lauantai 4. helmikuuta 2012

Tuula Korolainen (toim.): Värssyveturi

Tuula Korolainen (toim.): Värssyveturi
Kustantaja: Tammi 2012 yhteistyössä VR:n kanssa
Kuvitus: Marjo Nygård
Kotimainen lastenrunokirja
Sivuja: 39

Mennään mutkaista Runorataa.
Vauhti lähellä on jo kahtasataa. Heikkoja kyyti hirvittää,
me vaan hihkumme "Jippijuuta!"
Uuniin lämmittäjä heittelee puuta.
Satujunan savu vain maisemaan jää!

(ote Jukka Virtasen runosta Junalla runorataa 1994)

Junassa on hauska matkustaa siitäkin huolimatta, että talvipakkasilla ja lumikeleillä ei aikatauluihin ole luottamista ja radalla on kaikenlaisia ongelmia. Juna on ekologinen, mukava, lupsakkatunnelmallinen ja turvallinen kulkuväline, jolla matkuessa matkanteko tuntuu matkalta. On melko huoletonta istahtaa junaan, leikkiä leikkivaunussa, nauttia omia eväitä (mikäpä voittaisi kerrosvoileivän väliin liiskautuneet kurkut?) tai jututtaa kanssamatkustajia ravintolavaunussa. Olen itse suuri junien ystävä, mutta minua paljon, paljon suurempi rautateiden arvostaja on nelivuotias Junamuseomieheni.

Valtion Rautatiet, VR Group, VR täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 150-vuotta. Sitä juhlistaakseen VR on yhteistyössä Tammen kanssa julkaissut riemastuttavan lapsille suunnatun runokirjan Värssyveturi (2012),  joka on Tuija Korolaisen toimittama ja Marjo Nygårdin kuvittama.

Värssyveturi puksuttaa eteenpäin vetäen perässään monelaisten runojen, lorujen ja leikkien vaunuja. Mukana on säkeitä monilta tutuilta kirjailijoilta ja riimittelijöiltä, kuten Elina Karjalaiselta, Mikko Perkoilalta, Eppu Nuotiolta, Kirsi Kunnakselta, Jukka Virtaselta tai itseltään Zachris Topeliukselta. On laulujen sanoja, kuten Ellasta ja Aleksista tuttu Markus Koskisen Yöjuna Rovaniemelle tai Reino Helismaan suomeksi sanoittama jo klassikosta käyvä Meksikon pikajuna, jonka tunnelma on edelleen miltei hiuksianostattavan jännittävä (molemmat linkit ko. kappaleiden Youtube-videoihin). Runojen lomassa on leikkejä, kuten vaikkapa Matkatekkoo-loru perheen pienimmille tai Junatarkastaja-leikki isoille päiväkoti-ikäisille tai pienille koululaisille. Kaiken lomaan on siroteltu infolaatikoita kertomaan VR:n historiasta, huvipuistojen kummitusjunista tai esimerkiksi oikeista suurista junaryöstöistä. Kuvakirja on näin ollen oikea aarreaitta junanystäville!

Marjo Nygårdin kuvitus tukee runoja oivalvasti ollen välillä miltei tovejanssomaista, kuten Perkoilan Kummitusjunaa kuvittaessaan ja toisinaan sitten kotimaisille lastenkirjoille ominaisen riehakasta ja värikylläistä, kuten alemmassa kuvassa:



Värssyveturi on kirja, jota on vaikea arvioida sen vuoksi, että se on hyvin tyypillinen loruantologia. Se on hauska, mikä on itsestäänselvää, sillä tuskinpa lastenrunokirjasta voisi tylsää tai vakavaa saada etenkään, kun kaikki riimit ovat nimekkäiden ja arvostettujen tekstintekijöiden aikaansaannosta. Riimit ovat riimejä, ne ovat mukavaa äänenluettavaa tai jopa laulettavaa. Ylipäätään on hienoa, kuinka paljon juna-aiheisia runoja onkaan olemassa. Eivätkä Värssyveturin riimit ole mitään "ylipäätään-loruja", vaan tunnelmasta toiseen johdattelevaa laadukasta lastenlyriikkaa. Mukana on niin nostalgiaa kuin uusiakin runoja.

Sen kuitenkin sanon, että kirjaa olisi toki voitu rytmittää tai jäntevöittää toisin. Nyt runot ovat vähän siellä täällä ilman kronologista tai temaattista järjestystä. En toki haluakaan lastenkirjaan minkäänlaista vuosilukujärjestystä, mutta kokonaisuudesta tuli vähän sellainen tuntuma, että kirja on täynnä hienoja loruja, mutta ne nyt on vain laitettu niille paikoille, joille ne ovat mahtuneet. Tämä ei tietenkään lukemista haittaa, sillä vajaaseen neljäänkymmeneen sivuun ei ehkä voikaan vaatia liikaa jäntevyyttä. Kirjan koko on sinänsä mainio, mutta olisin toki voinut lukea junarunoja toisenkin mokoman. Samoin tietoiskuja vaikkapa junista populaarikulttuurissa tai junien ympäristöystävällisyydestä olisi voinut olla enemmänkin. Lapsiyleisö meillä kotona on tyytyväistä, mikä kertonee parhaiten siitä, että Värssyveturi kyllä täyttää tehtävänsä.

Vaikka kirjassa on (hyvin) pientä parannettavaa, suosittelen kirjaa kaikkien pienten junafanien perheeseen, mutta myös kaikille muillekin lastenrunoista pitäville. Uskoisin kirjan olevan mainio lisä myös päiväkotien kirjahyllyyn. Värssyveturi nimittäin tuskin sinne hyllyyn jää, vaan houkuttelee hyppäämään kyytiin.


Nelivuotias junamuseomies arvioi kirjaa keskustelussamme näin:
Katja: No, mitäs tykkäsit? Oliko se hyvä kirja vai oliko ihan huono?
Poika: Oli hyvä! Oli kiva! Jeejeejee!
K: Ai, niinkö hyvä? Muistatko, miten isosisko antaa joskus kirjalle tähtiä? Yksi tähti on tosi huono, kolme on aika hyvä ja viisi on ihan paras? Monta tähteä sinä antaisit?
P: Mä annan kuusi tähteä! Eikun seitsemän! Mäpä annan seitsemän!
K: Ahaa, no se oli sitten hyvä. Mikä siinä oli parasta?
P: Se herra Piipoo, mut miks se kuoli? Kummitusjunakin oli hyvä. Mä tykkään kummituksista. En pelkää niitä yhtään!
K: Kiva, että et yhtään. No, olikos kirjassa mitään huonoa?
P: Se rosvojuttu [Meksikon pikajuna] oli ihan tyhmä. Rosvot viedään vankilaan! Sit tulee poliiseja ja hämähäkkejä.
*******

Äitikin antaa kirjalle tähtiä ****
ja harmittelee, että kaiken riemastuttavan aineiston joukosta puuttui tämä lupsakka juttu.

22 kommenttia:

  1. Vaikuttaa oikein antoisalta antologialta, jonka voisin itsekin ostaa. Lapset RAKASTAVAT runoja ja tällainen rytmikäs aihekin tuntuu hauskalta idealta. Minulle tuli aivan kesäfiilis tuosta Pakarisesta. "Savon muahan immeiset veti..." Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, lapset rakastavat runoja. Minusta on ihanaa lukea loruja ääneen. Värssyveturi houkuttelee paitsi lukemaan, myös melkein laulamaan. :) Pakarisesta tulee usein hyvälle tuulelle. Mietimme jo, että josko ensi kesänä tekisimme pienen junamatkan ihan Kuopijjoon saakka - ei kuitenkaan täältä etelästä, vaan Savon mummolasta.

      Poista
  2. Vaikuttaa mukavalta kirjalta tämä loruantologia. Junamiehen arviot ovat mainioita.
    Mummikin lukisi tuota kuulijoille oikein mielellään.
    Hyvää viikonloppua ♥ Tiällä lentävän kalakukon mailla jäätyy. (-31 nyt)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on mukava kirja ja varmasti pääset lukemaan tätä ääneen junamuseomiehelle. Hän arvostaa kirjaa kovasti.

      Onpa siellä kylmä. Täälläkin on nyt -26, joten rapsakka keli jatkuu.

      Poista
  3. Kiinnostava kirja. Nappasin heti tuon Matkantekkoo lorun ja mietin jo miten se leikitään :) Kiitos vinkistä! Oletko muuten tutustunut Hurraa Helsinki! kirjaan ? Jos olet, niin piditkö siitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Värssyveturissa on paljon leikkejä, joita voi hyödyntää. En ole vielä lukenut Hurraa Helsinkiä!, mutta haluaisin kyllä sen omaan lastenkirjahyllyymme. Kirja kiinnostaa kovasti.

      Poista
  4. Herra PiiPoo oli miunkin suosikki lapsena. Pikku Pegasos oli meillä luetuin kirja. Ihanaa että jotkut runot vaan jaksaa kiinnostaa vuodesta toiseen uusia ja uusia lapsia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herra PiiPoo on ihan huippu! Ja Pikku Pegasos on niin ihana. Minusta tuntuu, että ainakin meillä lapset tykkäävät melkein eniten niistä samoista loruista, joita itsekin kuulin lapsena. :)

      Poista
  5. Minulla on mennyt tämä jotenkin ohi, vaikka uskon kyllä että meilläkin tästä tykättäisiin ja varmasti vielä molemmat pojat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin huomasin tämän vähän sattumalta. Onneksi huomasin. Hauska runokirja ja junateema on pikkupojille aika varma nakki. :)

      Poista
  6. Tuo vaikuttaa ihan loistokirjalta! Taidanpa minäkin hankkia tuon töihin. Olinkin jo ehtinyt unohtaa Herra Piipoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olet töissä lasten parissa, niin suosittelen tätä kirjaa. Nyt toki julkaistaan ihan ilahduttavan paljon uusia ja laadukkaita lastenlorukirjoja, mutta junateema sekä vanhojen ja uusien runojen liitto on aika toimiva.

      Poista
  7. Kuulostaapa riemastuttavalta kirjalta :D. Kiitos kirjavinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä. :) Metka kirja, joka on ilahdattanut kovasti ainakin meillä. Omasta mielestäni kirja kaipaisi hieman toisenlaista jäsennystä, mutta muuten mainio kuin mikä.

      Poista
  8. Kiitos vinkistä! Meillä loruillaan paljon niin kirjojen kuin omien aiheiden parissa. Tämä pistetään korvan taakse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Paula. Loruilu ja runoilu jaksaa olla aina vaan yhtä mukavaa. :)

      Poista
  9. Mä vinkkasin tämän just Kirjavinkkeihin. Oli muuten vaihteeksi loistava lasten runokirja, tykkään! Ja ihana toi lapsi-arvostelu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Velma, huomasinkin vinkkauksesi. Värssyveturia on ilo lukea. :) Minä pyrin aina ottamaan huomioon lasteni kommentit, jos arvioin lastenkirjoja. Hehän niitä parhaita asiantuntijoita ovat.

      Poista
  10. Aina välillä yritän käydä täällä kiittämässä blogistasi, jota luen säännöllisesti vaikken kommentoikaan. Käyn täällä poimimassa ns. rusinat pullasta eli keräilen itselleni lukulistaa tuleville ajoille... :)

    Tähän lasten lorukirjaa koskevaan arvioosi on ihan pakko kommentoida. Nimittäin itse olen kokenut lorut/runot hyvin haastaviksi omille lapsilleni. Ne eivät vanhemmalle (nyt 6 vee poika) uponneet moneen vuoteen lainkaan. Ne olivat hänen mielestään tylsiä, tyhmiä, lapsellisia ja mitä milloinkin. Yleensä aina myös "pois" muusta kivemmasta lukemisesta. Vasta nyt, kun poika alkaa olla siinä iässä, että lukemisen oppiminen on lähellä, hän alkaa enemmän innostua runoista, loppusoinnuista, sanaleikeistä. Herra Piipoo on meillä jo ihan kuningas, joka osataan ulkoa sanatarkasti. Voisin kuvitella, että tämä kirja olisi pidetty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirka, pahoittelen että vastaan hieman myöhässä. Mutta parempi myöhään... jne. :) KIva, että kommentoit.

      Meillä lapset (4v. poika ja 6v. tyttö) ovat tykänneet runoista koko ajan, mutta nyt kun heillä on ollut päiväkodissa ihan ohjattua riimittelyä, on kiinnostus vaan kasvanut. Tuo mainitsemasi loppusointujen löytyminen ja niiden itse keksiminen ovat varmasti osallisia tähän.

      Värssyveturissa on paljon sellaista jännittävääkin, että voisin kuvitella kuusivuotiaan pojan tykkäävän. Meillä samanikäinen tyttö on innoissaan kirjan kummituksista. :)

      Poista
  11. Olen blogikeskustelijana täysi amatööri, joten en tiedä mitä pitäisi valita kohdasta Valitse profiili... Olen Värssyveturin toimittaja Tuula K. ja kiitän kirjasta tykänneitä ja autan niitä, joiden mielestä kirjassa ei ole järjestystä tai teemoja. On siinä: alussa on sikermä satu-, leikki- ja huvijunia, sitten tulee runoja vanhan ajan junista ja matkoista ja lopuksi tullaan nykyaikaan, ensin kotimaan juniin ja sitten ulkomaisiin. Olisin halunnut myös Lentävän kalakukon mukaan, mutta kustanja ja VR eivät luottaneet lasten kykyyn ymmärtää savon murretta (paitsi Savossa)! Tietoiskujen linjan määritteli VR, sen juhlakirja kun oli kyseessä. Lukuiloa ja hyviä junamatkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tuula K.!

      Kiitos kommentistasi. Blogissani voi onneksi kommentoida myös anonyymina, joten sinun kommenttisi tuli hienosti näkyviin. Kiitän sinua hienosta työstä Värssyveturin suhteen ja samalla muustakin lastenkirjatyöstä, niin omista kirjoistasi kuin käännöksistäsi (Kuono kohti tähteä on meillä erittäin tykätty ja vast'ikään luimme hienon suomennoksesi Tammen kultaisesta juhlakirjasta).

      Värssyveturi on meillä erittäin pidetty, kuopukseni rakkain kirja tällä hetkellä.

      Ymmärrän hyvin (teen itse kirja-alan töitä freelancerina), että syystä tai toisesta kirjaan valikoituu ja siitä jää pois aineistoa. Näin on aina. Kirjabloggaajana tietenkin esitän sitten niitä ensimmäisiä kommentteja, jotka kirjasta mieleeni tulevat. Mutta kuten kirjoitin, Värssyveturi tosiaankin houkuttelee hyppämään kyytiin!

      Poista