maanantai 21. joulukuuta 2015

Sanna Isto, Eppu Nuotio ja Sari Airola: Typy ja topakka tonttu

Sanna Isto, Eppu Nuotio, Sari Airola: Typy ja topakka tonttu
Bazar 2015
Kotimainen lastenkirja



Bertta-täti tuhahtaa. Hän nostaa jakkaran kaapin eteen ja kapuu vaivalloisesti sen päälle. Sitten hän nousee vielä varpaisilleen ylettyäkseen kaapissa olevaan vanhaan pahvilaatikkoon. Sen hän nostaa esiin ja tömäyttää keskelle eteisen lattiaa.
"No jo oli aikakin", kuuluu ääni laatikosta.

Kuulutko niihin, jotka rakastavat joulua ja haluavat levittää jouluiloa muillekin? Tai oletko ehkä joulua vierastava tyyppi, joka rasittuu kaikenmaailman hössötyksestä? Jos vastasit kyllä - kumpaan tahansa kysymykseen - löydät samastumiskohteita Sanna Iston ja Eppu Nuotion kirjoittamasta ja Sari Airolan kuvittamasta kirjasta Typy ja topakka tonttu.

Mainio kuvakirja tutustuttaa Typy-tyttöön, joka viettää joulunaluspäiviään tätinsä Bertan luona. Täti ei tunnu perustavan joulusta sitten tippaakaan. Ehkei täti edes tiedä, että hänen joulutarvikelaatikossaan asuu tonttu. Tarvitaan monenlaista, että kauan sitten kadonnut joulumieli löytyisi taas.

Iston, Nuotion ja Airolan yhteistyö toimii varsin hyvin: kuvakirjalle ominaisesti kirjassa on tekstiä melko vähän, mutta kuitenkin sen verran että isommatkin (jopa kouluikäiset!) innostuvat tekstistä. Omaan makuuni tarina ei kanna ihan tarpeeksi, Bleuen tavoin toivoin lukiessani, että tontun mukanaan tuomia kommelluksia olisi ollut enemmän - ehkä juonessa olisi voinut olla jotain lisää. Koeyleisönä toimineet lapseni kuitenkin viehättyivät kirjasta niin, että minäkin aloin uskoa kokonaisuuteen, joka on sopivasti tuttu ja silti uusi. Tuttua on aikuisten ryppyotsaisuus ja lapsen (ja tontun!) usko jouluun. Uutta tietenkin tuoreen kirjasarjan aloittavat hahmot ja suloinen kuvitusjälki.


Airolan kuvitusjälki onkin kerrassaan hurmaavaa. Kuvitus itse asiassa ei vain tue tekstiä, vaan tuo oman lisänsä tarinaan. Nimittäin Iston ja Nuotion tekstissä on selvästi tarkoituksella jätettyjä aukkoja, kaikkea ei kerrota tai selitetä: lisäselitys löytyy kuvasta. Tämä ratkaisu virkistävää ja tarjoaa melkeinpä silmäniskun lukijalle. On hauska uppoutua kuviin, saada uusia oivalluksia tekstin tarjoamien lisäksi.

Typy ja topakka tonttu on ajankohtaisimmillaan juuri nyt, joulunaluspäivinä: pienestä anarkiasta, kuten laskujen leikkaamisesta lumitähdiksi, voi syntyä jotain suurta - joulumieltä!

--
Bleuen lisäksi muun muassa Kia, Krista, Maria ja Leena ovat tutustuneet Typyyn ja topakkaan tonttuun.

P.S. Koetan vielä tänään illalla tai huomenna aamulla blogata yhdestä ihanasta jouluisesta romaanista ennen kuin on aika toivottaa hyvää joulua.

8 kommenttia:

  1. Minäkin olin samaa mieltä, tarina oli ihan kiva, mutta siis vain ihan kiva. Olisin jotenkin odottanut enemmän! Mutta onneksi oli ihana kuvitus, joka teki kirjasta kivan. <3 Hyvää joulua Katja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, samaa mieltä siis! Mutta tästä tulee toivottavasti mukava kirjasarja. Sari Airolan kuvitus on ihan huippua! <3

      Samoin, hyvää joulua sinulle!

      Poista
  2. Hauska kuulla, että kirja kiinnosti lapsiasi :)! Tekstin pituus ehkä on suotuisampi vanhemmille lapsille kuin omilleni. Ihana juttu, että lastenkirja saa näin joulun alla hyvin palstatilaa blogeissa. Liekkö muutenkin lastenkirjat olleet enemmän blogeissa esillä tänä vuonna? Tai koko ajan enemmän. Jospa ottaisi tuulta koteihin saakka ja iltasatuja luettaisiin talossa kuin talossa :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, meillä lapset pitivät tästä. Olen siinä mielessä yllättynyt, että pian kymmenvuotias esikoinen on ehkä jo ylittänyt kuvakirjaiän, mutta tämä upposi hyvin.

      En osaa sanoa, ovatko lastenkirjat olleet blogeissa esillä enemmän kuin aiemmin. Kiva, jos ovat. Satuja tarvitaan aina! :)

      Poista
  3. Onpa kaunis kuvitus kirjassa! J on vielä sen verran pieni ettei ymmärrä oikein satujen lukemisen päälle, mutta onneksi olen pitänyt huolen että kun satuhetket koittavat hänelle, on kirjoja jonossa asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, tässä on upea kuvitus. Teillä kirja-aika alkaa jo ensi vuonna. :) Ensin katselukirjojen ja joulukuussa jo pienten satukirjojen. Siitä se ihanuus alkaa!

      Poista
  4. Katja, minulle tämä oli täydellinen lastenkirja, sillä pidin juuri siitä, että sitä tonttukohellusta ei ollut yhtään enempää;) Minusta tämä on sekä ihanasti vanhanaikainen, että suloisesti vähän uudenaikainen. Kuvitus on ihan napakymppi. Bertta-täti on hiukan säälittävä, mutta onneksi hänkin löytää joulun hurman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ihanaa että tämä oli sinulle täydellinen. Vanhan- ja uudenaikaisuuden liitosta olen samaa mieltä. Kohellusta en minäkään kaivannut, mutta ehkä jonkinlaista suurempaa kerronnallista jännitettä (en jännitystä). Mutta jouluinen kirja, hurmaava kuvitus!

      Poista