Philip Teir: Talvisota

Philip Teir: Talvisota. Avioliittoromaani
Otava 2013
Alkuteos Vinterkriger. En äktenskapsroman
Suomentanut Jaana Nikula
347 sivua
Kotimainen romaani

Avioliitto Maxin kanssa oli kuin kellumista lautalla miellyttävässä ilmastossa, toisinaan ajelehdittiin maihin, vaikkei toisenlaista elämänmuotoa oikeastaan osannut kaivatakaan. Max saattoi olla ihana ja antelias kun oli sillä tuulella, mutta viime vuosina Katrina oli myös oppinut arvostamaan yksinäisyyttä, tunnetta siitä ettei tarvinnut kaiken aikaa tähyillä kaipaillen satamaa vaan ajelehti vain ilman päämäärää.

Sivistyneistöperhe aviokriisin kourissa. Näin voisi lyhyesti kuvata Philip Teirin osin satiirisia mittoja saavaa "Avioliittoromaaniksi" alaotsikoitua Talvisotaa, mutta kuvaus ei tekisi oikeutta romaanille, joka on samalla kertaa sujuvalukuinen, moniulotteinen ja kylmänhauska. 

Sosiologian professori Max Paul on täyttämässä 60 vuotta. Elämään kuuluvat virka yliopistolla, tasainen, joskin väljähtynyt ja ajoittaista piikittelyä sisältävä avioliitto Katriinan kanssa sekä kaksi aikuista tytärtä: Helen on porvallista elämää viettävä kahden lapsen äiti, Eva itseään etsivä taideopiskelija Lontoossa. Paljon lunta ehtii sataa Helsingissä ja yksi hamsteri menettää henkensä ennen kuin Max huomaa, että henkilökohtainen katastrofi on tehnyt tuloaan jo kauan.

Jostain syystä jotkut hyvät, uudehkot kirjat antavat odotuttaa itseään niin kauan, että ihmettelen joskus sitä, miten kirjauutuuksia seuraan. Teirin Talvisota on sellainen, jonka olisin periaatteessa voinut lukea heti sen ilmestyttyä 2013, mutta syystä tai toisesta sivuutin kirjan silloin. Onneksi kyseinen romaani ei ole mikään tietyn hetken lapsi, vaan nyt oli yhtä hyvä aika lukea se kuin ilmestymisvuonnaan tai vaikka viiden vuoden kuluttua.

Teirin romaani onkin nautittavaa luettavaa. Se on kepeästi kirjoitettu, muttei tyhjänpäiväinen. Oletukseni mukaisesti se on hyvin suomenruotsalainen, mitä joihinkin tapoihin tulee. Samalla kertaa se on myös kaupunkilainen ja maalainen - monin kerroksin: on pohjalainen Helsingissä, suomalainen Lontoossa, ja ikääntyvä nuoren seurassa.  Kuka tahansa voi tunnistaa piirteitä itsestään. Esimerkiksi lämpimällä ironilla kirjoitettu kuvaus ruotsinlaivan Muumi-risteilystä on tuttu varmasti valtaosalle kaltaisistani keski-ikäisistä perheenäideistä, jotka ovat matkustaneet Tukholmaan ja ihmetelleet, mitä tekevät siellä buffetjonossa ja muumihuumassa (ja lähtevät samanlaiselle reissulle uudestaankin). Seksijoogaopinnot tai hamsteri-paran kohtalo saavat nekin aikaan kuivaa, hellänkipeää hymyilyä (vailla omakohtaisia syitä, se tässä kera silmäniskun huomautettakoon).

Vaikka henkilöhahmoja ja heidän kipupisteitään on useita, ei mitään ole liikaa. Asetelmat ovat tuttuja, ehkä kuluneitakin, mutta niin on elämäkin. Teir hallitsee tyylikkään, tarkkanäköisen ja paikon viiltävästi terävän kerronnan. Talvisota kytkeytyy hienosti parisuhteen aallokkoa, yksityisiä toiveita ja yhteiskunnallisia odotuksia kuvaavien romaanien jatkumoon. Ote on kepeähkö, kokonaisuus kulkee vaivattomasti.

Ei Talvisota elämää suurempi romaani ole. Mutta se on todennäköisesti aikaa kestävä, samalla kertaa hykerryttävä ja kylmäävä, hauska ja koskettava teos niistä elämänpoluista, jotka voivat osua kenen tahansa kohdalle. 


--
Talvisotaa on luettu paljon, tässä vaikkapa Kaisan mietteitä Teirin romaanista.