sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa

Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa
Kustantaja: Gummerus 2013
Kannen kuva: Istockphoto
Sivuja: 350
Suomalais-italialainen dekkari

Illalla odotin porttiholvissa. Kuulin askeleet jo kaukaa. Olin kiertänyt lampun paikoiltaan. Silmät tottuivat nopeasti pimeyteen. Yö on ystäväni. Pimeys suojelee minua. Saan olla oma itseni. Hän kulki niin läheltä, että haistoin hänen hajuvetensä. Ja sen alla itsekkyyden löyhkän. Eikö hän ymmärrä olevansa jo kuollut?

Arianna de Bellis, puoliksi suomalainen, puoliksi italialainen yksityisetsivä saa tehtävän parlamentaarikko Anna Lucarellilta. Anna epäilee sisarpuolensa Lauran olevan vaarassa. Ennen pitkää kaikille ystävällinen, vaatimattoman oloinen assyrologian professori Laura löydetään kuolleena, ja Arianna alkaa selvittää hänen surmaansa. Jäljet johtavat moneen eri suuntaan: toisaalta assyrologian laitoksen työntekijöiden välit ovat jännittyneet, toisaalta Laura oli ollut Italian ja Ranskan välistä luotijunaratatunnelia vastustava ympäristöaktivisti ja ollut lähellä anarkistipiirejä. Myös Lauran omalla suvulla on omat ongelmansa. Salaisuudet ja kostonhimo punovat verkkojaan ja Arianna huomaa olevansa yhtä syvemmällä sekä Lauran murhatutkinnassa kuin omassa menneisyydessään. Kuka on uniin ja muistoihin tuleva el Lobo?

Vera Valan esikoisdekkarista Kuolema sypressin varjossa tuttu Arianna tulee entistäkin tutummaksi Valan toisessa romaanissa Kosto ikuisessa kaupungissa, jota on esitelty paljon kirjablogeissakin. Kirjaa on luonnehdittu muun muassa mainioksi kesäviihteeksi,  hienostuneeksi dekkariksi, aisteja hiveleväksi salapoliisiromaaniksi, chick lit -jännitykseksi ja matkustushermoakin se on kutkutellut. Linkkejä muihin arvoihin löytyy parhaiten kirjailijan omasta blogista, jonka lukemista suosittelen kaikille Italia-kaipuisille. Sellaiseksi luen myös itseni.

Arianna viipaloi munakoisot ja ripotteli siivujen väliin suolaa. Hän asetti viipaleiden väliin talouspaperia ja päälle painavan lautasen. Pyöreää munakoisoa ei tarvinnut itkettää yhtä kauan kuin karvaampaa pitkulaista. Nesteen poistuessa Arianna alkoi valmistaa tomaattikastiketta. Hän kuumensi pannulla pieneksi silputtua sipulia ja valkosipulia ja lisäsi sitten paseeratun tomaattikastikkeen.

Bloggaajakollegoideni viittaukset aistillisuuteen ja matkakuumeeseen ovat paikallaan. Vaikka Valan kirja solahtaa pehmeän dekkarin genreen oikein hyvin, jää Kostosta ikuisessa kaupungissa päällimmäiseksi mieleen Ariannan seikkailut piazzoilla ja palazzoissa sekä lukuisat kerrontaa tauottavat ruoanvalmistusta kuvailevat kohtaukset. Yllä olevassa lainauksessa kuvaillaan Melanzane alla parmigianan valmistusta: ruoka on yksi Ariannan lempiruoista ja Italian-matkojeni makumuistoista se on ehdottomasti yksi omistakin suosikeistani. Minulla on muutamia kirjoja, joiden lukemisesta olen nauttinut esimerkiksi pikkuleipäkertoimen avulla. Nyt minun onkin ulkokirjallisesti pakko myöntää, että Valan romaania luin kesäiltaisen punaviinilasillisen - yhden vain - kyydittämänä, mikä sopi kirjan tunnelmaan mainiosti. Romaanin aistillisuus asettui minuun lukijana juuri sopivasti. En nimittäin normaalisti ole suuri aistillisten romaanien ystävä; Monen muun kirjan kohdalla kavahtaisin orastavan romanssin ja ehkä hieman turistiopasmaisten kaupunkikuvausten yhteensovittumista, mutta nyt lukuhetki oli kirjalle kohtalaisen otollinen.

Kostossa ikuisessa kaupungissa on toki paljon muutakin kuin pehmeää jännitystä, ruokavinkkejä ja rakkauden varovaista paloa. Vala sitoo Lauran kuoleman kiinnostavasti ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin ja viittaa niin Julian Assangeen kuin Tavi-luotijunaan. Myös akateemiset yksityiskohdat ovat paikoillaan. Vala kuljettaa Ariannan niin Rooman pimeimmille kujille kuin päästää hänet ihastelemaan kuusaman lumenvalkeita kukkiakin. Vala myös antaa murhaajan puhua toisinaan ensimmäisessä persoonassa ja raottaa mieleltään sekaisin olevan ihmisen sisintä: Herra on koston Jumala, hän maksaa takaisin täydellä mitalla. Lukijaa kylmäävin kohtaus löytyykin varmasti eräästä murhaajan lapsuusmuistosta, lits, lits. Myös hurjan oloisen anarkisti-Marcon suussa kuuluvat che cazzot ja muut italiankieliset voimasanat tuovat kirjaan jonkinlaista katu-uskottavuutta. Missään vaiheessa kirja ei kuitenkaan pelota, ja paikoin lempeäkin jännitys tahtoo kadota rakennusten ja antiikin kuvailun alle. Juuri oikealla hetkellä tarina saa kuitenkin aina uutta puhtia ja jännitteet jaksavat pysyä kasassa.

Vera Valan toinen Arianna de Bellis -kirja on enemmän fiilistely- kuin jännityskirja. Se on sujuvasti, mutta keskinkertaisesti kirjoitettu, hieman jännittävä ja ennen kaikkea otteessaan pitävä. Se on koko lailla täydellinen kesäjännäri - laatuviihdettä sanan hyvässä merkityksessä.


18 kommenttia:

  1. Sama ruokasuosikki täällä, teen sen tulevana viikonloppuna vain hieman pidemmällä kaavalla.

    Arvio just kohdilleen eli samoilla linjoilla ollaan.

    Minusta on mukava, että trillereitäkin on moneen makuun. Vain hauskoista dekkareista en pidä. Mikä hän olikaan joka niitä kirjoitti...joku Cedercvall tms. Ei kiitos minulle enää sitä sorttia;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tuo ruoka on niin hyvää! Minä olen syönyt sitä vain Italiassa, jossa hullaannuin muutenkin munakoisoon. En ole koskaan kokeillut valmistaa itse, pitäisi kyllä!

      Ja totta, trillereitä tarvitaan monenlaista. Nyt kaipaan hieman jännittävämpiä, mutta pidän sen dekkariviikon myöhemmin. Veran kirja oli perfetto juhannuslukemisena. :)

      Poista
  2. Välillä pitää juurikin lukea sitä laatuviihdettä, varsinkin kesällä ja loma-aikana (tai sen alussa).
    Kuulostaa tunnelmalliselta muttei uniikilta :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, olen samaa mieltä. Kesällä kaipaa monenlaista lukemista ja tämä oli virkistävä, matkakuumetta lisäävä ja mukava. :)

      Poista
  3. Minua nämä Vrean valan kirjat kiinnostavat juuri kulttuurisen aspektinsa takia. Toki tykkään myös dekkareista/jännäreistä/trillereistä. Sen sijaan "ruokakohtaukset" ovat minulle usein iso turn off. Toivottavasti niitä ei näissä kirjoissa paljon ole (olen aikeissa ainakin tuon ekan osan lukea, jahka saan sen käsiini).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, on niitä ruokajuttuja jonkin verran, mutteivat ole pitkiä ja sopivat aina tilanteeseen. :) Minä nautin Veran kirjojen lukemisesta ehkä eniten siksi, että mieheni oli töissä Italiassa vuodet 2003-2005 ja jotkut seudut maasta tulivat minullekin aika tutuiksi. :)

      Poista
  4. Juuri tuo ruoka jäi minullekin mieleen ja ajattelin kokeilla :-) Saatan tosin googlettaa jotain vähän täsmällisempää ohjetta, ihan varmuden vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, suosittelen ainakin Italia-kokemusteni perusteella. Pitäisi rohkaistua itsekin kokeilemaan. Myös munakoiso-pizza on hyvää. :)

      Poista
  5. Juuri tuo ruoka se minullakin on tekolistalla :-) Muutenkin kun näyttää tuo munakoisokausi olevan meidän keittiössämme käynnissä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, munakoisot ovat suurta herkkuani. :) Jos kokkaat tuota Veran kirjassa ollutta ruokaa, kirjoitathan siitä blogiisi?

      Poista
  6. Ah ihana tuo munakoisoruoka;viime kesänä söinkin sitä Leenan luona,taivaallista!
    Minulla on vielä molemmat Veran kirjat lukematta mutta listalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, oi, sinun pitää kyllä lukea Veran kirjat. :) Sieltä muuten saa varmasti huippulaatuisia munakoisoja?

      Poista
  7. Tykkään ja varasin jo kirjastosta sen ekankin jota en ole lukenut.Kiitos sinulle taas kerran Katja

    ps.myös pakettipostista!
    Kesän lämpöä ja valoa toivotellen
    maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, hauska kuulla. Tämä on sellainen leppoisa ja vähän jännittävä kirja. Sopiva kesään. :)

      Ja mukavaa, että posti tuli perille. Toivottavasti pidät! ♥

      Poista
  8. Pitäisiköhän minunkin fiilistellä tämän kirjan parissa. Olen jotenkin niin allerginen nykyään kaikille dekkareille, mutta joskus ne ovat paikallaan (paraskin sanomaan, tutkin gradussakin dekkareita :)). Koska kesäpinoni hupenee kovaa vauhtia, ehkä lisään tämän listalle, sillä Italialla on aina paikka sydämessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, hmm... Italian vuoksi ehkä, mutta jos olet enemmimäkseen allerginen dekkareille, voisi joku muu kirja olla parempi. Kiinnostava kuulla gradusi aiheesta. :)

      Poista
  9. Minä olin jo aika varma, että Veran esikoinen saattaisi olla ensimmäinen kotimainen romaanini piiiitkääään aikaan. Sitten lukaisin kirjakaupassa tästä kirjasta reilun sivun ja olin että hmm... Onkohan sittenkään meikäläistä varten... Tiedän, osaan olla aika nopea käänteissäni! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, jos et ole lukenut kotimaista kaunokirjallisuutta pitkään aikaan, niin suosittelen Vera Valan kirjoja vain, jos olet suuri dekkarien ystävä. Muuten ehkä joku muu kirja voisi sopia paremmin. Tosin aina kannattaa kokeilla, kuten olet tehnytkin: lue muutamasta eri kirjasta ensimmäiset sivut ja anna niiden viedä mukanaan sinulle sopivaan tarinaan.

      Poista