sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Lista siitä, mistä en kesällä muistanut kirjoittaa



Kaikenlaista, josta en ehtinyt kesällä kirjoittaa, kuten:

- kuinka hauskaa on tehdä kesäöinen valokuvausretki oman äidin kanssa, katsella melkein keskiöistä auringonlaskua jossain päin Sisä-Savoa.
- miten mukava kaupunki Tampere on: miten komeat ovat näkymät Torni-hotellin 24. kerroksesta (muutenkin kiva hotelli, joskin turhan ruuhkainen aamiainen).
- millaista on, kun uskaltaa vain yhteen Särkänniemen laitteeseen (enkä todellakaan siihen, joka on mukana kollaasissa).
- miten Joensuu se vain paranee;
- ja paranee niin, että voisin ostaa sieltä eläkekodin sitten muutaman vuosikymmenen kuluttua.
- tai siitä, miten vasta nyt sain tietää että Kate Bush ja Emily Brontë jakavat saman syntymäpäivän, 30.7. Tänä vuonna Kate täytti 60 ja Emily B:n syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta.
- kuinka hienoja näyttelyjä ehdin kesällä käydä katsomassa. Menkää tekin! Vielä ehtii ainakin Tampereen Vapriikin Marilyn-näyttelyyn (sielukas, kiinnostava, koskettava, ja sai taas ajattelemaan Oatesin upeaa romaania Blondi), Kiasmaan katsomaan Grayson Perryn Kansanviisautta (saisikohan jostain oman ”Lohtupeiton”; tässä muuten hieman huijaan, kävin katsomassa Perryn näyttelyn jo keväällä) ja Joensuun taidemuseo Onnin Naiseus-näyttelyyn (Kerttu Horila & Ilona Niemi; Joensuussa voi muuten tervehtiä myös Edelfeldtin "Virginietä"). Enää ei ehdi Kansallismuseon Barbie-näyttelyyn eikä Ateneumin Fantasticoon!, joista ensimmäinen viihdytti ja jälkimmäinen ihastutti, mutta nuo museothan ovat muutenkin aina vierailun arvoisia.
- miten helle tuntui ihanalta ja kauhealta; miten paloin auringossa monta kertaa, ja miten haluaisin jo pukeutua neuletakkiin, mutta vieläkin luvataan lämmintä.
- kuinka oman pihan omenapuut tulivat hulluksi ja omenoita tuli ja tuli ja tuli… Miten paljon ihminen jaksaa keittää omenahilloa?
- kuinka epäuimari löysi itsensä Allas Sea Poolista. Kahdesti!
- miten hieno keskustakirjasto Oodista tulee! (Tässä samalla sydämellinen kiitos Helsingin kaupunginkirjastolle, YIT:lle ja kanssabloggareille kuukauden takaisesta tutustumiskäynnistä.)
- millaista oli pitää melkein kuukauden kirjabloggaamattomuusaika (hyvältä!); kuinka ajattelin kaikista näistä listan asioistakin kirjoittaa, mutta sen sijaan taisin käyttää aikaani haaveiluun.
- miten mietin, että Lumiomenassa voisi olla enemmänkin tällaisia niitä näitä -juttuja (voisiko, mitä mieltä olette?).
- kuinka rakastankaan tätä aikaa vuodesta. Nythän syyskesää kehutaan ja sanotaan, että se on joillekin uusi vuosi. No, tässä suhteessa olen sitten oikea trendsetter, koska minulle juuri nyt aina vuoden tuorein vaihe.

Seuraavassa postauksessa sitten taas kirjoja. Mitä te teitte kesällä? Ja mitä tärkeitä: nauttikaa alkavasta syksystä!   

18 kommenttia:

  1. Allekirjoitan täysin tuon syyskesän merkityksen ja ihanuuden! Minusta tuntuu kuin olisi uudestisyntynyt. Vähän niin kuin keväällä.

    Listat ovat aina hauskoja, mielellään näitä lukee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. la plume, eikö olekin ihana vuodenaika! Tai aika vuodesta.

      Kiva, että luit. :)

      Poista
  2. Joskus haaveilu on oikeastaan paljonkin kannattavampaa kuin kirjoittaminen. <3 Etenkin jos se johtaa tilanteeseen, jossa tällaisia hauskoja niitä näitä -juttuja saa lukea, itselleni ne ainakin ovat muiden blogeissa ehdottomia suosikkeja kirjajuttujen välissä! Liian tiukoissa raameissa pidättäytyminen tuskin tekee hyvää kenellekään. Etenkään, jos on intoa kokeilla kaikkea muutakin!

    Ja Joensuu, on tämä kyllä ihana. Tästä alkaa itsellekin jo muodostua sellainen Happy place -kaltainen paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, kyllä! Aina täytyy antaa aikaa haaveilulle, siten syntyy ideoita ja ehkä tekstejäkin. Ja niinpä, minä olen usein kyllästynyt omaan blogiini ja saan tällaisista höpöjutuista voimaa.

      Joensuu on minulle hyvin rakas. Opiskelin siellä ja olin töissäkin yliopistolla. Muutamat rakkaimmat ystäväni asuvat edelleen Joensuussa, joten sinne täytyy aina toisinaan päästä. ♥

      Poista
  3. Kesään kuului kaikenlaista mukavaa. Kävin sukujuhlissa Oulussa ja jatkoin matkaa Ranuan eläinpuistoon ja sieltä Inariin, jossa olin viikon hyvässä seurassa. Muuten mökkeilin saaressa ja kävin kerran kesäteatterissa. Maistoin mansikoita omalta pellolta, läkähdyin kuumuuteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, sinulla oli monenlaista kesäohjelmassa - ja pitkältä matkalta Suomessa! Mansikat ovat niin herkkua ja kesäteatteri kyllä kuuluu kesään.

      Poista
  4. Voisi olla, kyllä, siis muutakin kuin kirjoista. Mielellään. Tällaisia listauksia on kiva lukea.
    Minun aikanani koulussa oli joskus äidinkielen ainekirjoituksessa "vapaa aihe", jolloin sai kirjoittaa mistä vaan, "omasta päästä" kuten myös sanottiin - ja sehän oli just parasta. (Onkohan nykyään enää ainekirjoitusta vai kutsutaanko niitä kirjoituksia tarkemmila nimityksillä?)

    Onnittelut uimisesta! Minäkin uin Suomen vesissä, järvessä ja maauimalassa, mitä en ole tehnyt vuosiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiva että luit. Ja olen samaa mieltä, joskus on mukava lukea niitä näitäkin.

      Kyselin ainekirjoituksesta lapsiltani. Kuulemma kirjoittavat tarinoita ja kirjoitelmia, eivät aineita.

      Sinä olet uinut paljon, ihanaa että olet! Minä en ole uimari-ihmisiä, mutta kesän helteet saivat minut järveen ja altaalle.

      Poista
  5. Syksy on aina ollut minulle vuoden alku, aikanaan alkoi koulu, opiskelu, sitten työt ja joskus harrastuksetkin - syksyyn sisältyy uuden odotusta ja siihen sukeltamista. - Niitä näitä juttuja on aina mahdottoman kiva lukea toisten blogeissa kirjajuttujen lomassa, vaikken itse oikein osaa niitä kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, syksy on sinulle aika samanlainen kuin minullekin ainakin siinä, että se on monen uuden asian alku.

      Poista
  6. Lumiomena on vierinyt kivoille raiteille, hauskalukuinen ja lämminvireinen postaus:)

    Omaan kesään on kuulunut sekä varjoa ja mustaa vaatetta että aurinkoa, iloa, valoa ja lämpöä. Sivotan matka antoi sen mitä hain: lepoa ja leppeyttä, tilaa olla tässä ja nyt pääskyjä ja hepokatteja seuraillen, vuorten keskellä huristellen ja uskomattomia auringonlaskuja sataman laiskanlinnoissa venytellen jääkylmiä frappeja sielmaillen.

    On lähdettävä voidakseen palata ja palattava voidakseen lähteä on ollut 50-vuotisen yhteiselomme motto noin yleisimminkin. Oli hurmaava ajella sunnuaiaamuyöstä sankassa sadunomaisessa usvassa kotiin, joka on se paras paikka. Ja matka jatkuu kohti uusia seikkailuja & syksyä, joka on aina ollut ominta vahvinta suosikkiaikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, tai sitten Lumiomppu on kierinyt aikakoneella bloginsa ensimmäisiin vuosiin :) Silloin näitä oli enemmänkin.

      Sinun kesässäsi on ollut melkoisia ääripäitä. Onneksi Sivota teki hyvää. ♥

      Aamuöisessä autoajelussa on taikaa! Hyvää syksyä!

      Poista
  7. Syksystä todellakin alkaa kuin toinen vuosi. Elo-syyskuu olisi vuodenvaihtumista...Olen niin sataa syksyä, että ei tosikaan. Nautin raikkaasta ilmasta ja nyt myös siitä, että iltaisin ei tarvitse kastella liian suurta puutarhaa.

    Ehkä pian länsirannikolle piipahtamaan. Puutarhailemaan äidille. Nuoremme yllättivät ja menivät kihloihin Mallorcan lomallaan. Sitä ennen visiteerasimme Aurinkolahdessa, tapasimme tyttären anoppikokelaan elämäni upeimman ja hänen laittaman pöydän äärellä ja sitten Aurinkolahteen viikonlopuksi testaamaan ruokapaikkoja sekä beachia. Elokuun lopulla koiruudet meillä pari viikkoa ja tuli just luettua yksi parhaista kirjoista ikinä eli samaa sarjaa Linnuntien kanssa etc.

    Mukavaa syyskuuta sinulle, Katja!

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, eikö vaan alakin! Minäkin olen ihan syksyä nyt, jotenkin tämä vuoden aika on sellainen salaa hyvää tekevä.

      Onnea teidän nuorille, ihana uutinen! ♥ Myös teidän Etelä-Suomen-reissunne kuulostaa hyvältä niin tyttäresi anopin luona kuin Aurinkolahdessa.

      Samoin, kaikkea hyvää alkaneelle syksylle!

      ♥♥

      Poista
  8. Ihana lista, hieno kuvakollaasi! Oma kesäni meni aikalailla mietteissä. Oli paljon ihanaa, mutta paljon sellaista, mikä sivuutti kesän, vei energiat. Nyt tuntuu hyvältä, alan virkistyä selvästi. Jatkaisin lämmintä kesää tuonne lokakuulle saakka jos saisin valita. Ja taidemuseot! Ihan parasta! Museokortti!

    Kiitos Katja, myös tällaista on ihana lukea sinulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, kiitos! Ja niin hyvä kuulla, että energiat alkavat palautua.

      Taidemuseot ovat kyllä!

      Ihanaa, että luit. ♥

      Poista
  9. Olipas se mukava postaus Katja. Hieno kesä alkaa olla takanapäin, syksyä alkaa olla jo ilmassa. Sienireissut odottavat!

    VastaaPoista