tiistai 10. syyskuuta 2019

Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo



Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo
Tammi, Keltainen kirjasto 2019
Out of Darkness, Shining Light 2019
Suomentanut Aleksi Milonoff
Kansi Eevaliina Rusanen
383 sivua
Zimbabwelainen romaani

Olemme aina olleet pelkkiä pagazeja, kantajia, jotka kuljettivat hänen kuormansa, rakensivat hänen majansa, laittoivat hänen ruokansa, pesivät hänen vaatteensa ja sijasivat hänen vuoteensa, olemme olleet askareja, jotka kävivät hänen taistelunsa, olemme olleet hänen uskollinen ja luotettava saattueensa.
Kaikki tietävät tohtori Livingstonen, otaksun (!), ja Niilin lähteiden etsimisen. Mutta millaiset olivat Livingstonen viimeiset hetket ja ennen kaikkea hänen viimeinen, postuumi, matkansa kohti rannikkoa ja Englantia? Petiha Gappahin romaani Pimeydestä loistaa valo on moniääninen kertomus Livingstonen ruumissaatosta. Teos keskittyy kokki Haliman ja pappi Jacob Wainwrightin, entisen orjan, näkökulmiin, mutta kytkee taitavasti yhteen eri sukupuolten, sukupolvien ja kansojen ääniä. Ruumissaaton matka on pitkä sekä maantieteen että ajan osalta.
Romaani palsamoidun Livingstonen viimeisestä matkasta on hidasta kirjallisuutta. Aloin lukea kirjaa ahmien, sillä Gappah osaa tempaista lukijan mukaansa, mutta romaanin edetessä huomasin viipyileväni erilaisia merkityksiä täynnä olevassa tekstissä. Romaanin aloittava Haliman osuus kiinnostaa, mutta Jacobin osuudessa on ainakin omaan makuuni turhan paljon uskonnollista pohdiskelua. Mitä kerronnan hitauteen tulee, oli lukufiilikseni osin samanlainen kuin Riitta Jalosen Tanssikaa!-romaanin kanssa, vaikka historiasta nousevat romaanit erilaisia ovatkin: Jalosen teos katsoo erästä perhettä yhden kertojan kautta, kertojan mielessä asiat toki sekoittuvat. Gappahin romaani taas kantaa eräänlaista kollektiivista muistia, toki yksilöiden vahvalla äänellä kerrottuna. Vaikka kertojia on muutama, on henkilöhahmoja, tapahtumia, maisemia, kaikkea, paljon.
Pimeydessä loistaa valossa kyse ei ole Livingstonesta, vaan hänen saattojoukoistaan: afrikkalaisista, muslimeista ja kristityistä, orjista ja vapautetuista ihmisistä. Kokonaisuus on fiktiota, mutta sen juuret ovat tosipohjaiset, romaanin loppuun on listattu vankka määrä lähteitä.
Romaani vie ns. Afrikan sydämeen. Gappahilla on tarinankerronnan taito, mutta hänen romaaninsa on paljon enemmän kuin tarina, tietenkin. Se ottaa kantaa kolonialismiin ja orjuuteen, ihmisissään se kuljettaa pelkoa, vihaa ja rikoksia, mutta pitää sisällään myös uskollisuuden ja rakkauden kysymyksiä – alati ristiriitaisia ja isoja. Ääni on niillä, jotka ovat usein unohdettu.

P.S. Vien tämän blogijutun kuta kuinkin tällaisenaan myös Instagramiin. Viime aikoina olen postannut sinne myös sellaisia kirjajuttuja, joita ei ole täällä blogissa. Blogi on jonkinlaisessa käymistilassa, olisiko Instan pienet jutut hyvä tuoda tännekin?

17 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoiselta kuulostaa; olen lukenut niin vähän Afrikka-aiheisia kirjoja, joten tämä alkoi kiinnostamaan.Mukavaa viikkoa Katja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tämä on kyllä kiinnostava. Gappahin edellisestä, Muistojen kirjasta, pidin vielä enemmän.

      Poista
    2. Katja, kaikkea paljon on hankalaa etenkin, jos haluaa keskittyä aiheeseen tai se on itselle erityiskiinnostava. Erityisen selkeänä ja minua kiinnostavana muistana Katarina Baerin kirjan He olivat natseja. Henkilöt liimauivat muistiin ja yhdestä olisi kiinnostava saada vielä oma muistelmakirjakin.

      Afrikka -kirjoista en ikinä unohda kirjaa Sade lankeaa, joka kertoi Darfurin sodasta. Siinä oli niin voimakas lataus, että kuin itse olisi kokenut sen kaiken. En muista luitko sitä, mutta jos et, siinä sinulle kirja kirjasta eli Linnuntietä minulle oli loistojuttu.

      Poista
    3. Leena, tämä on kyllä hieno ja toimiva romaani, mutta vaati keskittymistä enemmän kuin mitä ennakkoon ajattelin. Tuo Baerin kirja olisi kiinnostava lukea!

      Olen lukenutkin Sade lankeaa jo vuosia sitten, sinun suosituksestasi, kiitos! ♥

      Poista
  2. Onpa kiva huomata, että Gappahilta on tullut uusi kirja. Meillä oli Tanssimestari lukupiirikirjanamme ja pidimme siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, minulla on Tanssimestari lukematta. Tämä uusi on hieno, ja Muistojen kirjasta pidin erityisen paljon.

      Poista
  3. Kiinnostavalta kuulostaa! Olen lukenut Tanssimestarin, mutta Muistojen kirja on vielä lukematta - ja nyt tämä toinenkin romaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjarakkautta, Muistojen kirja etenkin on hieno. Se on aika rankka, mutta mieleen jäävä. Minun pitää lukea Tanssimestari!

      Poista
  4. Lukisin mielelläni sinun instassa julkaisemiasi juttuja täältä blogista.
    Minusta tämä niin monen kirjabloggaajan instaan siirtyminen on kauhean surullista.
    Ei kai blogit ole hiipumaan päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos, ehkä tuon niitä Instassa olevia kirjajuttuja tänne. Tekstit ovat vähän lyhyempiä kuin ns. normaalibloggauksissa, mutta joskus pelkään tämä blogi päättyy muuten. Näin blogi saisi ehkä uutta eloa!

      Olen ollut huomaavinani, että jonkinlaista blogiväsymystä on ilmassa muuallakin, mutta toivottavasti tämä on joku vaihe nyt vain.

      Poista
    2. Katja, näin on. Luin innoittavan kirjan, mutta en saa sitä ulos. Tuntuu aika paniikkiselta. Ajattelin, jos näin käy tosi harvoin, ei tämä tähän viikkoon vielä pääty. Olen tosi väsynyt ja huomenna alamme pakkaamaan länsirannikolle, palaamme ma upiuupuneina ja ravintoloissa, mm. Merimesta syöneinä ja Ratsulan kuuluisa brunssi la. Kukaan ei nyt laita ruokaa, me vain nautimme. Siis tiedäthän tyhjän paperin kammon...toimittajan painajaisen. Olen kai mennyt lukkoon jotenkin. Jään nyt miettimään...

      ♥♥

      Poista
    3. Leena, joskus tulee lukkoja, mutta onneksi ne useimmiten menevät ohi. Jos eivät, on hyvä antaa aikaa. ♥♥

      Poista
  5. Muistojen kirja oli vaikuttava. Nostin sen käännöskirjallisuuden kolmen parhaan joukkoon sinä vuonna.
    Jännityksellä odotan tätä kirjaa.
    Olen samaa mieltä kuin Marjatta, sillä tykkään lukea kirjablogijuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, Muistojen kirja oli minullakin yksi vuoden hienoimmista muutama vuosi sitten. Jäi mieleen. Sain siitä paremmin kiinni kuin tästä, mutta upea on tämäkin.

      Kiitos, Instan jutut siis tännekin! Ja niissäkin on ollut ihan oikeasti asiaakin, esim. tämän tekstin vein Instagramiin vain vähän lyhentäen.

      Poista
    2. Mai, minä samaa mieltä blogeista, mutta nyt ei lähde päästä mitään ja kirja on loistava!!!Huomenna pakattava ja olen aivan kuitti. Taidan ottaa paussin. Mietin vielä hetken.

      ♥♥

      Poista
  6. Minusta on mukava lukea sekä lyhyitä kuvauksia, mutta mieluiten luen kunnon kuvauksia blogien puolella ja ajatustenvaihto kirjoista on tärkeää.

    VastaaPoista
  7. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista