Sarah Waters: Parempaa väkeä

Sarah Waters: Parempaa väkeä
Tammi 2015, Keltainen kirjasto
The Paying Guests 2014
Suomentanut Helene Bützow
Kansi Tuija Kuusela
598 sivua
Arvostelukappale

Vaarnan nykäiseminen Francesin sydämestä oli vapauttanut jonkin piilevän mahdollisuuden, ja hän saattoi taas virittäytyä fyysisesti. Kumpikin punastui, jos heidän katseensa kohtasivat avoimesta ovesta. Jos heidän oli ohitettava toisensa portaissa, he tuntuivat olevan kaksi kertaa isompia kuin muutoin, pelkkää kättä, lantiota ja povea. Jos he pysähtyivät juttelemaan, he suhtautuivat toisiinsa kireästi, kuin hermoillen. Oli kuin heidän välilleen olisi pingotettu lanka, joka veti heitä alituisesti toisinaan kohti.

Toisen maailmansodan jälkeen koko Englanti käy läpi valtavaa muutosta: luokkarajat murtuvat ainakin osin, naisten asemasta keskustellaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin, muutamaa vuotta aiemmin taisteltu ensimmäinen maailmansota on jättänyt jälkensä jokaiseen sukupolveen ja tietenkin myös muoti, musiikki ja sosiaalinen elämä ovat erilaiset kuin 1910-luvulla. Lontoossa tämä kaikki näkyy voimakkaammin kuin muualla maassa. Wrayn perhe on kokenut valtavia menetyksiä ja 26-vuotias, vanhanapiikana pidetty Frances joutuu äitinsä kanssa antamaan periksi oman yhteiskuntaluokkansa odotuksille ja ottamaan vuokralaisia Champion Hillillä sijaitsevaan hienoon kotiinsa. Barberin pariskunta, Leonard ja Lilian, tuovatkin eloa äidin ja tyttären taloon: uudenlaista musiikkia, illanviettoja - ja rakkautta, joka polttelee Francesin ja Lillianin välillä. Rakkautta, jonka seuraukset ovat kohtalokkaat.

Sarah Waters on mielenkiintoinen lisä Tammen Keltaiseen kirjastoon. Hänen romaaninsa ovat toisaalta mukaansatempaisevuudessaan helpohkolukuisia juoniromaaneja, toisaalta niissä on yhteiskunnallista sanomaa ja tarkkaa ajankuvaa. Parempaa väkeä jatkaa Watersilta tutulla linjalla ja on lähempänä realistista Yövartiota kuin goottilaisen romaanin perinnettä kunnioittavia Silmänkääntäjää tai bloggaajien suosikiksi noussutta Vierasta kartanossa. Molempi tyyli parempi, tuumaan.

Molempi parempi, koska kirjoittipa Waters sitten goottilaisesti tai realistisemmin, hän taitaa juonivetoisen epookin. Paremmassa väessäkin sivuja on liki 600. Tarinaan mahtuu kuvailua esimerkiksi vaatteiden ja tapakulttuurin osalta niin, että ensimmäiset parisataa sivua tuntuvat olevan pohjustusta ja tätä lukiessaan joku voisi jo luovuttaa - mutta Watersin kohdalla se ei ole ainakaan minulle mahdollista, sillä hän saa 1920-luvun alkun elämään lukijansa mielessä. Hän pohjustaa huolella naisten välistä rakkaustarinaa, joka oli romaanin aikakautena pidettävä salassa, mutta joka silti oli mahdollinen. Romaanissa Frances ja Lilian eivät olekaan Lontoon ainoa toisiinsa rakastunut naispuolinen lemmenpari, mutta julki ei mitään saa tulla, eikä vähiten Lilianin avioliiton vuoksi.

Jotain kuitenkin tapahtuu ja tämä jokin käynnistää tapahtumasarjan, joka saa miltei pidättämään henkeään kirjaa lukiessa. Bussipysäkin ohi menemisen uhallakin (en oikeasti mennyt, mutta olisin voinut) oli luettava vielä yksi luku ja toinenkin luku. Waters siis viihdyttää lukijaansa, ja kuitenkin hän myös sivistää ja antaa ajateltavaa. Hän tarkastelee historiaa nykynäkökulmasta, kirjoittaa tarinaa, jota ei olisi voinut kirjoittaa romaaninsa tapahtuma-aikana. Waters pohtii ihmisen oikeutta rakkauteen, mutta myös rikosta ja siihen kytkeytyvää oikeutta. Ja edelleen hän käsittelee arjen jatkuvuutta. Kaiken keskelläkin maito on kuorittava, backgammonia pelattava ja muurahaisia torjuttava.

Parempaa väkeä kertoo yhden aikakauden mikrohistoriaa, toki fiktiivivisesti, mutta loppusanojensa mukaan todellisten historiallisten tapahtumien innoittamana. Waters tavoittaa paitsi kuvaamansa aikakauden, myös Francesin sisäisen maailman: Francesin toiveet, pelot, intohimot ja ristiriidat muuttuvat lukijankin tunnoiksi. Lilian jää syystäkin etäisemmäksi, Francisin rakkauden kohteeksi, ihanaksi, varsin lihalliseksi ja silti toiseksi. Lilian on muodikas, mutta Francesin silmin puolivulgaari koristesulkineen ja hienoine sukkineen. Hän tuleekin seudulta, jossa ihmistä kutsutaan taiteilijaksi, jos hän panee kellon takanreunuksen vasemmalle puolelle eikä keskelle.

Onko parempaa väkeä enemmän rakkaustarina vai eräänlainen jännitysdraama? Molempia, ehdottomasti. Vaikkei Parempaa väkeä ole mielestäni rakenteensakin vuoksi mestarillisen Yövartion veroinen, on se ehdottomasti yksi kesän nautittavimmista lukukokemuksista. Se on tarkkanäköisen tarinankerronnan juhlaa, läpensä taidokkaasti luotu epookki, joka avaa 1920-luvun alkua eloisana aikana, ja kertoo kaikesta taidolla, jännittävästi ja koskettavasti.

-

Myös Leena ja Ulla ovat lukeneet Parempaa väkeä.