Menna van Praag: The
Lost Art of Letter Writing
Allison & Busby 2017
315 sivua
Brittiläinen romaani
Until, that is, they wander along the tiny street and come upon
the tiny shop. In one of its tiny windows is tucked a tiny note, written in
tiny, but elegant, handwriting, inviting them to venture inside and:
Learn the lost art of
letter writing…
Cambridgessä
toimii pieni paperipuoti, joka myy kauniita kirjepapereita ja laadukkaita
kyniä. Kauppa on enimmäkseen hiljainen, mutta sitäkin tunnelmallisempi. Kaupan
omistaja Clara Cohen on valmis auttamaan kaikkia, jotka haluavat kirjoittaa
kirjeen tai aloittaa kokonaisen kirjeenvaihdon. Clara myös tarkkailee
lähiseutujen ihmisiä (stalkkaamatta, toki!) ja kirjoittaa heille kirjeitä.
Kirjeissä piilee myös Claran omalle kohdalle osuva mysteeri, joka kuljettaa
toisen maailmansodan aikaan. Lisäksi ilmassa on, tietenkin, rakkautta.
Joskus
kirjan kannessa on jotain vetoavaa. Hiihtoloman päätteeksi etsin Heathrown
kentän yhdestä kirjakaupasta luettavaa. Ostin kentältä kaksi kirjaa: jo talvella lukemani,
kiinnostavan ja suositeltavan Angela Carterin The Magic Toy Shopin ja vasta nyt kesällä lukuvuoroonsa tulleen
Menna van Praagin The Lost Art of Letter
Writingin. Jälkimmäisen laventeliin vivahtava sävymaailma, suloiset
ruutuikkunat ja ajatus kirjepuodista Cambridgestä siivittävät ajatukseni
ihanaan välipalakirjaan.
The
Lost Art of Letter Writing onkin ihan sympaattinen romaani, muttei mitään sen
enempää. Teos alkaa lupaavasti: se on herttainen ja samalla hieman
salaperäinen, Cambridgeen sijoittuvana tietenkin hyvin brittiläinen.
Aluksi
fokus tuntuu olevan Claran kaupassa ja puodittaren kirjoittamien kirjeiden
vastaanottajissa. Sitten kaikki muuttuu, kun Clara sukeltaa kirjeiden kautta
toisen maailmansodan syövereihin: suvun arvoitukseen, juutalaisiin
Amsterdamissa ja osin Britanniassakin, ihmiskohtaloihin. Mennyt valottuu
tietenkin kirjeissä, joissa ilmenevät ilo ja pelko, salaisuudet ja nyt, Claran
silmissä, sukupolvien ketju.
Van
Praag pohjustaa hyvin useita henkilöhahmojaan, mutta jossain vaiheessa romaani
lässähtää ja muuttuu sujuvalukuisuudestaan huolimatta sekavaksi. Pieneksi kirjaksi
aineksia on liikaa eikä mikään saa kovin syvää käsittelyä. Kirjan tittelin
mukainen ajatus kirjeiden kirjoittamisesta taidemuotona unohtuu, vaikka juuri siitä lähtökohdasta romaanin ostin. Kokonaisuus
jaksaa kiinnostaa sen verran, että teoksen saa luettua loppuun – juuri ja
juuri, ehkä osin siksi ettei minulla ollut muuta kirjaa mukana eräällä
automatkalla. Syy sekin on lukea!
The
Lost Art of Letter Writingin suloisessa tunnelmassa voi siis viivähtää, mutta
mitään kovin syvällistä se ei lukijaansa jätä, vaikka van Praag sekoittaakin
mukaan historian varjoja juutalaisten kohtalosta sukusalaisuuksiin.
Onneksi
joskus ihan kiva riittää: kupillinen teetä, skonssi, ajatus pienestä
paperipuodista Cambridgessä… Van Praagin romaani unohtunee nopeasti, mutta
tässähän voisi alkaa suunnitella kirjeen kirjoittamista! Niin, milloin viimeksi
olen kirjoittanut oikean paperikirjeen? En muista. Kaikenlaisia lappusia tulee
kyllä liitettyä vaikkapa kummilapsille postitettavien lahjojen mukaan ja olen
aika hyvä postikorttien lähettäjäkin, mutta kirjeitä ei tulee enää
kirjoitettua. Tuleeko teidän?
Olen ostanut kirjepapereita vasta juuri sillä ajatuksella, että kirjoitan pian ihan oikean kirjeen :)
VastaaPoistaKatja, ihana ajatus! Ja kirjepaperit ovat ihania itsessäänkin - tekisi mieli ostaa. Ja kirjoittaa se kirje jollekin. :)
PoistaNo, ei tule. Kirjoitan kyllä kirjeenoloisia pitkiä sähköpostikirjeitä, mutta onhan se ihan toista valita kaunis paperi, kuori ja postimerkki ja viedä kirje postiin.
VastaaPoistaEihän meillä enää edes ole myynnissä missään niitä kauniita laatikoita, joissa on yhteenkuuluvat sekä paperi, että kuoret. Suomessa ei muuten ole tälle yhdistelmälle kirjoitusarkit ja kuoret omaa sana, kuten englannissa 'stationery'.
Tuo kirjan alla oleva muistikirja vasta kaunis onkin. Englannissa on myös todella kauniita onnittelu- ym. kortteja. Olen joskus ostanut sieltä joulukortit.
Marjatta, se on tosiaan eri asia. Vaikka sähköpostikirjeissäkin on puolensa. Itse kirjoittelen sellaisia yhden ystäväni kanssa, päivitämme kuulumisia viikoittain noin. Hänen kanssaan muuten joskus kirjoitin oikeita kirjeitä, mutta ne jäivät jonnekin 1990-luvulle.
PoistaStationery on hyvä sana. Kirjepaperipakkaus kuulostaa jotenkin - no, siltä mitä se on: pitkältä yhdyssanalta.
Englannissa on tosiaankin ihania kortteja, samoin muistikirjoja.
Onpa kaunis kansi tuossa kirjassa. Kehottaa ottamaan kirjan käteen ja lukemaan. - Kyllä kirjeiden kirjoittaminen on valitettavasti jäänyt somettamisen myötä, mutta toisaalta tulee yhteyksiä pidetyksi yllä useammin.
VastaaPoistaAnneli, kirjan kanteen minäkin sorruin. Mutta kirjeitä olisi ihana kirjoittaa. Pitäsiköhän ottaa ihan projektiksi tänä vuonna.
PoistaTies milloin olen viimeksi saanut kirjeen tai itse kirjoittanut! Edesmennyt tätini harrasti kyllä niitä.
VastaaPoistaHurjan sääli esim. tulevia historiantutkijoita ja elämäkertureita ajatellen. Edelfelt kirjoitti äidilleen Alexandralle noin 1000 kirjettä (usein piirroksin kuvitettuja!) ja Schjerfbekinkin kirjeitä ovat viime aikoina julkaistut romaanit hyödyntäneet. Esim Mila Teräs teoksessaan Jäljet. Mitä meistä tämän päivän ihmisistä jää jälkipolville? Valokuvatkin on digimuodossa, kenties tiedostoja ei tulevaisuudessa saa edes auki:)
Riitta, sanopa muuta! Luulen, että sain vielä 2010-luvun alussa pari pientä kirjettä, mutta sittemmin niitä ei tullut eikä ole tullut kirjoitettukaan.
PoistaSe on tosiaankin sääli, että jotkut dokumentit voivat digitalisaation myötä kadota kokonaan. Minä olen muuten koettanut tehdä kirjoja joistakin kuvistani, pysyvät siten tallessa.
Kirjoitan välillä papalleni ja on minulla ollut vielä kirjekavereita. :) Toivottavasti kirjeet ja paperiversiot eivät unohdu maailmasta kokonaan...
VastaaPoistaPearl, ihana kuulla. Minulla oli paljon kirjekavereita nuorena, sitten kirjoittelu jäi. Ilokseni olen löytänyt muutaman Facebookista ja yhteydenpitoa on sitä kautta. Mutta ei se sama asia ole.
PoistaKiitos vinkistä, tämä kirja menee hankintaan. Kirjoitan edelleen jonkin verran "joulu- & syntymäpäiväkirjeitä" kauniille paperille, papyrofiili kun olen. Uskon, että paperikirjeenvaihto alkaa pian elää uutta renessanssiaan!
VastaaPoistaEipä kestä. En kovin helposti suosittele tätä kirjaa. Siinä on paljon kiinnostavaa, mutta jää vähän pinnalliseksi. Odotin, että olisi ollut enemmän juuri kirjeiden kirjoittamisesta taiteena tai edes taitona.
PoistaJoulu- ja syntymäpäiväkirjeet kuulostavat ihastuttavilta. Onnellisena ovat ne läheisesi, jota kirjeitä saavat.
Minulla on paljon kirjepaperia ja nättejä kuoria,mutta totuus on että kirjeet menevät tänään sähköpostin muodossa. Postin lähettäminenkin on täällä vaivalloista,koska postimerkkejä saa vain posteista -Lahjojen mukana tosin ne nätitkin kuoret ja paperit tulee käytettyä.
VastaaPoistaSiellä postimerkkejä saa vain postista: täällä niitä saa kai kaikista kaupoista, mutta posti palvelee muuten koko ajan huonommin ja huonimmin. Mutta ihanat kirjepaperit jaksavat ilahduttaa.
PoistaNo jaa, kirjoitan sentään postikortteja ulkomaanmatkoilla; senkin tavan useimmat ihmiset ovat unohtaneet tai "ulkoistaneet" sähköiselle tiedonvälitykselle, selfieistä puhumattakaan. Postikortit paperikauppojen telineissä näyttävät haalistuneilta, aikansa eläneiltä mutta kyllä niiden taakse voi vieläkin kirjoittaa... jotakin. Yleensä vastaanottojat eivät saa selvää käsialastani, mutta onhan heillä kuvat, haalistuneet!
VastaaPoistaKyösti, postikortteja kirjoitan minäkin. Ilahdun aina, jos saan itse, ja koeatan siksi lähettää ainakin muutamille läheiselle matkaterveiset kortin välityksellä. Haalistuneet kuvat vievät ihan toisiin paikkoihin!
Poistakiva lukea kirjemestareiden kirjeitä, kiva tuliainen.
VastaaPoistaHannele, kyllä vaan! Tämä kirja ei ollut sellainen kuin odotin, mutta sai miettimään kirjeiden kirjoittamista.
PoistaÄänikirjoja en harrasta, mutta netissä on rajattomat mahdollisuudet siihen, tosin lystistä pitää maksaa, ellei halua käyttää kirjaston kautta saatavia äänikirjoja. Ennen kirjoitin pitkiä kirjeitä ja sain myös niitä, nykyään kirjeeni rajoittuvat sähköposteihin, teksateihin ja kortteihin. Ehkä joulukirjeen voisi väsätä jollekin, eräs ystävättäreni on lähettänyt minulle aina sellaisen, viime joulu taisi olla poikkeus. Kiitos kirjaesittelystäsi:)
VastaaPoista