sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Laura Gustafsson: Korpisoturi


Laura Gustafsson: Korpisoturi
Into 2016
Ulkoasu Jussi Karjalainen
257 sivua
Kotimainen romaani


Täällä Ahma eläisi kuokkineen, kirveineen ja ennen kaikkea kivääreineen niin kuin Limousinen Kreivi, tuo Pohjolasta karannut susi. Ja jos kävisi aika pitkäksi, hän piipahtaisi polttamassa parit lähitienoon kirkot. Sillä kirkosta on enemmän iloa luonnolle tuhkana kuin ihmisapinan luonnon herraksi asettaneen jumalan palvontapaikkana.

Metsien ja järvien Suomi, niukkuuden ja kapinan ilmansuunta, houkuttaa Ahmaa. Eikä ihme: Ahma on survivalisti. Hän ei usko järjestäytyneeseen yhteiskuntaan, hänen näkökulmastaan valtio ei poikkea mafiasta. Ahman ajan Suomi ei kovin vakaalta vaikutakaan. Ahma kokee luonnon omakseen ja muuttaa itärajan tuntumaan aikeissaan muuttua omavaraistaloudessa eläväksi erakoksi. Erakkous ei kuitenkaan ole niin helppoa, kuten ei omavaraisuuskaan.

Laura Gustafssonin Korpisoturin lähtökohdat saavat ajattelemaan kotimaisen kirjallisuuden kaarta aina Ilmari Kiannosta Veikko Huoviseen ja aina Elina Hirvosen tuoreimpaan romaaniin saakka. On korpimaita, toimeentulon ja selviytymisen kysymyksiä, hetkellistä huumoria ja vakavaa, aatesidonnaista dystopiaa taustallaan nettiyhteisö. Korpisoturi on kuitenkin ihan omanlaisensa teos, ja yhtä lailla omanlaisensa on Gustafsson kirjailijana.

Omanlainen-sanan voisi korvata luonnehdinnalla taitava. Gustafsson kirjoittaa raikkaasti ja hienosti. Hänen kielensä havainnoi ja sivaltaa, hahmojen sanailussa on hauskoja lentäviä lauseita. Kerronta kulkee kuin pohjoiskarjalaisilla poluilla: vängästi, mutta eteenpäin, vaikeuksia kaihtamatta.

Ahmasta Gustafsson luo epätäydellisyydessään mieleenpainuvan; romaanihenkilönä täydellisen. Ahma on yhteiskunnallisesti katsoen luuseri, mutta samalla henkilö jolla on tavoitteita ja päämäärä. Hänen äidinpuoleinen sukulinjansa sisältää sotasankareita, mutta hän itse on (tuntemattomaksi jääneen) isänsä peruja osin tumma. Ahma ei sovi mihinkään muottiin. Hän ei viihdy kaupungissa, mutta on kummajainen pienessä rajaseudun kylässäkin. Hän on epäilemättä sovinistinen, mutta tosipaikan tullen naiset tarttuvat toimeen. Mitä Ahma oikeastaan haluaa? Tai kuten metsässä kohdattu marjanpoimijaeukko kysyy: Haluatko sinä näkyä vai piiloutua?

Gustafsson hallitsee myös ironian: Suomea on kohdannut sabotaasi, puolustusbudjetti kasvaa, mutta Kari Tapio soimaan ja se oli sitten siinä - toissapäiväiset uutiset. Vaikka Korpisoturissa on omanlaistaan huumoria, on se pohjimmiltaan vakava romaani. Sen teemat ja kysymyset ovat isoja. Gustafsson kuljettaa Ahman kautta niin mikrotason kuin aatteiden historiaakin lotista nykyihmisen turhautumiseen: kritiikkiä satelee moneen suuntaan, niin talous- ja pakolaispolitiikan kuin yksilön ratkaisujen suuntaan. Lukijan on pohdittava, mikä on oikein, kuka lopulta päättää – ja kenen puolesta. Kaupungissa ei ole helppoa, mutta omavaraisuuskin on pikemminkin unelmaa kuin totta. Kun on tullut sopivan isoksi, voi alkaa huveta.

Korpisoturi on tärkeä kirja luonnon ja ihmisen suhteesta. Kokonaisuus puhuttelee, elämän sattumanvaraisuus on joko järkyttävän lopullista tai uutta toivoa valottavaa.



--
Korpisoturia on luettu laajalti. Lukekaa esimerkiksi Kristan, Nooran, Suketuksen ja Tuomaksen jutut.

10 kommenttia:

  1. Kiintoisa postaus kiintoisasta kirjasta! Gustafssonin tyyli puree, moninaiset teemat pysyvät hanskassa ja Ahma on kerrassaan rateva tyyppi. Kuten totesit yhdellä sanalla: omanlainen -ja onnistunut kokonaisuus.
    Luimme molemmat puoliso ja minä, tämän teoksen yhtä suurella mielihyvällä ja huvitti, kun kanssakulkija hyväksi lopuksi vilpittömästi hämmästeli, että teos oli naisen kirjoittama... Niin hyvin miehen pään sisään oli Ahma rakennettu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, Gustafssonin tyyli tosiaankin puree! Hieno romaani, joka antaa paljon ajateltavaa, mutta vie myös mukanaan.

      Hyvä kuulla puolisosi kommenteista. Pitäisiköhän suositella omalleni. :)

      Poista
  2. Miten tää onkin mennyt mulla aivan ohi! Muistan kyllä nimen lukeneeni vaikka ja missä, mutten varsinaisesti koskaan ole pysähtynyt edes selvittämään kiinnostuisinko. No, nyt pysähdyin ja kiinnostuin, ja olkoonkin että olen noin 290. kirjastojonossa, odotan jo tämän lukuvuoroon saamista. Hieno postaus, toivottavasti kirjakin on sitä mitä odotan. :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, minullakin otti aikansa ennen kuin oikeasti kiinnostuin. Olen iloinen, että luin tämän. Luulen, että tämä on sinun kirjasi. Toivottavasti olen oikeassa!

      Poista
  3. Tämän haluan lukea! Pidin Huorasadusta hurjan paljon, ja Korisoturin aihe kuulostaa niin kiinnostavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, suosittelen tätä lämpimästi. Minä kiinnostuin nyt Gustafssonin muustakin tuotannosta, pitänee lukea Huorasatu.

      Poista
  4. Korpisoturi kuuluu niihin kirjauutuuksiin, jotka vielä aion lukea. Vaikuttaa oikein kiinnostavalta. Eipä muuta kun "Kari Tapio soimaan" - tykkään kovasti tuon tyyppisestä kuvastosta, joka kantaa paljon mukanaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, luin juuri Kristan bloggauksen, jossa hän haastatteli mm. sinua joulusta ja kirjoista. Jospa Korpisoturi olisi osa sinun joulun ajan lukemistostasi.

      Poista
  5. Korpisoturi odottelee minua jossakin tulevaisuudessa.. Ehkä joku päivä, vaikka kovasti toivoin ehtiväni lukea tämän jo tänä syksynä...

    Minulla on sinulle tunnustus ja pieni haaste täällä: https://kaisareetta-t.blogspot.fi/2016/12/blogger-recognition-award-haastetta.html

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ehkä joku päivä - toivottavasti joku päivä! Hieno kirja.

      Kiitos tunnustuksesta ja haasteesta. ♥

      Poista