Hanna Hauru: Paperinarujumala
Kustantaja: Like 2013
Kansi: ?
Sivuja: 95
Kotimainen pienoisromaani
Sormiani palelee. Laitan ne hetkeksi villasukkien varsiin lämpenemään ennen kuin valmistaudun kotiinlähtöön.
"Ottakaa koko kansakunta opetuslapsiksenne. Maailmanloppu koittaa aprillipäivänä 1962." Niin Jumala minulle puhui ja jatkoi: "Valittu olet sinä. Kiirehdi vielä tänään. Me yhdessä tarvitsemme 800 uskollista opetuslasta, jotta kansanne välttyy kadotukselta ja pääsee minun valtakuntaani. Sinä olet heidät hankkiva".
Entä jos se oli jonkun ilkeän työtoverin pilailua? Nämä nuoret konttoristit pilailevat joskus, koska tietävät minun uskovan vakavuuteeni.
Mutta luurihan on jo laukussa ja polttaa siellä linja avoinna taivaaseen.
Kevättalvella 1962 oululainen konttoristi Laina Heinonen saa puhelun Jumalalta. Hänen on määrä johdattaa suuri ihmisjoukko pelastukseen, muuten aprillipäivänä koittava maailmanloppu syöksee koko Suomen kansan kadotukseen. Uskossaan vakava, yksinäistä ja kurinalaista elämää viettävä Laina on kiihtynyt ja tarkoituksensa löytänyt. Liana-sisko apurinaan hän alkaa toteuttaa Jumalan tahtoa.
Hanna Haurun pienoisromaani Paperinarujumala pohjautuu osin 1960-luvulla vaikuttaneeseen heinoslaiseen herätysliikkeeseen. Laila (!) Heinosen yhdessä Aune-siskonsa kanssa perustama liike sai Suomessa kaikupohjaa poliittisen tilanteen, ennen kaikkea noottikriisin vuoksi, ja vuosia elänyt liike vaikutti vielä 1980-luvulla Turun seudulla. Wikipedian mukaan liike toimii edelleen Kaarinassa. Haurun kirja on kuitenkin fiktiota, joka on saanut innoituksensa, hahmonsa ja perusasetelmansa heinoslaisuudesta.
Uteliaimmat koputtavat jo ulko-oven lasiin. On tullut aika avata ovet.
Aina ei tarvitse kuvata laajasti sanoakseen paljon. Tämä näkyy erityisen hyvin Haurun kirjassa, jossa luvut tai kappaleet ovat lyhyitä ja tiiviitä. Hauru saa muutamalla lauseella kuvattua Lainan yksinäisyyden, kiihkeän uskonnollisuuden ja sen odotuksen tunteen, jonka aprillipäivän lähestyminen ja tehtävän mahdollinen täyttyminen hänessä aikaan saa. Hauru tuo lyhyesti, suorastaan pienesti lukijansa eteen Lainan köyhän arjen: millaista on ihan turhamaisuudessaan pihistää hyväntuoksuista saippuaa kaupungintalolta ja säilyttää sitä vaatekaapissaan? Samalla tavalla lukija kohtaa Lainan ja Liana Kaarinan mukaan nimetyn siskon lapsuuden - sen, josta Lainan nykyhetken paatoksellisuus kumpuaa.
Haurun kieli on koko ajan kaunista, Lainan maailma on lyyrinen, realistisen kirkas ja hullun kylmäävä samalla kertaa. Koko pieni romaani on nautittavaa luettavaa. Ja kuitenkin: vaikka ihastuin suuresti Haurun tiiviistettyyn ja runolliseen ilmaisuun, jäin kaipaamaan enemmän. Nyt kokonaisuus on toki tyylikäs enkä kaipaa laveaa tai maalailevaa kerrontaa, mutta lupaavien jännitteiden romaanissa kaikki on luettu liian nopeasti, koko kirjan lukaisee viidessätoista minuutissa. Ehkä Laina, Liana ja heidän seuraajansa olisivat kaivanneet niin sanotusti hieman enemmän lihaa luidensa ympärille? Hyvillä perustuksille rakennettu tarina muutaman lisäkerroksen?
Vaikka en saanut ihan sitä, mitä odotin, kertoo Haurun tiivis ja ilmava tyyli kirjailijasta, josta voi hyvinkin tulla yksi uusi suursuosikkini. Paperinarujumala on hieno, suorastaan tyylikäs pienoisromaani, intensiivinen ja kiehtova. Vartin kestävä lukukokemus ei kuitenkaan ole minulle riittävä, vaikka romaani voimakkaasti puhutteleekin.
3,5/5
Paperinarujumalan ovat lukeneet myös Hanna, Paula ja Jaana.
P.S. Kommentteihin vastaamiseni laahaa edelleen jäljessä. Pahoittelen sitä, mutta palaan jokaiseen kommenttiin, kunhan Hannan ja minun kirjoittama blogikirja menee taittoon.
Tämä kiinnostaa kovasti! Pidän tiiviistä, vahvasta ilmaisusta, jollaista kerrot olevan luvassa. Mutta jollekin jo kommentoinkin, että on vielä liian lyhyt aika edellisestä kirjasta, jossa oli jumalan kanssa keskustelu- ja uskonlahkoteema - Ihana maa - joten vähän myöhemmin otan lukulistalle.
VastaaPoistaArja, suosittelen kyllä Haurun kirjan lukemista. Minäkin pidän tiiviistä ja vahvasta ilmaisusta ja pidin tästä kirjasta ihan hurjasti, mutta romaani, jonka lukeminen kestää vain vartin on minulle kirjaimellisestikin liian ohut. :) Se on harmi.
PoistaMinäkin luin Ihanan maan, olisikohan ollut helmikuussa. Nyt tuntuu, että uskontoaiheisia kirjoja on tullut melkoisesti, ensi syksynähän ainakim Gummerukselta on tulossa Taivaslaulu.
Kuulostaapa kiinnostavalta! Kiva kansi ja kaunis nimi, mikäs sen parempaa (:
VastaaPoistaPS. Palvon sun blogia, olen seurannut tätä anonyymisti varmaan pari vuotta. En ole vaan rohjennut kommentoida. Nyt kuitenkin pistin oman pienen kirjablogin pystyyn sun innoittamana (: käy kurkkaamassa jos kiinnostaa: liianmontasatua.blogspot.fi
Kuvaat Paperinarujumalaa hienosti, Katja, kuten tavallista :-)! Erityisesti minua ilahduttaa se, että ajattelet niin, että Hanna Haurusta saattaa tulla yksi lempparikirjailijoistasi. Minä olin ihan ällikällä lyöty Haurun hienosta tyylistä, ja jäin kyllä koukkuun. :-)
VastaaPoistaKirja kuulostaa hyvältä. Ja vartin kestävä lukuprojekti sopisi minulle kuin nenä päähän...
VastaaPoistaBlogisi on ihana, aina vaan.
Minäkin pidin tästä teoksesta, vaikka harmittelin ihan samaa kuin sie, että kirja loppui niin nopeasti.
VastaaPoistaJuuri tämä olisi voinut olla omasta "kynästäni", jos osaisin kirjoittaa yhtä hyvin kuin sie: "Haurun kieli on koko ajan kaunista, Lainan maailma on lyyrinen, realistisen kirkas ja hullun kylmäävä samalla kertaa. Koko pieni romaani on nautittavaa luettavaa. Ja kuitenkin: vaikka ihastuin suuresti Haurun tiiviistettyyn ja runolliseen ilmaisuun, jäin kaipaamaan enemmän. Nyt kokonaisuus on toki tyylikäs enkä kaipaa laveaa tai maalailevaa kerrontaa, mutta lupaavien jännitteiden romaanissa kaikki on luettu liian nopeasti, koko kirjan lukaisee viidessätoista minuutissa."
Mukavia kommentteja teillä kaikilla, kiitos! Palaan niihin jokaiseen hieman myöhemmin. :)
VastaaPoista