keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Kolme (vihreää) koirakuvakirjaa

"Äiti, minusta meidän pitäisi hankkia koira", sanoo Vesta-Linnea päivällispöydässä.

- Koiranpentu! Siiri hihkuu. - Onko se minulle? Se on ihana!

"Mutta Salla, osaatko sinä hoitaa koiraa?" Lasse kysyy.
Salla sanoo: "Osaan! Minä tiedän koirista ihan kaiken."


Kun perheessä poetaan jonkinasteista koirakuumetta ilman vakavaa aikomusta hankkia koira, on selvää, että siellä luetaan paljon koira-aiheisia lastenkirjoja. Esittelen niistä nyt kolme, jotka kaikki ovat graafisen sattuman oikusta metkasti vihreäkantisia.

Jokainen kirja on niin mainio, että ansaitsisi oman blogikirjoituksensa. Koska ne kaikki kuitenkin eri painotuksin kiertyvät saman teeman ympärille, päätin niputtaa ne saman otsikon alle. Kirjat ovat Tove Appelgrenin ja Salla Savolaisen Vesta-Linnea ja samettikuono (Tammi 2005; Vesta-Linnéa och gosnosen), Tiina Nopolan ja Mervi Lindmanin Siiri ja hurja Hunskeli (Tammi 2008) sekä Lauren Childin Samu ja Salla: Me ihan totta osataan hoitaa koiraa (Wsoy 2010; Charlie and Lola: We Honestly Can Look After Your Dog 2005).

2000-luvun puolivälin jälkeen ilmestyneistä kirjoista kaksi on siis kotimaista ja yksi brittiläistä tuotantoa. Vihreän värin ja koira-aiheen ohella niille on yhteistä realistinen kuvitus. Kodit eivät ole kauniita eivätkä järjestuksessä, vaan ne ovat suuri sellaisia kuin itse kullakin: enemmän tai vähemmän sekaisin, täynnä pieniä yksityiskohtia, lähellä länsimaisille lapsille tuttua arkea. Kaikki kirjat ovat reippaita, niissä ratkotaan arjen pieniä ongelmia eikä missään kirjassa mielesteäni aliarvioita lapsilukijoita. Luin kirjat yhdessä lasteni, viisi- ja puolivuotiaan tytön sekä kaksi vuotta nuoremman pojan, kanssa. Näistä vain Siiri-kirja oli tarpeeksi hassu kolmevuotiaan makuun, minkä vuoksi siirryn nyt esittelemään jokaisen kirjan erikseen yhdessä lastenkirjakriitikon tehtävänsä vakavasti ottaneen joulutytön kanssa.


Ikäjärjestyksissä vanhin kirja on Appelgrenin kirjoittama ja Savolaisen kuvittama Vesta-Linnea ja samettikuono. Vesta-Linnea haluaa koiran, mikä on isoveli Paul-Axelin mielestä siskon paras idea ikinä. Nelilapsinen perhe harjoittelee ensin hoitokoira Bellalla ja päätyy sitten ottamaan oman, dalmatiankoiraa muistuttavan Nuuskun. Nuusku-koira tuo perheen elämään valtavasti vauhtia ja iloa, mutta omalla tavallaan surunkin opettelemista ja vaikean asian kohtaamista. En paljasta juonesta sen enempää, mutta kirjan voi huoletta lukea herkillekin lapsille. Kaikkeen löytyy aina joku ratkaisu.

Vesta-Linnea-kirjoissa erilaista - edelleenkin! - moneen muuhun lastenkirjaan verrattuna on se, että Vesta-Linnean perhe on uusperhe. Äidin uusi mies Viktor on mukava risuparta, mutta uusperheen jännitteet näkyvät selkeästi kirjassa. Esimerkiksi se, että Vesta-Linnea halaa Viktoriakin, mainitaan erikseen. Vesta-Linneat ovat mielestäni myös parhaasta päästä sellaisia lastenkirjoja, joissa käsitellään tunteita ilosta suruun, luopumisesta riehakkuuteen ja epävarmuudesta kaikkivoipaisuuteen.

Salla Savolaisen kuvitus on kekseliäisyydessään ihan omaa luokkaansa. Esimerkiksi ihmisten tunteita hän kuvittaa eläimen kasvoin. Yhdessä kuvassa Vesta-Linnean äiti muuttuu lempeäkasvoiseksi koiraksi. Koti on lapsiperheille tyypillisesti sotkuinen, sukka voi ihan hyvin roikkua kukassa, tuttipullo olla takintaskusa tai tomaatteja keittiön pöydän alla.

Tyttäreni kommentoi kirjaa näin: "Tämä oli tosi tosi TOSI hyvä kirja. Se oli aika surullinen ja aika hassu. Surullista oli, kun [en kerro juonta]. Mutta ei se sitten ollutkaan niin surullista, ei mua itkettäny. Ja parasta oli se koira. Ne kaikki koirat. Mutta miksi niillä oli seinällä kaikkien muiden paitsi Vesta-Linnean kuva?". Ostin Vesta-Linnean kaksi viikkoa sitten. Sen jälkeen olemme lukeneet kirjaa 3-4 iltana viikossa.


Tiina Nopolan kirjottama ja Mervi Lindmanin kuvittama Siiri ja hurja Hunskeli on nyt jo kahdeksanteen osaansa ehtineen Siiri-sarjan kuudes kirja. Siiri viettää syntymäpäiviään eikä ensiksi saa aamulla kuin kakkua. Hän pohtii, missä lahja on, eivätkö äiti ja isä anna edes yhtä pientä vesivärinappia? Pian Siiri näkee rotan kokoisen oloinen, joka on kummallisen näköinen tylppäkuono. Koira nuolaisee Siiriä nenänpäästä ja ihastus on molemminpuolista. Kun haltiakummeiksi saadaan vielä kolme Ottoa, pikku-Otto, keski-Otto ja iso-Otto, pitäisi koiraperheen elämän olla mallillaan. Hunskeliksi nimetty koira on kuitenkin pieni riiviö. Tästä ei tule mitään!, kirkuu äitikin. Ei auta kuin ilmoittaa Hunskeli koirien päiväkotiin, joka sijaitsee oivallisesti osoitteessa Murinakatu 2.

Muuttuuko Hunskeli koirien päiväkodissa vai kuinka kaikki sujuukaan? Tiina Nopolan tarina Hunskelista on lämmin ja hillitön samaan aikaan. Se kysyy sitä, että täytyykö kaikkien sopeutua ja olla samanlaisia? Mervi Lindmanin kuvitus on Salla Savolaisen tapaan arkista, riehakasta ja kotoisaa. Se on eri tavalla oivaltavaa ja esimerkiksi Siirin perheen kirjojen kansissa riittää hauskaa bongattavaa aikuisillekin lukijoille.

Olemme lukeneet Siiriä ja hurjaa Hunskelia monta kertaa viime syksystä alkaen ja joka kerta Hunskelin reippaat edesottamukset naurattavat lapsiani suunnattomasti. Esikoiseni on kuitenkin kasvamassa isoksi tytöksi, koska osasi analysoida Hunskelin villiä käytöstä tuumien hellästi, että "Hunskeli on vielä niin pieni. Siksi se ei osaa".

Tyttären kommentit: "Höh. Minä en tykännyt, kun Ottojen nimet oli vaan ottoja. Otto ja Otto ja Otto. Niiden olis pitänyt olla Roope, Robert ja Otto." Vaikka tytär ei juuri tällä luentakerralla innostunut Siiristä ja hurjasta Hunskelista, on kirja hänen mielestään niin hyvä, että hän on ottanut juuri sen mukaansa päiväkodin Oman kirjan viikkoonkin.

"Vihreistä" koirakirjoista tuorein on viime vuonna suomennettu Lauren Childin Samu ja Salla-kirja Me ihan totta osataan hoitaa koiraa. Myös siinä kaiken ytimessä on koira, ei kuitenkaan oma, vaan Samun parhaan kaverin Lassen makkaramainen mäyräkoira Lysti. Salla on varma, että osaa kaverinsa Lotan kanssa hoitaa koiraa sen ajan kuin pojat potkivat palloa. Lysti kun on niin mainio koira, että osaa mitä tahansa taulujen maalaamisesta kahdella jalalla kävelemiseen. Ei ole vaikea arvata, että Lystin hoitaminen ei ole ihan niin helppoa kuin tytöt arvelevat ja pian jalkapallokentän laidalla ja puistoissa kuuluu huuto Lysti missä sinä olet?

Samu ja Salla-kirjat on kirjoitettu puhekielellä. En erityisemmin pidä puhekielisistä kirjoista, mutta Samussa ja Sallassa ratkaisu toimii. Lauren Child osaa mielestäni kuvata hyvin pikkulasten maailmaa, johon kuuluu niin isomman sisaruksen ihailu, mustasukkaisuus, pienemmän taitojen vähättely, nirsoilu, elämänilo ja aina jonkinlainen, opettavaisen ja anarkistisen välimaastossa lymyilevä, loppuratkaisu. Lauren Childin kuvitus on hurmaavaa.

Tyttären kommentit: "Oli tää aika hyvä. Mutta siks kun tää on Pikku kakkosessakin. Ja muutenkin. Äiti, luetaan taas se Vesta-Linnea ja samettikuono".


Tähdet:
Vesta-Linnea ja samettikuono
***** (tytär)
****+ (äiti)

Siiri ja hurja Hunskeli
*** (tytär, olisi kuulemma antanut enemmän, jos Otoilla olisi paremmat nimet)
***½ (äiti)

Samu ja Salla: Me ihan totta osataan hoitaa koiraa
**** (tytär)
***+ (äiti, joka pitää kyllä Samuista ja Salloista, mutta on vähän väsynyt niihin)

Kirjavan kammarin Karoliina on käsitellyt muita Vesta-Linnea-kirjoja. Hän on kirjoittanut Mervi Lindmanin kuvitusten yhteydessä myös Siiri-kirjoista. Mari A on esitellyt blogissaan mm. juuri Vesta-Linnean ja samettikuonon. Lastenkirjahyllystä löytyy useitakin postauksia esittelemiini lastenkirjasarjoihin liittyen.

21 kommenttia:

  1. Tuttuja kirjoja kansien puolesta kaikki, mitta vain Samun ja Sallan "koirakirja" on ollut meillä lainassa. Itse asiassa pariinkin otteeseen ollaan lainailtu Lysti-koiran seikkailuista kertovaa kirjaa ;)

    VastaaPoista
  2. Katja, mämä ovat minulle vieraita eli siis ilmeisesti uudempaa lastenkirjallisutta. Olen huomannut, että siellä trendit vaihtuvat kovaa kyytiä.

    Minä olen edelleen Maikki Harjanteesa, Atrid Lindgrenissä ja Mauri Kunnaksessa kuin myös Tove anssonissa. Kummipojan takia olen kuitenkin jonkin verran tiedostunut vieläkin ja ellen ole, hän kyllä kiskoo minut ajan tasalle;-)

    Ensi viikolla...lastenkirjoja, mutta sitä ennen...

    VastaaPoista
  3. Voi kuinka ihania koirakirjoja! Pitäisi selvästikin haahuilla enemmän kirjaston lastenkirjapuolella jo nyt.. Ja Vesta-Linneathan pitäisi melkein lukea tämän osanimikaima-jutun vuoksi ja kun niitä on nyt kehuttukin. Tai sitten laitan mieheni lukemaan ne minulle kun olemme saaneet Uppo-Nallen loppuun. :)

    VastaaPoista
  4. Kiva postaus, kun on kommentit sekä äidiltä että tyttäreltä. Mikähän kirjakriitikko sun tyttärestä vielä tulee. Siiri-kirjoja on muuten käännetty myös saksaksi, yksi i vainjätettiin Siiristä pois.

    VastaaPoista
  5. Siiri ja hurja Hunskeli (ja Sarjan muutkin kirjat) on kyllä hauska kirja!

    Muuten,oletko Katja lukenut Kellokosken prinsessaa?Jos,niin mitä pidit? Itse en, mutta kiinnostaisi.

    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  6. Salla Savolaisen kuvittamat kirjat ovat meillä olleet molempien tyttöjen suosikkeja. Vesta-Linnea kirjojen ohella Riina Katajavuoren kirjoittamat Pentistä kertovat kirjat, Salla Savolaisen omat tekstit ja pienemmällä myös Leena Virtasen Xing- kirjat. Kaikissa näissä kirjoissa on sama huolettoman boheemi tunnelma, tilaa erilaisille tunteille, ihmiselle omana tärkeänä itsenään ja sopivasti särmää aikuisenkin iloksi.Tässä ehkä päällimmäiset syyt miksi näistä niin tykkään!
    Myös Siiri kirjat ovat olleet meillä pidettyjä.

    VastaaPoista
  7. Vastaan teille kaikille nyt hieman pikaisemmin ja pitemmin sitten myöhemmin. :) Kiitos kommenteistanne. Nämä kaikki ovat tosiaan hurjan ihania kirjoja, joita voi lukea kerta toisensa jälkeen. Itse olen nyt erityisen ihastunut Vesta-Linneaan, koska se on minulle uusin tuttavuus, mutta rakastan myös Siiri-kirjoja.

    VastaaPoista
  8. Samu ja Salla ovat meillä tykättyjä, mutta muut eivät niinkään, ainakaan vielä. Mukava, kun näitä lastenkirjapostauksiakin tulee! Niistä saa joka kerta jonkun vinkin :-).

    VastaaPoista
  9. Minullekin nämä kirjat olivat ihan vieraita, mutta juttua oli hauska lukea etenekin nuoren kirjallisuuskriitikon kommenttien osalta. :) Kyllä Ottojen nimet kannattaisi harkita vielä kertaalleen! :)

    VastaaPoista
  10. Hurmaava tapa kirjoittaa arvostelu. Tyttäresi on ollut varmaan ihanan touhussa, kun on saanut osallistua äidin kirjoitustouhuihin. :)

    Minullekin kirjat olivat melko outoja, Vesta-Linneasta olen lukenut vähän, mutta lastenkirjat muuten pysyvät huonommin muistissa. Pitäisi olla joku jolle lukea.

    VastaaPoista
  11. Kiva kuulla lapsen kommentteja kirjoista.
    Yksi ehdoton lemppari lasten kirjailijoista on meillä Nopolan sisarukset. Heidän kirjoja on niin hauska itsekin lukea ;)
    Keskiviikkoterkuin -T

    VastaaPoista
  12. Hei taas!

    Kiitos edelleen ihanista kommenteistanne. Lastenkirjoissa riittää ammennettavaa ja aikuinenkin lukija saa niistä paljon. Olemme kaikenlaisen sukulaiskyläily/reissutouhujen keskellä, mutta palaan paremmalla ajalla. Ajattelin vain kiitellä.

    ::)

    VastaaPoista
  13. Kivalta kuulostavat lastenkirjat,ja tyttäresi kommentit piristävät ihanasti tätä muutenkin viehättävää postausta;D
    Ottoja....siellä Helsingissä olevan kissani nimi on Otto;D

    VastaaPoista
  14. Samaa mieltä kuin monet tässä edellä - hauska postaus ja hienoa kun olit ottanut asiantuntijan mukaan:)
    Vesta-Linneat tunnen ja tykkään kovasti.

    VastaaPoista
  15. Kiitos linkkauksesta. En tosiaan edes itse muistanut, että olen kirjoittanu samettikuonosta ;D

    Meillä ei erityisemmin pidetä koira-aiheesta, mutta noin muuten vesta-linneoista meillä pidetään (taitaa äiti tykätä vähän enemmän kuin lapset) ja Siiri ei jostain syystä viehätä yhtään. Juurikin nuo Otot ovat saaneet kritiikkiä myös meidän lapsilta.


    Mä muuten luetutin lastenkirjoja meidän oppilailla, jotka työskentelevät päiväkodeissa ja eräs heistä suuresti inhosti Siiri-kirjojen kuvitusta.

    Samu ja Salla on meidän ykkössuosikkeja. Ehkä siksi, että se sisarusasetelma sopii meille niin hyvin: järkevä isoveli ja pikkusisko, joka yleensä vain haluaa tai ei halua. Meillä on nyt luettavana Salla ei tahdo mennä nukkumaan (tms. en jaksa tarkistaa nimeä precis).

    Mutta näitä samoja meilläkin pyörii...

    VastaaPoista
  16. Vesta-Linnea on huippu!
    Erityisesti V-L ja hirviöäiti. Pakolliseksi lukemistoksi kaikille äideille :-)

    VastaaPoista
  17. Höh, jostain syystä vasta nyt huomasin tämän postauksen. Mutta kaikki ovat ihania kirjoja (kiitos linkityksestä)! Meinaan melkein sanoa, että kaikkein eniten pidän Samuista ja Salloista (teen joskus niistä postauksen), mutta en tiedä. Vestikset ovat huippuja myös, samoin Mervi Lindmanin kuvitukset aina.

    Meilläkin on luettu noita kaikkia, mutta tämä koira-aihe ei tosiaan meillä oikein uppoa tai innosta. Ehkä yleisesti ottaen Stella on pitänyt eniten Vesta-Linneoista. Samuista ja Salloista enemmän telkkarista katsottuna, mutta niistäkin synttärikirja on kyllä yksi ikisuosikki. Siireistä ollaan kokeiltu paria, eivätkä ne ole herättäneet suuria tunteita (toisin kuin Memmulit).

    Sinulla oli ihana, tehtävästään kiinnostunut pikku kriitikko mukana. <3

    VastaaPoista
  18. Kiitos teille kaikille yhteisesti. Varsin pidettyjä sarjoja tuntuvat olevan niin Vesta-Linneat, Siirit kuin Samut ja Sallatkin. Meillä ei muuten ole Karoliinan mainitsemia Memmuleita luettu. Pitäisi ehkä. :)

    VastaaPoista
  19. Olipa hauska löytää täältä omiakin suosikkejani koirakirjojen alalta. Olen nimittäin koonnut koirakirjojen tietoja sivustolle www.koirakirjat.com ja bloggaankin niistä, mutta kuvittamisessa oma blogini kalpenee tämän blogin rinnalla...

    Kiitokset mielenkiintoisesta luettavasta - kirjojen lukeminselle ei jää aikaa, kun vasta nyt löysin tämän blogin luettavakseni. :D

    VastaaPoista