Kaikenkarvainen kansa. Miten koirista tuli miljoonabisnes

Päivi Kerola, Esa Koivuranta, Kati Pehkonen, Tuija Sorjanen, Annina Vainio:

Kaikenkarvainen kansa. Miten koirista tuli miljoonabisnes.

WSOY 2017

Kuvat Sabrina Bqain ja Nina Karlsson

255 sivua

Arvostelukappale

Kotimainen tietokirja

Haaveiletko omasta koirasta? Reippaasta lenkkikaverista, leikkisästä karvapallosta, hupsusta pienestä lyttykuonosta? Onko sinulla ehkä suoranainen koirakuume? Jos on, niin oletko jo miettinyt minkä rotuisen koiran haluat? Vai haluatko kenties antaa kodin rescuekoiralle? Paljonko olet valmis maksamaan koirasta - entä sen hoidosta?

Mietitpä mitä tahansa yllä mainittua, antaa Päivi Kerolan, Esa Koivurannan, Kati Pehkosen, Tuija Sorjasen ja Annina Vainion Kaikenkarvainen kansa vastauksia pohdintoihin ja tarjoaa lisämietittävää koiraharrastukseen liittyen. Ja jos sinulla on koira, niin kirja kannattaa lukea siinäkin tapauksessa, koska työryhmä käsittelee myös koirien terveyttä, eläinlääkäriasemien toimintaa, harrastusten kirjoa, turkin hoitoa, luopumisen tuskaa ja toki myös sitä valtavaa iloa, jonka koiran perheenjäsenekseen ottava saa parhaimmillaan kokea.

Kunpa koiran kanssa eläminen olisikin ainaista iloa! Se ei ole, vaikka ihmisen paras ystävä onkin useimmiten uskollinen kumppani ja oma kotiterapeutti. Koiran pahin vihollinen on ihminen. Ihminen on jalostanut lyttykuonot, joiden suloiselta kuulostava rohina ja kuorsaaminen ei tosiaankaan ole mikään ominaisuus, vaan merkki siitä että koiran on vaikea hengittää. Työryhmä havainnollistaa tätä: Kirjan aloittava Maukka-mopsi on ihana koira, mutta sen koko elämistä määrää tukala olo, hengitysvaikeudet. Sata vuotta sitten mopsilla oli kuono, enää ei. Mopsi ei tietenkään ole ainoa sairas koirarotu, vaan niinkin erilaisilla sessuilla kuin vaikkapa mäyräkoiralla, saksanpaimenkoiralla ja ranskanbulldogilla on omat rodulle tyypilliset vaivansa. Jalostuksen ylilyönneistä ollaan nykyisin onneksi varsin tietoisia ja kuten Kaikenkarvaisen kansan työryhmäkin kirjoittaa, usea rotuyhdistys on ryhtynyt toimenpiteisiin rodun tervehdyttämiseksi. Aina se ei riitä.

Koirien terveydestä kirjassa on useampi luku, mutta käsittelyssä ovat myös muut teemat. Niistä kaikkein surullisin on pentutehtailu. On vaikea käsittää, kuinka moni ostaa pennun näkemättä tämän kasvatusoloja ja emoa - niin, ehkä pennun suloisuutta on vaikea vastustaa ja pentutehtailijat saattavat olla niin hurjan taitavia. Ihan ongelmatonta ei ole rescuekoiratoimintakaan, vaikka suurimmalla osalla onkin vastuulliset ja eettiset tarkoitusperät. Koirabisneksen käsittelyssä syvennytään yhtä lailla eläinlääkäriasemien kasvaviin rahavirtoihin (ja toki ammattitaitoonkin) kuin kuluttamiseen. Koirien päiväkotipaikka tai koirien vaatteet tuntuvat melkoiselta ylellisyydeltä (toki poislukien karvattomien koirien vaatteet, jotka ovat välttämättömyys), samoin kaikenlainen ylipuunaus näyttelyjä varten. Sitäkin pohditaan, että onko köyhällä varaa koiraan.

Kaikenkarvainen kansi on siis melkoinen paketti. Se on laadukas tietokirja koirabisneksen eri muodoista. Työryhmä kirjoittaa hyvin ja taustoittaa aihepiirejään monipuolisesti: äänensä saavat kuuluville tavalliset koiranomistajat, onnekkaat ja onnettomat, kovia koiransa kohtalon kanssa kokeneet ja helpolla päässeet. Useiden alojen asiantuntijoita on haastateltu, minkä ansiosta eri näkökulmat pääsevät tasaveroisesti esille. Työryhmä on tehnyt laadukasta tutkivaa journalismia, mitä saattaa odottaakin samoilta ihmisiltä, jotka ovat kirjoittaneet aiemmin muun muassa epävirallisen elämäkerran Björn Wahlroosista. Koirakirjan jokaisessa aihepiirissä on tosipohjainen, hyvin taustoitettu tarina, joka vetää lukijan sisälle käsiteltävään teemaan.

Kirjan ulkoasua voin myös kehua: taitto on selkeä ja Sabrina Bqainin ja Nina Karlssonin kuvat ovat tarpeen mukaan kauniita, koskettavia ja pysäyttäviä. Miten sielukkaita olentoja koirat ovatkaan!

Kirjassa on paljon sellaista, jonka koiramaailmaa seurannut jo tietää, mutta nyt tietoa saa syvällisemmin, perustellusti. Eikä näin laajamittaista tietoa koirabisneksestä ole kuitenkaan taidettu Suomessa saada samojen kansien väliin. Syvälle menevä tietokirja ei vouhkaa tai vauhkoile, mutta puhuttelee sitäkin enemmän. Surujen ja osin raadollisenkin bisneksen seassa on paljon iloa: koira on ihmisen paras ystävä, tekijäjoukolla itselläänkin on kaikkiaan kuusi koiraa.

Kaikenkarvainen kansa on niin laadukas ja perusteltu tietokirja, että sen tulisi olla osa jokaisen koiran hankintaa harkitsevan lukemistoa.