12 kirjaa riippukeinuun

Hienoja kuvia ja ajatuksia sisältävää Katveita-blogia pitävä kaimani haastoi kirjabloggaajat listamaan 12 riippukeinussa luettavaa kirjaa; siis kirjoja, jotka sopivat luettavaksi kesällä. Rakastan kirjalistauksia, jotka ovat aina samalla kertaa sekä hetkeen sidottuja että aikaa kestäviä. Hetkeen sidottuja ne ovat siksi, että jo ensi viikolla listat näyttäisivät ehkä erilaisilta, mutta aikaa ne kestävät myös, sillä hyvät kirjat eivät katoa.

Minä haastan harvoin ketään, mutta nyt haluaisin lukea teidän muiden kesäkirjasuosituksia joko tämän kirjoituksen kommenteissa tai omassa blogissanne. Mitä aiotte lukea kesällä, mitä suosittelisitte muille, mitä minulle? Ja millaisessa lukupaikassa tulee se kaikkein kesäkirjallisin olo? Riippumatossa, omenapuun alla, parvekkeella, uimarannalla tai mummolan vintillä - missä muualla ja millaisissa tunnelmissa?

Ja tässä vastaukseni Katjan haasteeseen: minun riippukeinukirjani. Ensin kahdeksan suositusta blogini lukijoille satunnaisjärjestyksessä. Näistä kaikista olen blogiini kirjoittanut:

Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä
Heinäkuussa 1976 Lontoota piinaa helleaalto. Ei ole satanut kuukausiin, kasvit kärsivät ja vedestä alkaa olla pulaa. Irlantilaissyntyinen Gretta leipo leipää ja hänen miehensä Richard lähtee ostamaan lehteä - viimeisen kerran, sillä mies katoaa. Kirjassa on paljon toisiaan peilaavia vastakohtia: vanhemmat ja lapset, levottomat ja tasaisen oloiset sielut, kiireinen, kuuma Lontoo ja Irlannin maaseutu, katolisuus ja sekulaarinen maailma. Suosittelen Richardin katoamisesta kertovaa tarinaa luettavaksi hellepäivänä - juuri silloin, kun kuumuus käy raskaaksi ja mieli kaipaa jonnekin tuulen ja luonnonvoimien pauhaamisen äärelle.

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär
Tove Janssonin omaelämäkerrallinen kertomuskokoelma kulkee muistosta toiseen tarina kerrallaan sekoittaen mielikuvituksen tosielämään ja kulkien 1920-luvun taiteilija-ateljeesta kesäiseen Pellinkiin. Lapsuus on sarja muistoja, mutta samalla paljon enemmän. Hurmaavia tarinoita, joissa Jumala asuu vuorella kivikkopuutarhan takana, äiti tekee salaa pieniä tulipaloja tuhkakuppiin ja ruokana voi olla kallistamakkaraa.

Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni
Nobel-palkitun runoilijan ja diplomaatin muistelmateos. Yhtenä viimevuotisena kesälomakirjanani ollut Tunnustan eläneeni sopi hyvin luettavaksi hellepäivinä, liikkeellä ollessa. Nerudan teksti nimittäin virtaa - ei tietenkään samaan tapaan kuin omalla kotimaan-lomamatkallani pari viikkoa sitten vaihtuneet maisemat - samalla kertaa tasaisesti ja koko ajan uutta kokien. Neruda kirjaa muistelmiinsa paljon: niin lapsuutensa, nuoruutensa, uransa kuin rakkautensakin, yhtä lailla näkemänsä maat ja maisemat, politiikan ja runouden.  

H.E. Bates: Oi ihana toukokuu
Vielä ehtii, toukokuuta on reilu viikko jäljellä - ja tämä kirja kattaa kyllä kesääkin. Oi ihana toukokuu tutustuttaa lukijansa Larkinin kuusilapsiseen perheeseen, joka elää omassa onnelassaan jossain ihanan Englannin maaseudulla mansikkamaiden, kirsikkapuiden ja romujen keskellä. Mukaan mahtuu myös joukko mitä erilaisempia naapureita ja ystäviä, matka Bretagneen, kaikenlaisia kauppoja sekä elämää, josta osataan nauttia täysin siemauksin: jäätelötötteröitä, kananmuna-makkara-pekoni-leipä -aamiaisia, hanhea omenakastikkeella, mansikoita ja niin edelleen. Pohjimmiltaan ihmiselon ihanuutta ja kurjuutta, enemmän sitä ensin mainittua.

Eeva Tenhunen: Kuolema savolaiseen tapaan
Kuka murhasi punasaappaisen tytön? "Tottuus on niin pyhä asia, ettei sitä henno arkena käyttee." Näinpä. Dekkarit kuuluvat kesään ja savolaissyntyisenä löydän Eeva Tenhusen tekstistä aina jotain tuttua. Kuolema savolaiseen tapaan on samalla kertaa hupailu että ehta dekkari, juonittelua ja kuka sen teki -selvittelyä savolaismaisemissa.

Anni Kytömäki: Kultarinta 
"Isä, tytär ja metsästä nouseva voima". Keväällä 1917 Erik uskoo metsään ja Lidia työväenaatteeseen. Aika ja kaikki Suomessa tapahtuva yhdistää ja erottaa heidät. Vuosia myöhemmin Erik elää tyttärensä Mallan kanssa. Heillä on paljon koettavaa ja jaettavaa, mutta polut risteilevät enemmän kuin kukaan osaa aluksi aavistaa. Kirjan luettuani minun tuli ikävä metsään. Kultarinnasta välittyy rakkaus metsäluontoon. Sellainen rakkaus ja kokonaisvaltainen kunnioitus tuohon vihreään vapauttavaan voimaan, jonka soisi elävän meissä jokaisessa.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Sei Shonagōn, yli tuhat vuotta sitten Japanissa Heian-kaudella elänyt hovinainen kiehtoo suomalaista mainostoimittajaa Mia Kankimäkeä. Kankimäki ottaa vapaata töistä ja matkustaa Japaniin tutkimaan Sein elämää. Kankimäellä ei ole tietoa rahoituksesta eikä siitä, kuka Sei todellisuudessa oli. Matkakertomus, arvoitus, ihanien asioiden listaamista. Kankimäen kirjasta on moneksi. Minulle se oli niin mieluinen, että päädyin ostamaan sen vielä minikokoisena Miki-kirjana, jotta voin tarpeen tullen kantaa kirjaa taskussani.

Kate Atkinson: Elämä elämältä
Atkinsonin romaani on niitä kirjoja, jotka sisältävät kaiken, josta romaaneissa pidän ja miksi lukemista niin rakastan. Atkinson kirjoittaa hyvin: tarkkanäköisesti, älykkäästi, liikoja selittelemättä. Kirja jättää jälkeenä lukuisia kysymyksiä ja tulkintamahdollisuuksia. Rakenteeltaan Elämä elämältä on monikerroksinen, mutta silti tarinavetoinen romaani. Se kuljettaa brittiläisyyden ytimeen.

Ja sitten vielä muistilistan alkua itselleni ja vinkiksi muillekin: neljä suositusta kirjoista, joiden uskon olevan erityisen hyvää luettavaa milloin tahansa ja jotka kaikki aion lukea tulevan kesän mittaan.

Mihail Šiškin : Neidonhius
Kustantajan esittelystä lainattua: "Tulkki kuuntelee päivät pitkät Sveitsi-nimiseen paratiisiin pyrkivien venäjänkielisten pakolaisten rankkoja tarinoita. Näistä kertomuksista, läsnä ja poissa olevista rakkauksista sekä aikoinaan kuuluisan laulajattaren intiimistä päiväkirjasta hän punoo lumoavan sillan yli aikojen. Kokemuksen kollaasia rikastuttaa kirjallisuus kansansaduista aina Agatha Christieen." Tätä kirjaa olen jo aloitellut ja alku ainakin vakuuttaa. Siskin on mukana huomenna alkavalla Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalillakin. *

Thomas Mann: Taikavuori
Klassikko, jonka selättämistä olen ajatellut jo kauan. Nyt aion ainakin yrittää. Ihmisyyden suuria kysymyksiä tuberkuloosiparantolassa vuoristomaisemissa. Pitkiä virkkeitä, joten kirjalle täytynee varata kunnolla aikaa - vaikka puolet heinäkuusta!

Regina McBride: Ennen sarastusta
Irlantiin sijoittuva romaani omien juurien etsimisestä on tehnyt vaikutuksen moniin. Kesällä aion matkustaa Irlantiin ja siksi tulen lukemaan vihreälle saarelle sijoittuvia kirjojakin. Kirjoista ja matkasta lisää sitten aikanaan.

Joku dekkari, tänä vuonna varmaankin paitsi Vera Valan uusin, myös joku klassikko. Ehkä vihdoin ja viimein Dorothy L. Sayersia.

* Helsinki Lit on uusi kirjallisuusfestivaali, josta olen aika täpinöissäni. Liputkin ostin jo aikaa sitten. Huomiselta odotan eniten Šiškiniä ja Peter Hoegia, lauantailta Jörn Donnerin ja Lena Anderssonin keskustelua sekä Juha Itkosen ja Märta Tikkasen kohtaamista.