Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta
Bazar 2015
Letters from Skye 2013
Suomentanut Marja Helanen
330 sivua
Amerikkalainen, Skotlantiin sijoittuva kirjeromaani

Skyen saari
17. huhtikuuta 1915

David,
no niin, olen muuttanut vanhempieni mökkiin. Alkaa olla liian rankkaa asua yksikseen, monellakin tavalla. Vietin lähes jokaisen päivän postitoimitossa odottamassa jotain tietoa, mutta käsitin viimein, miten surkuteltavaa se oli. Huonot uutiset löytävät kyllä perille, vaikka juoksisi miten kauas.

Kirjeitä Skotlannista Illinoisiin, Edinburghista Lontooseen, ensimmäisen ja toisen maailmansodan painaessa varjonsa yli maiden ja ihmisten. Nuori runoilija Elpeth Dunn saa ihailijakirjeen amerikkalaiselra Daveylta, mistä alkaa syvä kirjeenvaihto. Vuosia myöhemmin Elspethin tytär Margaret käy kirjeenvaihtoa sulhasensa Paulin, mutta myös monien muiden ihmisten kanssa, kun hän yrittää selvittää äitinsä nuoruusvuosien salaisuutta.

Jessica Brockmolen Kirjeitä saarelta on jotain minä tarvitsin nyt monestakin syystä kiireisen alkuvuoden aikana: romaani, joka on viihdyttävä muttei tyhmä, ja lohdullinen muttei vailla surua. Olin kaivannut sellaista tuulisen ja sateisen kävelylenkin jälkeen keitettyä kuumaa kaakaota teetä, villapeittoa ja rusinaskonsseja. 

Toki Kirjeitä saarelle on pohjimmiltaan melodraamaattinen ja jossain määrin epäuskottava viihderomaani, mutta se on kirjoitettu lajissaan onnistuneesti ja tarjoaa sen vuoksi täydellisen pakohetken joskus niin väsyttävästä (vaikka hyvästä) arjesta. Niin, ja viihderomaani jos joku saakin olla epäuskottava, eihän parempaa arkipakokeinoa olekaan kuin mukaansa tempaiseva kirjallisuus. Brockmolen kirja on myös erinomaisesti suomennettu. 

Kirjeitä saarelle on hyvällä tavalla vanhanaikainen romaani, joka tarjoaa suuria tunteita ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaan, ja joka saa uskomaan rakkauteen sekä ennen kaikkea kirjoitetun sanan voimaan.  Parasta ovat tietenkin kaikki ne kirjeet, jotka antavat tietoa, syventävät ihmisten kiintymistä toisiinsa, sisältävät riitoja, epävarmuutta ja tyhjyyttäkin. Kirjeitä saarelle on selvästi sukua Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -romaanille, mutta kuitenkin omanlaisensa. En ollut aiemmin tiennyt, että pidän kirjeromaaneista, mutta näköjään ainakin kerran viidessä vuodessa pidän. Lukunautintoa lisäävät Elspethin ja Daveyn lukemat kirjat, Elspethissä elävä runous, Skyen harmaus ja sen vastapainona kirkkaat maalit, sekä keijupiirit ja hyljenaiset ja niiden rinnalla nasevaa sanailua, rivien väliin mahtuvaa raikkautta, vahvan naisen omaa tahtoa.

Tietenkin Brockmolen romaani kosiskelee kyllä lukijaansa, mutta tekee sen oikealla tavalla, hiljaisesti lumoten. No, loppu kosiskelee kyllä liikaakin, mutta en tiedä olisivatko nämä kirjeenvaihdot saaneetkaan saada toisenlaista päätöstä. Toki Brockmolen romaanissa on muitenkin kohtia, joihin voisi takertua ja joista toisenlaisena aikana ärsyyntyisin, mutta juuri nyt en välittänyt niistä. Kaipasin jotain kaunista, surumielistä ja silti onnellista luettavaa kaiken kiireen ja pienen stressin keskelle ja siihen tarpeeseen Kirjeitä saarelle oli ihan täydellinen.

Kirjeitä saarelta muistuttaa minua siitä, miten joskus tunnelma ja käsillä oleviin hetkiin nähden oikeanlainen tarina riittävät  (niin, ja tietenkin ajatus runoilijan talosta Skotlannissa). Joskus luetun kirjan pitää ollakin ihana. Piste.

- 
Brockmolen romaania esiteltiin viime vuonna blogeissa paljon. Lukekaa vaikka Kirjaluotsin, Saran ja Kirjanurkkauksen mietteitä kirjasta.