torstai 11. huhtikuuta 2013

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Miika Nousiainen: Metsäjätti
Kustantaja: Otava 2011
Kansi: Markus Pyörälä
Sivuja: 286
Kotimainen romaani

Olen matkalla kotiin, vaikka joskus vannoin etten palaa. 19-vuotiaana luulin karistaneeni Törmälän pölyt lopullisesti. Yliopppilaslakin alus oli täynnä uskoa tulevaan. Helsingissä oli kaikki mitä tarvitsin.
Miksi tartuin Turon tarjoukseen? En tiedä miksi. Hulluuttani tai tyhmyyttäni? Ei sentään. Kyllä se oli ahneutta. Niin se menee liike-elämässä. Harva on ahne syntyjään, mutta kun ahneudelle annetaan tilaisuus, niin siihen on pakko tarttua.

Helsingistä Törmälään on vain reilut kolmesataa kilometriä, mutta henkinen etäisyys on valtava. Vaneritehtaan varjosta on ollut hankala ponnistaa maailmalle lukuun ottamatta yhtä jääkiekkoilijaa sekä Sarajevon olympialaisissa vilahtanutta kyläläistä. Jo naapurikaupungin kauppaoppilaitokseen pääsy on merkinnyt tietä kohti parempaa elämää. Pasi Kaupin on onnistunut jättää Törmälä taakseen heti lukion jälkeen. Ekonomi ja Metsäjätti-yhtiön kehitysjohtaja palaa kuitenkin lapsuutensa maisemiin, sillä hän on työnantajansa asialla eikä asia ole pelkästään mukava, YT-neuvottelut uhkaavat tehdasta, josta Pasin oman lapsuudenkodin perhekin on leipänsä tienannut. Monet tutut kasvot, vanhat pelikaverit, Metallica-fanit ja myös koulukiusaajat ovat tehtaassa töissä. Lapsuudenystävästä Jannesta on tullut jo isoisä, kun taas Pasi vasta odottaa esikoistaan yhdessä suomenruotsalaisen Emilia-vaimonsa kanssa.

Kukaan ei pelaa enää Commodore 64:lla ja juopuneet isät ovat vaihtuneet juopuviksi pojiksi, mutta Miika Nousiaisen luomassa Törmälässä elämä kulkee kuin parin vuosikymmenen takaisia uomiaan. Metsäjätti (2011) kuvaa kaupunkilaisuuden ja pikkupaikkakuntalaisuuden eroja, ystävyyden säilymistä läpi vuosikymmenten sekä siitä rakennemuutoksesta, joka viime aikojenkin uutisoinnissa on ollut pelottavan tuttua. Pasin ja Jannen vuoroluvuin kertoma tarina vie mukanaan.

Käyn Stockmannin levyosastolta hakemassa kanta-asiakastarjouksessa olevan Metallican viimeisimmän levyn Death Magnetic. Ajatus Metallican levystä Stockan kanta-asiakkaille naurattaa. 80-luvulla saatanallista, nyt porvarillista.


Maailma on tosiaan muuttunut, kun Metallicaa voi ostaa kanta-asiakasalennuksella Helsingin hienoimmasta tavaratalosta ja ricottajuusto sekä pinjansiemenet tekevät ruoan kuin ruoan. Toisaalta mikään ei ole muuttunut, ihmiset ovat samanlaisia kuin ennenkin ja huonojen uutisten tuominen vanhoille ystäville koettelee miestä. Metsäjätti on ihailemani Miika Nousiaisen paras tähän mennessä julkaistu kirja, sillä se toisaalta pitää otteessaan suorastaan viihdyttävällä tavalla, toisaalta ja ennen kaikkea koskettaa ja kasvatta yhteiskunnallista tietoisuutta. Nousiaisen luoma maailma on sekä menneisyydessä että tässä hetkessä: nuorukaisten rännikiekko ja aikuisen miehen hätä kulkevat rinnakkain ja kaikki tuntuu niin todelliselta.

Osansa Metsäjätti-rakkauteeni lisää varmasti se, että olen syntynyt samana vuonna kuin Nousiainen. Lukiessani tavoitin ainakin osan 1980-lukulaisesta lapsuudestani ja nuoruudestani. Muistan esimerkiksi TDK:n kasettien eri mallien erot sekä sen, kuinka paljon kelaaminen kulutti korvalappustereoiden pattereita tai miten kukaan ei raaskinut soittaa kaukopuheluita ennen viittä. Muistan myös, kun Mauno Koivisto valittiin presidentiksi. Omalla Keskusta-voittoisella lapsuuteni kotipaikkakunnalla asetelma oli varmastikin Koivisto - Virolainen, mutta tunnistan hyvin lasten jakautumisen kahteen leiriin. Metsäjätin teollisuusvoittoisessa Törmälässä paperityöläiset jakautuvat Kivistön ja Koiviston kannattajiin ja se, kummalla puolella vanhemmat ovat, ratkaisee myös sen, kenen rinnalla lapset ovat lumisodassa. Yli 25 vuoden takaisen lumisodan vaikutukset näkyvät myös nykyhetkessä, kun Pasi saapuu tehtaalle herrojen edustajana Pasi T. Kauppina ja kuitenkin kivistöläisen, aikoinaan duunarina niin arvostetun Maunon poikana.

Nousiainen kirjoittaa samaan aikaan humoristisesti ja vakavasti, sujuvasti ja ilmeikkäästi.  Suru, pelko, turhautuminen ja  huoli vuorottelevan lämpimienkin muistojen kanssa. Nousiainen ymmärtää neuvottelupöydän eri puolilla istuvia: YT-neuvottelut ovat raskaat kaikille muille paitsi tarkoituksen nilkkimäiselle Turolle. Henkilöhahmot ovat näennäisen karikatyyrimäisiä, mutta jo mainitsemaani Turoa lukuun ottamatta jokainen on pintaansa enemmän. Metsäjätti on paitsi kuvaus irtisanomista ja pikkupaikan nurkkakuntaisuudesta, myös kertomus ystävyydestä, Pasista ja Jannesta. Heille toivoo kaikkea hyvää, sillä heidät Nousiainen on luonut niin oikeiksi, että voisin kuvitella Pasin tulevan vastaan Stockan herkussa ja Jannen lapsuuteni kotipaikkakunnan raitilla. Ehkä he tulevatkin.

Blogimaailmassa kaikki ovat lukeneet Metsäjätin. Jos joku ei ole vielä ehtinyt, niin lukekaa nyt ihmeessä! Hieno romaani!


4,5/5

22 kommenttia:

  1. Metsäjätti yllätti minut hyvyydellään, sillä olin vähän skeptinen Vadelmavenepakolaisen jälkeen.

    Itse olen "paperipaikkakunnalta" kotoisin ja se maailma, jonka Nousiainen kuvaa on tuttuakin tutumpi, lentopalloa myöten.

    Hieno teksti hienosta kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, mikä Vadelmavenepakolaisessa tökki? Minä pidin siitäkin, itse asiassa enemmän kuin Maaninkavaarasta, mutta tämä Metsäjätti on paras.

      Paperipaikkakuntalaisille kirjan maailma on varmasti pelottavan tai surullisenkin tuttu. Mutta kyllä muillekin pikkupaikkakuntalaisille. Kaikki ne roolit ja asenteet sekä muuttuva maailma.

      Poista
  2. Peesaan Jaanaa, hieno teksti! MInustakin ajankuva oli osuvaa ja romaani ehdottomasti lukemisen arvoinen. Vadelmavenepakolainen on vielä lukematta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, kiitos! Nousiainen tavoittaa 80-luvun ihan täydellisesti, mutta osaa kuvata nykypäivääkin. Hieno kirja. Vadelmavenepakolainen ei ole ihan yhtä hyvä, mutta hieno, hauska ja hullu se on.

      Poista
  3. Minä en ole lukenut, vaikka olen kyllä luvannut Saralle riskihaasteessa. Nyt tämä alkoi oikeasti kiinnostaakin! Ihana lukea, miten vaikuttunut olet. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, hyvä että Sara haastoi sinut lukemaan tämä. Sitten sinä pitää lukea Metsäjätti! (Minä en ole muuten vielä lukenut yhtään riskihaastekirjaa, auts. :))

      Poista
  4. hänen kirjoja olen lukenut, mutta en tätä

    VastaaPoista
  5. Minä en ole vielä ehtinyt, mutta täytyy varmaan skarpata. EN ole tainnut lukea Nousiaiselta itse asiassa vielä mitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, sitten sinun(kin!) pitää lukea joku. Suosittelen tätä. :)

      Poista
  6. Mä en ole saanut luettua Nousiaiselta yhtään mitään :D Tätä ja Vadelmavenepakolaista on ollt tarkoitus kokeilla, mutta sinne asti en vielä ole ehtinyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jami, täällä on yllättävän paljon sellaisia, jotka eivät ole lukeneet Nousiaista. Kuten kirjoitin, tämä Metsäjätti on suosikkini, mutta pidin myös Vadelmavenepakolaisesta.

      Poista
  7. Mie tykkäsin tästä myös! Miten voikin niin osuvasti ja koskettavasti kuvailla vaikkapa isien ja poikien välisten suhteiden kipupisteitä! Ja tosiaan, 80-luvun muistot tulivat mieleen minullekin, kynällä kelaaminen, mulla oli siihen tosi hyvä tekniikka, hih.
    Tytti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytti, totta, ystävyyden ohella kirjassa mietitään isiä ja poikia. Hienoa pohdintaa! Kynällä kelaaminen oli tuttua, mutta millainen tekniikka? :)

      Poista
  8. No minä en ole vielä lukenut tätä :) Mutta tarkoitus olisi, kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, on niin paljon kirjoja, jotka on tarkoitus lukea. :) Tätä kyllä suosittelen!

      Poista
  9. En minäkään ole lukenut, mutta ehken olekaan blogimaailmassa ;) Hienolta tämä kyllä kuulostaa. Kuitenkin Vadelmavenepakolainen odottaa ensin lukijassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Calendula, huomasithan, että panin blogimaailman "kaikki" kursiiviin? :) Metsäjätti on hieno kirja, mutta niin on Vadelmavenepakolainenkin.

      Poista
  10. Tämä ja Vadelmavenepakolainen ovat ällistyttävän erilaisia; hienoa kirjailijalta, että osaa vaihtaa tyylilajia noin täysin, molemmat onnistuneita. Muistan hyvin nuo kasettikelaukset ja muut jutut, mutta jotenkin huomaan, että olen vähän "vanha" tähän, Nousiaisen ikäiset, kuten sinäkin Katja, ovat enemmän eläytyneet, eräs työkaverini kyyneliin asti tämän kanssa, koki niin omaksi historiakseen. Minä myös pidän tätä kivana ja tarpeellisena kirjana, mutta en niin henkilökohtaisesti koskettavana. Vaikka olenkin lapsuuteni elänyt pikkupaikkakunnalla ja monet kirjan asiat, kuten ahdistavan pienet piirit, ovat tuttuja ja hyvin kuvattuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, kirjat ovat todella erilaisia! Ja niin on Maaninkavaarakin. Oletko lukenut sen? Mutta esikoinen ja uusin ovat ne parhaimmat.

      Minäkin melkein kyynelehdin kirjaa lukiessani, koin suurta liikutusta. Ja pääsin aika suoraan omiin kouluvuosiini - tai en ihan omiin, vaan pikemminkin kurkistamaan "luokan" poikien maailmaan. :)

      Poista
    2. Minua Vadelmavenepakolaisessa häiritsi tietty "kikkailevuus" ja lopun yliampuvuus, enkä ole sen jälkeen jaksanut oikein innostua tarttumaan Nousiaisen kirjoihin, mutta ehkä tälle pitäisi antaa mahdollisuus.

      -jane

      Poista
  11. Hieno kirja, Nousiaisen huumori uppoa minuun kuin kuuma veitsi voihin.

    VastaaPoista