tiistai 31. toukokuuta 2011

Jean Kwok: Käännöksiä


Jokin aika sitten löysin kuoren ja pyyhin siitä pölyt pois. Revin kirjeensulkijan auki, kosketin valokuvanrepaleita: tässä korvannipukka, kappale leukaa. Äiti oli leikannut hiukseni: ne olivat epätasaiset ja liian lyhyet, jakaus oli liikaa oikealla ja tukka kammattu otsan yli kuin pojalla. Sana KOEVEDOS peittää kasvoni lähes kokonaan ja osan sinisestä polyesteripaidastani. Varsinaisiin luokkakuviin meillä ei ollut varaa, joten pidimme tuon kotiin tulleen näytekappaleen.
Mutta aina kun asettelen repaleet paikoilleen ja kokoan palapelin, silmäni tuijottavat kameraa ja toivo ja kunnianhimo paistavat katseestani edelleen alastomina jokaiselle, joka vaivautuu katsomaan. Kunpa olisin silloin tiennyt.


New York, Min-hatton, Vapauden jumalattaren luvattu maa. Näin uskovat yksitoistavuotias a-Kim, Kimberly, ja hänen leskeksi jäänyt viulunsoitonopettaja-äitinsä muuttaessaan Hong Kongista Yhdysvaltoihin. Äidin sisko, Paula-täti johtaa suurta vaatetustehdasta miehensä Bobin kanssa ja järjestää niin töitä kuin asunnon pikkusiskolleen ja tämän tyttärelle. Asunto on rotanloukkua pahempi torakkapesä, pitkään asumattomana ollut huoneisto purkumääräyksen saaneella alueella. Työ tehtaassa on hikistä ja vaarallista, laittomasti siellä työskentelevät - vanhempiaan auttavat - lapset teljetään tarkastusten ajaksi piiloon pimeään vessaan. Paula-täti kuitenkin vakuuttelee, että jääkylmässä talossa asuminen on väliaikaista ja kaikki järjestyy; tehän olette sukulaisia. Samalla hän painottaa sitä, ettei esimerkiksi tehtaassa saa suosia sukulaisia. Nuori Kimberly oppii englantia äitiään paremmin ja päättä olla koulussa niin hyvä, että voi järjestää äidilleen ja itselleen mahdollisuudet parempaan elämään.

Lähtökohdat Jean Kwokin osin omaelämäkerralliselle romaanille Käännöksiä (Bazar 2011; Girl in Translation 2010) ovat siinä määrin surkeat ja itsestäänselvää voittajakertomusta enteilevät, että myönnän tarttuneeni kirjaan aavistuksen epäillen, vaikka ennakkoon olin toki ollutkin romaanista hyvin kiinnostunut. Voin kuitenkin heti kertoa, että Kwok kirjoittaa niin hyvin, sydäntäriipaisevasti, omakohtaisesti ja valoisasti, että Kimberlyn tarinaa lukee intensiivesti ja ajaksissaan vaalien.

Käännöksiä kattaa Kimberlyn elämän yksitoistavuotiaasta nuoreen aikuisuuteen saakka. Kimberlyn ja hänen äitinsä arjen puitteet ovat ulkoisesti ankeat. Huonojen asuinolojen ja raskaan työn yhdistelmä takaa aineellisen vähäosaisuuden. Ostokset lasketaan hameissa: tehtaassa Kimberlyn äidille maksetaan 1,5 senttiä jokaisesta hameesta. Näin ollen Websterin sanakirja maksaa 200 hametta ja nakkisämpylä 50 hametta. Kilpailu koulussa on kovaa ja Kimberly joutuu arvatenkin kiusatuksi. Toisaalta hänellä on muutamia ystäviä, vauras ja omaperäinen Annette sekä tehtaassa työskenteleva kiinalaissyntyinen Matt. Suhde äitiin on lämmin, muttei mutkaton. Koulumenestys tietää valoisampaa tulevaisuutta, mutta se tuntuu loukkaavan Paula-tätiä. Sukulaissuhteet amerikankiinalaisessa kulttuurissa omaavat laajalle ulottuvat lonkerot ja toisaalta ulkopuolelta tulee kirjoittamaton vaatimus akkulturoitua myös uuden kotimaan kulttuuriin.

Äiti, joka ei milloinkaan koskenut keneenkään aiheettomasti, ryntäsi Paula-tädin perään ja tarttui häntä käsivarresta. "Isosisko, olen pahoillani! Kim on niin suorapuheinen lapsi".
"Niin niin", Paula-täti huokaisi. "Bambunversot ovat tuollaisia. Älä ole huolissasi."
Bambunverso tarkoitti lasta, joka oli syntynyt ja kasvanut Amerikassa, toisin sanoen länsimaistunut.
Minä olen bambunsolmu, olisin halunnut sanoa. Syntynyt Hongkongissa ja tuotu tänne nuorena. Bambunsolmu täyttää onton bambunvarren ja antaa kasville osaltaan sen voiman.

Kimberlyn tarina on selvästi moderni sankaritarina, selviytymisromaani, jossa kuljetaan vaikeuksista voittoon. Kwokin romaani on jännittävästi sekä yllätyksetön että yllättävä. En usko olevani juonenpaljastaja, kun kerron Kimberlyn pärjäävän koulussa mainiosti ja puutteellisesta englannintaidostaan huolimatta päihittävän kaikki luokkatoverinsa. Tämä itse asiassa kuvaillaan rivien välissä kirjan takakannessa ja suoremmin kansiliepeessä, jossa muutamin sanoin kerrotaan Harvardin ja Columbian yliopistoissa opiskelleen, lapsena tehtaassa työskennelleen Kwokin oma elämäntarina. Silti Käännöksiä onnistuu myös yllättämään etenkin lopussaan.

Romaanin nimi Käännöksiä on erinomainen ja englanniksi se on vielä parempi. Lost on translation-näkökulma tulee pintaan kipeästi, muttei huumorittomasti. Pistokoe kuulostaa aivan pistoolikokeelta eikä Kimberly voi ymmärtää, miksi opettaja haluaa lahjoittaa hänelle repun. Opettaja taas ei voi ymmärtää, kuinka soijakastikkeessa oleva kananpoika on arvokas joululahja. Myös Kwokin ratkaisu keskittyä vain Kimberlyyn on kerrontateknisesti onnistunut. Juuri Kimberlyn, joka pysyy äidilleen a-Kiminä, näkökulma rakentaa bambunsolmun ei-siloiteltua tietä amerikkalaisessa unelmassa. Juuri Kimberly on amerikkalaisen kulttuurin ulkopuolinen tarkkailija ja kokija sekä tuon kulttuurin välittäjä äidilleen. Äidin kohtalo jääkin lukijan mieleen juuri siksi; Hän pärjää, koska hänen tyttärensä on niin lahjakas, mutta miten käy kaikkien niiden maahanmuuttajanaisten, joiden lapsille ei ole annettu samanlaista lahjakkuutta ja siten eväitä elämään?

Kwokin kirja on (paikoin liiankin selkeistä) menestystarinapiirteistään huolimatta hyvin rehellinen ja tuskainenkin romaani maahanmuuttajien ahdinkoisesta arjesta. Se on eräänlainen hätähuuto ja puolustuspuheenvuoro kaikkien niiden puolesta, jotka edelleen raatavat hikipajoissa Chinatownissa, laittomina työntekijöinä ravintoloissa tai rakennuksilla. Se saakin miettimään, että mikä on vaikkapa Pohjois-Suomen hillasoille tuotujen marjanpoimijoiden kohtalo, mitä kaikkea he kokevat maassamme?

Käännöksiä on lukuromaani sanan vahvassa merkityksessä. Se onnistuu sekä herättämään kysymyksiä että saa kiintymään henkilöhahmoihinsa.


****- (vaikka en kaikilta osin pitänyt kirjan ennalta-arvattavuudesta, on Kimberlyn tarina tärkeä ja hyvin kirjoitettu)

Käännöksistä ovat kirjoittaneet blogeissaan myös Mari A sekä Kirjainten virran Hanna.

21 kommenttia:

  1. Ihana, että otit esiin tuon, että ostokset tosiaan mitataan hameissa. En huomannut siitä, enkä oikeastaan muutenkaan sisällön hienouksista puhua omassa arviossani. Tiesin, että saat tämän elämään. :)

    Miekin tiesin ennakolta teoksen olevan vahva selviytymistarina, mutta pidin myös sen yllätyksellisyydestä ja positiivisuudesta.

    Ihanasti olit taas arvioinut. <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Hanna. Mielestäni tässä kirjassa oli paljon pieniä kulttuurisesti kiinnostavia seikkoja, kuten juuri tuo hintojen mittaaminen hameilla tai vaikkapa Kimberlyn tapa tervehtiä Annetten perheen kotiapulaista.

    Ja tosiaan tämä oli samaan aikaan jännittävällä tavalla yllätyksetön ja suoraviivainen ja silti yllätyksiä täynnä. Hyvin kirjoitettu kaiken kaikkiaan.

    VastaaPoista
  3. Siis nyt minua alkoi naurattaa...luulin, että kukaan muu ei tätä tee;-) Tämä odottaa, joten palaan myöhemmin.

    Olenko minä jotenkin jäljessä tms. Ehkä tämä toukokuu ja puutarha ovat vieneet voimani. Mielestäni luen edelleen yöt...

    Oli ilo lukea kommentistasi edes tämä: 'Hyvin kirjoitettu kaiken kaikkiaan' ja 'yllätyksiä täynnä'. En jaksa tuhlata elämääni muuta kuin kirjaelämyksille.

    VastaaPoista
  4. Leena: Hih. Minä luulen, että tämä tulee olemaan pieni blogihitti. Jotkut kirjat ovat sellaisia, kuten Claudie Gallayn ja Susan Fletcherin kirjat ensimmäisten blogisavujen jälkeen. Tämä tulee takuulla olemaan myös yksi samanlainen.

    Kwokin kirja kannattaa lukea. Se puhuttelee ja antaa kyllä kirjaelämyksen, vaikkei se omaksi ykkössuosikikseni noussutkaan (kun se paikka tänä vuonna lie jo varattu Haahtelalle tai mahdolliselle yllättäjälle :)).

    VastaaPoista
  5. Kiinnostuin tästä jo Marin blogissa, oli kiva lukea kaunis arviosi ja nyt menen vielä Hannalle :). Ainoa mikä pidättelee tarttumasta kirjaan on rankka aihe. Milloinkohan pääsen yli tästä "ei rankkoja aiheita" -vaiheesta, joka estää lukemasta hyviä kirjoja? Sekin on jännä, että joistakin synkistä ja vaikeista aiheista voi lukea ja toisista ei...

    Toivottavasti sinulla oli ihana matka!

    VastaaPoista
  6. Emännälle: Hei, tämä ei ole rankka kirja, eikä mun mielestä aihekaan. Maailma on täynnä maahanmuuttajia ja tässäkin kirjassa mun mielestä (jos unohtaa sen menestystarinamaisuuden) positiivista on se, että vaikka ihmiset asuvat kurjuudessa Amerikan kultamaassa, niin se elämä on elämää siitä huolimatta. Arki on täynnä huonoja asioita, mutta myös niitä hyviä. Torakoista ja kylmyydestä huolimatta elämässä tärkeimpiä asioita ovat ystävät, perhe ja rakkaus.

    Tosiaan, se maahanmuuttajien ensimmäinen sukupolvi usein menee vähän hukkaan, kun ja jos kieltä ei opi.

    Ei tarvitse mennä Lapin hillamaille ihmettelemään maahanmuuttajien kohtaloita, kyllä niitä löytyy täältä Helsingistäkin. Eivät vain näy meidän silmille.

    Onneksi aika iso osa sitten pärjää uudessakin maassa.

    Mä tykkäsin kanssa niistä pienistä kulttuuriseikoista. Taitaa olla vähän kulttuurintutkijan (melkein) vikana...

    VastaaPoista
  7. Kävin jo Hannalla, uudestaan, ja nyt luin tämänkin ;) Enkä koe tosiaan missään määrin tulleeni "spoilatuksi" vaan ennemmin täytetyksi hyvin odotuksin tulevasta lukukokemuksesta, joka odottaa viimeistään ensi viikolla!

    VastaaPoista
  8. Pienen mökin emäntä: Kuten Mari A. tuossa jo mainitsikin, ei tämä ole ollenkaan rankka kirja. Se on oikeastaan Kwokin kirjan heikkous ja vahvuus samalla kertaa. Kirjaa on ihanaa ja valoisaa lukea, mutta joku syvempi ulottuvuus jää kuitenkin uupumaan. Silti suosittelen tätä, kirja on laadukas lukuromaani, joka ei viihteellistä, vaan pitää otteessaan.
    Ja kiitos, matka oli ihana. Siitä täälläkin hieman lisää, kunhan saan käytyä läpi matkakuvani. :)

    Mari A.: Olen tosiaan ihan samaa mieltä siitä, ettei tämä ole ollenkaan rankka. Torakat tai hiiret ovat pieni asia, jos ja kun elämässä on tavoitteita ja rakkautta.

    Minäkin ajattelin noita monia Helsingistä löytyä kohtaloita, joista on ainakin ravintola- ja hierontabisnesten yhteydessä kirjoitettukin, mutta en jotenkin "uskaltanut" nostaa niitä esille. Nostin nuo hillasuot nyt ehkä siksikin, että kesä koittaa ja sen myötä uutiset painottuvat taas pääkaupunkiseudun ulkopuoliseen Suomeen.

    Ja ne pikkujutut tosiaan ovat tärkeitä, niiden keinoin isot asiat saavat perspektiivinsä. :)

    Susa: Kiva, että luit ja ettet tullut spoilatuksi. Koetan aina, vaikka kirjoitankin laajasti, olla kertomatta juonta tai paljastamatta siitä kovinkaan paljon. Nyt kuitenkin Kimberlyn menestys kerrotaan jo heti kirjan takakannessa. Siksi uskalsin kertoa siitä täälläkin. Ja jään innolla odottamaan sinun mietteitäsi tästä.

    VastaaPoista
  9. Minäkään en tullut spoilatuksi, mutta en silti uskaltanut lukea kunnolla - ei muuten, mutta kun aion JUURI aloittaa tämän (tai siis sitten kun ne muutamat keskeneräiset ovat valmiita...). Hienoa kuitenkin, että arviot ovat innostuneita. Tämä kuulosti hyvältä kirjalta jo aiemmmin, nyt luotan sen hyvyyteen vielä enemmän.

    Toivottavasti matka meni hyvin ja saamme siitä pieniä maistiaisia, ainakin matkakirjaraportin!

    VastaaPoista
  10. Kiinnostavan kuuloinen kirja, haluan lukea ehdottomasti. Kivaa oli lukea myös se, mitä sanoit, että tarinan lisäksi kirjassa on kiinnostavaa myös se, miten se on kirjoitettu. Maahanmuuttajatarinoita on kirjoina jo melko paljon, on mukavaa lukea myös sellaista, jota jää pohtimaan myös muutenkin.

    Ehkä Suomessakin mitataan palkkaa usein tavaroina, ensimmäinen maahanmuuttajasukupolvi saattaa jäädä usein ehkä sisääntuloammatteihin, osa-aikaisiin matalapalkkaisiin töihin, siitä eteenpäin ei ei ehkä pääse. Silloin varmaankin mietitään tarkasti, mitä esim. osa-aikasiivoojan pienellä palkalla saa, varsinkin kun koko elämä pitää rakentaa uudestaan.

    Voisin kuvitella, että tätä kirjaa olisi mukava lukea kesälomalla... odotan kovasti niitä päiviä :)

    VastaaPoista
  11. Kävin juuri äsken lukemassa Hannan tekstin (teillä on todella samantyyliset kirjakuvat tänään! :) ja totesinkin, että tämän minä haluan lukea. Viimeksi kun olen lukenut mitään Kiinaan liittyvää taisi olla Xiaolu Guon Pieni punainen sanakirja rakastavaisille jossa englannin opettelua oli ilmeisesti käsitelty vähän samalla tavalla kuin tässä.

    Olet taas osannut nostaa esiin kaikenlaisia pieniä mukavia juttuja jotka saivat minut hymyilemään lukiessani tekstiäsi. Kiitos Katja!

    (ja tervetuloa takaisin :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos Mari ja Katja selvennöksestä! Toivottavasti tämän saisi pian kirjastosta.

    Sain Katja muuten Kafkan rannalla käsiini, säikähdin vain vähän järkälemäistä kokoa, yli 600 sivua... :) Blogia selatessani huomasin, että olen lukenut toukokuussa
    lähes pelkästään suht lyhyitä kirjoja.

    VastaaPoista
  13. Tämän minäkin haluan lukea;kiitos hyvästä kirjavinkistä ja arvostelusta.Taidan valita englanninkielisen version.Tuo hillapelloille tulevista marjapoimijoista kertova suomalainen dokumentti muuten oli juuri Tel Avivin dokumenttifestareilla.

    VastaaPoista
  14. Kerro jotain Pariisista! Mitä pidit, oliko ihanaa, mitä näitte?

    VastaaPoista
  15. Sun blogiasi on aina niin mukava lukea! Kuva on taas erityisen kaunis.

    VastaaPoista
  16. Palaan tähän varmasti, kunhan olen lukenut kirjan tässä kesän aikana. Ainakin lukemaan, jos en kommentoimaan. :) Minulla on kova kiinnostus maahanmuuttotarinoita kohtaan, ja onhan minulla käynnissä niihin liittyvä haastekin, johon tämä sopii. Ja (kuten Hannalla myös) minulla on nyt lukulistalla paljon kiinalaisia tarinoita, mikä on hauskaa, sillä tykkään lukea teemoittain. :)

    Joka tapauksessa, vaikken lukenut ihan joka sanaa, arviosi vaikutti jälleen kerran innostavalta ja ihanalta! Kiitos Mari A.:n, sinun ja Hannan, tiedän jo vähän mitä odottaa ja mitä jättää odottamatta.

    VastaaPoista
  17. Jenni: Ihanaa, että aloittelet tätä. Minä luin tämän yhtenä matkakirjanani. Tyrskyjä en harmillisesti saanut, koska ehdin ennen lähtöä käväistä vain sellaisessa kirjakaupassa, jossa sitä ei ollut. :/ Mutta hyvää kannattaa odottaa, toivon. :)

    Himalainen: Tämä on varmasti monin osin tavallinen maahanmuuttajatarina, mutta tässä on jotain enemmän. Ehkä kirja on valoisampi ja vaikka maahanmuuttajat ovat tässäkin uhreja, on kirjan päähenkilö vahva. Lisäksi tuo kahden eri kulttuurin välillä liukuminen on kiinnostava teema.

    Nyt alkoi kesäkuu, toivottavasti sinulla pian myös loma!

    Linnea: Minäkin huomasin, että Hannalla ja minulla oli osin samoja ajatuksia. :) Minä olen lukenut aika vähän Kiinaan liittyviä kirjoja, pitäisi lukea joku ihan sinne oikeaan Kiinaan liittyvä.

    Ja kiitos. Aika paljon kuljimme muuten teidän jalanjäljissänne. Pariisista lisää myöhemmin tänään.

    Pienen mökin emäntä: Kafka rannalla on tosiaan paksu kirja. Mietin juuri, että aloittaisinko seuraavaksi sen vai lukisinko jotain ohuempaa ensin. Murakami houkuttelee kyllä tavattomasti.

    Yaelian: Onpa kiinnostava kuulla tuosta dokumentista! Eikös muuten Miesten vuoro mennyt siellä viime vuonna?

    Lumikko: Pidin, oli ihanaa ja kävimme mm. samassa kirjakaupassa, jossa sinäkin. :) Koetan tänään ehtiä blogissanikin Pariisiin.

    Tuure: Kiitos. Ja sinulle voin sanoa samat sanat.

    Karoliina: Tämän kirjan lukee nopeasti, minulla taisi mennä kaikkinensa muutama tunti - ensin odotellessa kentällä ja loput koneessa. Ja tarina on hyvä lukuromaani sekä valovoimainen sisällöltäänkin. Silti kirja ei ole minulle kevään ykköskirja, mutta kannattaa lukea melko pian. :)

    VastaaPoista
  18. Katja, nyt sain tehtyä tämän kirjan ja olen kanssasi samaa mieltä vain ennalta-arvattavuudessa. Minä olen kai ainoa, jonka 'ihon alle' tämä ei mene. Tämä on jotenkin hajuton ja mauton kaasu eli häkä, mutta se ei mennyt edes päähän.

    Niin paljon kiinnostavampia ja aromaattisempia selviytymistarinoita on kirjoitettu.

    Sinun arvostelusi on herttainen ja sitä on tämä kirjakin.

    Mukavaa loman jatkoa! LM saapuu parin tunnin päästä ja sen jälkeen elämä on pelkkää mansikoita, uimista, vadelmia ja laatuaikaa!

    VastaaPoista
  19. Leena: Ei tämä minullakaan mennyt millään muotoa ihon alle. Mietin kauan, että annanko tälle ***1/2 vai tuon ****-. päätin tukea Kwokin omakohtaisuutta, mutta nyt antaisin vain tuon ***1/2. Minulle tämä on vain yksi kirja muiden joukossa, ei mikään ihastuttava, mutta ei vihastuttavakaan. Huomaan kirjoittavani kirjoista aika herttaisesti. ;-)

    Ihanaa lomaa!

    VastaaPoista
  20. Sain kirjan käsiini vasta nyt- eli neljä vuotta ilmestymisen jälkeen. Pidin lukemastani. Olen suositellut kirjaa ystävilleni. Innostuin Kiina-teemasta niin, että luin uudelleen Buckin Hyvä maa.

    VastaaPoista
  21. Luin vasta nyt Guon ja Kwokin. Guo teki suuremman vaikutuksen minuun ja haluan lukea lisää häneltä. Hänen huumori tehosi minuun. Kwokin tarinassa minua häiritsi loppu ja sen kliseisyys. Minustakaan tämä ei ollut ahdistava tai synkkä.

    VastaaPoista