Blogistanian kirjallisuuspalkinnot - minun ehdokkaani

Tänään kirjablogimaailma kuhisee jännitystä, sillä on jälleen aika äänestää Blogistanian Finlandian, Globalian, Kuopuksen ja Tiedon voittajasta. Bloggaajat julkistavat omat ehdokkaansa nyt aamukymmeneltä, voittajat julistetaan kilpailun emäntäblogeissa huomenna tiistaina klo 10: Finlandia Kirjavinkeissä, Globalia Kirsin Book Clubissa, Kuopuksen julkistaa Notko, se lukeva peikko ja Tieto-voittaja julkistetaan 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä - blogissa.

Äänestän kolmessa katerogiassa, Tieto jää pois. Se ei jää siksi, etten lukisi tietokirjallisuutta: työskentelen tietokirjallisuuden parissa ja viime vuonna olin myös yhden kirjan kirjoittajana. Tästä syystä tietokirjallisuuden harrastamiseen jäi aikaa niukasti. 

Omien ehdokkaiden nimeäminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Painottaako niitä, joita pitää "objektiivisesti" parhaimpina vai valitako ne, joille sydän sykkii voimakkaimmin? Kirjabloggaajana voi tietenkin mennä oman mielensä mukaan ja omat ehdokkaani ovat jostain siltä väliltä. Viime vuoden merkittävimmät lukukokemukseni olen listannut tänne, nyt on aika vain vuonna 2014 julkaistujen kirjojen. Kunkin kategorian paras kirja saa kolme pistettä, toinen kaksi ja kolmas yhden pisteen.

Lumiomenan ehdokkaat Blogistanian palkinnoille ovat:

BLOGISTANIAN FINLANDIA

3 pistettä Anni Kytömäki: Kultarinta
Kirjan luettuani minun tuli ikävä metsään. Kultarinnasta välittyy rakkaus metsäluontoon. Sellainen rakkaus ja kokonaisvaltainen kunnioitus tuohon vihreään vapauttavaan voimaan, jonka soisi elävän meissä jokaisessa.

2 pistettä Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Statovivcin romaani on samalla kertaa realistinen kasvukertomus ja aavistuksen absurdi rakkaustarina, se on yhtä aikaa kaunis olematta imelä ja rujo vailla tarkoituksenhakuista roisiutta. Kissani Jugoslavia on esikoisromaaniksi ihan huikean hyvä, omaperäinen ja juuri oikeanlainen.

1 piste Pirkko Saisio: Signaali
Signaali on täynnä fragmentteja ja sulkeita. Se tuo väläyksiä muistoista, kuvitelmista ja nautinnoista. Saisio tulee lähelle lukijaa ja pysyy kuitenkin kirjansa sivuilla. Eikä lukija voi tietää, milloin kertojana on omaa elämäänsä muisteleva Pirkko Saisio, milloin romaanihenkilö Pirkko Saisio. 



BLOGISTANIAN GLOBALIA

3 pistettä Kate Atkinson: Elämä elämältä
Atkinson kirjoittaa tarkkanäköisesti, älykkäästi, liikoja selittelemättä. Kirja jättää jälkeenä lukuisia kysymyksiä ja tulkintamahdollisuuksia. Rakenteeltaan Elämä elämältä on monikerroksinen, mutta  romaani on silti tarinavetoinen. 

2 pistettä Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat
Romaanina Ikuisuusvuonon profeetat on suurteos paitsi kooltaan, myös teemoiltaan ja rakenteeltaan. Se on hurja, kapinen, eritteinen ja osin inhottava. Se on myös loistavasti kirjoitettu, mukaansatempaiseva ja väkevä. Jos tämä romaani ei tee vaikutusta, niin mikä sitten tekee?

1 piste Per Petterson: En suostu
Petterson kirjoittaa melankoliasta, kaipuusta, sisaruudesta ja ystävyydestä, muttei kirjoita mitään auki. Hän kirjoittaa intensiivisesti ja samalla kuitenkin ilmavasti, jättää kysymyksiä,  antaa vastauksiakin - ehkä. 


BLOGISTANIAN KUOPUS

3 pistettä Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen: Puuseppä
Aalto-yliopiston käsikirjoittamisen professori Iiro Küttner tietää, miten luodaan tarina, joka pitää otteessaan ja puhuttelee lukijaansa. Puusepän tarina kunnioittaa klassisimpia satuja, mutta sadun ihmeet elävät puun syissä ja siirtyvät lukijaan itseensä. Ville Tietäväinen on luonut komeat kuvat, jotka eivät vain tue tarinaa, vaan ovat osa sitä.

2 pistettä David Walliams: Herra Lemu
David Walliams on kirjoittanut hienon lastenromaanin, joka nivoo yhteen paljon tuttua ja sopivasti uutta: yksinäisen lapsen, epäreilun vanhemman, ennakko-oletukset ja -luulot, koko joukon salailua ja noloja tilanteita sekä tarinan, joka tempaisee mukaansa. Naurun vastapainoksi Herra Lemu tarjoaa aimo annoksen vakavaa asiaa, romaani on tietenkin kertomus hyväksynnästä ja ihmisen oikeudesta olla juuri sellainen kuin on. 

1 piste Julia Savtchenko: Salainen sienikirja
Savtchenkon kirja on monella tapaa hauska ja jännittävä: fiktiivisenä tietokirjana se leikittelee oikeiden sienikirjojen tekstilajilla ja kuvastolla. -- Kuvakirjana Salainen sienikirja on (miltei) satukirja, jonka kuvitus mukailee keskieurooppalaisella ja brittiläisellä keijukais- ja tonttukirjojen perinteellä. Kuvat ovat taidokkaasti ja kauniisti toteutettuja. Ne ovat värikylläisiä, mutteivät hyppää silmille, hauskoja, oivaltavia ja sopivasti omaperäisiä ja tuttuja. 

Nyt äänestystuloksia jännittämään!