maanantai 29. syyskuuta 2014

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet
Kustantaja: Tammi 2014, Keltainen kirjasto
Alkuteos: Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi 2013
Suomennos: Raisa Porrasmaa
Kansi: Jussi Kaakinen
Sivuja: 330
Arvostelukappale
Japanilainen romaani

Ne neljä kiinnostavat minua henkilökohtaisesti. Haluaisin tietää heistä enemmän. Ihmisistä joita et vieläkään ole saanut karistetuksi harteiltasi. Saran sanat pitivät luultavasti paikkansa, Tsukuru ajatteli käytyään kyljelleen vuoteelle. Nuo neljä olivat yhä kiinni hänessä. Luultavasti tiekemmin kuin Sara arvelikaan.
Mister Red.
Mister Blue.
Miss White.
Miss Black.

Tsukuru Tazaki on yksinäinen mies. Hänen elämänsä on periaatteessa ihan hyvää. Hän on hyväkuntoinen 36-vuotias mies, joka työskentelee asemarakennussuunnittelijana ja seurustelee fiksun Saran kanssa. Menneisyys ei kuitenkaan koskaan päästä Tsukurua otteestaan. Hän oli nuoruudessaan osa tiivistä viiden nuoren porukkaa, mutta aivan yhtäkkiä ja ilman selityksiä ystävät hylkäsivät hänet, hänet suljettiin pois porukasta. Tämä hylkääminen on varjostanut Tsukurun elämää, hän on ikuisesti vailla persoonallisuutta, hän on oman elämänsä väritön mies. Saran kehotuksesta Tsukuru alkaa selvittää, miksi hänet hylättiin. Hän lähtee entisten ystäviensä jäljille - aina Suomeen saakka - kohdatakseen menneisyytensä.

Joitakin vuosia sitten lukemani Kafka rannalla teki minusta kertaheitolla Haruki Murakamin fanin ja olen ollut jossain määrin ihastunut kirjailijan jokaiseen teokseen, vaikka jotkut ovat hämmentäneetkin. Murakami kirjoittaa vetäviä romaania, joissa on yleensä enemmän tai vähemmän outoa twistiä. Värittömän miehen vaellusvuosissa tätä twistiä on vähemmän. Murakamin romaaniksi teos suorastaan henkii realismia, vaikka paljon tuttuakin on jäljellä. Kyseessä on ensimmäinen suoraan japanista suomeksi käännetty Murakamin romaani, Raisa Porrasmaa tavoittaa käännöksessään hienosti murakamilaisen hengen.

Tuttuun tapaansa Murakamin päähenkilö on jonkinlainen oman elämänsä matkailija, etsijä tai haahuilija, muttei kuitenkaan vailla päämärää. Tsukurun päämääränähän on selvittää, miksi hänet jätettiin ystäväjoukon ulkopuolelle. Jälleen kerran Murakami sukeltaa nuoruuteen, musiikkiin - nyt kuunnellaan teoksen henkeen sopivasti Lisztin Vaellusvuosia, niin tokiolaisessa kerrostalossa  kuin suomalaisen järven rannallakin - seksuaalisiin uniin ja ajatukseen identiteetistä. Mahdollisuutta toiseen todellisuuteenkin vilautetaan, mutta keskiössä on värittömän Tsukurun matka, joka henkii tietynlaista ulkopuolisuutta, pohdinnoissaankin ehkä tarkoitushakuista hengettömyyttä. Murakamin toinen suomennettu realistissävytteinen romaani Norwegian Wood sai itkuttomankin lukijan kyynelkanavat auki, tällä kertaa siltä säästytään. Tämä kytkeytyy irrallisuuden tunteeseen: lukija on vähintään yhtä irrallaan Tsukurusta kuin Tsukuru itse. Kaikkea katsotaan jostain kaukaa, mikä ei välttämättä ole ollenkaan huono kerronnallinen ratkaisu. Murakamille tyypillisesti kerronta vetää koko ajan ja kirjan lukaiseekin varsin nopeaan.

Entä sitten Suomi? Onhan se toki monin osin tunnistettava: Tsukurun mielestä suomalaiset ovat melko iloisia ja juttelevat vilkkaasti ja äänekkäästi. Tämä tietenkin tuntuu hupaisalta suomalaisesta lukijasta, sillä olemmehan tottuneet ajatukseen hiljaisista suomalaisista. Mutta jos suomalaisia vertaa (mielikuvien) japanilaisiin, niin ehkäpä me olemmekin hilpeitä ja puheliaita? Sen sijaan haitarinsoittajaa pienen koiransa kanssa tuskin tapaa kovinkaan monessa ravintolassa ja se, että ravintolassa poltetaan tupakkaa sisällä on tietenkin selkeä virhe, sillä googleineen ja prepaid-liittyminen romaani sijoittuu kuta kuinkin nykyaikaan. En oikein usko siihenkään, että taksi olisi vanhanmallinen Mercedes. Joka tapauksessa Suomessa talvi on pitkä, mutta ehtiipä lukea kirjoja. Suomi erään Tsukurun entisen ystävän uutena kotimaana on hauskaa eksotiikkaa tuova lisämauste, mutta Suomen sijasta kaikki voisi tapahtua missä tahansa Tsukurulle vieraassa maassa.

1Q84:n ja Kafkan rannalla omituisuuksista viehättyneet eivät välttämättä ihastu Tsukurun kohtaamiseen menneisyytensä kanssa, sillä nimensä mukaisesti romaanikin on melko väritön. Tapahtumia vailla se ei kuitenkaan ole ja juonessa on aineksia jonkinasteiseksi jännityskirjaksi, vaikka osa arvoituksia ratkeaa heti, osa jää lukijan tulkittavaksi. Luin kirjan jo kolmisen viikkoa sitten ja luulen, että Värittömän miehen vaellusvuodet on salaviisas kirja, jonka merkitys kasvaa pikkuhiljaa. Siinä on paljon filosofiaa, joka ei onneksi painotu coelhomaisesti valmiiksi pureskeltuihin vastauksiin, vaan jättää (ei niin omaperäisiä, mutta alati kiinnostavia) kysymyksiä: onko jokaisessa ihmisessä pimeä ja valoisa puoli? Ihmisen rehellisyys itseään kohtaa nousee niin ikään keskiöön. Minua puhutteli erityisesti tämä: Paljonko elämän ajasta katoaa, kun se riistetään tuohon (ilmeisesti) merkityksettömään paikasta toiseen siirtymiseen? Miten paljon se kuluttaa ja hiertääkään ihmistä? Kysymykset tuntuivat puhuttelevan sen vuoksi, että matkustan itse miltei päivittäin 30 kilometriä suuntaansa kotini ja työpaikkani väliä. Toisaalta juuri työmatkan ansiosta minulla on ruhtinaallisesti lukuaikaa.

Kuten jokaisessa Murakamin romaanissa, myös Värittömän miehen vaellusvuosissa melankolinen perusvire viehättää minua. Kaikki on jotenkin etäännytettyä ja kuin vesiväreillä huuhdottua tai sumuisen lasin läpi suodatettua ja silti oudolla tavalla selkeää. Omaksi Murakami-suosikseni tämä uutuus ei vielä nouse, mutta en ehkä osaa vielä sijoittaa sitä kirjailijan muihin teoksiin. Sen tiedän, että pidin kirjasta kovasti. Kokonaisuus on haikeankirpeä, ja sellaisen luomisessa Murakami onnistuu melkein yhtä hyvin kuin reaalifantasiankin parissa.

25 kommenttia:

  1. Oi, en malttanut olla vähän vilkaisematta juttuasi, vaikka päätin etten lue tästä lainkaan blogiarvioita ennen kuin saan oman kirjan käsiini. Vieläki odottelen omaani nettipuodista, painos loppu kustantajalta, en ollut tarpeeksi ajoissa. Mutta kohta, kohta saan Värittömän miehen kätösiini ! :)

    En vaan malttais odottaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, vai on painos loppunut. Mutta sehän on hieno uutinen kirjan kannalta. Toivottavasti kuitenkin saat oman kappaleesi pian. Pidin tästä aika lailla. :)

      Poista
  2. Odotan tätä kiinnostuksella, Katja! Norwegian Wood ei iskenyt minuun kovin vahvasti, odotukset olivat ehkä liian korkeat, mutta tämän kanssa osaisin ehkä jo suhtautua ja ihastua toisenlaiseen Murakamiin. Lukulistalla siis on, mutta kiireettömästi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, minä pidin Norwegian Woodistakin, mutta saattaa olla, että tämä on kuitenkin enemmän minun kirjani. Omalla tapaa hyvin rauhoittavaa luettavaa. Hyvä, että pidät lukulistallasi!

      Poista
  3. Samaa mieltä! Hieno teos, mutta ei ihan parasta Murakamia. Mua muuten nauratti tuo ravintolassa tupakointi - ei ihan lähivuosina ole sellaista saanut tehdä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, totta, ettei tämä ole Murakamin paras. Mutta hieno romaani, pidin kovasti. Muitakin pieniä lapsuksia tähän mahtuu, mutta ne ovat sellaisia, jotka olisi pitänyt editointivaiheessa huomata.

      Poista
    2. Röökiä vedettiin jääteen lomassa. Tälläistä ei ole ikinä tapahtunut Suomessa!

      Poista
  4. Minäkin kirjoitin tästä juuri! Tämä ei tosiaan ole mikään toinen Kafka rannalla, mutta minusta omassa sarjassaan vallan hyvä. Minä pidin. Ehkä suuri syy oli siinä, että niin monet ovat tätä parjanneet ja olin jo valmistautunut pettymään, mutta sainkin yllättyä positiivisesti. Ja minusta kirjaa markkinoidaan vähän turhankin paljon tuolla Suomeen sijoittumisella, se oli niin pieni osa kokonaisuutta, mutta toki se varmasti montaa kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, luulen että olimme aika samoin ajatuksin. Minäkin pidin kovasti ja luulen, että ajan kanssa tämä nousee minulla esim. Norwegian Woodia ja ainakin Suurta lammasseikkailua korkeammalle. Markkinoinnin suhteenkin olen samaa mieltä, mutta kyllä Suomessa tuo asia on niin suuri, että olisi hölmöä olla asiaa mainostamatta. Ulkomailla eri juttu. Sinänsä Tsukuru olisi voinut sellailla missä tahansa Euroopassa.

      Poista
  5. Olen ollut kahden vaiheilla, olenko tästä riittävän kiinnostunut vai en. Nyt aloin postauksesi ansiosta kallistua enemmän myönteisen vastauksen kannalle. Ehkäpä tartun tähän, kun saan lukupinoani hieman pienemmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, jee. Tämä on oikeasti ihan hyvä romaani. Suosittelen. Minusta aika raikas ja Murakamin tuotannossa hyvää vaihtelua.

      Poista
  6. Oh, ihanaa, olet jo tämän lukenut! Kiitos, haluan tämän ehdottomasti lukea.

    VastaaPoista
  7. Ostin Värittömän miehen (tietysti!) heti sen ilmestyttyä, mutta kirja saa odotella vielä hetken lukemista. Suosikkikirjailijoiden uutuuksien lukeminen on aina hiukan jännittävää, ja lukuhetken täytyy olla oikea. :)

    Olen pitänyt Murakamista niin maagisena kuin realistisempanakin, ja on mielenkiintoista nähdä, millä todellisuuden tasolla mies tällä kertaa vaeltaa. Sinun lukukokemuksesi saa odottamaan hyvää, vaikka kirja ei suurimmaksi suosikiksesi noussutkaan.

    VastaaPoista
  8. Minulla on vielä IQ84 lukematta(tabletissa) mutta jo haluaisin tämänkin lukea pian....

    VastaaPoista
  9. Minulle tuli tekstistäsi mieleen jotenkin Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi. Tämä taitaa olla nyt se ensimmäinen Murakami, joka sopisi minulle. Pidin kaikesta, mitä kirjasta kerroit. Olen tällainen kauniin melakolian ja syrjäkatsojan tarinoiden ystävä. Juttusi on siis hyvin tehokas♥

    VastaaPoista
  10. Minäkin pidin tästä, vaikka eniten olenkin ihastunut Murakamin maagisempiin teoksiin . IQ84 oli aivan järisyttävä lukukokemus. Ekirjoissa ei muuten painos pääse loppumaan, jos jollain on kova kiire saada kirja käsiinsä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, mitä enemmän tämän lukemisesta on aikaa, sitä enemmän pidän tästä. Vaikka kyllä maaginen Murakami on enemmän minunkin makuuni.

      Poista
  11. Tämä Murakami tarttui mukaani Akateemisen tarjouksesta viime viikolla. Uskalsin lukea postauksesi, koska en ole ihan juuri tätä lukemassa. Pidän Murakamin tavasta kirjoittaa.

    VastaaPoista
  12. Ihan loistava kirja. Vaikka 1Q84:n syksyllä luinkin. Ihan loistava tuo sinun salaviisas-määritelmäsi. Murakami kätkee tavallisuuteen lukijan löydettäviksi oivalluksia, jotka "hokaa" vasta myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo Moilanen, tämä on hieno romaani ja niin on muhkea 1Q84:kin. Murakamin teokset kestänevät useammankin lukukerran.

      Poista
  13. No niin, nyt on teos luettu! Minulla tämä Vaellusvuodet taitaa nousta yhdeksi kuuimmista Murakami-suosikeistani! Siinä on ihanaaa kerroksellisuutta, jota en ensilukemisella edes huomanut, siinä on tulkinnanvaraa ja ilmaa... Mä olen oikeasti ihan täpinöissäni luettuani kirjan, että en voi uskoa, että kirjallisuus voi saada tällaista hypetystä aikaan :D

    Uskomattoman taitava Murakami yllätti taas <3

    VastaaPoista
  14. Minulle tuli mieleen, että Murakami tuskin on käynyt Suomessa. Venäjällä ehkä. Koska minä tunnistin Venäjän useista kuvauksista. Kuten shakkia puistoissa pelaavista miehistä ja grillatun kalan ja kebabin tuoksusta kaduilla. Viimeistään se seikka, että tie Helsingistä Hämeenlinnaan on metsien reunustama sai minut epäluuloiseksi.

    Tämä oli minun ensimmäinen Murkamini. En innostunut, liikuttunut enkä oikein mitään muutakaan. Ainoa seikka, mikä jossain määrin viehätti, oli se että tarinaa ei kokonaan purettu auki. Kuolemille ei esimerkiksi annettu selitystä. Pitkin kirjaa odotin, että ehkä kohta tulee jokin yllätyskäänne, joku perustellinen käänne, joka nostaa kirjan uudelle tasolle, saa lukijan haukkomaan henkeä. Sitä ei tullut. Sen sijaan jäi tuo kummallinen jälkitunne asioiden selittämättömyydestä. Mikä oli ehkä lopulta kirjan "suurin ansio".

    VastaaPoista