Peter Hoeg: Susanin vaikutus
Tammi 2015, Keltainen kirjasto
Effekten af Susan 2014
Suomentanut Katriina Huttunen
Kansi Jussi Karjalainen
426 sivua
Kustantamosta
Tanskalainen romaani
Muistot tulevat usein yhtenä pakettina, kuin muistokvantti. Kaiken tämän muistan sillä hetkellä kun Laban sivelee jalkojani ja kysyy milloin meillä alkoi mennä huonosti. Ja tiedän, että muistot tulevat hänelle samaan aikaan, samalla tavalla. Hän ei kysy saadakseen vastausta. Hän kysyy saadakseen tukea sille että kestämme sen minkä me molemmat tiedämme.
Sen että siitä lähtien suhteemme alla on aina piillyt kuiskaus. Niin heikko että tuskin olemme kuulleet sitä: miten kalliiksi tulee harvinaisen lahjakkuuden väärinkäyttö?
Susan Svedsen on 43-vuotias perheenäiti ja huippufyysikko. Hänellä on myös erikoinen kyky saada ihmiset uskoutumaan hänelle, kertomaan salaisuutensa ja mielenliikkeensä. Tätä kykyä Susan kutsuu vaikutukseksi. Avioliitto säveltäjä Laban Svedsenin kanssa on karikkoinen, 16-vuotiailla kaksosilla Thitillä ja Haraldilla on omat oikkunsa. Perheen Intian-matka osoittautuu kohtalokkaaksi ja Susania ja Labania kumpaakin uhkaa pitkä vankeusrangaistus, jonka Susan voi välttää auttamalla salaperäistä Thorkild Hegniä, joka haluaa tietoja 1970-luvulla perustetusta turvallisuuskomissiosta. Tutkimusten edetessä komission jäseniä alkaa kuolla mitä julmemmilla tavoilla. Myös Susanin ja hänen läheistensä elämä on hiuskarvan varassa, kuten myös Tanskan tulevaisuus.
Susanin vaikutusta markkinoidaan parhaimpana Peter Hoegin romaanina sitten Lumen tajun. Mene ja tiedä, en ole lukenut kaikkia Hoegin kirjoja. Oma suhtautumiseni Hoegiin on ihaileva, mutta varovainen. Rakastin Lumen tajua, joka oli ehkä hienointa, jota parikymppisenä kirjallisesti koin; Muutama vuosi sitten Norsunhoitajien lapset tärähti tajuntaani tavalla, joka sai olon pökerryttäväksi ja onnelliseksi. Ja sitten: Hiljainen tyttö jäi kesken, Nainen ja apina vieraaksi. Moni on vielä lukematta. Tähän kokonaisuuteen Susanin vaikutus sijoittuu tai mahtuu kyllä varsin hyvin.
Se nimittäin on hyvä romaani. Se on kerronnaltaan pääosin varsin vetävä ja lukijaansa sopivasti haastava. Pientä sekavuutta siinä on ja teemojakin niin, että välissä mietin kaikkien lankojen tarpeellisuutta, mutta koska Hoeg on Hoeg, osaa hän yhdistää tieteiskirjallisuuden perinnön perhedraamaan ja jännärin identiteettipohdintaan. Susanin vaikutuksessa kun on vähän kaikkea: murhia, seksiä, poliittista ja henkilökohtaista juonittelua. Romaanissa on paljon raakoja ja periaatteessa shokeeraavia yksityiskohtia, mutta koska Hoeg kertoo niistä Susanin silmin, on lukija tavallaan Susan vaikutuksen alainen hänkin eikä hätkähdä, vaikkei julmuuksien kohtaamista voi välttää.
Romaanin trillerimäinen juoni on ajan hermoilla, koska erilaisia valtaapitäviin voimiin ja ympäristötuhon uhkaan liittyviä teemoja vilisee monessa poliittisessa keskustelussakin näinä päivinä. Lukiessani ajattelin paljon ruotsalais-tanskalaista Silta-sarjaa enkä voinut olla pohtimatta, onko Silta rikostensa tai tunnelmansa osalta vaikuttanut ainakin osin Hoegin kerrontaan. Hoeg kuitenkin lisää romaaniinsa kerroksia tai kuoria: hän ikään kuin kuorii tarinaa toisesta päästä, mutta lisää kuorenpalat toiseen päähän ja mitä enemmän romaani etenee, sitä enemmän se myös sekoittuu ja täyttyy.
Susanin vaikutus ei ole vain kylmääviä sävyjä saava jännityskirja. Sen perhedraamallinen osuus on vähintään yhtä merkittävä. Mennyt vaikuttaa kaikkeen: Susan ei ole polttanut siltoja takanaan, sillat ovat vain menettäneet merkityksensä. Susanin näkökulmasta Hoeg pohtii äiti-lapsi-suhteita sukupolvesta toiseen, aviopuolisoita, rakastajia, luottamusta. Toiseksi romaanissa on myös paljon ruokaa tapahtumia peilaamassa, mutta ilman osoittelevaa symboliikkaa: olipa tilanne miten paha tahansa, ravintoa tarvitaan aina. Tästä syystä pizzapohja on niin ohut, ettei se enää ole leipää, on vain italialaisen jauhon kiihkeä viljan maku ja painoton rapeus. Susan valmistaa ruokaa, muttei välttämättä tunnesyistä tai hyvvyyttään; Croissantit ovat hänelle suurtaa fysiikkaa - ja lukijalle tulee nälkä.
Mihin Susanin vaikutus Hoegin tuotannossa sijoittuu? Sitä en osaa sanoa, sen verran hengästyttävä se on. Se ei (tietenkään!) ole uusi Lumen taju, mutta se on hieno romaani ja vähintään Norsunhoitajien lasten veroinen. Tälläkin kertaa Hoeg luo kudelman, joka kiehtoo ja jännittää, koskettaa ja saa ajattelemaan. Hoeg ruotii oikeastaan kaikkia ja kaikkea: poliitikkoja, eturyhmiä, yli varojen elämistä. Kaikkien ongelmien alkujuuri ja ratkaisijat olemme me, ihmiset.
P.S. Peter Hoeg esiintyy ensi viikolla Helsinki Litissä. Hänen ja Monika Fagerholmin keskustelu on yksi festivaalin eniten odottamani ohjelmanumero.
Vähän samanlaisia ajatuksia Hoegista: joistain kirjoista olen pitänyt, mutta osa jäänyt kesken.
VastaaPoistaTämä arvostelusi saa kyllä minut menemään kirjaston sivuille varauspuuhiin! Kirjan teemat vaikuttavat kiinnostavilta.
Tie on kevyt, hauska kuulla! Tämä on kyllä Hoegin parhaimmistoa. Editoin juuri tekstiäni ja lisäsin, että yltää vähintääkin Norsunhoitajien lasten tasolle. :)
PoistaHoeg on minulle vielä tuntematon, Lumen tajusta olen kuullut, mutta en ole sen kummemin ajatellut siihen tarttua. Tämä uutuus kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta, että joskohan... =D Kansi on hauska.
VastaaPoistaIrene, suosittelen sinulle Lumen tajua tai tätä. Uskoisin, että pitäisit myös Lumen tajusta. Kumpikin pitää otteessaan ja Hoeg on melkoinen velho kertojana.
PoistaRajatapaukset ja Lumen taju olivat hienoja. Niiden jälkeen yritin jotain muuta Hoegin teosta, ei inspannut. Tämä nyt vaikuttaa siltä, että voisin harkitakin. Hoegille plussaa siitä, että nainen on huippufyysikko. On meinaan tässä viime aikoina tullut luettua omaan makuuni vähän liian äijää kirjallisuutta. :)
VastaaPoistaHoukuttelevasti kirjoitettu. Pidän tuosta pienestä epäröinnin vireestäsi.
Omppu, tämä on mielestäni ehdottomasti yksi Hoegin parhaimmista. Lisäsin tuonne tänään, että yltää vähintään Norsunhoitajien lasten tasolle, muttei tietenkään ole Lumen taju - tosin sen luin niin nuorena, että lukumuistot ovat ehkä vahvemmat kuin muisto itse kirjasta.
PoistaOlinko epäröivä? Hmm. No, tänä vuonna olen ollut vähän kranttu lukija ja oikeastaan vain Stoner ja tämä ovat mielestäni sellaisia käännösromaaneja, jotka takuulla listaan loppuvuonna parhaimpien lukuelämysteni joukkoon.
En ole lukenut Hoegilta vielä mitään vaikka olen hankkinut hyllyyni Lumen tajun ja Rajatapauksia odottamaan. Tämä on nyt lukupinossa ja odotan kieltämättä aika kovasti tämän pariin pääsyä!
VastaaPoistaSusa, tämä ja Lumen taju ovat ihan takuula sinun kirjojasi. Kannattaa lukea! <3
PoistaEn uskalla vielä lukea tekstiäsi, kun odotan tätä uusinta ensin luettavakseni. Tosin Lumen taju, mun ikuisuusprojektinikin, on vielä kesken. Palaan tekstiisi, kunpääsen kirjaan sisään!
VastaaPoistaMari a., toivottavasti pidät tästä. Nyt kyllä kiinnostaa, että miksi Lumen taju on ikuisuusprojektisi?
PoistaEn minäkään ole lukenut Hoegilta mitään, mutta mielenkiintoisen arviosi perusteella varaan tämän uusimman ja myöskin Lumen tajun.
VastaaPoistaAntoisaa iltaa Helsinki Litissä.
Marjatta, toivottavasti pidät Hoegista. Lumen tajun luin lukiolaisena ja se oli jotain tavattoman hienoa - pitäisi lukea se uudelleen.
PoistaHelsinki Lit oli hieno.
Mahtava juttu tuo Helsinki Lit. Minua kiinnostavat Hoegin lisäksi kovasti Mihail Šiškin ja Lena Andersson.
VastaaPoistaHieno asia on suomennoksen palkitseminen . Olen juuri katsellut ohjelmaa ja enköhän sinne suuntaa minäkin.
Ne mitä olen lukenut Hoegilta ovat tasokkaita, mutta minullakin on sellainen käsitys, että hänellä on myös 'välitöitä'. Olisikohan jotkut teokset liian vaikeita.
Marjatta, eikö Helsinki Lit ollutkin upea tapahtuma! Siskin ja Hoeg tekivät minuun suurimman vaikutuksen, mutta koko tapahtuma oli onnistunut (ihan kaikkeen en osallistunut, tosin). Nautin niin keskustelujen kuuntelemisesta.
PoistaHoeg on hieno kirjailija - ja varmaan huonoimmillaankin hyvä ja omaperäinen.
Palaan tähän tekstiisi vähän myöhemmin! Olen juuri lukemassa Susania: tykkään! <3
VastaaPoista<3 !
PoistaPalaan tähän tekstiisi vähän myöhemmin! Olen juuri lukemassa Susania: tykkään! <3
VastaaPoistaTämä on minullakin tulossa lukuun pian, viimeistään kesäkuun puolella, kun loma alkaa. Olen Hoegin lukijana aivan vihreä, sillä olen lukenut vain puolet Lumen tajusta (joka jäi aikanaan kesken, sillä luin sitä kesäisessä Lontoossa, ja siinä hetkessä se tuntui aivan väärältä kirjalta siitäkin huolimatta, että vaikutuin kirjasta todella). Odotan Susanin vaikutukselta paljon. :)
VastaaPoistaTämä tuntuu olevan aivan huikea käännöskirjavuosi. Olen aivan taivaissa nyt luettuani Siskinin Neidonhiuksen, ja minulla on vielä Stonerkin edessäni. Ja tämä Hoeg, ja uusi Waterskin. Oi että!
<3
Sara, tämä on sellaista hyvää, jota on varmasti ihana lukea lomalla. Minä pidin ja vaikutuin niin, että tämä kiilaa Stonerin rinnalla vuoden parhaimpana käännökseni - ja kohta siellä on kyllä Siskinkin. Apua. :)
PoistaEikö Hoeg ollutkin upea Helsinki Litissä!
Ja Waterskin on tosiaan tulollaan. Kohta en kestä. :)
Hoeg on jälleen yksi kirjailija, jonka kirjoja en ole koskaan lukenut... Lumen taju on kyllä ollut mielessä jo pitkään, mutta sitä oikeaa tuulta ei vain ole tullut. Tämän teoksen hieno kirjoituksesi näyttää toisaalta hyvin houkuttelevana (huomaan, että teoksessa on tiettyä kiehtovaa taituruutta) mutta toisaalta myös siltä, ettei se välttämättä ole minun kirjani... Mutta blogimaailman ilojahan onkin myös se, että pääsee kurkistelemaan niihinkin maailmoihin joihin ei itse ehkä koskaan astu... Tämä odotelkoon omalla kohdallani, tuleeko sitä oikeaa hetkeä joskus :)
VastaaPoistaKatja, luulen, että jos Hoegia haluat lukea, sinun kannattaa aloittaa Lumen taju. Lue se talvella! Romaani on hieno milloin vain, mutta siinä on omaa taikaansa, joka herää henkiin parhaiten lumiseen aikaan.
PoistaJa jos Hoeg-hetkeä ei tule, niin onneksi on tosiaankin blogeja, joista aistia kirjatunnelmaa. :)
Hoeg on kirjailija, josta haluaisin pitää. Jostakin syystä. :) Olen kuitenkin lukenut vain Lumen tajun, joka oli hyvin ristiriitainen kokemus, ja aloitellut joskus Rajatapauksia, joka kuitenkin jäi ihan alkutekijöissään kesken - en edes muista miksi.
VastaaPoistaKovasti haluaisin kuitenkin lukea jotakin lisää Hoegilta. Kenties sitten tämän uutuuden, joka kuulostaa aika kiinnostavalta.
Liisa, ymmärrän hyvin Hoegin ristiriitaisuuden. Minulle Lumen taju ja Norsunhoitajien lapset kolahtivat aika lailla täysin, mutta sitten moni muu on jäänyt kesken. Tästä Susanista pidin kyllä. Kokeile lukea tätä, kirja vie kyllä mukanaan.
PoistaLukulistalle tämä. En ole lukent Hoegia, ja ilmeisesti sivistyksessäni on sen kokoinen aukko.
VastaaPoistaSerentis, suosittelen. :)
PoistaKatja. minusta tämä ei yllä ihan Lumen tajuun, mutta on tuhat kertaa parempi kuin Hiljainen tyttö. Tässä on enemmän labyrinttimaisuutta kuin Sillassa, joka etenee tyylikkäästi kuin Idän pikajuna;) Susanin vaikutus haastaa lukijansa, mutta paljastaa myös, miten taitava kirjoittaja Høeg on. Minulle tulee vain joskus sellainen tunne, että hän yrittää hiukan liikaa ja sitä tunnetta ei tullut Lumen tajussa. Ehdottomasti tämä oli luettava ja osin nauttivakin teos.
VastaaPoista<3
Leena, ei tämä minunkaan mielestäni ihan Lumen tajun veroinen ole, mutta hieno romaani, jonka lukemisesta nautin tavattomasti. Pidän siitä, että kirja sekä viihdyttää että haastaa ja siinä Hoeg on hyvä.
Poista<3
No niin, nyt palajan kirjoitukseesi...
VastaaPoistaTykästin tähän kirjaan aika täysillä. Niin paljon, että kesällä aion lukea lisää Hoegia. Tämä todellakin on kirja, jossa sillat menettävät merkityksensä!
Kaisa Reetta, ihanaa että palasit. Minäkin tykästyin ja mietin, että Lumen taju pitää lukea uudelleen ja sitten ne lukemattomat... :)
PoistaKiitos kaikista kommenteista. Hoeg on ihan mahtava ja koetan palata kommentteihinne pian. <3
VastaaPoistaPakko nipottaa: se on tulevaisuuskomissio, ei turvallisuus. ;)
VastaaPoistaPiti vielä nipotuksen lisäksi kommentoida: olen todella iloinen, että luin Susanin vaikutuksen. Vaikken ihan täysillä kirjaan rakastunut, niin pidin siitä kovasti. Ja joo, sinun sanojesi takia tulen lukemaan myös Lumen tajun. <3
VastaaPoistaTässä on todella kiinnostavia teemoja, ja ajattelemisen aihetta kirja todella antaa. Pidin paljon, paljon, mutta en hurmaantunut täysillä. Joka tapauksessa Susanin vaikutus on ehdottomasti tähänastisen vuoden parhaimmistoa.
VastaaPoistaTämä oli ensimmäinen lukemani Høeg, vaikutuin. Kerronta on tyylikästä, vähän sekavaa kuten sanoit mutta jotenkin silti vetävää ja loogista. Pidin kovasti ruoanlaittokuvauksista, ne hyppäsivät kiinnostavina yksityiskohtina esiin. Pitänee nyt sitten lukea ainakin tuo Lumen taju ja miksei Norsunhoitajatkin.
VastaaPoista