tiistai 4. joulukuuta 2018

Lucinda Riley: Enkelipuu


Lucinda Riley: Enkelipuu
Bazar 2018
The Angerl Tree 2015
Suomentanut Hilkka Pekkanen
Kansi Laura Noponen
602 sivua
Arvostelukappale
Irlantilais-brittiläinen romaani

Tilannetta mutkisti entisestään se, että Gretan muistinmenetyksen jälkeen oli sattunut kaikenlaista sellaista, miltä David oli varjellut Gretaa, koska pelkäsi tapahtuneen vaikuttavan haitallisesti tämän tilaan. Kuinka Greta kykenisi käsittelemään lopputulosta, jos hän ei muistanut alkua?

Jouluaatto vuonna 1985. Greta palaa Walesiin Marchmont Halliin kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Kartano oli ollut hänen kotinsa muutaman vuoden ajan toisen maailmansodan jälkeen. Greta palaa tuttuihin maisemiin ystävänsä Davidin vieraaksi, muttei muista paikasta juuri mitään. Vuosia sitten tapahtunut onnettomuus on vienyt Gretalta kyvyn muistaa menneiden vuosikymmenten takaiset tapahtumat. Joulukävelyllä Greta löytää pienen pojan muistoksi pystytetyn hautakiven. Löytö pysäyttää Gretan ja saa tämän muistamaan ensin välähdyksiä, sitten enemmänkin. Mitä kaikkea vuoden 1945 jälkeen on tapahtunut?

Nyt olen todella ristiriitaisen lukukokemuksen äärellä. Suositun irlantilaissyntyisen Lucinda Rileyn romaanin nimi Enkelipuu työnsi pois. Sanon suoraan, että mielestäni enkeliasiat ovat lässytystä (enkä halua loukata ketään, joten anteeksi kaikki enkeli-ihmiset, teitä on varmasti paljon; kerubit vanhoissa mestarimaalauksissa, enkelit 1950-luvun kiiltokuvissa tai joulukorteissa ovat toki eri asia – maailmantaiteeseen nuo siivekkäät olennot kuuluvat), ja romaanin nimi on täten ihan superlässy. Mutta kirjan kansi näytti ihanan (!) jouluiselta. Ja muutama ystävä oli suositellut minulle Rileyn tuotantoa, joka mielessäni vertautui hieman Kate Mortoniin, jonka viihdyttävät lukuromaanit ovat aina toisinaan olleet minulle liki täydellistä uppoutumiskirjallisuutta. ”Katsotaan”, mietin, ja tartuin Enkelipuuhun.

Jos ennakkoaavistukseni kirjasta oli ristiriitaisuudessaan oudolla tavalla kiinnostunut, niin sellainen oli lukukokemuskin. Rileyn romaanissa on valtavasti asioita, jotka enimmäkseen huvittavat kyynistä lukijaa: on muutamakin yllätysraskaus, on käsittämätöntä naiiviutta nuorten tyttöjen taholta, on riepoltavia ihmiskohtaloita ja on – totta kai – selviytyjiä. Ja sitten on myös niin koukuttavaa kerrontaa, että kirjaa haluaa lukea ahmien. On sellaista uppoamista, jollaista kaipaakin aina toisinaan, etenkin pimeänä vuodenaikana: voi vaan vetää villasukat jalkaan ja antaa höttöisen tarinan viedä.

Riley on siis niin sanotusti (ja enkeliteemaan sopien, hahaa) armoitettu tarinankertoja. Hän osaa kietoa osin kyynisenkin lukijan pauloihinsa, vaikka itse taisin koko ajan etsiäkin erilaisia ristiriitaisuuksia. Keskeishenkilöksi luotu Greta osin ärsyttää ratkaisuissaan, mutta silti on pakko tietää mitä kaikkea hänen taustallaan on. Harmillisesti Greta, joka on selvästi tarkoitettu romaanin keskeishahmoksi, jää melko vieraaksi eikä häntä voi oikein aina ymmärtääkään. Gretaa kiinnostavampi henkilö on hänen tyttärensä Cheska. Hieman epäselväksi jää, miksi Riley on ainakin osin kirjoittanut Cheskasta eräänlaisen pahattaren. Toki romaanin dynamiikan kannalta on hyvä, että joku tekee pahoja tekoja ja Riley kyllä kertoo Cheskan taustoista hyvin. Silti syyt Cheskan hukassa oloon johtuvat tietyistä syistä hukassa ja lukija (minä ainakin) alkaa sympatiseerata häntä – ehkä jopa vahvemmin kuin Gretaa, ainakin osin; Cheskaa, joka näkee aina samaa painajaista pienestä pojasta. Syyt siihen, että Cheska on sellainen kuin on, löytyvät kyllä romaanista.

Paitsi kuljettaa tarinaa, Riley osaa asettaa miljööt oikeanlaiseen romanttisten mielikuvien brittiläisyysasentoon. Walesissa sijaitseva Marchmont Hall vierastaloineen, eläimineen ja puroineen on paikka, jonne haluaisin matkustaa. Sota-ajan Lontoo teattereineen ja seuraavan vuosikymmenen suurkaupunki toiveikkaine ilmapiireineen sekä tavarataloineen ovat ilmeikkäästi kuvailtuja.

Nopealukuisessa romaanissa parasta on se, ettei siinä ole enkeleitä. Hyvä! Enkelipuu on sujuvalukuinen romaani, jonka parissa aika lentää (en voi nyt välttää näitä viittauksia siivekkäisiin olentoihin). Se alkaa joulusta, mutta siihen mahtuu monia vuodenaikoja. Se on suuri perhetarina, joskin perhe on omalla tavallaan epätyypillinen, ainakin biologisesti. Tottahan toki se on myös rakkaustarina, jossa ei lopulta yllätyksiä ole.

Enkelipuu on uusvanha romaani. Sen taustalla on Rileyn vuonna 1995 ilmestynyt romaani Not Quite an Angel, jonka kirjailija on kirjoittanut nyt uusiksi. Suosittelen romaania jo mainitsemani Kate Mortonin kirjojen ystäville, joskin Enkelipuussa saisi olla enemmänkin twistiä ja vähemmän kliseisiä juonenkäänteitä. Olisin halunnut viihtyä tämän parissa enemmän kuin mitä lopulta tein – viihdyin toki nytkin.

Jouluisesti tiivistäen: jos tämä olisi joulusuklaata, olisi tämä yksi kerros Juhlapöydän konvehdeista.

3 kommenttia:

  1. Kuulostaakin sellaiselta kirjalta jonka seurassa voisi ehkä viihtyä. Aivan ihana kansi ainakin tällä kirjalla:) Mukavaa joulun odotusta Katja:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Katja kirjan esittelystä. En ole huomannutkaan kirjan ilmestymistä. Pidin kovasti Rileyn Keskiyön ruususta, joten taidan laittaa tämänkin lukulistalle.

    VastaaPoista
  3. Kirjan kansi on ihana, mutta multa tämä taitaa jäädä lukematta... Mutta joululahjaksi! <3 Siispä kiitos tästä, Katja!

    Kate Mortonilta on näemmä tulossa uutta keväällä. Sitä ajattelin ainakin kokeilla. Olen lukenut häneltä vain yhden, sen ekan...

    <3

    VastaaPoista