Iris Murdoch: Meri, meri

 

Iris Murdoch: Meri, meri
Weilin + Göös 1981
The Sea, the Sea 1978
Suomentanut Paavo Leinonen
Kansi Markus Heikkerö
547
Brittiläinen romaani

Heräsin yhtäkkiä. Kuu paistoi makuuhuoneeseeni, missä olin unohtanut vetää kaihtimen alas. Kuulin meren loiskeen ja hyvin hiljaista kivien kalinaa kun aallot liikuttelivat niitä vetäytyessään pois Kattilasta. Täytyi olla laskuvesi. Kuulin myös, tai vaistosin, valtavan tyhjyyden, äänettömyyden kuvun, jonka sisällä sydämeni takoi äärimmäisen nopeasti.

Mitä juuri hiljattain (jo heinäkuussa, tämäkin juttu on ollut Instagram-tililläni jo muutama viikko sitten) luin? Hämmennys valtaa mieleni, kun ajattelen Iris Murdochin romaania Meri, meri. Luin tietenkin hyvän romaanin, vakuutuin entisestään ihailemani kirjailijan taitavuudesta ja ymmärrän täysin, miksi Murdochille myönnettiin Booker Prize nimenomaan tästä teoksesta.

Meri, meri on yhtä hämmentävä kuin mitä se on hieno. Romaanin kehyskertomuksessa näytelmäkirjailija ja muutenkin arvostettu teatterimies Charles Arrowby muuttaa Lontoosta syrjäiseen huvilaan meren rannalle. Hän katuu osia menneisyydestään, joka pitää häntä edelleen otteessaan. Uusi elämä merenrantatalossa ei ole niin seesteistä kuin toivoisi. Talossa tapahtuu outoja, selittämättömiä asioita ja siellä vierailee mitä erilaisempia ihmisiä. Ehkä kaikkein merkityksellisin on Charlesin kohtaaminen nuoruudenrakastettunsa Hartleyn kanssa, minkä seurauksena ilmassa on entistäkin enemmän vaaran merkkejä.

Hämmennystä sinänsä ehkä helposti avattavaan kehykseen tuo outojen tapahtumien ohella painostava tunnelma. Tapahtuminen ja tunnelmien yhteisvaikutus on hetkittäin kuin surrealistista unta, mutta pian kerronta on realistisen tarkkaa ihmissuhdekuvausta. Kaiken tämän Murdoch taitaa mestarillisesti, vaikka Meri, meri on paikoin uuvuttavaa, pitkästyttävääkin luettavaa. Ja, mutta: kaikesta huolimatta romaani kiehtoo läpi koko laajan sivumääränsä. Murdochin ihmiskuvaus on tarkkanäköistä, satiiristakin eikä välttämättä kovin miellyttävää, ja meriluonnon kuvaus kertakaikkisen upeaa ja liki tulevaa. Charles on sekä havainnoijana että kokijana klassisen epäluotettava kaikesta kertoja, kirjaaja. Yksi kysymys onkin se, kenelle hän on tai ei ole rehellinen – ei ainakaan itselleen.

Meri, meri on romaani, jota on vaikea avata lyhyesti. Lukukokemus on samalla kertaa raskas ja antoisa, romaanista sekä haluaa ettei halua eroon. Murdochin suurromaani on outo, liikuttava ja arvoituksellinen. Mieleenpainuva se on ennen kaikkea erikoisen tunnelmansa vuoksi – se on painajaiset ja arki, menneisyys joka on pääsemättömissä.