torstai 26. huhtikuuta 2012

Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia

Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia
Kustantaja: Otava 2012
Alkuteos: The Marriage Plot 2011
Suomentanut: Arto Schroderus
Kansi: Anja Reponen
Ulkomainen romaani, Yhdysvallat
Sivuja: 599

Kyse ei ollut vain siitä, että tämä kirjoitus tuntui Madeleinesta kauniilta. Eikä vain siitä, että hän ymmärsi heti paikalla nmä Barthesin aloitusvirkkeet. Kyse ei ollut vain siitä, että tässä nyt vihdoinkin oli se kirja, josta hän ehkä kirjoittaisi tutkielmansa. Se, mikä sai Madeleinen nousemaan istualleen, oli pikemminkin lähempänä syytä miksi hän ylipäätään luki kirjoja ja oli aina rakastanut niitä. Tässä oli merkki siitä ettei hän ollut yksin. Tässä puettiin sanoiksi se mitä hän oli toistaiseksi vain mykästi tuntenut.

Madeleine Hanna on kirjanörtti, joka lukee Henry Jamesia ja Jane Austenia ja osallistuu viktoriaanisen kirjallisuuden seminaariin. Hän on aurinkoa etsivä pölynvastainen nainen, joka varaa opiskelijabileiden ajaksi pyykkivuoron siitä käytännöllisestä syystä, että juhlien aikana pesukoneita on varmasti vapaana. Ennen kaikkea hän on ihmeellinen nuori nainen, joka näyttää elegantilta ja osaa valita tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivan viinin. Kolmen viikon romanttisen tuskailun päätteeksi vedetty mahtikännikään ei vie hänen raikkauttaan. Tämän on huomannut michiganilaissyntyinen Mitchell, joka on varma siitä, että hänet ja Madeleine on tarkoitettu toisilleen. Madeleine kuitenkin rakastuu Leonardiin, jota moni muukin haluaa. Karismaattinen ja komea biologi Leonard kärsii maanis-depressiiviisyydestä, mikä vaikuttaa hänen onneensa Madeleinen kanssa. Mitchell yrittää unohtaa Madeleinen etsien omaa tietään mitä erilaisimmista uskonnoista ympäri maailman. Kuka saa kenet ja onko onnea edes mahdollista - tai tarkoituksenmukaista - saavuttaa?

Jeffrey Eugenidesin Naimapuuhia (2011) on vakava ja hauska, tieteenhistoriallinen ja hieman paasaava romaani. Se on täydellinen rakkauskertomus ja tarkkanäköinen sosiaalisten suhteiden kuvaus. Siinä on arkea ja juhlaa, semiotiikkaa ja biologiaa, seksiä mitä fantasioita toteuttavimmilla tavoilla sekä pitkiä keskusteluja rakastavaisten sekä äidin ja tyttären kesken. Naimapuuhia on ennen kaikea nykyaikainen kolmiodraama, joka kunnioittaa viktoriaanisen ajan romaania sen ansaitsemalla tavalla. Kaiken kukkuraksi kirjassa on maailman ihanimmat tapetit, joiden ihanuuden jokainen täysiverinen lukutoukka oivaltaa:

Eräänä viikonloppua Phyllida vei Madeleinen New Yorkiin. Kun tyttö saapui kotiin sunnuntai-iltana, Phyllida sanoi, että häntä odotti yllätys omassa huoneessaan. Madeleine ryntäsi portaat ylös ja huomasi, että hänen huoneensa seinät oli tapetoitu kuvilla kirjasta, joka tuolloin oli hänen mielestään maailman paras, Ludwig Bemelmansin Madeline. Sillä aikaa, kun hän oli ollut Manhattanilla, tapetoija oli poistanut entiset tapetit höyryllä ja korvannut ne uusilla, jotka Phyllida oli varta vasten painattanut Trentonin tapettitehtaalla. Kun Madeleine astui huoneeseensa, hänestä tuntui kuin hän olisi astunut suoraan Madelinen sivulle.

Täydellistä! Ei liene vaikea arvata, että minä(kin) olen aivan myyty Eugenideksen tekstin äärellä ja pelkään, että nyt tulee taas niitä blogiarvioita, joissa enemmän fiilistellään ihastuneena kuin edes yritetään analysoida kirjaa.

No, yritän nyt kuitenkin. Naimapuuhia on erittäin kaunokirjallinen romaani niin itsenäisenä teoksena kuin intertekstuaalisia viittauksia vilisevänä kirjana. Se johdattaa lukijansa luennoille ja bileisiin, tutustuttaa Umberto Econ, Jacques Derriran ja äiti Teresan ajatuksiin, kuljettaa etsimään juuriaan sekä maailmankatsomustaan niin Kreikasta kuin Intiasta ja näyttää myös maanis-depressiivisyyden mustimmat tunnot. Siinä luetaan itsellenikin tuttua The Madwoman in the Atticia ja muistutetaan, miten 1700- ja 1800-lukujen kirjallisuus on kaikkea muuta kuin vanhanaikaista. Naimapuuhissa myös kirjoitetaan pitkiä naimisiinmenon vaiheita pohtivia kirjeitä maailman toiselta laidalta (huomasin itse olevani ykkösvaiheen ihminen, kappas). Omaa tietä haetaan niin rakkaudesta, kaiken muun maailman unohduksiin saavasta seksistä kuin ankarasta uskonnostakin: Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä. Kaikkea on kovin paljon ja taitamaton kirjailija saisi Madeleinen, Leonardin ja Mitchellin seurustelusta sekavan sopan, mutta Eugenides pitää kaiken kasassa.

Tämä johtuu siitä, että Eugenides kirjoittaa kuin velho: vaikka hän lähestulkoon pitäisi luentoa semiotiikasta tai uppoutuisi uskontofilosofian omituisiin, hörhöihinkin koukeroihin, hänen tekstiään lukee ahmien. Eugenides todellakin viihdyttää siinä mielessä, että Naimapuuhien äärellä viihtyy paremmin kuin monen muun teoksen. Silti Eugenideksen kirja ei ole tippaakaan viihteellinen, vaan kaikki koukerot ja poukkoilut ovat täyttä asiaa, mielenkiintoni herpaantui hetkeksi vain Mitchellin Intiassa, mutta sielläkin vain toviksi. Eugenidekselle näyttää olevan ominaista kertoa asioita lukuromaanimaisella vauhdilla, mutta tarjota pohdiskelevia suvantoja aina sopivassa suhteessa. Madeleinen, Mitchellin ja Leonardin tarina viekin mukanaan kokonaisvaltaisesti. Naimapuuhia on minulle täydellinen kirja; romaani, jonka kannet voi sulkea kaikin tavoin tyytyväisenä. Se on myös kirja, jonka voisin kuvitella lukevani joskus uudelleen.

Vaikka 1980-luvun maailma - Yhdysvallat, Ranska kuin Intiakin - on sekä ulkoisesti että henkisesti kaukana Victorian ajan Englannista, tempoilee elämä järjen ja tunteen välisessä aallokossa. Jokainen tarvitsee oman eloonjäämispakkauksensa. Se, onko onnellista rakkautta muualla kuin 1800-luvun englantilaisten romaanien lopussa selvitkööt vain kirjan lukeneille.


*****- (Blogissani ei tavallisesti ole viiden tähden kirjoja kuin korkeintaan kerran kuussa, osin ihan periaatteellista syistä: vaikka on paljon hyviä kirjoja, täydellisiä on kuitenkin vain vähän. Naimapuuhia on tämän huhtikuun toinen viiden tähden kirja, ei voi mitään.)

Naimapuuhia ovat ihastelleet myös Minna, Sara, Erja, Susa, Jenni ja Sanna.

32 kommenttia:

  1. Olenkin jo odotellut arviotasi tästä, kun taannoin kerroit kirjan hankkineesi. Nuo kaikki hullut naiset ullakolla kuulostavat niin ihanilta; tämä täytyy lukea joskus.

    Luin eilen Saran hienon arvion ja tarkoitus oli ehtiessäni kysyä, missä klassikkoteoksessa on Madeline-niminen sankaritar, mutta tästä sinun postauksestasihan se selvisikin :).

    Jossain arviossa (ei blogi-, mutta löytyi netistä), Naimapuuhia luonnehdittiin farssiksi - oliko sinusta tässä sellaisia piirteitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on monella tapaa hieno kirja ja uskoisin sen olevan kaikkien hyvän tarinan, älykkään kerronnan ja jokaisen kirjojen ystävän mieleen. :) Tässä ei varsinaisesti ole Hulluja naisia ullakolla, mutta tuohon teokseen viitataan ja Eugenides aika fiksusti osoittaa, ettei 1700-1800-lukujen maailma ole niin kaukana kuin voisi kuvitella.

      Jäin ihan miettimään tuota farssia... No, sanoisin että Eugenides kyllä tuntee selvästi farssin käsitteen, muttei Naimapuuhia mielestäni mikään farssi ole. :)

      Poista
  2. Nimenomaan, ei vaan voi mitään, että tämä on niin ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ei voi, ei. Välillä on ihana vaan huokailla.

      Poista
  3. Jee, arvelinkin että tykkäisit tästä :). Hieno kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmasti ollut vaikea arvata. Upea romaani, kerta kaikkiaan.

      Poista
  4. Oi tämän haluaisin lukea! Olen lukenut saman kirjailijan "The Virgin Suicides"(ja nähnyt siitä tehdyn elokuvan)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yaelian, uskoisin että tykkäisit tästä kovasti. Minä olen nähnyt Virgin Suicidesin vain elokuvana. Ostin kirjan vuosia sitten pokkarina ja tuolla se hyllyssä odottelisi... Eugenides on kolmen romaaninsa perusteella erittäin monipuolinen kirjailija.

      Poista
  5. Onhan tämä ihan pakko lukea, kun Sinä annat sille viisi ja miinus tähteä. Olen kuvitellut kirjaa ihan erilaiseksi (lukematta yhtään arviota tai edes näkemättä kirjaa). Tämä on taatusti mielenkiintoinen ja sopivalla tavalla haastava kaikkine viittauksineen ynnä muineen.

    Ja jälleen kerran kirjoitit vetävästi ja kiinnostavasti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sinun ainakin pitää tämä lukea! Tiedätkö, minäkin kuvittelin tätä hieman erilaiseksi Otavan kuvaston perusteella, mutta olin jo silloin kiinnostunut. Ensimmäiset blogiarviot avasivat kirjaa lisää. Ostin tämän itselleni matkalukemiseksi Tanskaan, mutta vasta varhain tänä aamuna sain luettua loppuun. Hieno kirja.

      Ja kiitos. <3

      Poista
  6. Loistava nimi kirjalla, luen juuri ekaa Austenia, ja koko ajan pohditaan näitä rakkauden asioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäistä Austenin kirjaasi? Voi että. Jännityksellä odotan, mikä se on ja mitä siitä pidät. Eugenides kyllä tuntee austenit ja brontët myös.

      Poista
    2. Järki ja tunteet, ja bloggaus tulee varmasti ennen vappua, alle 100 sivua lukematta :)

      Poista
  7. Eikä Katja, nyt kun sinä sanot tätä täydelliseksi ja kaikki muutkin ihastuvat, käsitätkö yhtään näitä ennakko-odotuksia joita kasaatte herra E -raukalle? ;>

    Vähän hypähdellen luin, koska olen varma että tämä tulee ihan kohta minulle kirjastosta (mutta ei ennen gradun deadlinea, toivottavasti). Innostuksesi kuitenkin vaistoan, eiköhän se ole vaan hyvä toisinaan vain antaa tunteen viedä ja fiilistellä oikein kunnolla. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua. :) Ennakko-odotukset ovat kyllä monesti melkoisia. Minulle sellaisia on tullut monenkin kirjan kohdalla ja sitten olen ollut pettynyt, vaikka kirja on ollut hyvä. Niin moni asia vaikuttaa lukukokemukseen. Toivottavasti saat tämän juuri oikeaan aikaan.

      Nyt kyllä tosiaankin fiilistelin. <3

      Poista
  8. Voi että. Nyt odottelen vain kieli pitkällä, että pääsen lukemaan tuota kirjaa. Velhojen kirjoittamia kirjoja on aina ilo lukea. Siinä oppii kuin puolivahingossa jotain. Ainakin edellinen viisi tähteäsi meni oikeaan osoiteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset pian! Minä innostuin tästä kovasti, minkä huomaa. Tiedän, että vaikka nyt aloittaisin kuinka hyvän kirjan tahansa, ei se tuntuisi loistavalta. Naimapuuhia on nimittäin ainakin minulle niitä kirjoja, joita on vaikea ylittää. No, se edellinen Viiden tähden kirjani oli melkein samanlainen. :)

      Ehkä minun pitää koettaa etsiä nyt keskinkertainen kirja.

      Poista
  9. Ihmettelin, että mikäs kirjailija tämä on, kunnes tajusin että tämähän on Middlesexin kirjoittaja. Eipä ollakaan kuultu hänestä mitään vuosikausiin. Kuulostaa lukemisen arvoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Middlesexin kirjoittajahan tämä. :) Todella monipuolisen oloinen kirjailija, joka kirjoittaa harvakseltaan. Naimapuuhia on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

      Poista
  10. Olipa kiva arvio, kiitos :) Tämä on ollut englanniksi ilmestymisestään asti minulla lukulistalla, sillä pidin kovasti Eugenideen aiemmista, Virgin Suicidesista ja Middlesexistä. Nekin ovat keskenään aika erilaisia, joten on kyllä monipuolinen kirjailija. Virkistävää!

    Nyt tekisi mieli raivata tälle tilaa ja jättää muut lukemiset odottamaan :D No, katsotaan miten käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole Middlesexiä vielä lukenut, pitäisi kyllä. Olen ihan varma, että tulen pitämään siitä kovasti. Naimapuuhia oli kovasti mieleeni: älykäs, juonivetoinen, moniulotteinen, hyvin kirjoitettu. Oih!

      Poista
  11. Tämä on minunkin lukulistallani. Kiva, että monet ovat tästä pitäneet. :) Sinulla on hieno blogi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, kiva kuulla. Minä tosiaan pidin ja kaikki kirjasta lukemani arviot ovat syystä tai toisesta olleet myönteisiä.

      Ja kiitos. :)

      Poista
  12. Kuulostaa täydelliseltä kirjalta minulle !

    Oikeasti, luotan sinun arvioihisi varauksetta :) Olen niiiin tyytyväinen, että Lumiomena on olemassa. Ja muutkin kirjablogit toki, sillä lukisin tietämättömyyttäni ja epävarmuuttani varmaankin aina vaan samoja kirjoja ilman teitä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, minä olen ihan varma, että tämä kirja on ihan sinun kirjasi. <3 Se on ehdottomasti kyllä minunkin. :)

      Ja kiitos muutenkin, kommentoit ihanasti. Tuo epävarmuus tulee muuten varmaankin aina olemaan osa (kirja)blohistin elämää. Uusia kirjoja tulee niin paljon!

      Jos luet tämän, kerrothan mitä tykkäsit.

      Poista
  13. Herra E on minullakin luettavien listalla, mutta aloitan vanhemmasta tuotannosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virgin suicides - Kauniina kuolleilla. Olen tainnut nähdä elokuvasta vain alun, sillä en muista sen loppua...

      Poista
    2. Minäkin haluaisin lukea sen. Pidin kovasti elokuvaversiosta.

      Poista
  14. Olipas hauska nyt lukea sinun arviosi, kun sain juuri omani kasaan. Arviostasi näkee, että tämä kirja on tehnyt syvän vaikutuksen! Ihan yhtä myyty en tainnut itse olla, vaikka viihdyin Eugenidesin kirjan parissa mielelläni. Ehkä se oli paasaus, joka minut välillä karkotti!

    Sen sanon, että tämän herran kirjoihin palaan minäkin! Kerronta on jotenkin niin vaivatonta Derridasta ja Gandhista huolimatta.

    Itse mietin paljon Tolstoi-kytköksiä. Kiinnostava kirja, jossa on moneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, ja minusta oli hauskaa lukea sinun arviosi. Olin tosiaan erittäin myyty krijan äärellä, pidin jopa paasauksesta. En pidä siitä aina, mutta Eugenides ja Shriver osaavat paasata (toki kumpikin hyvin eri tavoin) siten, että minä nielen melkein kaiken.

      Ja nyt meillä kummallakin taitaa olla edessä Middlesex joskus tulevaisuudessa?! :)

      Poista