lauantai 9. toukokuuta 2015

Koivut, kukat, huominen


Mikä vihreys! Olen tainnut muutaman kerran sanoa, että entisestä kevään vihaajasta - siis minusta - on tullut kevätihminen, jonka suonissa kohisee (kuitenkin eri syistä kuin Nilssonin sedällä Marikissa) kaikki tämä valo ja vihreys. Kaikki tulee täällä Etelä-Suomessa niin nopeasti, kerralla: hiirenkorvat, vuokot, kohta tulppaanitkin. Mustikkakin alkaa kukkia! Hiirenkorvat saavat mieleni laulamaan Suvivirttä, metsiköiden valkovuokkomatot ovat yhtä äitienpäivää.




Olen romanttikko ja haaveilija, mutta en pidä pateettisuudesta, jonka minä ymmärrän jonkinlaisena ylitunteellisuutena tai jopa mahtipontisuutena. On kuitenkin muutama aika vuodesta, jolloin olen ehdottoman sentimentaalinen ja toivotan melkein kaikki kliseetkin tervetulleiksi. Nämä ajankohdat ovat joulu, juhannus ja äitienpäivä. Mikään ei varmastikaan voita äitienpäivän merkitystä omassa elämässäni. Äitiys ei ole, eikä saakaan olla, itsestäänselvyys. Helppoakaan se ei ole: ei ole helppoa tulla äidiksi eikä aina ole helppoa olla äiti. Mutta painokasta, tärkeää, rakasta ja ikuista äitiys on. Tuttavani Heli täällä kyselee, millaisia äitejä me itse kukin olemme. Minä olen pullantuoksuinen, omaa aikaa kaipaava, läsnä oleva ja toisinaan vetäytyvä, toivottavasti kohtuullisuutta ja elämän armollisuutta lapsilleni siirtävä äiti. Pullantuoksuinen olen tosin ihan vain siksi, että sokerihiirenä rakastan kaikkea makeaa.




Hyvää huomista äitienpäivää kaikille äideille ja kaikille äitiensä lapsille!


33 kommenttia:

  1. Katja, millaisia äitejä me olemme? Varmaan riittävän hyviä. Nyt kun pahin on ohi, tytär sanoi haluavansa äidiksi kuten minä. Siinä sitä on lahjaa kerrakseen. Päätin jotain, kun Meri syntyi, ja se toimi.Olen armoitettu.

    Ihania, niin koivunvihreänoloisia kuvia<3

    Mukavatunnelmaista äitienpäivää sinulle, Katja!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, olen samaa mieltä: riittävän hyviä. Olet saanut Meriltä ihanan lahjan, halu äidiksi on iso asia.

      Sinne myös hyvää huomista ja kevään valoa! <3

      Poista
  2. Minun suosikkivuodenaikani on alkusyksy, se on väreineen jotenkin niin energinen ja täynnä uusia alkuja. Mutta rakastan myös kevättä, juuri tämä mykistävä herääminen, kasvun alku ja vihreys! Sekä valkovuokot - niitähän ei Suonenjoella pahemmin näkynyt. Etelä-Suomen ihmeelliset valkovuokkomättäät ovat kyllä näky, johon ei kyllästy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marianne, syksy on minunkin lempivuodenaikani. Keväästä olen alkanut nauttia vasta viime vuosina ja huomaan rakastavani tätä vuodenaikaa, mutta kesä ja syksy kiilaavat kuitenkin ohi. Valkovuokoista mietin ihan sama: Suonenjoella niitä taitaa kasvaa lähinnä istutettuina kukkapenkeissä?

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kevät on siellä jo pitkällä, ihanan näköistä kuvissasi. Olisi ollut mukavaa kävellä siellä valkovuokkometsissä juuri nyt.

    Onnellista äitienpäivää toivottaa mummi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kevät on ottanut melkoisia harppauksia. Tuulee vain aika koleasti. Valkovuokkomatot metsissä ovat kyllä lumoavia.

      ♥♥♥♥ äitienpäivää!

      Poista
  5. Ihania kuvia ja ajatuksia.

    Mukavaa äitienpäivää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiitos - kevään sekalaisia juttuja. :)

      Aurinkoista viikonloppua!

      Poista
  6. Ihanaa vihreyttä teillä siellä etelässä jo on, täällä pitää vielä vähän odotella.
    Pullantuoksuinen äiti en ole, koska meillä pullat tapaavat jäädä syömättä. Olen kiitollinen siitä, että saan olla äiti, vaikka en aina osaa tai jaksa tarpeeksi. Mutta yritän olla riittävän hyvä.
    Ihanaa äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, pian se vihreys sinnekin tulee. Mitä olen seurannut omien vanhempieni kuulumisia, niin olisiko noin viikko tai puolitoista eroa? :)

      Minulla on aika samat mietteet äitiydestä. Aina ei tahdo jaksaa, mutta jotenkin sitä vaan selviää - ja riittävän hyvä on jo paras.

      Hyvää äitienpäivää sinulle!

      Poista
  7. Juuri tänään kävelyllä otin samantyyppisiä kuvia kuin sinä, paitsi huonompia. Jouduin jonkinlaiseen maaniseen onnentilaan kaikesta kauniista. En olisi malttanut lopettaa kävelemistä ollenkaan, halusin kävellä sekä metsäpolun että rantareittini, vaikka vähän sataa ripeksi välillä.

    Olen oppinut pitämään keväästä vasta eläkkeellä. Kouluelämässä se oli kaikkein kiireisintä aikaa. Useampi viikonloppukin meni koenippujen kanssa, varsinkin moniosaisten valtakunnallisten kokeiden korjaamisessa. Ja kun kesäloma alkoi, oli jotenkin hermostunut ja saamaton olo. No, nyt ei ole töitä ja voi keskittyä kevääseen.
    Paitsi itsenään, niin kevät on myös niin ihana vuodenaika, koska se edeltää kesää.

    Minkähänlainen äiti minäkin oikein olin? Välillä hajamielinen ja poissaoleva, välillä läsnäoleva. Minä en nähnyt pojissani koskaan mitään vikaa, minusta he olivat täydellisiä pikkupoikia. Ja ovat edelleen miehinä, kaikki aivan erilaisia, mutta niin rakastettavia.

    Kivaa äitienpäivää, Katja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, tämä kaikki vehreys ja valo tekee kyllä onnelliseksi. Minulla on takana vähän väsyttävä viikko (ei mitään isoa, mutta mies oli koko viikon työmatkalla, itse olin flunssassa ja arki tuntui kaoottiselta) ja tänään jotenkin kaikki tuntui onnelliselta ja rennolta.

      Koulumaailmassa toukokuu onkin varmasti aika hurja. Moni ystäväni työskentelee opettajana ja olen seurannut heidän mietteitään nyt. Kesälläkin menee aikansa, että voi olla oikeasti lomalla. Mutta sieltä se kesä tulee.

      Hajamielinen olen minäkin joskus, totta kai. Ja sitten pian läsnä. Siinäpä se tasapaino syntyy!

      Sinulle myös kivaa ja onnellista äitienpäivää!

      Poista
  8. Talvi ei ole minun aikaani, joten näin keväällä saan aina virtapiikin ja tunnen ihan konkreettisesti herääväni talviunesta, ihmettelen, miten se talvi taas meni ihan mukavasti vaikka keväällä ymmärtää, että ihan kauhea vuodenaika on kyseessä, siis minun mielestä :D
    Olen viime päivinä miettinyt ihan samaa, sitä millainen äiti olen. Melkein voisin käyttää samoja sanoja kuin sinä.
    Erityisesti kohtuuden ja armollisuuden ajatukset ovat tärkeitä, yritän muistaa sanoa, että vaikka välillä ei siltä vaikuta, äidiltä palaa hihat ja niin edelleen, niin aina olette kuitenkin rakkaita juuri sellaisina kuin olette. Ihanaa äitienpäivää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, kevät kyllä antaa lisää energiaa. Minä rakastan talveakin - tykkään selkeistä vuodenajoista. Aiemmin olin keväisin väsynyt, räntäinen aika vain jatkui ja jatkui, mutta nyt täällä vehreys tulee nopeaan ja se helpottaa ja ihastuttaa.

      Kohtuullisuus ja armollisuus ovat tärkeitä kaikessa.

      Sinne myös ihanaa äitienpäivää ja <3 !

      Poista
  9. Uuden luonon alku keväällä on aina ihme;olet sen kauniisti kuvannut tänne:) Minä olen kaukainen äiti,sillä poikani on Suomessa.
    Hyvää äitienpäivää Katja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, keväällä kaikki tuntuu ehkä ihmeellisemmältä kuin muulloin: valo, kasvit, kujertavat kyyhkyset. Sinun poikasi on Suomessa, mutta kesällä viimeistään näette taas, eikö vaan? :)

      Hyvää äitienpäivää sinne. Vietetäänkö siellä muuten äitienpäivää yleisesti?

      Poista
  10. MInusta on ihan kamalaa, kun kaikki ihana tapahtuu nyt niin nopeasti. Haluaisin pysäyttää kellot ja jäädä tähän kevään kauneimpaan hetken. Viikon päästä on jo ihan erilaista.
    Minä en valitettavasti ole yhtään pullantuoksuinen, mutta toivottavasti sentään muuten mukava äiti.
    Ihanaa äitienpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, onhan se tavallaan kamalaakin. Mutta minä ahdistuin keväästä aiemmin ja nyt on niin helppoa ja ihanaa. Toisaalta minäkin viipyilen ja viivyttelenkin.

      Olen varma, että olet mukava äit, olet nimittäin ihan supermukava muutenkin! Onnellista äitienpäivää, Pirkko.

      Poista
  11. Huh,onpas siellä tosiaan jo vihreää! Täälläkään ei tosin mene kauaa kun ollaan tuossa vaiheessa. Sateet tekevät siinä mielessä hyvää. Kaunista vihreää monessa kuvassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurmioitunut, pian teilläkin on ihan tällaista. Hiirenkorvavaihe on niin lyhyt - ja herkkyydessään ihana. :)

      Poista
  12. Minulle tämä päivä on tärkeä ja erityinen, onhan kyseessä elämäni ensimmäinen äitienpäivä! Nämä pari kuukautta mitä äitiyttä olen päässyt harjoittelemaan, ovat olleet raskaita mutta silti kertakaikkisen ihania. J on vienyt sydämeni <3

    Äitinä haluan olla rakastava ja oikeudenmukainen, pullantuoksuinenkin. Oma aika on ollut minulle aina tärkeää, silloin lataan akkuja. Ajattelen niin, että kun äiti jaksaa, jaksaa hän olla hyvä äiti lapselleen :)

    Ihanaa äitienpäivää, Katja! Mikä upea ilma meillä täällä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, ajattelinkin sinua, kun muistin ensimmäisen äitienpäiväsi. Voi että! <3 Pienen kanssa on kauhean väsyttävää ja samalla huikean ihanaa ja onnellista.

      Uskon, että sinä olet juuri rakastava ja oikeudenmukainen äiti, joka osaat ottaa oman aikasi.

      Aurinkoista viikonloppua!

      Poista
  13. Täällä myös yksi kevätintoilija, joka rakastaa juuri tätä raikkaan vihreää, hentoja kevään kukkia mättäikössä, lintujen innokasta liverrystä ja ja.. Jos kevättä voisi halata, sen tekisin! Lenkkeilyintokin on jälleen löytynyt, kun luonto kukoistaa. Nyt ajatuksissani on ottaa kamera matkaan ja lähteä kuvailemaan aurinkoon.

    Ihastuttavaa äitienpäivää sinulle Katja! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, tämä on niin ihanaa aikaa. Kaikki herää henkiin: kasvit kasvavat, naapurit ilmesyvät pihoille jne. Ja lenkilläkin on ihan erilainen fiilis kuin talvella.

      Valoisaa ja vihreää viikonloppua!

      Poista
  14. Kaimani, tämä kevätjuttu on jännä - minustakin kevät on tänä vuonna tuntunut erilaiselta, jotenkin oikealta... Olemme tainneet ihmetellä tätä ennenkin, jo kerran jos toisenkin, mutta ehkäpä tässä tosiaan on syysihmisille ihmettelemistä...

    Kohtuullisuus ja elämän armollisuus, siinäpä suuria ja hienoja asioita siirrettäviksi <3 Ja niin, uskon että äitiyteen mahtuu tasapainoisesti sekä läsnäoloa että omaa aikaa... Tuo pulla meillä kyllä tuoksuu aivan liian harvoin, vaikka tämäkin äiti on makealle erittäin perso :) Tänään on kyllä kakkua, erittäin kotikutoisen näköistä ja oloista!

    Ihanaa äitienpäivää sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kaimaseni, minäkin olen aina ollut enemmän syysihminen - ja olen edelleen. Mutta nyt keski-iän kolkutellessa olen löytänyt kevään ihan eri tavalla kuin aiemmin.

      Minä olen huomannut, että minulla leipominen on eräänlainen jatkumo sukupolvien välillä: isoäitini leipoi (ja isotätini se vasta leipoikin), äitini on taitava leipuri ja minäkin pidän leipomisesta, mutta sellaisesta kotikutoisesta, en jaksaisi piipertää. :)

      <3

      Poista
  15. Kevät on ihanin, kaikki kesän lämpö ja vehreys (ja lomat!) on vielä edessäpäin♥ Iloinen tervehdys pitkästä aikaa! Ja äitienpäivän iltaa toivottelen vielä myös♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teija, kevät on ihanaa aikaa. Ja niin kiva kuulla sinusta! Olen kyllä käynyt blogissasi kuvia ihastelemassa, mutta jotenkin tämä kommentointiaika aina hukkuu. ♥

      Poista
  16. Voi miten ihana äiitiienpäiväjuttu! Ja nuo kuvat hurmaavat, kuten aina!

    Kevät on vuodenaikani. Tai sanotaanko, että elän niin hetkessä, että jokainen vuodenaika tuntuu omalta sitten kun se saapuu. Tämä loppukevät, jolloin kaikki rävähtää vihreäksi, on melkein pakahduttavan ihana! Ensimmäiset muistonikin liittyvät juuri kevään vihreyteen, hiirenkorvakoivuihin...

    En toivota enää hyvää äitienpäivää, kun ollaan kohta jo puoliyössä, mutta ihanaa alkavaa viikkoa, säkenöivässä vihreydessä ja kevään tuoksussa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos. <3

      Sinä elät kevättä - minä olen oppinut viime vuosina. Nyt juuri tuntuukin siltä, että vaikka on koleaa, niin on niin valoisaa ja vihreää, että pakahduttaa kyllä. Meillä täällä tulppaanit juuri heräilevät.

      Suloista, kevätvaloisaa viikonloppua! <3

      Poista
  17. Ihania kuvia! Minullakin mene aivan pää sekaisin (silleen iloisella tavalla) tästä kaikesta ympäröivästä vihreydestä ja kukkien paljoudesta, jota meidän lähimetsiköissä ja -luonnossa olen saanut todistaa viime aikoina. Mikään ei ole pitkän ja värittömän talven jälkeen ihanampaa kuin kaikki esiin puskeva vihreys ja väri. Tunnen suorastaan sekoavani onnesta tarpoessani kaiken sen ihanuuden keskellä.

    Hyvää myöhästynyttä äitienpäivää sekä kevään jatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, kiitos. Tämä pään hyvä sekoittuminen onkin ihanaa. Jotenkin tuntuu, että pieniä muutoksia ja kasvun ihmeitä tapahtuu päivä päivältä yhä enemmän - eikä vain tunnu, koska juuri niinhän tapahtuukin. Voi että! :)

      Poista