sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Pascal Mercier: Yöjuna Lissaboniin


Pascal Mercier: Yöjuna Lissaboniin
Tammi 2010, Keltainen kirjasto
Nachzug nach Lissabon 2004
Suomentanut Raija Nylander
Kansi Markko Taina
612 sivua
Sveitsiläinen romaani

Oliko mahdollista, että hän oli ollut tässä kaupungissa vasta kaksi päivää? Ja että siitä oli kulunut vasta neljä päivää, ei siis edes sata tuntia, kun hän oli jättänyt latinankirjansa opettajanpöydälle? Rossiolla, Lissabonin kuuluisimmalla aukiolla, hän nousi raitiovaunusta ja raahautui hoteliin Simõesin antikvariaatin painavaa kassia kantaen.

Sateisena sadepäivänä sattuma ottaa ylivallan säntillisen berniläisen latinanopettajan Raimund Gregoriuksen elämästä. Mundukseksi lempeästi haukuttu Gregorius huomaa sillan puolivälissä naisen, ja lyhyt kohtaaminen muuttaa Gregoriuksessa jotain olennaista. Português mielessään kaikuen vanhastaan niin ennalta-arvattava lehtori jättää arjen taakseen ja matkustaa yöjunalla kohti Lissabonia matkaseuranaan Amadeu de Pradon kirja. Luettu ei anna rauhaa, de Pradon elämä, olemus ja kohtalo on selvitettävä.

Oikea kirjaihmisen kirja! Romaani kirjasta, joka muuttaa melkein kaiken. Sellainen on nimellä Pascal Mercier kirjoittavan Peter Bierin romaani Yöjuna Lissaboniin - ainakin ennakko-odotusten mukaan: Raija Nylanderin oivallisesti suomentama romaani uppoutuu, varsin syvästi, filosofiaan, Portugalin lähihistorian kipukohtiin sekä ihmisen tahtoon ja toimiin.

Mercierin romaanissa on paljon hyvää. On melankolinen pohjavire, verkkainen etenemistahto, alussa hienovireinen kirjallista mysteeriä lupaava juonenkehittely sekä kysymys: Jos on niin, että taidamme elää vain pienen osan siitä, mitä meissä piilee - mitä tapahtuu jäljelle jäävälle osalle? On myös tunnelmallinen Lissabon kirjakauppoineen, raitiovaunuineen ja keskustelemaan alttiine ihmisineen.

Kun (jo) jouluna aloin lukea kirjaa, kuvittelin, että ihastuisin idearomaanin tarjoamaan matkaan, kulkisin Gregoriuksen kanssa Lissabonissa, ehkä hukkaisin jotain mutta löytäisin lukijana vielä enemmän. Odotukseni eivät ihan täyttyneet, sillä hukkasin kokonaisuudesta jotain olennaista, puuduinkin. Kaikkea oli liikaa, lukukokemukseni puuroutui. Romaanissa de Pradon kirjoitusten filosoinnista tulee itsetarkoitus, jonka jalkoihin hieno alkuasetelma jää.

Ja silti, jostain syystä kirja veti minua magneetin lailla puoleensa. Mietin jo, että onko ristiriitaisen lukukokemuksen tarjoavat kirjat niitä kiinnostavimpia ja miksi? Miksi kirjaa, jota lukee hetkittäin hampaat irvessä (ja suluissa huomautan, että olen yleensä hyvä jättämään itselleni väärät kirjat kesken), lukee niin, että se kuitenkin pyörii mielessä?

Ehkä lopulta on niin, että Gregoriuksen retkessä kieleen, de Pradon tarinaan ja samalla itseensä oli sittenkin jotain rauhoittavaa, jotain sellaista joka jalostaa elämänkokemuksista syntyviä oivalluksia. Ehdottomasti on niin, että Yöjuna Lissaboniin on vanhanaikaisella ja sivistävällä tavalla kaunis kirjakirja. Erinomainen se olisi ollut, jos Mercier olisi noudattanut ajatusta siitä, miten joskus vähemmän todellakin on enemmän.

--
Myös Erja ja Joana ovat kulkeneet kirjallisessa Lissabonissa.


27 kommenttia:

  1. Minulla oli samanlaisia tuntemuksia tuon kirjan kanssa, kun bloggasin. Minulla on ollut aikeena katsoa tuo elokuva. Meillä ei ole sitä kirjastossa. Pitäisi tilata omaksi. Haluaisin nähdä, kuinka tuo elokuva on toteutettu. Kirjan alku on aivan mahtava, monet kohdat ihastuttavat, mutta täyteläinen tuo on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, sinäkin olet siis blogannut tästä? Google ei löytänyt ainakaan minun haussani. Koetan etsiä tekstisi. Minuakin kiinnostaisi nähdä tuo elokuva, se voisi olla keskinkertaisenakin jopa kirjaa parempi. Kirjassa on paljon turhaa ja sellaista puolikevyttä filosofoimista. Tunnelma on onneksi kohdillaan koko ajan.

      Poista
    2. Minulla on bloggaus hankalalla nimellä. Se on jotain Lädetkö yöjunalla jne. Eli mahdoton löytää. http://ullankirjat.blogspot.fi/2014/11/lahdetko-yojunalla-lissaboniin.html

      Yritän saada MarikaOksan haasteen paikalleen tänään eli luen siinä kirjan ja tuon tämän elokuvana. Tuosta elokuvasta... Siis olen puolueellinen sanomaan siitä mitään, koska en näe sitä rehellisesti. Yritän, minusta elokuva on hyvin tehty ja sen katsoo mielellään. Tietysti haluaisin kirjoittaa, voi minusta se on täydellinen, että siinä on Jeremy Irons ja Bruno Schulz. Toisin sanoen olen jäävi. Elokuva kulkee kirjaa seuraten, joitakin eroja, mutta kuuluu omistettaviin elokuviin.

      Poista
  2. Katsoin sattumalta elokuvan vähän ennen joulua ja lumouduin! Upea. Kirjaa en ole lukenut, mutta siitä kirjoitettujen juttujen perusteella elokuvassa on onnistuttu tavoittamaan kirjan henki poikkeuksellisen hienosti. Elokuvasta on karsittu turha runsaus ja painotettu hieman enemmän toimintaa ja kohtaloa. Silti se on rauhallinen ja kaunis, unenomainenkin. Vaikuttava. En tiedä, luenko kirjaa koskaan, koska kerrankin elokuva kosketti niin syvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, minä vähän luulen, että nyt elokuva saattaa olla parempi kuin kirja. Minulle kirjassa oli liikaa de Pradoa eikä Gregoriuksen hahmo kasvanut niin kuin olisin alussa toiminut. Mutta paljon hyvää tässä kirjassakin toki oli.

      Poista
  3. Ihana kirja, rakastuin siihen oitis. Mies aloitti tuon just suosituksestani ja tuskailee sen hitautta, minä taas jäin ihan kiinni juuri siihen, ja kaikkeen, se vaikutti minuun syvästi. Leffa! Se pitää siis nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, tämä on varmasti niitä kirjoja jotka ihastuttavat täysin tai sitten eivät ihan tarpeeksi. Minä löysin tästä paljon hyvää, mutten kuitenkaan löytänyt sitä mitä toivoin. Voih. :)

      Poista
  4. Minusta on tuntunut, ettei tästä varmaan olisi minun kirjakseni, mutta leffa oli pakko lisätä Netflixissä omalle listalleni. Kirjan idea kuulostaa hienolta, mutta jokin siinä ei vain kuitenkaan houkuttele. Onkin kiva lukea nyt kommenteista, että Kirsille elokuva on ollut hyvä kokemus, ehkäpä intoudun tuijottelemaan pätkän jo tänään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, tämä kirja jakaa lukijansa. Minä en kovin helposti suosittele tätä, mutta elokuvan aion katsoa. Toivottavasti se on hyvä. :)

      Poista
  5. Kyllä Katja, ensin tarina sieppaa mukaansa mutta jossain kohtaa ote herpaantuu. Luin tämän kesällä 2007 kun olin hankkinut sen saksankielisenä pokkarina Weimarista kun ensin olin aamulla Jenassa lukenut kirjailijasta jutun jossain sanomalehdessä. Sen jälkeen olen lukenut häneltä joitain muitakin romaaneja -- Perlmann's Schweigen on ehdottomasti paljon parempi kuin Yöjuna, mutta jostain syystä tästä tuli sitten se bestseller joka ylitti myös käännöskynnyksen täällä Suomessa. Bersliiniläinen ystäväni on lähettänyt minulle e-kirja Bierin "nonfiction"-tuotannosta: "Eine Art zu Leben: Über die Vielfalt menschlicher Würde", mutta sitä en ole vieläkään ehtinyt lukemaan (johtuu myös siitä, että karsastan e-kirjoja) vaikka yhden esseen sivistyneisyydestä olen lukenut ja se oli painavaa tekstiä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu siis kävi sinullekin, ainakin osin! Ihastuin kirjan alkuun niin, että taisin twiitatakin siitä. No, sitten luin hampaat irvessä ja siinä lomassa hieman muutakin... Sen verran tämä kaikesta huolimatta kiehtoi, että voisin lukea kirjailijalta muutakin, joko Bierin omalla nimellään tai Mercierinä kirjoittamia. (Ja sama juttu e-kirjojen suhteen! :))

      Poista
  6. Muistaakseni oma lukukokemukseni oli hyvin samantapainen. Ihastuin ja paikoitellen pitkästyin ja silti kirja veti maagisesti puoleensa. Lukemisen jälkeen katsoin myös kirjasta tehdyn elokuvan, joka oli hienoinen pettymys sekin, vaikka pääosassa oli ihana Jeremy Irons. Mutta Lissabon, oi Lissabon. Ehkä kirja siksi piti otteessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, hyvä kuulla, koska olin vähän huolissani itsestäni lukijana tämän kanssa, kun ajatus vaan herpaantui. Mutta totta: tässä oli silti jotain taikaa. Kiitos myös elokuvakommentista, aion katsoa leffan, mutta saa sitten nähdä miten katsojan käy. <3

      Poista
  7. Olen pitkään halunnut päästä Lissaboniin ja ajattelin, että tämä kirja voisi tarjota korviketta, kun en nyt ihan lähitulevaisuudessa kuitenkaan fyysisesti paikan päälle pääse. Vähän tuo sinun lukukokemuksesi intoa latisti, mutta ehkä kokeilen jossain vaiheessa. Tai sitten katson elokuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, kyllä tämä Lissabon-tunnelmia tarjoaa, mikä onkin kirjan parasta antia. En ihan suosittele tätä, en ainakaan mahtavana lukukokemuksena, mutta ei tämä huono ole. Lissaboniin olisi ihana päästä!

      Poista
  8. Eiks niin Katja, että tää ei ole mulle? Tuli kuvauksestasi paikoin mieleen Vuosisadan matkustaja, joka vaikka hieno olikin, aiheutti minussa paikoin juuri kuvaamaasi puutumista, joka tosin sitten kääntyi ihailuksi(kin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, just niin, ei oo sulle! Ei ollut ihan minullekaan. Ja tiedätkö, Vuosisadan matkustajan kanssa kävi minullekin osin samoin, mutta sillä erolla että se kirja nousi minulla viime vuoden parhaimpien lukukokemusteni joukkoon, mutta tällä ei olisi mitään mahdollisuuksia.

      Poista
  9. Kiinnostava postaus. En ole tätä lukenut, enkä varmaan lue, mutta elokuvaversiosta pidin. Se oli sen verran hyvä, että tuli olo, ettei kirjaa enää tarvitse lukea. (Hyi, kauhea sanoa näin kirjaihmisenä, mutta joskus vain niin käy.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, elokuva alkoikin nyt kiinnostaa. Ja jos on niin, kirjaihmisillekin, että leffa toimii paremmin kuin kirja. <3

      Poista
  10. Mielenkiintoista lukea ajatuksiasi tästä! Oulun kaupunginkirjaston lukuopas vinkkasi minulle viime vuonna muun muassa tätä kirjaa, joten se on tämän vuoden lukulistallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, hauska juttu! Jään siis odottamaan, mitä tämä kirja sinulle antaa. :)

      Poista
  11. Aloitin tuota vuosia sitten ja laina-aika ehti mennä umpeen ennen kuin pääsin alkua pidemmälle. Lumouduin siitä alusta ja siitä pitäen odotin pokkaria vastaantulevaksi. Nyt se tuolla kirjakaapissa polttelee ja odottelee sopivaa hetkeä. Vähän ristiriitaista lukea kovien odotusteni sekaan tuosta puuduttavuudesta.

    Mutta elokuva! Mikä sen nimi on ja missä maassa elokuva siis on tehty ja milloin?!?

    Terkkuja Maria :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, ihanaa että alku on lumonnut sinut ja että kirja odottelee sinua omana. Alku oli minullekin hurmaava ja ensimmäiset parisataa sivua olivat silkkaa lukunautintoa, sitten väsyin, mutta lopulta kirja kuitenkin palkitsi. Ehkä tämä onkin sellainen kirja, joka kannattaa lukea pätkissä?

      Poista
  12. No niin, löytyihän se leffa googlettamalla tietenkin. Täytyy etsiä katsottavaksi pikimmiten!

    Maria

    VastaaPoista
  13. Kuulostaa sellaiselta, miksi ovat muodostuneet monet lukukokemukseni sveitsiläisten kirjailijoiden kanssa. Olenha sattuneesta syystä niitä halunnut lukea.

    Tällä kirjalla taitaa kyllä olla jonkinlainen maine, sillä nimi oli heti tuttu.

    (Näihän jokin aika sitten Hesarissa kuvan siitä kirjakaupasta Porotssa, jossa kirjailija kirjoitteli yläkerran kahvillassa Pottereita...)

    VastaaPoista
  14. AAaAh, ostin tämän tällä viikolla e-kirja-alesta.. Hyvältä kuulostaa! Mutta lukemminen taitaa jäädä myöhempään, uusia kirjoja tipahtelee postiin taas sitä tahtia.

    On se todellista hulluutta tämä kirjahulluus: pöydät ja hyllyt notkuu luettavaa ja siitä huolimatta täytyy mennä kirja-aleihin silmät kiiluen...:D

    VastaaPoista