Kustantaja: Gummerus 2011
Alkuteos: La Mécanique du cœur 2007
Suomennos: Lotta Toivanen
Kansi: Jenni Noponen
Ulkomainen romaani, romanttinen friikkitarina, Ranska
Sivuja: 221
Edinburgh ja sen jyrkät kadut muuttavat muotoaan. Suihkulähteet jähmettyvät yksitellen jääkimpuiksi. Joenroolissaan tavallisesti perin vakava vanha joki on naamioitunut tomusokerijärveksi, joka ulottuu mereen asti. Aallot ritisevät kuin rikkoutuva ikkunalasi. Huurre tekee ihmeitä, koristelee kissojen turkin paljetein. Puut muistuttavat yöpaitoihin pukeutuneita pulskia haltijoita, jotka venyttelevät oksiaan, haukottelevat kuulle ja katselevat vossikoiden luisuvan liukkailla mukulakivillä. Pakkanen on niin pureva, että linnut jäätyvät kesken lennon ja putoavat maahan. Ääni, jonka ne pudotessaan päästävät, on kuoleman ääneksi uskomattoman vaimea.
On maailman kylmin päivä. Tänään minä valmistaudun syntymään.
Ja millaisen syntymän pakkasajan poika Jack kokeekaan: hän näkee päivänvalon Edinburghin korkeimman kukkulan - saman, jonka huipulla kuningas Arthurin ruumis tarinoiden mukaan lepää - laella vanhassa talossa, joka on kuin kuuseen koverrettu hirsimökki. Äitinsä hylkäämä Jack kasvaa merkillisen tohtori Madeleinen hoivissa. Madeleine on nainen, joka toimii kätilönä prostituoiduille ja muille yhteiskunnan hylkiöille. Lisäksi hän korjaa ihmisiä asettaen näille lasisilmiä, puujalkoja ja muita proteeseja. Kaikkein haastavimman potilaan hän saa pienestä Jackista, jonka sydän on pakkasyön seurauksensa umpijäässä. Pelastaakseen Jack-vauvan hengen Madeleine asettaa tälle sydämentahdistajaksi käkikellon, joka tikittää ja kukkuu pojan rinnassa tämän itsenäistyessäkin. Kellon herkän mekanismin vuoksi Jack ei saa kajota viisareihinsa, vihastua eikä kuuna päivänä rakastua. Jos hän osoittaa voimakkaita tunteita, voi kellon tuntiviisari rikkoa hänen sydämensä mekanismin. Eräänä päivänä Jack kohtaa puolisokean laululintusen, ihmeellisen Acacian.
Ranskalaisen Mathias Malzieun romaani Sydämen mekaniikka (2011/2007) on modernilla tavalla goottilainen 1800-luvulle sijoittuva rakkauskertomus. Sen tummanpuhuva tarina ja sydämellisellä tavalla kieroutunut huumori tuovat muistumia Tim Burtonin elokuvista: keskiössä ovat syrjityt ja vaietut - liian omituiset ihmiset, jotka elävät omassa maagisessa maailmassaan. Malzieu on kirjansa ilmestymisen yhteydessä julkaissut Ranskassa rockyhtyeensä kanssa myös kirjan nimeä kantavan koseptialbumin La Mécanique du cœur. Pian ensi-iltansa saa myös Luc Bessonin ohjaama kirjaan perustuva elokuva. Kyse on siis suoranaisesta mediakokonaisuudesta.
Jack kulkee pitkän matkan Edinburghista Lontoon kautta Pariisiin ja edelleen Andalusiaan. Hänen seurapiirinsä sekä satunnaiset kohtaamisensa koostuvat muista romanttisesti kuvatuista yhteiskunnan sylkykupeista aina Viiltäjä-Jackista Houdinia auttaneeseen George Mélièsiin, Luna- ja Anna-nimisin huoriin ja edelleen ilkeään silmäpuoli-Joeen, Acaciaan ihastuneeseen hongankolistajaan. Friikkisirkusväen kummitusjuna kulkee, flamencolaulu soi ja Jackin sydän kukkuu kellonaikaa ja raksuttaa keskiyötä. Pystyykö Jack voittamaan ihanan Acacian sydämen puolelleen ja miten Jackin käkikellosydän reagoi tunteisiin, jotka ovat voimakkaita kuin tulivuori?
Suutelin hetki sitten linnunsuista tyttöä, eikä mikään tule koskaan olemaan ennallaan. Kellokoneistoni sykähtelee kuin raivokas tulivuori. En silti tunne kipua. Tai tunnen sentään, kylkeen pistää. Ajattelen, että se on pieni hinta tällaisesta riemusta. Tänä yönä kiipeän kuuhun, asetun pitkäkseni sirpille kuin riippumattoon eikä minun todellakaan tarvitse nukkua nähdäkseni kauniita unia.
Muutaman oman mukavuusalueen ulkopuolisen sekä yhden tavattoman ihanan kirjan jälkeen oli onni saada lukea Sydämen mekaniikka. Olen auttamaton romantikko, mutta en ole perinteisten rakkaustarinoiden ystävä, vaan kaipaan jotain lisää: haluan lukea hyvistä kummajaisista ainakin pieninä annoksina. Kaiken lisäksi näin muutama vuosi sitten unta äkillisestä pakkasesta, joka jähmettää kaiken paikoilleen: unessani hyökyaalto pysähtyi jääkiteinä lasitiilistä parveketta vastapäätä. Mietin usein, että kuinka saisin kirjoitettua uneni kaunokirjalliseen muotoon ja sitten kohdalleni osui tämä Malzieun kirja. Ihmeellistä, vaikken ihmeisiin uskokaan.
Malzieun kirja on juuri sopivan kokoinen kirjallinen annos. Sen 221 sivua on painettu hieman keskikokoista isommalle fontille, minkä vuoksi romaani mahtuisi tiiviimmällä fontilla pienoisromaanin luokkaan. Suurehko fontti ja väljä riviväli antavat kuitenkin kirjalle mukavan fyysisen lukutuntuman. Malzieuta onkin kiitettävä siitä, että hänen aikuisten satunsa pysyy kasassa. Malzieun teksti ei karkaile sivusuuntiin hajoten pirstaileksi kertomuskokoelmaksi, vaan se pysyy tiiviisti minä-kertojana toimivan Jackin mukana pitäen lukijan tiiviisti otteessaan. Siitä voisin Malzieuta hieman moittia, että romaanin keskivaiheilla hänen kielikuvansa alkavat toistaa itseään ja kerronta tuntuu aavistuksen lattealta.
Kertojana oleminen onkin Malzieun heikon lenkki. Hän hallitsee kyllä tarinankuljetuksen ja tunnelmanluomisen, mutta kertojana, kaunokirjallisuuden kirjoittajana, hän on vielä aavistuksen raakilemainen. Voi olla, että kyse on tietoisesta lukijan etäännyttämisestä, mutta paikoin Malzieun kieli ja hänen käyttämänsä vertauskuvat tuntuvat turhan modernilta ottaen huomioon, että kyse on 1800-luvulle sijoittuvasta tarinasta: olo kuin grillatulla broilerilla? Hänen sydämensä ovikoodi vaihtuu joka ilta. Broileri tai ovikoodit 1800-luvun Euroopassa? Myös hamsteri nimeltä Cunnilingus tuntui hieman - noh - lapselliselta. En kuitenkaan halua olla epäreilu pikkuseikkoihin takertuja minuun lähes täysin uponneen kirjan kohdalla. Malzieun timburtonmaiseksi luonnehdittu mielenmaisema on elokuvallisen tunnelmallinen ja tarina itsessään sadunomaisella tavalla synkkä ja tunteikas.
Kirjan kiehtova ulkoasu antaa juuri oikeanlaisen lupauksen kirjan sisällöstä. Kun eilen illalla suljin Sydämen mekaniikan kannet, tein nettihakuja romaanin muissa maissa julkaistuista kansikuvista ja ilokseni huomasin suomalaisen kannen olevan ylivoimaisesti kaunein. Kaunis ei ole yksinomaan kansikuva, vaan koko kirja esineenä: sen sivujen reunat ovat mustat ja etukannessa sydämen kohdalla on pyöreä kurkistusaukko hieman samaan tapaan kuin vaikkapa Tove Janssonin kuvakirjassa Kuinkas sitten kävikään. Kurkistusaukosta näkyy pieni pala kellon koneistoa ja etukannen jälkeisellä toisella kansisivulla esille tulee kokonainen kello, jota jonkun käsi ohjailee. En tiedä, onko käsissäni vuoden kaunein kansikuva, mutta ehdottomasti yksi upeimmista.
Käytin nyt runsaasti ylisanoja (kirjabloggaajauskottavuuteni onneksi olin viime viikolla huomattavasti nuivempi!), mutta ehkäpä tosiaan olisi aiheellista perustaa erikseen oma genrensä ihanille kirjoille. Ihanat kirjat eivät aina ole kaunokirjallisessa mielessä vahvoja tai haastavia, mutta niillä on muita erityisiä arvoja. Malzieun hurmeisella tavalla tikittävä kirja on tismalleen oikeanlaista kirjallisuutta loka-marraskuulle; Aikaan, jolloin ulkona on pimeää, illat takkatulen tai kynttilöiden valaisemia sekä oma sydän avoinna vinksahtaneelle rakkaustarinalle.
****-
P.S. Vielä ehtii mukaan arvontaan. :)
Ovikoodi ja grillattu broileri 1800 -luvulla;-) Minua alkoi naurattaa aivan kuten viimeksi tekemässäni dekkarissa, jossa sarjamurhaaja muistutti Röllipeikkoa.
VastaaPoistaKirjan kuvakieli lienee ilmeisen kaunista, mikä on kielifriikille plussaa.
Olen miettinyt, että pitäisiköhän uniaan alkaa kirjoittaa pieneen univihkoon...
Kaunista syysviikonloppua sinulle, Katja!
Olen lähdössä Ilonan Sateenakaarentaa -puotiin serkkuni kanssa ja sitten ulos syömään. Sisustusperjantai!
♥
Leena: Tässä ei tullut Röllipeikko-oloa, vaikka nuo muutamat kielikuvalliset modernisoinnit ihmetyttivät. En tiedä, oliko kirjailijan tarkoituskin luoda jonkinlaista vieraannuttamisen tunnelmaa, mutta kyllä nuo kohdat minua hieman häiritsivät.
VastaaPoistaMutta koska rakastan Tim Burtonin elokuvia sekä Neil Gaimanin Coralinea ja mielikuvieni Edinburghin sumuisia kujia, en voinut kuin rakastaa tätä kirjaa. :)
Minäkin olen joskus miettinut unieni kirjaamista ylös, mutta olen aina ollut liian laiska.
Syysvaloisaa viikonloppua!
Minä ihastelin tätä kirjaa käsissäni eilen, enkä malta odottaa, että pääsen lukemaan tämän. Timburtonmainen hieman friikki rakkaustarina kuulostaa hienolta pienistä hassuista epäkohdista huolimatta!
VastaaPoistaSusa: Tässä on niin paljon samaa "visuaalisuutta" kuin Burtonin elokuvissa, että olen ihan harmissani, että Sydämen mekaniikka-elokuvan ohjaajana on Luc Besson. Toisaalta Besson ranskalaisena tuo elokuvaan oman juttunsa, myös Jean-Pierre Jeunet olisi varmasti sopinut hyvin, kun ajattelen Delicatesseniä. :)
VastaaPoistaJään odottamaan, mitä sinä tästä tuumaat!
Kuulostaapa kiinnostavalta ja kansi on todentotta makea :) Ovikoodi ja grillattu broileri, huhheijaa, historioitsijana otsasuoneni alkaa heti pullistua kun anakronismeja on havaittavissa (vaikka kyseessä olisivatkin vapaat kielikuvat kaunokirjallisuudessa). Laitan tämän kuitenkin muistiin, ehkäpä tartun jossakin vaiheessa!
VastaaPoistaVoi, kuulostaa juuri sellaiselta kirjalta, josta pidän! Kuvailitkin sitä niin hurmaavasti... Toivottavasti se löytyy meidän kirjastosta.
VastaaPoistaTosi nätti kansi tällä kirjalla,ja muutenkin kuulostaa sellaiselta,jota tekee mieli lukea!
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua Katja!
Ranska, taas! Tim Burton! Ihania friikkejä. Katja, minun on kohta laitettava sinun blogisi lukukieltoon :D No ei nyt sentään.
VastaaPoistaIhanaa että tämä oli sinulle ihana kirja ja veikkaan että voisi olla minullekin eli tämä menee nyt kyllä heti varaukseen. Himottaa jo nyt kun on taas friikkiyden makuun päässyt; nimenomaan siis nyt kun on keskellä sekä Kafka rannalla että herra C:tä. Huhhui.
Ja tosiaan, hurmaava kieroutuneella tavalla pelottava ja samanaikaisesti kaunis kansi.
(jupinaajupinaa, Helmetissä ei näy vielä. hiisi)
VastaaPoistaKuulostaapa kiehtovalta kirjalta! Ihanaa viikonloppua, Katja!
VastaaPoistaKansi on kyllä mitä lumoavin, ja tarina vaikuttaa sen verran kutkuttavalta, että pitääpä koittaa haalia tätä joku päivä kirjastosta. :)
VastaaPoistaKiitos arviostasi Katja! Tämä kirja oli minun syksyn tärppilistallani ja täytyykin jossain vaiheessa lukea. Nyt olen totaalisessa uusien kirjojen hankintakiellossa, ainoastaan kirpparilöydöt sallin itselleni :D
VastaaPoistaMukavan kuvailevaa tekstiä. Itse pidän tuollaisesta kerrontatavasta.
VastaaPoistaKäkikello rinnassa sen sijaan kuulosti kamalalta... Mutta tarina kokonaisuudessaan kuulostaa mielenkiintoiselta. Odotan innolla myös kirjan elokuvatoisintoa.
Kirjan kansi ON todella kaunis! Lukukokemuksen lisäksi saa ripauksen estetiikkaa :)
Amma: Jos sellainen synkistelyromanttiikka ja omalla tavallaan suloiset päähenkilöt kiehtovat, niin suosittelen broilereista ja ovikoodeista huolimatta. :) Minä aidosti pidin tästä, vaikka muutamassa kohdassa jouduin hieman nieleskelemään.
VastaaPoistaAnna-Mari: Arvaa mitä? Voisin hyvin kuvitella Acacian tai Madeleinen sinun kättesi työksi, vaikkeivat he keijukaisia/haltijoita olekaan. Voi olla, ettei kirjaa vielä saa kirjastoista tai olet kirjattu tietokantoihin, mutta kannattaa kysellä! Käytköhän kirjastossa R- tai S-paikkakunnalla? Mietin vain :)
Yaelian: Minä hurmaannuin kirjan ulkoasuun niin, että voisin laittaa kirjan pysyvästi sohvapöydälle. Sinne ihanaa juhla-aikaa!
Linnea: Niinpä! Ranska ja burtonmaisuus ovat kieltämättä aika hienoja piireitä kirjassa. Ei tämä ihan herra C:n kirjaa (sitä ainoaa lukemaani) tai Murakamia vastannut, mutta omalla tasollaan mainio ja sopivan "twisted".
Maria: Tämä on minun mukavuusalueelleni sopivan outo. Ihanaa viikonloppua sinullekin!
Jossu: Kyllä tämä kannattaa lainata. Kirjan lukee nopeasti, mikä ainakin joskus on hyväksi. Minulla on ollut vähän tiiliskivifobiaa juuri nyt.
Laura: Muistelin, että jotkut muutkin nostivat tämän kirjan esille bloginsa syyslistauksissa. Sinä taisit olla yksi heistä? Saa nähdä, mitä tästä pidät sitten aikanaan.
Hietzu: Minä aina "putoan" kauniisiin kirjankansiin ja tämä on ihan huippuluokkaa. Ei tämä syksyni ykköskirja ole, mutta juuri sopiva tähän vuodenaikaan. Ja se käkikellokin on oikeastaan niin erottamaton osa Jackia, ettei se tunnu kamalalta. :)
Onpa kiehtova kirjan nimi Sydämen mekaniikka! Minä voisin tämän friikkitarinan lukea ja pistän tämän mieleeni.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua Katja!
Minä jäin vain ihastelemaan tuon kirjan kantta. Se on upea. Ja kirjakin vaikutti sellaiselta, että tykkäisin.
VastaaPoistaTämä kuulosta niin ihanalta, että tein heti varauksen kirjastoon! Timburtonmaisuus on aina hyvä asia.
VastaaPoistaVoi että, olen varma että tämä on "seuraava suuri blogikirja" ja sait kyllä minutkin vakuuttuneeksi siitä, että tämä on luettava. Kirjan nimi on todella kiehtova, kansi harvinaisen onnistunut ja jos alussa on vielä Edinburgh, niin eihän tälle voi sanoa ei.
VastaaPoistaSelailin tätä kirjaa pari päivää sitten Akateemisessa, mutta päädyin siihen, ettei se taida olla minun kirjani. Arviosi vahvisti tämän mielikuvan. Tuollainen vähän vinksahtanut, vähän rähjäinen romantiikka on yleensä ihan liian söpöä minun makuuni. En saa siihen kosketuspintaa.
VastaaPoistaKansi on kyllä todella onnistunut. Kuvaa luultavasti hyvin kirjaa, ja lisäksi se suorastaan houkuttelee tarttumaan itseensä.
Hyvä arvio, vaikka se tällä kertaa minun kohdallani toimi niin, etten ole kirjaa ihan heti lukemassa :)
Aivan upea kirjan kansi, jäin ihan tuijottamaan.
VastaaPoistaKirjakin kuulostaa mielenkiintoiselta, vaikka en ole ihan varma onko se minun makuuni.
Mukavaa viikonloppua!
Sara: Kirjan nimi on oikein onnistunut. Ja kaikki kummitusmaisten tarinoiden ystävät pitänevät tästä. :)
VastaaPoistaKirjailijatar: Minä jaksan edelleen tuijotella kirjan kantta. Vaikka pidin kirjasta kovasti, on kansi jotenkin vielä hienompi. ;)
Jum-Jum: Kiva kuulla! Luulen, että jos ei pidä timburtonmaisuudesta, ei pidä tästä kirjastakaan, mutta meille Burtonin ystäville tämä uponnee hyvin.
Tessa: Hmm... Tämä ei ollut minulle suuri blogikirja, mutta kiehtova kummitusmainen tarina kylläkin ja sellaisenaan juuri tähän vuodenaikaan sopiva. :)
Liisa: Minä en sanoisi tätä kirjaa söpöksi, koska tämä on sellaiseen liian verinen ja paikoin (sopivan) alatyylinen, mutta rähjäistä romantiikkaa kyllä löytyy. Kaikkien makuun tämä kirja ei varmasti ole. Ja koska Malzieulla ei tosiaan ole kaunokirjallisessa mielessä kovin suurta arvoa, suosittelen tätä itseäni ihastuttanutta kirjaa vain vinksahtaneiden ja friikkimäisten rakkaustarinoiden ystäville.
Sari: Kansi tosiaan vangitsee. Kaunista viikonloppua sinulle! Nyt on ihanan aurinkoista ja ruskakin vielä varsin hieno.
Minustakin kirjan nimi kuulosti kiehtovalta ja kauniilta. Kirjoituksesi sai mielenkiintoni heräämään. Kuulostaa kirjalta, jonka haluaisin joskus lukea.
VastaaPoistaKatja: söpö on varmaan huono sana, mutta olen aina yhdistänyt tuon adjektiivin juurikin Burtoniin ja Gaimaniin, joiden teoksista jää minulle aina jotenkin sokeroitu jälkimaku, vaikka niissä usein tapahtuukin verisiä ja kammottavia asioita. Pitäisi keksiä joku kuvaavampi sana...
VastaaPoistaHih, käyn sekä-että mutta enempi R:lla. :D Ja eipä ole kummassakaan vielä (en tajunnutkaan että se on ihan ihkauusi kirja) mutta laitan kyllä toivelistalle, toivottavasti hankkivat, kommenttisi saa minut vielä uteliaamaksi!
VastaaPoistaMontakin sellaista lukujonoon menevää kirjaa on blogistasi löytynyt, jota ei täkäläisissä kirjastoissa ole... pienten paikkakuntien köyhien kirjastojen harmi.
Annika: Tämä on tosiaan sellainen kirja, että suosittelen sitä kaikille Tim Burtonin ystäville, mutta en välttämättä muille. Sillä vaikka itse kirjaan ihastuin, niin kaunokirjallisesti se ei ole kovin vahva. En tunne makuasi vielä kovin hyvin, mutta kannattaa kokeilla. :)
VastaaPoistaLiisa: Ymmärrän hyvin. Jonkinlainen hurmeinen herttaisuus? Minä pidän Burtonin leffoista ehkä juuri siksi, että ne ovat ihmisyyteen uskovia.
Anna-Mari: Kannattaa tosiaan pyytää kirjaa kirjaston kokoelmiin. Äitini pyysi kerran yhtä kirjaa S:n kirjastoon ja ottivat teoksen heti hankintalistalleen. Pienissä kirjastoissa on huonot puolensa (kokoelmien vähyys), mutta paljon hyvääkin (suositunkin aineiston saa suhteessa paljon nopeammin kuin isoissa kaupungeissa). Me olemmekin ensi viikolla suuntaamassa tuttuihin maisemiin. :)
Olipas hyvä juttu! Tykkäsin huomioistasi, unestasi jne. Ja kansi on toden totta upea, vau. Ymmärrän hyvin, kuinka tämä voi olla kiehtova kirja, mutta minulle tarkoitettu se ei varmaankaan ole (en oikein pidä Burtonin elokuvistakaan). :)
VastaaPoistaKiitos tästä arviosta, nyt odottelen vieläkin malttamattomana sitä, että pääsen lukemaan tämän. Jo tuo alun lainaus upposi minuun täysin!
VastaaPoistaEn tiennytkään että tästä on tulossa myös elokuva! Vaikka tuntuu hassulta, että se ei ole Burtonin ohjaama - niin timburtonmaisen mielikuvan olen muodostanut kirjasta jo etukäteen. :)
Silmäilin kirjoituksesi vain pikaisesti, sillä odotan itse tätä kirjaa ehkä eniten koko syksyltä ja olen siis itsekin lukemassa tämän pian. :) Rakastan tätä jo nyt, sanaakaan lukematta. Toivottavasti kirja ei petä minua ja odotuksiani... :)
VastaaPoistaMinulla olisi kommentoitavaa useampaankin päivitykseesi, mutta en taida nyt ehtiä vaan palaan asiaan myöhemmin viikolla... :)
Ja hei Katja-kulta, blogissani on sinulle jotakin! ;)
Katja, ja kyllä sumuinen, sateinen Edinburgh sekä linnunsuinen tyttö jo siirtävät kirjan plussan puolelle. Olen huomannut, että yllättävän paljon vaikuttaa ympäristö, missä kirja 'tapahtuu'.
VastaaPoistaKatja, äänestetty on;-) Ei mitään pohtimista tarvinnut, kun tuosta listasta valitsin.
VastaaPoistaKaroliina: Kiitos. <3 Minäkin luulen, että tämä voi olla liian "fantasiaa" sinulle ja jos et ole Burtonin leffojen ihailijakaan, niin... Tässä onkin varmasti yksi sellainen kohta, jossa meidän kirjalliset makumme eivät osu yksiin. :)
VastaaPoistaZephyr: Minä odotan, että tästä tulisi muita blogiarvioita - vaikka juuri sinun! Minulle tämä oli sellainen ihana kirja, joka ei oikeastaan ole hyvä, mutta sen kaikki muut ansiot ylittävät kaunokirjalliset heikkoudet. ;)
Sara: Minäkin odotin tätä innokkaasti. Ja ihastuin kirjaan, joskaan en ihan niin paljon kuin olin toivonut. Odotuksiini nähden olin siis aavistuksen pettynyt, mutta kyllä tämä silti kuuluu sinne "ihana"-genreen. <3
Leena: Totta, ketäpä sumuinen - tai jäinen! - Edinburg ei lumoaisi. Ja kiva, että äänestit. Arvaakin, mitä kirjaa nyt, kun äänestäjiä näkyy olevan vasta kolme. ;) Se on yksi omakin suosikkiehdokkaani.
Voi että Katja. Luin tämän, ja ensi kertaa minun pitää sanoa että tämän kirjan kohdalla makumme eivät kohdanneet. :(
VastaaPoistaKirjoitin äsken tästä arvion blogiini ja tulin nyt lukemaan sinun tekstisi kunnolla, ja olen nyt melkein kateellinen sinulle, olet nauttinut Sydämen mekaniikasta juuri niin kuin minäkin olisin halunnut osata siitä nauttia. Mutta sinä oletkin niin ihana. :)
Kirjoitinkohan ilkeän arvion? Yritin olla kiltti...
Ja nyt kun luin kommentitkin kunnolla, tajusin koko kirjan ajan kaivanneeni Coralinea! Gaiman on upea, uskoin täysin nappisilmäisiin vanhempiin ja siihen kummalliseen rinnakkaismaailmaan, mutta Sydämen mekaniikassa minä en uskonut mihinkään. :(
VastaaPoistaVoi kökkö. Ja nyt poden kirjakateutta kun tiedän sinun lukevan ihanaa Vierasta kartanossa ja minulla on ihan blaa-olo, kiitos Malzieun. ;)
Jännää, miten erilaisia mielipiteitä tämä kirja herättää. Luin juuri Saran kirjoituksen, (mutten päässyt kommentoimaan, kun ei ole Google-tiliä tai mitään vastaavaa). Itse uppouduin kirjan maailmaan täysin.
VastaaPoistaOlen hieman kahden vaiheilla tuon elokuvan suhteen. Saa nähdä, mitä siitä tulee. Uskoisin, että oikeissa käsissä siitä tulisi visuaalisesti upea. Kirjakin kun oli ihanan visuaalinen omalla tavallaan.
Sara: Niin se vain menee, että jossain kohtaa samansuuntaiset makummekin menevät eri teitä. Se on oikeastaan ihan hyvä, voi ainakin laatia toiselle suosituksia tai kirjan välttämiskehoituksia: "Älä nyt tätä lue, se on ihan kuin Sydämen mekaniikka" tai "lue tämä, koska pidit niin Malzieaun kirjastakin". ;)
VastaaPoistaCoraline on kyllä tavattoman hieno kirja. Oletko nähnyt sen elokuvana?
Marissa: Se, että Sydämen mekaniikkaan rakastutataan tai siitä ei pidetä lainkaan, kertoo että kirja on kaikkine puutteineen/vahvuuksineen kirja, joka ei jätä ketään kylmäksi. Hyvä niin. Mukava kuulla, että sinä pidit kirjasta. Minä olin päättänyt pitää ja onnistuinkin siinä broilereista ja ovikoodeista huolimatta.
Kirja on todella visuaalinen!
P.S. Marissa: Sinulla on ihana blogi! Alan heti lukea sitä, mutta sinne ei ilmeisesti voi jättää kommentteja?
VastaaPoistaVastaan nyt blogitaukoni jälkeen "vähän viiveellä" kommenttiisi... :)
VastaaPoistaEn ole nähnyt Coralinea elokuvana, mutta Sydämen mekaniikan jälkeen minun tuli Gaimanin kirjaa niin ikävä että taidan uudelleenlukea sen vielä tänä vuonna. Tätä Malzieun kirjaa kohtaan minulle jäi jopa vähän kammo, niin paljon negatiivista sen lukeminen toi mukanaan, noh tiedät kyllä mitä tarkoitan... :)
Kannattaa muuten kuunnella Youtubesta Sydämen mekaniikkaan liittyviä biisejä, ne ovat ihan hyviä (tai no, voisin olla eri mieltä jos ymmärtäisin sanat...). :)
Sara: Kiva, että vastasit. :) Minäkään en ole nähnyt Coralinea, mutta kirja on ihana. Se pitäisi tosiaankin kukea uudelleen!
VastaaPoistaJa voi että... Toivottavasti Malzieun kirja unohtuu mielestäsi pian. Kovastihan tämä on lukijoitaan jakanut.
Pitääkin mennä Youtubeen Malziueun musiikkia kuuntelemaan.
Voiiiiih, tämähän on ihan selvästi my cup of tea! Olen jo periaatteesta kiinnostunut tällaisista, ja kertomasi perusteella tässä on juuri sitä mitä jäin Ali Shaw:n "Tyttö joka muuttui lasiksi"-kirjassa kaipaamaan. Kansi on todellakin niin upea että harkitsen ostavani tämän omaksi!
VastaaPoista(Taidan varastaa ideasi ja luoda blogiini ihanille kirjoille oman kategorian, jos sallit :))
Elma Ilona, Hmm. :) Nimittäin minä pidin enemmän Ali Shawn kirjasta. Tämä kannattaa lukea sellaisena kirjana, jossa antaa asioiden mennä tahallaan yli. Ja kannatata lukea syksyllä.
PoistaIhanien kirjojen kategoria on aika - ihana! :)