiakkaan kirjasto? Kenen asialla nykyiset kirjastojen asiakkuudesta ponnistavat kehitystrendit lopulta ovat?

Vaikka kirja tullee kulumaan ennen kaikkea kirjastolaisten käsissä, on siinä paljon sellaisia tekstejä, jotka puhuttelevat myös ketä tahansa kirjaston asiakasta, kenties jopa ei-käyttäjää. Suomessa on maailman hienoin kirjastolaitos, siitä on hyvää pitää kiinni! Hyvää kirjastokeskustelua tarvitaan aina ja voiko paljon tärkeämpää teemaa ollakaan kuin asiakaslähtöisyys?

Samassa yhteydessä voisin vinkata toisestakin Avaimen uutuudesta: Pirjo Tuomen Kirjojen keskellä. Kirjastonhoitaja kaunokirjallisuuden asiantuntijana herättää varmasti keskustelua ja lämmittää kaikkien kirjanystävien mieltä.

**********************************
Vaikka en ole ruuhkien ystävä, niin jotain taikaa kirjamessuissa kyllä on. On uskomattoman hienoa, että tuhannet ihmiset kokoontuvat yhteen kirjojen ja lukemisen vuoksi. Siksipäs sukellan messutunnelmaan huomennakin. Odotan hyviä kirjallisia keskusteluja, muiden blogistien tapaamista sekä ainakin Annelies Verbeken, Annabel Lyonin sekä mahdollisesti muidenkin kirjailijoiden tapaamista.