Talvikuplia ja kevään 2016 kirjoja

Pakkaskuplaterveisiä! Tänä loppiaisena olen tehnyt kahdenlaista pientä surutyötä, molemmat siis sellaisia pieniä haikeuden aiheuttajia: tähän hetkeen kuuluu joulusta irti päästäminen, mikä on minulle vaikeaa. Joskus kuusi onkin saanut olla meillä nuutinpäivään saakka, mutta nyt kuusi on menossa pihalle ja korvikkeena toimii vuoden ensimmäinen tulppaanikimppu maljakossa. Valotähdet saavat olla ikkunoissa ja talvivalot pihalla vielä ainakin helmikuulle. 

Toinen pieni surutyö on Downton Abbeyn loppuminen. Epookkisarja kolahti minuun niin, ettei mikään sarja aikaisemmin (ei edes tämä ;)). No, onneksi voin selailla kolmea omistamaani Downton Abbey -kirjaa, katsella sarjaa DVD:ltä tai ihastella kartanoa ainakin palvelijoiden puolelta...

Tammikuun pakkasvalo siivittää mietteet kirjakevääseen. En ole muutamaan vuoteen listannut kirjabogauksiani tai lukusuunnitelmiani, mutta alkava kevätluku(!)kausi on niin innostava, että pitkästä aikaa on listan vuoro. Mukana on teoksia, joista osan aion ehdottomasti lukea ja osan lukisin, jos minulla olisi enemmän tunteja vuorokaudessa. Kaiken tietenkin kuvittelen lukevani, mutta kuten tiedän itsekin, toisin käy ja luultavasti tulen lukemaan koko joukon kaikkea muutakin niin uutuuksien joukosta kuin vanhempaakin kirjallisuutta. Kirjayllätykset, esimerkiksi omasta hyllystä löytyvät, ne vasta iloisia ovat! Lista toimii siis vinkkauksena kaikille blogini lukijoille ja muistilistana itselleni pitkänkin ajan päähän.

Atena

Darrahg McKeon: Kaikki pysyväinen haihtuu pois. Irlantilainen romaani Tshernobylistä 30 vuotta ydinonnettomuuden jälkeen. Olin alakoululainen tuon onnettomuuden sattuessa ja muistan niin hyvin ne keväiset hetket, jolloin tieto tapahtuneesta tuli. Tietenkin haluan lukea tämän puistattavan kauniiksi luonnehditun romaanin.

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään. Perheenäiti suunnittelee itsemurhapäiväkirjaa. Arjen vaatimukset, taitavaksi luonnehdittu kirjailija.


Bazar

Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella. Taidemysteeri Edelfeltin maalauksen jäljillä. Blogi- ja kirjamaailman kautta tutukseni tulleiden kirjailijoiden yhteinen romaani vaikuttaa kiehtovalta. 

John Williams: Butcher’s Crossing. Toinen mestarillisen Stonerin kirjoittajan suomennettava romaani. Miehiä vuoriston ankarassa talvessa.

Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa. Kelluva kirjakauppalaiva ja kaunokirjallisuusapteekki Pariisissa. Ehkä kepeä, mutta vaikuttaa vastustamattomalta. 


Gummerus

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista. Viikilän romaani taitaa olla kevään kotimaisista se eniten odottamani. Kustantajan kuvauksen mukaan kirkasta, runollista proosaa. 

Rosamund Lupton: Hiljaisuuteen hävinneet. En innostunut Sisaresta, pidin Mitä jäljelle jää -kirjaa vähän hölmönä, mutta nyt Alaskaan sijoittuva hyinen trilleri kuulostaa hyvältä. Ehkä kolmas kerta toden sanoo.

Helen Macdonald: H niin kuin haukka. Minulle sanottiin, että tämä on ihan minun kirjani. Ostin suosituksen. ;) No ok, kyllä tämä kiinnostaa muutenkin. Nyt odotan, miten käy. 

Chris Riddel: Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit. Kirja joka tyttäreni odottaa eniten.

Ida Simons: Tyhmä neitsyt. Itse asiassa tämän luin jo alkuviikosta ja bloggaan kirjasta kunhan ehdin. Nuoren juutalaistytön kasvukertomus on raikas nykylukijallekin.

Karisto

Terhi Rannela: Frau. Vaikuttavan oloinen romaani natsipyöveli Reinhard Heydrichin leskestä Linasta. Rannela on muutenkin ollut ollut lukulistallani kauan, tänä keväänä on aika.

Myllylahti

Niina With: Lähettäjä tuntematon. Kustannustoimittaja (!) saa salaperäisen käsikirjoituksen. Kyllä kevääseen yksi dekkari kuuluu!

Otava

Vesa Haapala: Karhunkivi. Vesa Haapalan tieteellisiä tekstejä olen lukenut jonkun verran. Vantaalainen kirjallisuus kiinnostaa, romaanin kieleltä odotan paljon.

Milena Busquets: Tämäkin menee ohi. Kustantaja suosittelee kirjaa Siri Hustvetdin, Riikka Pulkkisen ja Sadie Jonesin lukijoille, ja se on osa laadukasta Otavan kirjastoa. 

Sadie Jones: Kotiinpaluu. Jonesista puheen ollen! Ehkä rakkaus oli totta viehätti minua viime vuonna, tänä vuonna ehkä Kotiinpaluu.

Sitten on vielä kirja, josta en tiedä onko se uhka vai mahdollisuus, mutta joka on luettava. Nimittäin Juha Itkosen Palatkaa perhoset. Anna minun rakastaa enemmän oli minulle yksi 2000-luvun puolivälin merkittävimmistä kirjoista ja nyt se saa jatkoa. Apua, innostuneesti.

S & S

Schildts & Söderströmsin suomeksi julkaisemalla kirjallisuudella on uusi kustantamonimi S & S. Ja heiltä on tulossa monenlaista hyvää, kuten vaikkapa

Takashi Hiraide: Kissavieras. Lempeä, pohdiskeleva, hienovarainen. Tämä japanilainen ehkä rauhoittaa.

Kate Atkinson: Hävityksen jumala. Tietenkin! Atkinsonin Elämä elämältä oli mieleeni niin suuresti, että Hävityksen jumala on yksi vuoden eniten odottamistani käännöskirjoista. Costa-palkinnon voittaja.

Karin Erlandsson: Ilkityö. Minkkitarhan kirjoittajan tyylipuhdas dekkari. Oho, tähän kevääseen kuuluu siis ainakin kaksi dekkaria, kenties jostain keksin kolmannenkin.

Siltala

Niina Repo: Kompleksi. Kustantajan mukaan villi romaani, oudon ja ovelan kaleidoskooppi. Tällaisissa on aina jotain kiehtovaa.

Stefan Moster: Suurlähettilään vaimo. Nelikätisen soiton mahdottomuus oli hieno, joten tämä kiinnostaa. Saksan suurlähettilään vaimon ja yksinäisen kalastajan ystävyys koettaa täyttää unelmia.

Tammi

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen. Tarunhohtoiseksi vaellukseksi Kuningas Arthurin valtakunnassa luonnehdittu romaani kuulostaa aihepiirinsä puolesta erilaiselta Ishigurolta. Läsnä on unenomainen, runollinen kerronta.

John Irving: Ihmeiden tie. Irving on yksi pitkäaikaisimmista suosikkikirjailijoistani, jonka uutuuksien odottaminen on aina sekä innostavaa että pelottavaa. Tällä kertaa maagista realismia ja hysteriaa Filippiineillä. 

Sarah Winman: Merenneidon vuosi. Lohdullinen kertomus rakkaudesta, merestä ja pitkästä elämästä. Aikuisten satu sijoittuu Cornwalliin. Olisiko tässä kevään lukuromaanini?

David Walliams: Gansterimummi. Tietenkin, Herra Lemun ja Pojan ja mekon jälkeen!

Tammen Keltaisesta kirjastosta tulee kyllä niin paljon hyvää, etten edes koeta listata kaikkea. Ishiguron ja Irvingin aion lukea heti kun kirjat ilmestyvät, mutta Toni Morrison, W.G. Sebald ja Colm Tóibín ovat hekin lukulistallani, viimeksi mainittua toivon lukevani taas Irlannissa, mutta saa nyt nähdä minne kulku suuntaa.

Teos

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa. Leena Parkkinen on kahdella aiemmalla romaanillaan noussut yhdeksi kirjailijasuosikikseni. Viikilän romaanin ohella yksi eniten odottamistani kotimaisista.

Sei Shonagon: Tyynynaluskirja. Kukapa Mia Kankimäen kirjan lukenut ei haluaisi tutustua tämän hovinaisen teksteihin?

WSOY

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet. Episodiromaani leikittelee ajatuksella siitä, että jokin menisi toisin ja muuttaisi tapahtumien kulkua. Sliding Doorsia vai jotain muuta? Tämä on luettava.

Andrew Michel Hurley: Hylätty ranta. Englannin tyhjin ranta, kahden miehen koettelemuksia. Voiko paikallisen kappelin vesi parantaa kehitysvammaisen pojan? Eilen tulleen uutisen mukaan Costa-kisan esikoispalkinnon voittaja.

Katja Kettu, Meeri Koutaniemi, Maria Seppälä: Fintiaanien mailla. Kyllä entisen kulttuurintutkijan on tämä luettava. Komea tekijäjoukko, mitä kiehtovin aihe.

Sanna Isto: Maan alaiset. Tinka ja Taika -kirjojen kirjoittajan uusi romaani on suunnattu hieman isommille lapsille. 

Ja kovasti odotan - tietenkin! - Amman ja minun Korot kopisten -kirjaa, jonka lopullisesta sisällöstä en minäkään vielä tiedä. Kirja on siis nyt vahvasti tekeillä. ;) Kirjoitustyö pitääkin Lumiomenan hieman hiljaisempana, mutta kirjajuttuja on toki tulossa lähiaikoina ja ensi viikolla sitten omat ääneni Blogistanian vuoden parhaimmista kirjoista.

Hienoa kirjavuotta, hyviä lukuelämyksiä!