Kustantaja: Gummerus 2014
Alkuteos: The Snow Queen 2014
Suomennos: Raimo Salminen
Sivuja: 289
Kansi: Eevaliina Rusanen
Arvostelukappale
Yhdysvaltalainen romaani
Barrett Meeks näki Central Parkin yllä taivaallisen valon neljä päivää sen jälkeen kun rakkaus oli jälleen kerran kohdellut häntä kaltoin. Tämä ei kuitenkaan ollut hänelle ensimmäinen kolaus lemmen saralla, mutta se oli ensimmäinen joka välittyi hänelle viisirivisen tekstiviestin muodossa [--]
Kaikki alkaa ilmestyksestä. On marraskuinen ilta. Barrett Meeksin on tullut taas kerran jätetyksi ja hän kävelee New Yorkin keskuspuiston halki ja huomaa taivaalla erikoisen valoilmiön, joka tuntuu jumalalliselta ilmestykseltä. Valon nähdessään Barrett on matkalla kotiinsa, jonka jakaa veljensä ja tämän tyttöystävän kanssa. Barrettin veli Tyler on lahjakas muusikko, joka elää köyhyydessä ja koettaa kirjoittaa laulun tyttöystävälleen Bethille, joka on vakavasti sairas. Kokaiini vetää Tyleria puoleensa, Beth taas koettaa elää uljaasti, vaikka sairaus vie voimia.
Michael Cunnighamin tuore, kauniskantinen Lumikuningatar kuvailee newyorkilaiskolmikon ja näiden ystävien kipuilua taiteen, rakkauden, huumeiden ja lumisen kaupungin pyörteissä. Muista romaaneistaan tuttuun tapaan Cunningham katsoo syvälle päähenkilöidensä ajatusmaailmaan ja antaa heille kaikille oman äänen. Lumikuningatar oli minulle eräs koko syksyn eniten odottamistani romaaneista, sillä Tunnit aikoinaan ja Illan tullen muutama vuosi sitten tekivät sopen sydämeeni. Sen sijaan esimerkiksi Koti maailman laidalla ei vakuuttanut.
Olin siis osannut varautunua siihen, että Cunninghamin tuotanto on laadukasta, joskin epätasaista ja Lumikuningatar näyttää, että jatkossakin on syytä varautua. Romaanissa on paljon hyvää. Cunningham kirjoittaa tälläkin kertaa niin kauniisti, että pakahduttaa. New York on huikea ja rosoinen. Amerikkalaisten -- ja muidenkin -- liberaalien trauma George W. Bushin toisesta presidenttikaudesta sekä Obaman ja McCainin vaalitaisto myöhemmin ovat kiinnostavaa, joskin melko tuttua luettavaa. Ironiaakin romaanissa on: He eivät luojan kiitos ole menettäneet kykyään puhua latteuksia.
Toki Lumikuningatar on paitsi kaunis, myös koskettava, surullinen ja oudolla tapaa valoisa ja vapauttavakin kirja, mutta kaikessa kauneudessaan ja koskettavuudessaankin romaani jää ontoksi, sen jännitteet eivät kanna, vaan kokonaisuus ajelehtii samalla tavalla kuin romaanihenkilötkin. Mietinkin, että kuinka monta romaania nuorehkoista aikuisista, taiteilijoista, huumeista ja New Yorkista onkaan kirjoitettu ja kuinka monta vielä tarvitaan? Lumikuningatar on romaani, joka on kirjoitettu monesti aiemminkin eikä se ole kaareltaakaan erityisen vahva, vaan luultavasti romaani, jonka ikävä kyllä tulen melko pian unohtamaan. Kirja nimikään ei täysin aukea, vaikka siinä onkin lunta niin paljon peittävänä sääilmiönä kuin kokaiinina -- toki kirjan naishahmot tai jopa New Yorkin voi nähdä lumikuningattarina, mutta en täysin vakuuttunut.
Lumikuningatar ei kuitenkaan missään nimessä ole huono romaani. Päinvastoin, se on uljaasti kirjoitettu teos, jonka tunnelmissa viipyilee mielellään. Cunningham on tunnelman tallentamisen taituri: taivaalta putoavat lumihiutaleet viivähtävät hetken Barrettin takilla ja kuinka herkkäuskoisuuden sumu voi olla se kaikkein mieleisin tila. Vaikka tunnustan olevani jossain määrin pettynyt Cunninghamin tuoreimpaan romaani, on minun -- tietenkin! -- todettava, että jos Lumikuningatar olisi ensimmäinen lukemani Cunninghamin teos, olisin varmastikin haltioissani ja hehkuttaisin löytäneeni uuden lempikirjailijan. Nyt tulin lukeneeksi yhden suosikkikirjailijani keskinkertaisen, mutta kauniin romaanin.
--
Karoliinakaan ei täysin vakuuttunut, mutta löysi kirjasta hapuilevaa viisautta. Leenan mielestä romaani on yhtä uniikki kuin lumihiutale. Ulla sai upean lukukokemuksen.
Luultavasti kirjalta odotti liikaa. Ainakin minä. Pidin kirjasta, lukukokemuksesta, mutta tuo kirja ei ole missään nimessä tekijänsä paras. Se ei yllä sille tasolle kuin Tunnit ja Illan tullen. Tarina on liian heppoinen. Tuo kansi on kaunis.
VastaaPoistaUlla, minäkin odotin tältä liikaa, koska Illan tullen oli niin hieno. Kyllä Lumikuningattaressakin on paljon hyvää, mutta romaanina se ei toimi. Olen samaa mieltä tarinasta ja kannesta.
PoistaMinua on tämä hieman kiinnostanut, mutta ei ehkä tällä erää tarpeeksi, kun lukupinoni muutenkin kohoaa korkeuksiin. Jätän siis tuonnemmaksi - ehkä luen, ehkä en. :)
VastaaPoistaJonna, varmasti ihan hyvä idea jättää tämä kirja tuonnemmaksi. Silloinkin ehtii. :)
PoistaMinulle Cunningham on hyvin epätasainen kirjailija, mutta ehdottomasti hyvin kieltä aina käyttävä kirjoitaja.Lumen lumostako häikäistyin, olen hulluna lumisiin New York -elokuviin!, vai siitä kauneuden ja roson sekoisutksesta, jossa Cunningham on halutessaan niin taitava. 'Uniikki' -sanaa tässä nyt oli käytettävä, sillä maailmassa ei tiedetä toista yhtä uniikkia kuin on lumihiutale. Halusin tämän arvon tänä vuonna tälle lumiselle kertomukselle, jossa mieluusti vaelsin sekä New Yorkin kaduilla että ihmisten mielissä.
VastaaPoistaKantta on vaadittu jo kansikisaan, joten...;)
<3
Leena, siitä olemme samaa mieltä, että Cunningham on epätasainen, mutta käyttää kieltä aina hyvin. Juuri lumen ja New Yorkin vuoksi odotin tältä jotain lumoa, mutten sitä saanut. Kauneus ja rosokin vetoavat juuri yhdistelmänä minuun, mutta harmi kyllä tämä ei vaan toiminut.
PoistaLumihiutale muuten oikeastikin on uniikki!
Enpä ihmettele, että tämän kansi on mukana kisassa. Niin kaunis se on.
Cunningham on minulle yksi niistä kirjailijoista, joiden kirjoilta odottaa aina paljon. Ja myös yksi niistä kirjailijoista, joiden huonommatkin kirjat ovat omalla tavallaan tärkeämpiä kuin jotkut muut, objektiivisesti tarkasteltuna paremmat kirjat.
VastaaPoistaTuossa lipaston päällä Lumikuningatar odottelee. Saa nähdä, koska uskallan siihen tarttua.
Liisa, Cunningham on. Ja siksi ehkä olin nyt niin pettynyt. Lumikuningatar on kelpo romaani, mutta Illan tullen -kirjan jälkeen odotukseni kasvoivat turhankin suuriksi. On tämä kuitenkin lukemisen arvoinen -- totta kai!
PoistaOlin katsellut tämän kirjan upeaa kantta ja lisännyt kirjan lukulistalleni, joten tulin innoissani lukemaan arviosi. Ehdinkin jo vähän masentua kuvailemastasi keskinkertaisuudesta, mutta löytyipä arvion lopusta iloa! Cunningham on minulle vielä tuntematon, joten ehkäpä minulla on mahdollisuus ihastua tähän ikihyviksi :)
VastaaPoistaAnni, kirjan kansi on upea. Äläkä suotta masennu. Minun odotuksiani kirja ei täyttänyt, mutta moni muuten, kuten vaikka Leena, on pitänyt paljon enemmän. Hyvää luettavaa tämä on.
PoistaNo harmi, ettei täytä kannen lupauksia!
VastaaPoistaBleue, aika moni kirja ei täytä. Ja sitten jotkut yllättävät iloisesti. :)
PoistaVoi, minäkin odotan tämän lukemista innolla! Harmi, että oli pieni pettymys. Olen tykännyt Cuninghamin Tunneista sekä Illan tullen-kirjasta. Muita en ole vielä lukenut :).
VastaaPoistaSanna, Tunnit on yksi suosikkikirjoistani ikinä. Illan tullen oli myös huikea. Toivottavasti pidät tästäkin.
PoistaKiitos Katja! Lumikuningatar on ollut mielessä, mutta jotenkin se ei nyt nappaa aiheeltaan. Periaatteessa kyllä New York ja taiteilijat ja nuorehkot ihmiset, muttei juuri nyt. Ehkä odotuksista on myös tullut (itselläni) vähän epärealistisia, kun kirjailjan kirjoja ei ole hetkeen lukeut ja niistä muodostuu tiettyjä mielikuvia. Mutta hyvä tietää, että tämä voisi joka tapauksessa olla lukemisen arvoinen.
VastaaPoistaLinnea, minä kuvittelin, että aihe olisi ollut enemmänkin mieleeni, mutta se kokaiinin vetäminen tässä. Äh. Silti tämä on ihan hyvä romaani ja kieleltäänkin kaunista.
PoistaLumikuningatar odottaa minulla vuoroaan, joten palaan tähän juttuun sen luettuani. Cunningham on yksi mielikirjailijoistani, joten odotan paljon. Tapanani on pitkittää johonkin kovasti odottamaani tarttumista, niin käy Lumikuningattarenkin kanssa...
VastaaPoistaKaisa Reetta, palaa! Odotan mielenkiinnolla, mitä tästä pidät. Minä petyin, vaikka Cunninghamin tekstistä yleensä kovasti pidänkin.
PoistaMinulla on tämä kesken hitauden vuoksi. Vaikka tiedän, että se on oleellinen osa Cunninghamin tyyliä, niin nyt jotenkin töksähti niin, että kirja on saanut pitkään levätä yöpöydällä koskemattomana.
VastaaPoistaCunningham on kyllä jännä kirjailija siitä, että toiset kirjat iskevät täysillä ja sitten toiset jättävät jotenkin lattean olon.