maanantai 26. tammikuuta 2015

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot - minun ehdokkaani

Tänään kirjablogimaailma kuhisee jännitystä, sillä on jälleen aika äänestää Blogistanian Finlandian, Globalian, Kuopuksen ja Tiedon voittajasta. Bloggaajat julkistavat omat ehdokkaansa nyt aamukymmeneltä, voittajat julistetaan kilpailun emäntäblogeissa huomenna tiistaina klo 10: Finlandia Kirjavinkeissä, Globalia Kirsin Book Clubissa, Kuopuksen julkistaa Notko, se lukeva peikko ja Tieto-voittaja julkistetaan 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä - blogissa.

Äänestän kolmessa katerogiassa, Tieto jää pois. Se ei jää siksi, etten lukisi tietokirjallisuutta: työskentelen tietokirjallisuuden parissa ja viime vuonna olin myös yhden kirjan kirjoittajana. Tästä syystä tietokirjallisuuden harrastamiseen jäi aikaa niukasti. 

Omien ehdokkaiden nimeäminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Painottaako niitä, joita pitää "objektiivisesti" parhaimpina vai valitako ne, joille sydän sykkii voimakkaimmin? Kirjabloggaajana voi tietenkin mennä oman mielensä mukaan ja omat ehdokkaani ovat jostain siltä väliltä. Viime vuoden merkittävimmät lukukokemukseni olen listannut tänne, nyt on aika vain vuonna 2014 julkaistujen kirjojen. Kunkin kategorian paras kirja saa kolme pistettä, toinen kaksi ja kolmas yhden pisteen.

Lumiomenan ehdokkaat Blogistanian palkinnoille ovat:

BLOGISTANIAN FINLANDIA

3 pistettä Anni Kytömäki: Kultarinta
Kirjan luettuani minun tuli ikävä metsään. Kultarinnasta välittyy rakkaus metsäluontoon. Sellainen rakkaus ja kokonaisvaltainen kunnioitus tuohon vihreään vapauttavaan voimaan, jonka soisi elävän meissä jokaisessa.

2 pistettä Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Statovivcin romaani on samalla kertaa realistinen kasvukertomus ja aavistuksen absurdi rakkaustarina, se on yhtä aikaa kaunis olematta imelä ja rujo vailla tarkoituksenhakuista roisiutta. Kissani Jugoslavia on esikoisromaaniksi ihan huikean hyvä, omaperäinen ja juuri oikeanlainen.

1 piste Pirkko Saisio: Signaali
Signaali on täynnä fragmentteja ja sulkeita. Se tuo väläyksiä muistoista, kuvitelmista ja nautinnoista. Saisio tulee lähelle lukijaa ja pysyy kuitenkin kirjansa sivuilla. Eikä lukija voi tietää, milloin kertojana on omaa elämäänsä muisteleva Pirkko Saisio, milloin romaanihenkilö Pirkko Saisio. 



BLOGISTANIAN GLOBALIA

3 pistettä Kate Atkinson: Elämä elämältä
Atkinson kirjoittaa tarkkanäköisesti, älykkäästi, liikoja selittelemättä. Kirja jättää jälkeenä lukuisia kysymyksiä ja tulkintamahdollisuuksia. Rakenteeltaan Elämä elämältä on monikerroksinen, mutta  romaani on silti tarinavetoinen. 

2 pistettä Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat
Romaanina Ikuisuusvuonon profeetat on suurteos paitsi kooltaan, myös teemoiltaan ja rakenteeltaan. Se on hurja, kapinen, eritteinen ja osin inhottava. Se on myös loistavasti kirjoitettu, mukaansatempaiseva ja väkevä. Jos tämä romaani ei tee vaikutusta, niin mikä sitten tekee?

1 piste Per Petterson: En suostu
Petterson kirjoittaa melankoliasta, kaipuusta, sisaruudesta ja ystävyydestä, muttei kirjoita mitään auki. Hän kirjoittaa intensiivisesti ja samalla kuitenkin ilmavasti, jättää kysymyksiä,  antaa vastauksiakin - ehkä. 


BLOGISTANIAN KUOPUS

3 pistettä Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen: Puuseppä
Aalto-yliopiston käsikirjoittamisen professori Iiro Küttner tietää, miten luodaan tarina, joka pitää otteessaan ja puhuttelee lukijaansa. Puusepän tarina kunnioittaa klassisimpia satuja, mutta sadun ihmeet elävät puun syissä ja siirtyvät lukijaan itseensä. Ville Tietäväinen on luonut komeat kuvat, jotka eivät vain tue tarinaa, vaan ovat osa sitä.

2 pistettä David Walliams: Herra Lemu
David Walliams on kirjoittanut hienon lastenromaanin, joka nivoo yhteen paljon tuttua ja sopivasti uutta: yksinäisen lapsen, epäreilun vanhemman, ennakko-oletukset ja -luulot, koko joukon salailua ja noloja tilanteita sekä tarinan, joka tempaisee mukaansa. Naurun vastapainoksi Herra Lemu tarjoaa aimo annoksen vakavaa asiaa, romaani on tietenkin kertomus hyväksynnästä ja ihmisen oikeudesta olla juuri sellainen kuin on. 

1 piste Julia Savtchenko: Salainen sienikirja
Savtchenkon kirja on monella tapaa hauska ja jännittävä: fiktiivisenä tietokirjana se leikittelee oikeiden sienikirjojen tekstilajilla ja kuvastolla. -- Kuvakirjana Salainen sienikirja on (miltei) satukirja, jonka kuvitus mukailee keskieurooppalaisella ja brittiläisellä keijukais- ja tonttukirjojen perinteellä. Kuvat ovat taidokkaasti ja kauniisti toteutettuja. Ne ovat värikylläisiä, mutteivät hyppää silmille, hauskoja, oivaltavia ja sopivasti omaperäisiä ja tuttuja. 


Nyt äänestystuloksia jännittämään! 

25 kommenttia:

  1. Meillä on näköjään samat ykköset Finlandiassa ja Kuopuksessa. :) Globaliaa oli tänä vuonna jotenkin erityisen vaikea äänestää, oli niin paljon hyviä. Elämä elämältä ja Ikuisuusvuonon profeetat ovat molemmat minulta vielä lukematta mutta lukulistallani odottelevat vuoroaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, niinpä olikin. :) Minulle Globalia oli helppo, mutta Finlandia vaikea. Olen varma, että tulet pitämään Atkinsonin kirjasta.

      Poista
  2. Kissani Jugoslavian kanssa ollaan samoilla linjoilla, ja kiitos muistutuksesta Pettersonin ja Saision osalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, Kissa onkin hieno romaani. Petterson ja Saisio ovat niin huippuja!

      Poista
  3. Saisiota en ole lukenut ikiaikoihin, pitäisikin hankkia tuo Signaali odottelemaan.

    Hauskaa, että äänestit Herra Lemua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, lue Signaali, se on jopa hupaisa. Herra Lemu on mainio.

      Poista
  4. Globaliassasi hienoja kirjoja, kiva kun nostit Petterssonin myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, samat sanat sinulle, sinullakin oli hyviä valintoja. :)

      Poista
  5. Katja, en muista yhtään vuotta, jolloin olisimme äänestäneet näin eri kirjoja;) Tosin Petterson olisi voinut olla minullakin, jos vain tilattu kirja olisi saapunut.

    "Omien ehdokkaiden nimeäminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Painottaako niitä, joita pitää "objektiivisesti" parhaimpina vai valitako ne, joille sydän sykkii voimakkaimmin?" Tämä mitä tässä sanot, on yllättävän vähän keskusteltu aihe. Minulla on tullut erittäin voimakkaasti esiin, että tämä raja häälyy ja huojuu ja kun suljen silmäni ja kuuntelen sydäntäni, sieltä kuuluu jotain tällaista: Yötä ei voi vastustaa, Metsäkauris, Bolšoin perhonen, Paluu Rivertoniin, Ennen sarastusta, Meriharakat... Sitten katson ristivaloon ja päätän valita sydämellä ja järjellä eli kai se on sitten joissain se kultainen keskitie.

    <3


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, niinpä! Minulla Murakami pääsi melkein listalle ja aiempina vuosina olen äänestänytkin hänen kirjojaan. Nyt tuo Leine kiilasi ohi.

      Ja juuri noin, sydän ja järki määräävät näitä valintoja. Tuo Atkinson oli kyllä aito sydämen valinta.

      <3

      Poista
    2. Tiedän heti yhden valinnan, jossa on ollut sekä sydän että järki ja se ei pala tulessakaan: Virginia Woolfin Mrs. Dalloway!

      Kunpa ehtisin lukea Atkinsonia...R. toi just kirjastosta uutta luettavaa ja...

      <3

      Poista
  6. Todella houkuttelevat kirjalistat. Herra Lemu täytyy ottaa pian lasten kanssa luettavaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, suosittelen herra Lemua. Se tempaa mukaansa.

      Poista
  7. Jännittävää todellakin. Ja miten minulta oli jäänyt tuo Ikuisuusvuonon profeetat -arviosi aivan lukematta, onneksi nostit nyt kirjan esiin! Vaikuttaa nimittäin ihan minun kirjaltani. Laitan heti kirjastoon varaukseen ja odotan jotain hurjaa ja kapista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, juuri tuollainen Leinen kirja on. Se on melko likaista vatulointia, mutta tekee suuren vaikutuksen.

      Poista
  8. Koin kovia valintakipuja. Globaliassa myös minun kärkikastiini nousivat Atkinson ja Leine. Veivät muihin maailmoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, sinä kyllä valitsit hyvin. Kävin katsomassa. Atkinson on ihana ja Leine rujo, molemmat huikeita.

      Poista
  9. Voi Kultarinta, ihanaa! Jugoslaviaa odotan itse vielä kirjastosta.

    Olin aivan unohtanut, että Puuseppä ilmestyi tänä vuonna. Kuopus oli minulle kaikista hankalin äänestyskategoria, sinne olisi ollut paljon hyvää laitettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, Kultarinta on <3

      Puuseppä on hieno ja niin on Ritarikin. Siitä en ole ehtinyt vielä blogata, mutta varmasti pian, kun käsi alkaa antaa myötä.

      Poista
  10. Oma Globaliani jäi laihahkoksi, ja vasta nyt luen tuota En suostu -romaania. Siinä olisi ollut ainesta ainakin kolmossijalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, sinullahan oli hyviä kirjoja Globaliassa -- ja etenkin Tiedossa. ;) En suostu on hieno ja haikea.

      Poista
  11. Kissani Jugoslavia oli myös minun kakkonen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kävinkin kurkkaamassa. Moniulotteinen ja hyvin kirjoitettu romaani.

      Poista
  12. Hyvät, ja varsin voitokkaat ehdokkaat! Meillä taisi olla kolme samaa kirjaa ehdokasasettelussa; Kultarinta, Elämä elämältä ja Salainen sienikirja. Harkitsin vielä viime metreillä, että olisiko tuon Pettersonin ehtinyt lukea & blogata ennen äänestystä, mutta en sentään ryhtynyt hosumaan hyvän kirjan kanssa. Puiden tarinoita ovat ihania, on vaan jäänyt bloggaamatta niistä molemmista tähän mennessä. Ja Ikuisuusvuonon profeetat... Kirja houkuttelee kovasti, mutta myös vähän pelottaa laajuudessaan ja rosoisuudessaan.

    VastaaPoista
  13. Tulipa paljon luettavaa! Varsinkin Atkinson on nyt pakko lainata :) Itse olen Tove Janssonin elämäntyöhän perehdyttyäni lukenut tässä kuussa "Kesäkirja"- ja "Seuraleikki"- kirjat. Aikaisemmin olen tutustunut vain enemmän lapsille suunnattuihin kirjoihin. Ehkä tämä nyt ei kuulu ollenkaan asiaan, mutta "Näkymätön lapsi" ja "Muumilaakson marraskuu" ovat kyllä klassikoita, joista todella pidän.
    Kiitos tästä blogista!

    VastaaPoista