maanantai 5. kesäkuuta 2017

Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla


Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla
WSOY 2015
Pour que tu ne te perdes pas dans le quartier 2014
Suomentanut Lotta Toivanen
Kansi Martti Ruokonen
136 sivua
Ranskalainen romaani

Hän istahti penkille ja otti osoitekirjan taskustaan. Valmistautui repimään sen ja pudottamaan palasen penkin vierustan muoviseen roskalaatikkoon. Hän kuitenkin empi. Ei, hän tekisi sen hetken kuluttua kotona, kaikessa rauhassa. Hän lehteili kirjasta hajamielisesti. Puhelinnumeroissa ei ollut yhtä ainutta, johon hän olisi halunnut soittaa. Ja toisaalta, niissä puuttuvissa parissa kolmessa numerossa, joilla oli ollut hänelle merkitystä ja jotka hän yhä osasi ulkoa, ei enää vastattaisi.

Jean Daragne -niminen kirjailija on kadottanut osoitekirjansa vuosia sitten ja vaikka hän toisinaan pohtii kirjasessa olevia nimiä, ei hän koe kaipaavansa kirjaa. Muistikirja kuitenkin löytyy ja sen löytäjä soittaa Daragnelle. Käy ilmi, että Daragnen esikoisromaanissa on henkilö, jolla on sama nimi kuin osoitekirjan todellisella henkilöllä. Daragne ei kuitenkaan muista kyseistä henkilöä: onko hän unohtanut sen vai eikö haluakaan muistaa? Erinäiset paperit, valokuvat ja kohtaamiset johdattavat Daragnen nykyisyyden ja menneisyyden rajamaille.

Olen kuullut puhuttavan siitä, miten joku kirjailija tuntuu ikään kuin kirjoittavan aina samaa romaania uudelleen ja uudelleen. Patrick Modianon kohdalla, ainakin muutaman lukemani romaanin perusteella, väite tuntuu pitävän paikkansa. Jotta et eksyisi näillä kulmilla on tuttua Modianoa, eksyttäähän se – nimestään huolimatta tai ehkä juuri sen mukaisesti – lukijansa kirjailijan tuotannolle uskolliseen tapaan. Pienen romaanin kehystarina kuljettaa muistin ja muistamisen, arvoituksen ja ehkä oman itsenkin äärelle. Modiano kirjoittaa niukasti, mutta lataa rivien välit merkityksillä.

Mitä kirjassa tapahtuu ei ole niin tärkeää kuin se, millaisen tunnelman kokonaisuus lukiajssa herättää – näin käy ainakin omalla kohdallani Modianon lukijana. Modiano vastaa tarpeeseeni lukea jotain sellaista, joka on samalla kertaa hämärää ja ilmavaa. Jotain, joka hämää, muttei jätä tyhjää oloa; jotain, mitä lukee vain siksi, että nauttii tekstistä. Ja miksei nauttisi, kun pääsee kulkemaan romantikon Pariisissa, Pigalleen ja Moulin-Rougelle, istahtamaan kahvilassa Boulevard Haussmanilla. On myös terassin sammutetut neonvalot, sohvan selkänojalle jätetty musta pääskysmekko, ja Pariisin ulkopuolella syksyn, lehtien ja kostean mullan tuoksu – muistojen tuoksu. Ah.

Modiano aloittaa romaaninsa sanoin TUSKIN MITÄÄN. Kuin hyönteisenpisto, joka tuntuu ensin hyvin kevyeltä. Kuten saatte arvata, sellainen on aluksi myös Modinon romaani: löytynyt muistikirja, miten pientä ja vähäpätöistä, mutta samalla koko ajan kasvavaa. Modiano osaakin olla paitsi romanttinen, myös ivallinen, melkein kuin härnäävä hyttynen. Modianon romaanin on kaunis, muttei välttämättä kovin lempeä. Jotta et eksyisi näillä kulmilla on monikerroksinen romaani. Luulen, että uudelleenluenta tekisi hyvää, sillä loppujen lopuksi romaanista saa irti yllättävän vähän, vaikka lukeminen onkin miellyttävää, jonkinlaista älykästä fiiliskirjallisuutta.

Sen verran Että et eksyisi näillä kulmilla mieltäni vaivaa, että koen lukemisen jälkeen olevani jonkinlainen tyytyväinen eksyjä. Romaanin tunnelma ja lauseet - hyvä käännös - kannattavat silloinkin, kun rivien väliset merkitykset hämärtyvät ja lukukokemus muuttuu taas yhdeksi uudeksi muistoksi kansien välissä.

6 kommenttia:

  1. Modianon romaanit ovat hyviä, mutta niistä ei muista pari vuotta lukemisen jälkeen juuri mitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, juuri noin! Siksi niitä muuten voisi varmasti helpostikin lukea uudelleen. :)

      Poista
  2. Tämäpä mielenkiintoista! Minulle Modiano on tuntematon, mutta luen juuri ranskalaista romaania Punaisen muistikirjan nainen, jossa Modiano seikkaili pienessä sivuroolissa. Eli siinäkin kysymyksessä oli muistikirja :)

    Tuo kuvasi on muuten ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyn lehti, aika hauska kirjallinen yhteensattuma - tai lukusattuma, Modianon sivurooli Punaisen muistikirjan naisessa ei varmasti ole sattumaa. Täytyy googlettaa tuo kirja.

      Kiitos! :)

      Poista
  3. Älykästä fiiliskirjallisuutta - aika hyvä luonnehdinta :) En ole juuri lukenut Modianoa (vaikka olen halunnut ja haluan), mutta tämän olen, ja kyllä, minustakin tuntuu, että tärkeämpää tässä on tunnelma kuin tapahtumat. Hämäryys ja ilmavuus yhtä aikaa on hieno, kutkutteleva yhdistelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos! Sellaista Modiano kirjoittaa. Uskoisin, tai olen aika varma, ettö Modiano olisi ihan sinunkin kirjailijasi - ainakin silloin, kun haluaa tai suorastaan tarvitsee sellaista tiivistä, mutta silti hidasta kirjallisuutta.

      Poista