David Foenkinos: Yhden elämän muistot

David Foenkinos: Yhden elämän muistot
Kustantaja: Gummerus 2013
Alkuteos: Les Souvenirs
Suomennos: Pirjo Thorel
Kansi: Tuomo Parikka
Sivuja: 327
Ranskalainen romaani

"Muistot ovat eräänlainen päätepiste; ja ehkä ne ovat myös ainut mikä on todella omaa."
- Eräs muisto Marcello Mastroiannista

Yhden elämän muistot - yhden kirjan muistot tai ainakin muistoja yhdeltä (luku)retkeltä. Kun lähdimme retkelle Hankoon, olin ottaa mukaani sen kirjapaksukaisen, joka minulla oli ja on yhäkin kesken. Niin paljon hyvää ja ihanaa kuin tiiliskivissä ylipäätään onkin, ne ovat vähän hankalia matkakirjoja, joten kahdesta kirjahyllässäni lukuvuoroaan odottaneesta ranskalaisesta keskimittaisesta romaanista valitsin David Foenkinosin kauniisti nimetyn Yhden elämän muistot. Minkäänlaisia ennakko-odotuksia minulla ei kirjaa kohtaan ollut. Ajattelin sen olevan hääpäiväretkelle sopiva ja ennen kaikkea sellainen tyypillinen ranskalainen - tiedättehän? Nokkela ja kepeä kuvaus Patrick-nimisen wanna-be-kirjailijan retkestä isoäitinsä karkumatkan kintereillä.

KehäIII. Alku tuntui hitaalta, mutta asetelma oli kiinnostava: isoisän kuolema ja sitä seuraava isoäidin oma irtiotto. Foenkinos kertoo kaikesta Patrickin minäkertojan äänellä, mutta tuntuu katsovan tapahtumia etäältä kuin jonkinlaisen kuvienkäsittelyohjelman suodattimen lävitse. Lukeminen eteni, mutta matkan aikana katselin myös maisemia ja mietin, että miksi ihmeessä en ole muutamaa Fiskarsin-reissua lukuun ottamatta reissannut juurikaan läntisellä Uudellamaalla. Pitäisi joskus ottaa asiakseen ja pysähtyä katsomaan vaikka Mustion linnaa, Vironperää tai Tammisaarta.

Rannalla Hangossa. Satakunta sivua takana. Kirjan nostalginen tunnelma sopi hyvin miltei ajattomaan rantaelämään. Totuus: lapset kiukuttelivat, koska eivät sinilevän vuoksi päässeet uimaan. Onneksi oli leikkipuisto. Foenkinosin kirjaan ei voinut uppoutua, mutta romaanin väliin upotetut (Patrickin) muistot todellisista ja kuvitteellisista ihmisistä olivat hauskoja. Esimerkiksi hollantilainen lehmätaulun tekijä Van Koon lopetti maalaamisen säälivän katseen vuoksi tai Serge Gainsbourgin tärkeimmät lapsuusmuistot liittyvät ääniin, Chopiniin, Cole Porteriin, tulevaisuutta ennakoiviin ääniin.

No niin, en minä puuhuviloita katsellessani mitään lukenut, mutta halusin vaan muistaa nämä ihanat talot silloin, kun ajattelen Yhden elämän muistoja!

Yhden elämän muistot oli minulle yhdenpäivänkirja. Paluumatkalla autossa torkahtelin (en mielelläni aja ja mies oli nytkin ratin takana), joten romaanin loppusivut luin illalla kotona. Kuinka haikeaksi ja kirpeäksi romaani muodostuikaan: miten joku yksittäinen kävelyretki voi olla yksi elämän kymmenestä kohokohdasta; miten nyt voi olla oikea hetki. Kuinka kaunis loppu romaanilla onkaan, ja kuinka teoksen alku ja loppu ovat parempia kuin se, mitä kokonaisuuden väliin jää.

Lukupäivämuistoja. Toisaalta Yhden elämän muistot on suorastaan valloittava. Foenkinos tekee tarkkoja, hauskoja ja viiltäviäkin huomioita vanhenemisesta, parisuhteesta ja parisuhteettomuudesta, ranskalaisesta byrokratiasta ja monenlaisista elämänkäänteistä, joita en tänne kirjaa. Foenkinosin yksittäiset lauseet ja ajatukset ovat osuvia ja sellaisia, joita voisi kirjoittaa muistiin. Tässä on myös romaanin suurin heikkous. Se tuntuu koostuvan pienistä palasista eikä romaani lähde koskaan kunnolla lentoon. Aineksia on liikaa, jo yksin matkasta isoäidin kanssa olisi saanut yhden romaanin, mutta tässä on niin paljon kaikkea muutakin aina Patrickin vanhempien keskinäisestä suhteesta Patrickin omaan rakkaustarinaan ja tunnettujen henkilöiden pienoiselämäkertoihin. Teemat ja henkilöhahmot ovat hyviä, mutta eivät houkuttele mukaansa. Kirjasta voisi leikata pois vaikka kuinka ilman, että tarina kärsisi. Yksittäiset lauseet ovat kokonaisuutta parempia.

Ja niin kävi, ettei Foenkinosin romaani ollut juonenkäänteiltään paras mahdollinen valinta hääpäiväretken lukemiseksi, pikemminkin kaikkea muuta. Eikä se muutenkaan ole mikään kesän täydellisin kirja tai edes lähellä sitä. Tästä kaikesta huolimatta Yhden elämän muistot jätti kirjamuistoja - ja nämä yhden kirjat muistot säilyvät mielessäni pitempään nyt, kun ne on osin valokuvinkin dokumentoitu tänne blogiin. Kirjaa enemmän sain muistoja hauskasta ja herkästäkin hellepäivästä.

--
Yhden elämän muistoihin ovat tutustuneet muun muassa myös Sanna, Arja ja Minna.