lauantai 20. marraskuuta 2010

~Hannu Hautala & Tuomo-Juhani Tapio: Ensilumi~

Mitäpä miettii lumihiutale korkealla yläilmoissa, kun se leijuu maata kohti, ihan tuntemattomaan.

Tällä viikolla olemme saaneet nauttia marraskuisittain varsin upeasta pakkaslumipeitteestä. Ensilumen huumassa elän kuitenkin edelleen sekä oikean, kunnollisen lumipeitteen että Hannu Hautalan ja Tuomo-Juhani Tapion ensilunta monelta kantilta tarkastelevan teoksen (2009) kanssa.

Suomen kenties kuuluisimman luontokuvaaja Hautalan sekä useita kuvateoksia julkaisseen toimittaja Tapion yhteistyö tuntuu soljuvan saumattomasti. Kuvat ja tekstit rytmittyvät ehjäksi kokonaisuudeksi, kulkien jäniksen ja riekon jäljillä, kuukkelin sahan soinnissa sekä venäläisen Olga-neidin vierailussa. Ensilumi ei unohda myöskään lasten iloa, tietoiskua lumen synnystä eikä vakavaa uhkaa ilmaston lämpenemisestä; Tuleeko lunta laisinkaan? Kuinka pelottavaa olisi, jos ei tulisi.


Kuvat ihastuttavat kaltaistani talven ystävää, se on selvää. Tämä kirja on tehty ja tarkoitettu lumoamaan yleisönsä. Hautalan kuvista ei löydy moitteen sijaa, vain kirjan kansikuvan olisi voinut valita toisin. Hieman suttuisen tilhen sijasta teoksen sisäsivuilta löytyy kuvia, joissa elää jääyö, puhdas hanki, arkanakin esiintyvä ensilumi, oravan uteliaisuus, ketun vilkkaus, kuuran heleys sekä aarniometsän hämärä hiljaisuus, joka tekee luonnosta suorastaan pyhän.

Ensilumesta ei kannata liikaa kirjoittaa, vaan antaa Hautalan kuvien puhua puolestaan. Tiedän säilöväni tätä kirjaa vuodenkiertoaarteenani ja tarttuvani tähän kenties kesälläkin, jos alkutalven kaipuu yllättää. Tätä kirjaa selatessa kaipuu koputtaa mielen sopukoita varmasti vaikka kesken kesäyön.

Selvää on, että Ensilumi kiilaa suosikkieni joukkoon, kun tarkastelen omistamiani valokuva- tai yleisemminkin taidekirjoja. Ykkössuosikin paikkaa pitää kuitenkin edelleen, kenties ikuisesti, tämä maailman ihanin kirja.

Lumi on kaikkien kaveri. (jos joku väittää vastaan, niin hiljaa siellä! ;-))
Ensilumesta on blogissaan kirjoittanut Leena Lumi, joka valitsi teoksen viime vuoden kauneimmaksi kirjaksi.

18 kommenttia:

  1. Tämä kirja on kaikkien unelmaa! Kysy vaikka Tuurelta, joka voitti tämän viime vuoden joulun alla olleessa arvonnassani.

    Minä olen myös hieman valittanut tuota kansikuvan valintaa, sillä kirjan sisältä löytyy niin upeita ja paljon cinemaattisempia kuvia, joista yhtä olisi voinut käyttää kanteen. Tilhi on kuitenkin aika yleinen kuvauskohde ja Hautala taas pystyy paljon ylitse sen.

    Mutta edes kansi, johon kukaan ei kysynyt sinun eikä minun mielipidettä, ei laske tämän kirjan visuaalista arvoa. Kirja on myös kertomus talvesta ja lumesta, joten minä ainakin arvostan tätä niin, että ostin itselleni oman kappaleen, kun viime vuonna kadotin omani arvonnan tuoksinassa.

    Kiitows linkityksestä ja mukavaa viikonlopun jatkoa, Lumiomena♥

    VastaaPoista
  2. Täytyypä etsiä tuo kirja, jos sitä vielä sattuis saamaan..
    hyvä Joululahjakin...
    kuvat vaikuttavat niin vahvasti, enemmän tai ainakin nopeammin kuin sanat..

    VastaaPoista
  3. Mielettömän kauniita kuvia! Näin talvi-ihmisenä noita olisi ihana selailla. Täytyypäs ainakin kirjastosta koittaa katsella, jos saisi käsiinsä!

    VastaaPoista
  4. Tuossa teoksessa on todella valloittavia kuvia! Minullakin on se hyllyssäni :)

    VastaaPoista
  5. Kaunis! Talvessa on jotain niin tunnelmallista. Toivottavasti saadaan taas kunnon lumitalvi...

    VastaaPoista
  6. Ihanalta vaikuttaa, olen taas nukkunut onneni ohi, kun en ole tuollaisesta kirjasta aikaisemmin lukenut. Tuo maailman ihanin on kyllä ihana minunkin mielestäni. Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Voi miten kaunis kirja!Ja mennyt minulta ihan ohi !!Kiitos vinkkauksestasi.

    VastaaPoista
  8. Tuo olisi mitä mainioin lahjakirja kaikille niille jotka eivät ikinä ole viettäneet valkeaa joulua. Upea kirja, kuvat vetävät ihan hiljaiseksi;-)

    Hyvää ja rentoa viikonlopun jatkoa teille kaikille!

    VastaaPoista
  9. Tämä lumiviikkosi jatkuu kyllä kiinnostavissa merkeissä...! Hautalan kuvat ovat aivan omaa luokkaansa, sekä tässä että muualla. Ja miten pitkään jatkunut, upea ura... eikä loppua näy.

    VastaaPoista
  10. Minustakaan tuo kansikuva ei näytä kaikkein onnistuneimmalta. Mutta muuten kirja on varmasti ihana katseluelämys. Sellainen, jota jaksaa selata aina ja aina vaan.

    VastaaPoista
  11. Leena: Se, että löysin tämän ihanan kirjan, on sinun blogisi ansiota ♥ Siinä mielessä voisi moittia Minervaa hieman huonosta markkinoinnista, kun tällainen helmi on tahtonut jäädä piiloon viime vuoden kirjamarkkinoinnissa! Ensilumi on niin kaunis, oikea helmi kirjojen joukossa. Sinä varmasti arvasit, että tällainen kirja vetosi minuun täysin. Lumi tekee kaikesta niin kaunista, ja taitava valokuvaaja lumesta satua!

    Hanne: Tämä olisi täydellinen lahjakirja. Sanojen voima on valtava, mutta niin on kuvienkin. Erilainen, ja ehkä myös tulkinnanvaraisempi.

    Susa: Etsi ihmeessä tämä kirja vaikka kirjastosta. Tiedän, että pitäisit tästä ♥

    Tuure: Totta, valloittava on hyvä termi kuvaamaan tätä kirjaa. Luulisi, että jopa sellaiset, jotka eivät niin talvesta välitä, pitäisivät tästä.

    Liinu: Ihan samaa ajattelen minäkin! Saisimmehan paljon lunta, kuuraa, pakkasta. Viime talvi oli aika täydellinen.

    Joana: Tätä kirjaa on tosiaan taidettu markkinoida vähän huonosti, kun sinultakin on mennyt ohi! Maailman ihanin lumoaa niin kuvien kuin tausta-ajatuksensa vuoksi. Se voimauttaa lukijansakin.

    Maria: Tämä on täydellinen (kansikuvaa lukuunottamatta). Ole hyvä :)

    Aamunkukka: Minäkin mietin, että tämä kirja kelpaisi vaikka ulkomaalaisille ystäville. Ja kirjassa onkin alku- ja loppuluvut suomen lisäksi englanniksi ja venäjäksi.
    Teille kaunista sunnuntaita!

    Ilse: Lumiviikko tuntuu loppuvan liian nopeaan, kun olisi vielä lastenkirja, talvikirja jne.! Hannu Hautala on lahjakas, toivottavasti jatkaa uraansa vielä kauan. :)

    Hannele: Kauniin näköinen ja kaunis.

    Kirjailijatar: Kansi on suoraan sanottuna aika suttuinen. Ilman Leenan blogissaan esille tuomia kuvia en olisi tätä kirjaa ehkä edes selaillut kirjakaupassa. Vaikka en ole kauppa- tai markkinointi-ihmisiä, niin tässä olisi ollut petraamisen paikka. Mutta muuten ihan täydellinen kirja. :)

    VastaaPoista
  12. Tykkään kyllä paljon näistä kirjaesittelyistäsi! Taas tuntuu siltä että olisipa mukava plärätä tuon kirjan sivut läpi!!!
    Saamme elää ja kokea niin erilaiset vuodenajat ja kokea lumen vaikutuksen, ensilumi tuntuu usein oikeastikin niin satumaiselta...

    VastaaPoista
  13. Ihana lumiomena bannerissa!
    Hei mun piti vielä tuolta vanhasta postauksestasi hihkaista,että minunkin aiemmat haaveammatit oli kirjailija ja opettaja ja Dingo oli ihana ;) Olit suloinen yksivuotias! Ja se toinen kuva,missä teitä on kolme lapsosta -kyllä on tyttäresi tullut äitiinsä,vallan voisi häneksi luulla (vanhempi vain taidat kuvassa olla kuin hän on).
    Todella kauniita kuvia Ensilumessa,ja kuinka paljon niitä jäikään vielä näkemättä.
    Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
  14. Kauniilta vaikuttaa esittelemäsi kirja. Mie haaveilen tuosta Maailman ihanimmasta tytöstä myös, jo viime vuonna vinkkailin miehelleni, mutta ohi meni...

    Kuva tms kirjoja minulla on aika vähän, mutta semmoinen kirja kuin Äiti itä- päivien piirtymiä on lemmikkini. Sen ovat tehneet kolme pohjois-karjalaista naista. Maaliskuussa kerroin siitä omassa blogissani. Sen pariin palaan säännöllisesti ja ihastelen, liikutun....

    VastaaPoista
  15. T: Kiitos. Ensilumi on ihana kirja. Sellainen, johon varmasti palaa aina uudestaan ja uudestaan.

    Ryppymekko: Ihana sinä! Hauskaa, että meillä on "yhteisiä" lapsuusmuistoja ja -haaveita. Niitä aina tarvitaan. Tyttäreni on kuulemma kovasti näköiseni, mutta siinä serkkukuvassa minä olen jo 8-vuotias (tyttäreni täyttää joulukuussa 5).

    Mie ite: Kävinkin lukemassa Äiti itä-kirjasta. Se tekijöiden nimet ovat tuttuja, minähän asuin Joensuussa 13 vuotta välillä 1992-2005 ja ehdin olla monessa mukana. Sinne on aina ikävä ♥

    VastaaPoista
  16. Hihii, me oon asuttu siis Joensuussa yhtä aikaa :) mie syksystä 1992-syksyyn 1998 :) kävin siis lukion ja AMK:n hoitotyön linjan siellä, äiti ja mummo asuvat edelleen. Isä ja isänisä siinä vieressä pienemmällä paikkakunnalla. Mie ikävöin Pohjois-Karjalaa kokonaisuutena, en ole ihan tarkasti mistään kotoisin, kun olen asunut lisäksi Etelä-Suomessa vauvana ja Keski-Karjalassa 1979-1986... mutta juuret vahvasti P-K:ssa :)

    VastaaPoista
  17. Mie ite: Pieni maailma :) Kohta me ollaan oltu samalla paperinteko- tai joogakurssilla, katsomassa samaa bändiä muinaisessa Willyssä tai jotain vastaavaa. Minä olen syntyjäni savolainen, mutta Joensuu vei sydämeni ja koen olevani henkisesti joensuulainen (eikä pohjoissavolaisten ja -karjalaisten välillä juuri eroa ole).

    VastaaPoista