Terveiset Jyväskylän kirjamessuilta

Kännykkäkuvaterveisiä Jyväskylän kirjamessuilta!

Jyväskylä on minulle jännästi puolituttu ja silti vieras kaupunki. Olen kotoisin vain 90 kilometrin päästä, mutta lapsuuteni kotikulmilta kulku on aina suuntautunut enemmän Kuopioon. Ja toisaalta minulla asuu Jyväskylässä muutama hyvä ystävä, joiden luona olen totta kai vieraillut, ja asuu kaupungissa sukuakin. Olen käynyt Jyväskylässä toistakymmentä kertaa, tiedän Harjun ja kirjaston, yliopiston ja jopa Kortepohjan opiskelija-asuntolat. Silti en voi sanoa tuntevani kaupunkia. Tässäkin mielessä, maakuntamatkailun hengessä, oli ilo vierailla kaupungissa. Olimme yötä Sokoksen Solo-sarjan hotellissa Paviljongissa, jota voin lämmöllä suositella, samoin ruokapaikaksemme valikoitunutta Figaro Wine Bistroa, joka on joskus valittu vuoden viiniravintolaksikin.

Keskiössä olivat tietenkin hienot kirjat ja kirjailijat. Hienolla en tarkoita vain Aino-Marian ja minun Korot kopisten -kirjaa (kuvitelkaa tähän silmänisku), vaan ne lukuisat keskustelut joita ilokseni ehdin seurata. Minun messuni alkoivat lauantaina kahden maissa, kunhan olin ensin saapunut Onnibussilla kaupunkiiin. Ehdin seuraamaan Tapper-lavalla käytävää keskustelua kirjallisuuskritiikistä ja kirjablogeista. Kustantaja Pasi Luhtaniemi oli mainio paneelikeskustelun vetäjä, sekä Aino-Maria, Krista ja kirjailija Karo Hämäläinen kaikki loistavia keskustelijoita. Keskustelijat esittelivät myös kirjavinkkejään: kevään eräs kirjatapaus taitaa olla Jukka Viikilän kaunis Akvarelleja Engelin kaupungista, jonka useampikin nosti keskustelussa esille.

Paneelin jälkeen istahdimme Aino-Marian kanssa kahville ennen kuin oli aika panna korot kopisemaan. Nisula-lavalla kerroimme kirjastamme vuoropuheluna. Kirjaa oli messuilla myynnissä pieni erä Rosebudin osastolla, mutta varsinaisesti kirja ilmestyy tämän viikon lopulla. Keskustelumme jälkeen suuntasimme vielä Minna Canth -lavalle kuuntelemaan Jyri Paretskoita, joka keskusteli Taija Tuomisen kanssa Shell's Angles -sarjastaan.

Sunnuntaina hotelliaamaisen jälkeen oli mieli täynnä puhtia uuteen messupäivään, joka oli työpainotteinen. Ennen töitä ehdin kuunnella Terhi Rannelaa, joka Taija Tuomisen haastateltavana kertoi tuoreesta romaanistaan Frau. Lina Heydrich-Mannisesta kertova romaani on aiheeltaan erittäin kiinnostava; Olen parhaillaan lukemassa kirjaa, joten siitä lisää myöhemmin. Terhi Rannela kertoi kiehtovasti tutkimusmatkoistaan pohjoissaksalaiselle saarelle sekä Prahan lähettyvillä sijaitsevaan Heyrichien asuttamaan linnaan, jonne pääsi kurkistamaan vain aidan yli toisen olkapäillä seisten.

Rannelan haastattelun jälkeen Nisula-lavalla keskusteltiin Axel Munthen salaperäisistä elämänpoluista. Maria Salosen tällä viikolla ilmestyvä kirja Axel Munthen jäljillä on eräs omista työkirjoistani. Tiina Aallon haastattelema Salonen kertoi teoksesta synnystä ja teemoista niin hyvin ja eläväisesti, että toivon monien löytävän kirjan, jossa muistojaan ja melkoisia tarinoitaan kertoo myös Munthen poika Malcolm, peribrittiläinen ja hyvin originelli herrasmies.

Jos aamupäivä oli historian havinaa Lina Heydrichista Axel Muntheen, oli iltapäivällä toisenlaisten sfäärien vuoro. Markku Soikkeli jutteli tieteiselokuvista ja -kirjallisuudesta ensin Yle-lavalla ja sitten minun kanssani Nisula-lavalla. Tieteiselokuvien maailma on laaja, se kattaa niin b-luokan filmit kuin blockbusterit, taide-elokuvat kuin monet tutut tv-sarjat.

Kirjaostokset kuuluvat messuiluun, itse olin nyt hyvin maltillinen ja kotiini lähti vain kaksi tuliaiskirjaa: Terhi Rannelan edellinen, Punaisten kyynelten talo, sekä Tommi Melenderin esseekokoelma Onnellisuudesta. Varmasti keskenään hyvin erilaiset kirjat, joiden kummankin erinomaisuuteen uskon vankasti.

Niin - ja ehdin messuilla tavata tärkeitä ihmisiä, niin rakkaita ystäviä kuin ihania kirjabloggaajiakin.

Nyt maanantaisena alkuiltana messuviikonloppua seuranneen työpäivän jälkeen olo on hieman hyytynyt (muttei näköjään liiaksi, kun tämän postauksenkin sain aikaiseksi). Onneksi ainakin hetkeksi luvassa on niin keväisiä tuulia, että suunnittelen vaihtavani ulko-ovellamme olevat kulahtaneet kanervat ruukkunarsisseihin. Kirjapostausten kera palaan pian, nyt toivottelen aurinkoista viikkoa!