Yllä olevat kuvat otin auton ikkunan läpi
Viikonlopun reissu on tehty ja tänään piti palata arkeenkin ja kohdata kaikki työpaikan pöydälle kertyneet tehtävät. Ennen kuin kirjoitan taas kirjoista, muistelen hieman ihanaa matkaamme Pohjois-Savoon ja -Karjalaan pienen kuvakoosteen myötä.
Pakkanen huiteli hurjissa lukemissa. Kun lauantaiaamuna jätimme lapset isovanhempien hoivaan ja lähdimme mieheni kanssa kahdestaan kohti Joensuuta, näytti auton mittari parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) -31,5 asetta. Takaisin vanhempieni luoksen ajoimme lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, jolloin mittari näytti -33,5. Eipä ollutkaan ihme, että kylmä kävi reisillekin, kun karonkan jälkeen kävelimme huikeat kolmesataa metriä juhlapaikalta mieheni siskon talolle. Minulla oli pitkän takin alla hame ja sukkahousut, natoni antamat toppahousut unohdin vähemmän armeliaasti kassiin.
Ajaminen pakkaskelillä oli hieno kokemus. Aamupäivällä oli huikaisevan kaunista. Oli kuin puutkin olisivat kumartaneet sadun lumikuningatarta. En voi lukea autossa, mutta selailin siellä erästä suosikkilehteäni, Country Livingin brittiversiota, josta saan aina hyvä mielen. Yöllä taas ei vajaan kahdensadan kilometrin matkalla tullut montakaan vastaantulijaa, oli tähtikirkasta ja rauhallista. Tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt, mutta me vain jatkoimme matkaamme.
Joensuussa oli yhtä ihanaa kuin aina ennenkin. Väitöstä oli ilo kuunnella kiitos hyvän vastaväittäjän ynnä sujuvasanaisen väittelijän. Jotenkin toivon, että itselleni läheisen väittelijän esimerkki antaisi intoa palata joskus tutkimusmaailmaan. Väitöksen ja karonkan välissä kävimme kaupungilla ja mieheni siskon kotia tukikohtamamme käyttäen valmistauduimme lopulta illan karonkkaan. Vaikka reissu sujui mainiosti, en voi olla potematta pientä haikeutta. Haikeus kohdistuu niin asuinpaikkaamme, moniin kaukana asuviin ystäviini kuin entiseen työyhteisööni, kaipaan kaikkea tuota, mutta nyt elämä on toisaalla.
Lintujakin "bongattiin"
Tällä hetkellä yöpöydälläni on kesken varsin nautittava kirja, joten palaan seuraavassa päivityksessäni taas kaunokirjallisuuden äärelle.
PS. Tyynyjen ompelu sujui yllättävän hyvin! Vaikka aluksi päätin kirjoittaa kotiin liittyvistä asioista vain suljetussa lasteni blogissa (se suljettu siksi, että kirjoitan sinne ihmisistä heidän koko nimillään, ja blogi onkin suunnattu pääosin niille, jotka tunnemme henkilökohtaisesti), niin tuskin kukaan pahastuu, jos rikon kirjablogin ideaa vielä entisestään ja lisään tänne aina joskus kuvia kotoamme? Tyynyjä on näin ollen ainakin luvassa - ja Blogistaniassa saa aika aina muuttaa mieltään ;)
Lumiomena, todella viehättävä postaus. Kauniit kuvat, jotka yhdessä tekstisi kanssa toivat mieleen haikeuden, jota minä podin täällä Keski-Suomessa länsirannikolle vielä 15 vuotta täällä asuttuani. Mutta nyt on jo helpottanut.
VastaaPoistaMinä olen koukussa semmoiseen lehteen kuin Country homes & Interiors. Brittiläisyydessä on omat juttunsa, ihanat juttunsa.
Lintubongauksesi oli hauska!
No olipa kylmä! Kuulen sen lumen narskeen korvissani ja ilmakin on kovalla pakkasella ihan "kireää".
VastaaPoistaRakastan autolla matkaamista oman kullan kanssa kahdestaan. Saa vain istua ja katsella maisemia...jutella, jos siltä tuntuu...uppoutua ajatuksiinsa ja vain toivoa, että voi kun matka vielä jatkuisi.
Sinä vielä pystyt jopa lukemaan autossa, itselläni sula mahdottomuus. Heti vetää naaman valkoiseksi 8)
Kiitän kierroksesta itä-Suomessa, siellä onkin tosi kaunista. Joskus muinoin Polvijärveltä haettiin bernipallero-koiranpentu.
Öinen taivas pakkasella on kyllä huikean puhutteleva ilmestys tähtineen!
VastaaPoistaMielellään näkisin täälläkin blogissa noita ompelujasi!
Leena Lumi: Totta, että rakasta seutua kohtaan tuntee haikeutta pitkään. Me muutimme Joensuusta vuonna 2005. Oma isoäitini oli kotoisin rannikkoseudulta ja vaikka hän asui Savossa yli 50 vuotta, ei kaipuu hellittänyt koskaan. Country Homes & Interiors on myös aivan ihana lehti.
VastaaPoistaTaru: Pakkasen kireyden tosiaan kuulee, aistii ja tuntee! En minäkään pysty lukemaan autossa, mutta aikakauslehteä voin aina pätkissä selailla. Bernit ovat ihania koiria.
Susa: Öinen ajomatka oli hieno elämys. Vaikka onkin kauhean kylmää, en ole vieläkään väsynyt nauttimaan maisemista. Aivan kuin lumikuningatar olisi sauvallaan pysäyttänyt koko maailman!
Kauniisti kuvasit matkaanne:) Oikein pystyin eläytymään siihen olotilaan ja maisemaan, missä matkasitte. Oli varmasti hienoa olla ystävänsä väitöstilaisuudessa:)
VastaaPoistaMielelläni katselisin myös kuvia kotoasi! KIrja-arviointisi myös kiehtoo!!:)
Oikein mukavaa keskiviikkoillan jatkoa!
Marge: Kiitos kommentistasi ja kiva, että kirjauduit lukijaksi. Totta, että ystävän väitöstilaisuuden seuraaminen oli hienoa. On aina mukana kuunnella jonkun väitöstä, mutta rakkaan ystävän ollessa kyseessä se on erityisen sykähdyttävää. Mukavaa torstaina sinulle!
VastaaPoista