keskiviikko 17. marraskuuta 2010

~Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta~

Äidinkielen sijaisopettaja Ella Amanda Milana lukee oppilaan kirjoittamaa esseetä Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta ja hermostuu; Kaikki keskeiset asiat ovat aivan väärin! Esseen mukaan Sonja ampuu Raskolnikovia sydämeen ja Raskolnikov itse mukamas kuristaa koronkiskurieukon rautalangalla. Nuori sijaisopettaja suuntaa kirjastoon, josta löytää muitakin viallisia, kuin kirjaruton tai kirjasukupuolitaudin vaivaamia kirjoja.

Lumiteemaviikkoni ensimmäinen kirja, Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta pitää sisällään kiehtovan tarinan lumeen kaivetuissa koloissa saalistavan, näätäeläimen nimeä kantavan kirjailija Laura Lumikon perustamasta Jäniksenselkäläisen kirjallisuuden seurasta. Lumisella vuodenajalla on keskeinen sijansa kirjassa, joka kietoi minut monitasoisiin pauloihinsa heti alusta lähtien.

Romaanin keskeishenkilö on täydellisesti kaartuvat huulet ja vialliset munasarjat omaava tutkijanurasta haaveileva sijaisopettaja Ella Milana. Julkaistuaan novellinsa Jäniksenselän Sanomissa hän saa kutsun kansanmytologiaa hyödyntävillä Otuksela-lastenkirjoillaan maailmanmaineeseen nousseen Laura Lumikon perustamaan kirjailijoiden seuraan. Kaikki seuran jäsenet ovat menestyskirjailijoita, jotka ovat lapsuudestaan saakka olleen Laura Lumikon kirjoittajaoppilaita. Ellan on tarkoitus tavata Laura Lumikko sekä yhdeksän kirjallisen seuran jäsentä Lumikon metsän siimeksessä sijaitsevassa talossa, jossa järjestetään hienot juhlat. Juuri kun Laura Lumikko ja Ella ovat kohtaamaisillaan talon sisärappusilla juhlaväen katsoessa, katoaa kirjailijatar kuin taikaiskusta. Kukaan ei koskaan löydä Laura Lumikkoa tai hänen ruumistaan.

Jäniksenselkäläisten kirjailijoiden seura toimii omilla ehdoillaan. Kuka tahansa seuran jäsen voi haastaa toisensa Laura Lumikon laatimaan Peliin, jossa toiselta voi kysyä mitä vain. Vastaamista kutsutaan vuotamiseksi. Jos haastettu kieltäytyy osallistumasta, menettää hän jäsenyytensä Seurassa ikuisiksi ajoiksi. Peli ei tuota kertomuksia, vaan materiaalia kertomuksiin. Yleensä haastaminen tapahtuu ilta- tai yöaikaan sitten, että joku kirjailija murtautuu toisen taloon tai kapuaa (aina) yläkerrassa sijaitsevaan makuuhuoneeseen vaivalloisesti ensin puuhun kiiveten. Ella keksii hieman omaperäisemmän keinon halutessaan saada kirjailija Martti Talvivaaran vuotamaan. Myös kirjastonhoitaja ja kirjailija Ingrid Kissala - kuin kaksi eri henkilöä samassa kehossa - sekä kuuluisana tieteiskirjailijana Arne C. Ahlqvistina tunnetuksi tullut perheenäiti Aura Jokinen vuotavat Ellalle ja vuodattavat tätä.

Nainen oli nimittäin sanonut: Oikein mukavaa saada seuraan uusi kymmenes jäsen. Suomen kielen ammattilaisena Ella tietysti olisi sijoittanut pilkun sanojen "uusi" ja "kymmenes" väliin. Ilman tauolla tai painotuksella ilmaistua pilkkua toteamus tarkoitti käytännössä sitä, että puhujasta oli mukavaa saasa Seuraan uusi kymmenes jäsen aiemman kymmennen jäsenen tilalle.

Laura Lumikon katoaminen on suuri mysteeri, mutta kenties vielä salaperäisempää on Seuran tuntemattoman, edesmenneen kymmenennen jäsenen olemassaolo. Kuka on muutamissa vanhoissa valokuvissa näkyvä poika, jonka muistikirjaan viitataan kerroten sen vaikuttaneen itse kunkin kirjailijan tuotantoon? Miksi pojan, joka todistettavasti kuoli lapsena, lahjakkuus, persoona ja kuolintapa on vaiettu kokonaan? Kirjaa lukiessa ja Seuran jäsenten vuotaessa tuli sellainen olo kuin lisätietoa arvoitukseen löytyisi seuraavilta sivuilta, mutta sitten mukaan tuleekin uusia ihmissuhteita, Ella Milanan kuollut isä, paikallislehden arkistoja, kirjailija Talvimaan pihalla majailevat koiralaumat sekä valkoinen Renault, joka vahingoittumana on päätynyt ruostumaan tiettömän metsän keskellä kuin muurahaisten polkuja pitkin.

Jääskeläisen romaanissa on niin monia ulottuvuuksia ja kerroksia, että niitä on vaikea lähteä analyyttisesti purkamaan. Sanotaanko, että mukaan mahtuu kirjallisen salaseuran ja Pelin ohella paljon ruumiillisuutta esimerksi Martti Talvimaan ylensyönnin, näytelmäkirjailija Toivon Holmin rajujen ja eritteidentäyteisten nussimismuistojen  sekä Ella Milanan munasarjavian muodossa. Mukana on myös metaforia, epäluotettavuutta, menneisyyden salaisuuksia, kirjallisia viitteitä, lapsuusmuistoja sekä  pimeyden ja valon, unen ja todellisuuden kiehtovaa sekoittumista:

Etupiha oli täynnä koiria. Kaksi niistä rähisi toisilleen, sitten toinen alistui ja tilanne rauhoittui. Hän laski, että yksin rappusten edessä istui seitsemän koiraa. Kun yksi niistä nousi ja käveli pois, tilalle tuli kaksi muuta. Koiria oli lisää kinosten takana, roskapöntön luona, muurin varjossa. -- Hän oli kerran nähnyt paljastavan unen. Siinä solmiokaulainen saksanpaimenkoira oli vaatinut nähtäväkseen kaikki hänen henkilökohtaiset paperinsa.

Pitkälti kyse on myös siitä, onko kukaan niin omaperäinen kuin kuvittelee olevansa. Jääskeläinen pohtii sitä, mistä kirjailijat saavat sysäyksen kirjojensa aiheilla. Jääskeläisen itsensä on pakko omistaa taikakynä tai -tietokone. Lumikko ja yhdeksän muuta sisältää intertekstuaalisia viittauksia lukuisiin maagis-realistisiin kirjoihin sekä salaseuroja käsitteleviin teoksiin. Ainakin Garcia Marguez, Allende, Tartt ja Liisa Ihmemaassa pyörivät mielessäni. Otuksela-kirjojen Kaarnakoppura muistuttaa minua Onnen linnan Pärnä-Kopsasta. Mielleyhtymä ei ehkä ole kaukaa haettu, sillä Ilmari Vainion lastennäytelmän Liisan tavoin Ella liikkuu unen ja toden rajamailla eräänlaisena valittuna henkilönä.

Vaikka viittauksia muihin kirjoihin on,  ovat viittauksen vihjeinä piilossa kirjallisen unikuvien alla. Jääskeläinen kirjoittaa aivan omannäköistään tekstiä, joka kietoo pauloihinsa. Näköharhat ovat totta, uni kertoo totuuden ja mytologisen kartoituksen tekeminen on kodeissa yhtä tavallista kuin omassa maailmassani ilmalämpöpumpun asennuttaminen. Jääskeläinen kunnioittaa hellästi myös Kai Laitisen Suomalaisen kirjallisuuden historiaa, joka on tuttu kaikille (kaltaisilleni) 1990-luvulla (ja varmasti aikaisemminkin) kirjallisuutta opiskelleille. Laura Lumikon ohella jokainen Jäniksenselkäläisen kirjallisuuden seuran jäsen mainitaan kirjassa.

Rakkaat otukset, joskus meidän sallitaan kokea ihmeellisiä asioita ja päästä paikkoihin, joista emme olisi osanneet uneksiakaan. Vain sellainen, joka ei ole kaikesta mitään oppinut, kuvittelee saavansa pitää löytämänsä asiat ikuisesti.

Näin kirjoitti Laura Lumikko viimeiseksi jääneessään Otuksela-kirjassa. Ja toden totta, Jääskeläinen sallii lukijansa kokea ihmeellisiä asioita. Kirja, jossa aivan yht'äkkiä alkaa sataa lunta kirjaston sisällä, on minulle täydellinen. Kerroin kerran aikaisemmin olevani hengästynyt ja iloinen luettuani silloin käsilläni olleen kirjan. Niin kävi nytkin. Jopa uniini saakka tullut sekä ruokani kypsymistä häirinnyt Lumikko ja yhdeksän muuta pitää sisällään kaikki sellaiset elementit, joista kirjassa pidän.

****½

28 kommenttia:

  1. Jee!

    Olen hirmu, hirmu iloinen, että pidit tästä! Taas osoitus siitä, miten makumme käyvät yksiin. :)

    Intertekstuaalisia viittauksia Lumikossa on rutkasti, mutta silti luulen, että niiden aukeaminen ei ole kirjasta pitämisen edellytys, vai mitä itse sanot? Hyvä tarina vie mennessään, ja nämä ovat sellainen "kokeneen" lukijan salainen lisämauste.

    Tuli tunne, että haluaisin lukea tämän uudelleen. Siitä ensimmäisestä kerrasta on jo aikaa. Ja uusinnan haluaminen on vakavaa, tällaiselle kirjamaanikolle kuin minä. :)

    VastaaPoista
  2. Juuri luin Ilsen blogista Atwoodin tavattoman mielenkiintoisesta kirjasta ja nyt täältä tästä. Iskee kuulkaa naiset ahdistus, ei ehdi, ei kykene lukea kaikkia mielenkiintoisia kirjoja. Nyt pyydän vienosti lisäaikaa jostain ylempää...

    VastaaPoista
  3. En voinut lukea tästä sanaakaan, vaikka nykyään aika huoletta luenkin muiden arvosteluja kirjoista, joita aion itse lukea. Harjukaupungin salakäytävät oli kuitenkin niin ihanan maaginen ja cinemaattinen ;) lukukokemus, ja nyt on tämä Lumikko ja yhdeksän muuta odottamassa lukupinossa, etten halua yhtään vinkkiä tulevasta kirjan takakannen tekstiä lukuunottamatta;) Mutta palaan tähän heti kun sen olen lukenut!!

    VastaaPoista
  4. Ilse: Nyt on kiitoksen paikka ja se kiitos lähtee sinulle! Kiitos siitä, että toit Harjukaupungin salakäytävät esiin blogissasi, viittasit Lumikkoon ja toit siten koko Pasi I:n tietoisuuteeni. Minä olen niin iloinen tästä löydöstäni, että Lumikko melkein peittosi Nevanlinnan "Marienkin", jos alan laatia listaa tästä kirjavuodestani. Totta, tarina vie mennessään, mutta on hauskaa bongata tuttuja ja uusia kirjallisia oivalluksia.

    Kirjailijatar: Minäkin innostuin tuosta Atwoodista. Se lukemattomien, mielenkiintoisten kirjojen pino vain kasvaa. En minäkään ehdi lukea läheskään kaikkea haluamaani, mutta sitten tulee näitä paseja, joihin on pakko tarttua.

    Susa: :) Minä luin sinun Harjukaupunisi, mutta olen koettanut unohtaa sen. Kävin nimittäin hieman shoppailemassa kaikenlaisen mukavan (kameran, kuten tiedät) ohella kirjojakin ja Harjukaupungin salakäytävät päätyi hyllyyni. Palaa sinä tähän, ystäväni, ja minä palaan Harjukaupunkiin!

    VastaaPoista
  5. Ihastuin tähän kirjaan ensilukemalla ja tämä on yksi lempikirjojani. Lukemisesta on tosin vierähtänyt jo aikaa. Pitäisi lukea uudelleen, mutta ehkä yritän ensin saada hyppysiini Harjukaupungin salakäytävät. :)

    VastaaPoista
  6. Ihana arvostelu.Kirja kuulostaa niin erilaisen mielenkiintoiselta että se heti alkoi kiinnostaa.Nauratti tuo "täydellisesti kaartuvat huulet ja vialliset munasarjat omaava..."

    VastaaPoista
  7. Kuutar: En ollenkaan ihmettele, että ihastuit tähän. Oletkohan arvostellut tämän blogissasi? Koetan etsiä :) Minulla Harjukaupungin salakäytävät on jo hyllyssäni, mutta ensin luen jotain muuta.

    Yaelian: Kiitos. Minut Pasi Ilmari Jääskeläisen pariin johdattivat ensin Ilse ja sitten Susa, molemmat blogeissaan. Ellan vialliset munasarjat ovat aika oleellinen asia henkilöhahmomielikuvan kannalta.

    VastaaPoista
  8. Lumiomena, olen nyt hitaasti aloittamassa Jääskeläistä, joten en voi syvästi tähän nyt pudota. Vaikka tämä kirja on lunta - tavallaan - jätän väliin. Opettajia!, vältän kirjoja, jossa on heitä. Ja sitten Martti Talvivaara! Äidinkielen professori Matti Larjavaara kirjoitti kirjassaan Ketunmorsian päähenkilöstä nimeltä Yövaara. Näistä nimikeksinnöistä minulle tulee väistämättä mieleen ns. Auervaara -leikkimielisyys, joka ei pure minuun. Leider!

    Toivottavasti Pasi I:n kuvaus kotikaupungistani on astetta kiinnostavampaa eikä yhtään viittausta opettajanhuoneiden rajoittuneeseen ajatusmaailmaan.

    Onneksi ehdin lukea vain Susan arvion Harjukaupungin salakäytävistä...

    Pyyhin nyt kaiken mielestäni. Myös sen, että Pasi I., on kiinnostava. Olen Tabula Rasa.

    Lumiomena, ihanaa lomaa♥

    VastaaPoista
  9. Jaa-a, Leena. Mitähän nyt sanoisin... En ainakaan taida osata kirjoittaa siten, että sinua alkaisi kiinnostaa ;-) Nimittäin ihan oikeasti kuvittelin, että opettajista huolimatta tässä kirjassa olisi paljon sellaisia elementtejä, joista pitäisit: dekkarimaisuutta, kirjoja, lihallisuutta, kuriorisiteetteja ja kaikki erinomaisessa paketissa. Mutta varmasti pidät Harjukaupungin salakäytävistä. Minä ainakin pidän, vaikken ole vielä kirjaa edes aloittanut. Ja Talvivaara on aika kaukana Auervaarasta tai Yövaarasta, siitä voin lyödä vaikka vetoa.

    Ja minä muuten olen pitänyt opettamisesta. Se on ollut yllättävän luovaa työtä, mutta olenkin ollut vain sijaisena ja sivutoimisena.

    Ja kiitos. Lomailu on ihanaa, mutta taas kerran yksinhuoltajana olo ei.

    VastaaPoista
  10. Kuulostaa upealta kirjalta! Pidän kannesta.

    VastaaPoista
  11. Tuure: Mielestäni tämä on nimenomaan upea kirja. Pitää otteessaan koko ajan ja tarjoaa yllätyksiä eikä mitään valmiiksi pureskeltua. Kansi on tyylikäs!

    VastaaPoista
  12. Piti vielä laittaa edit-lisäkommentti: Kirjailija romaanissa on Talvimaa, ei Talvivaara ;-) Eilen Leenan kanssa ajatuksia vaihtaessa piti tarkastaa, että olinko kirjoittanut oikein. Olin ensin, mutta sitten alitajuntani tuotti -vaaran.

    VastaaPoista
  13. Kiitos arviosta! Tämä palautti mieleen monta kiehtovaa yksityiskohtaa Lumikosta, ja muistutti, että tämä kirja on tosiaan luettava uudelleen. Luen harvoin kirjoja uudestaan, mutta tämä kirja kestäisi ja jopa vaatisi sen. Olen varma, että toisella lukukerralla sieltä löytyisi vielä vaikka mitä sellaista, jota en olisi heti huomannut!

    VastaaPoista
  14. Sun alitajunta tuotti Talvivaaran;-)

    No, annetaanko nyt molempien blogien kommenttien olla vai postetaanko ne cinemaattisista syistä? Vastaa nopeesti! Suljen kohta kaikki masiinat ja vein luen. Paussi tuli vain kaakaosta ja Olgan ulkoilutuksesta. Kerron joskus, mitä tuo opettajajuttu koskee, eikä siis ollenkaan esim lukion opettajia.

    Cinemaattisesta herrasta kuullaan minun blogissani ellen kuole sinemaattisesti unettomuuteen sitä ennen, niin about vuorokauden sisällä.

    Kestetäänkö cinemaattisesti, mitä olemme kirjoittaneet? leikitään, että tämä on joku La Strada...

    VastaaPoista
  15. Jenni: Olet oikeassa, että kun tämän kirjan on kerran lukenut, tekee mieli lukea se toistekin - ainakin joskus. Itse tiedän jo nyt, että hankin tämän omakseni. Nyt lainasin kirjastosta. Niin monitahoinen on Lumikko, että ensimmäistä kertaa minun oli vaikea tehdä kirja-arviota. En yleensä koskaan tee muistiinpanoja lukemistani kirjoista (laittelen vain Post it-lappuja sivuille), mutta nyt oli pakko :)

    Leena: Kestetään cinemaattisesti tämän meidän oma La Strada!! Talvivaara jääkööt freudilaiseksi lipsahdukseksi, sellaisia tapahtuu ja elämään tarvitaan jotain ei niin kovin harkittua.
    Laitoin sulle sähköpostia!
    (ja kiitos!)

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Minä poistin yllä olevan kommentin kun meni sanat ensin sekaisin;) Mutta siis..

    Voihan la strada teidän kahden roihuavan soihdun kanssa; lumiomena ja Leena! ;)

    Leena, voin luvata, että Harjukapungin salakäytävillä liikutaan jossain ihan muissa kuin opettajanhuoneiden maailmoissa;) Mutta siihen liittyen on pakko mainita, kun opettaja-ilmiötä täällä nyt kommentoidaan myös, että minun yksi kolmesta lapsuuden aikaisista haaveammateista on yhä elossa mielessäni, joskaan ei varmaan tule enää toteutumaan, mutta siis äidinkielen opettaja, ja nimenomaan nuorille, ei ihan lukemaan opetteleville jne;) Tosin ei minusta tullut näyttelijääkään eikä lastenhoitajaa ;) No, haaveilla aina saa!

    VastaaPoista
  18. Susa: Ammattihaaveissa olet samis ;-) Minä joskus edelleen haaveilen äidinkielen opettajan töistä. Ja miksikäs ei, olen aikoinani valmistunut suomen kielen ja kulttuurintutkimuksen laitokselta, vaikka luinkin nimenomaan niitä kulttuurintutkimuksen oppiaineita. Jos ura ei sen pian alkavan/jatkuvan ison homman jälkeen urkene, niin taidan oikeasti suorittaa suomen aineopinnot. Aina saa ja _pitää_ haaveilla. ♥

    VastaaPoista
  19. Mäkin luin tämän jo lauantaina loppuun ja pidin, todellakin - oon vain ollut vähän lukossa asiasta kirjoittamisen suhteen! :) No, aloitin jo eilen mutta piti lähteä kesken kaiken töihin, tänään lisää!

    VastaaPoista
  20. Mä tykkäsin tästä kovasti ja luin tämän kesällä uusiksi. Joten itse asiassa olen lukenut tämän jo kolmesti, kun eka kerralla luin tämän heti kaksi kertaa putkeen. :) Mielipiteitäni blogijutussani
    blogijutussani

    Harjukaupungin salakäytävät on lukulistalla, varmaan tulevan talven aikana tulee luettua...

    VastaaPoista
  21. Hups, tulipa hassu linkki, mutta ei kai se haittaa :)

    VastaaPoista
  22. Satu: Jokohan olet saanut arviosi valmiiksi? :) Kiva, että pidit!

    Salla: Kolmesti?! Kirja on kyllä niin kiehtova, että voi ammentaa useammankin lukukokemuksen verran. Kiitos linkistä, kävin jo lukemassa ja kommentoidakin aion, kunhan saan hieman enemmän ns. omaa aikaa.

    VastaaPoista
  23. Tämä oli kyllä aivan ihmeellinen kirja! Luen ihan hävettävän vähän kotimaista kirjallisuutta, mutta jostain tämä oli tarttunut mieleen, luin viime keväänä.

    Nyt kun asiaa tarkemmin ajattelen, niin tämän voisi varmaan lukea uudestaankin - ja se on paljon se!

    VastaaPoista
  24. Atsalea: Minäkin luulen, että tämä kirja tulee jäämään mieleen. Mietin sen osamista omaan hyllyyni. Totta, että aika monet kirjat unohtuvat jossain vaiheessa, mutta onneksi on näitä mieleenpainuvia :)

    VastaaPoista
  25. En halunnut lukea tätä arviotasi ennen kuin sain itse kirjan loppuun. Tykkäsin tästä kovasti, ehkäpä vielä enemmän kuin Harjukaupungin salakäytävistä. Tai ainakin vähintään yhtä paljon. Kirja oli kekseliäs eikä yhtään "liian outo" vaan juuri sopivasti maaginen. Lisää !

    VastaaPoista
  26. Petriina: Tosi ihana kuulla, että pidit Lumikosta! Kun luin tämän, ajattelin, että kirja tulee olemaan yksi parhaista lukemistani vuonna 2010. Sitten Harjukaupungin salakäytävät kiilasi ohi; se aukeni minulle vielä paremmin. Pasi Ilmari Jääskeläinen on julkaissut vielä novellikokoelman Taivaalta pudonnut eläintarha. Luen sitä nyt hiljakseen muiden kirjojen ohella, ehkä ensi viikolla esittelen sen täällä blogissani.

    VastaaPoista
  27. Sain juuri tekstin kasaan. Kun rakastuneena vielä hortoilin salakäytävissä, jäin jotenkin kylmäksi lumelle. Mutta lumiteema kiehtoi minuakin. Ja se salaperäisyys, jossa koko kirja uinailee. Sinun arviotasi oli jälleen ilo lukea!

    VastaaPoista
  28. Valkoinen kirahvi: Ymmärrän hyvin tuon, että salakäytävien jälkeen lumi ei ehkä niin kolahdakaan. Minä luin tämän ensin ja pidin, ihastuin ihan. Kuitenkin juuri Harjukaupungin salakäytävät vei jalat alta. :)

    VastaaPoista