perjantai 10. helmikuuta 2012

Claire Castillon: Kuplissa

Claire Castillon: Kuplissa
Kustantaja: Gummerus 2012
Alkuteos: Les bulles 2010
Suomentanut: Lotta Toivanen
Kannen kuva: Christine Tamalet
Ulkomainen novellikokoelma, Ranska
Sivuja: 167

On hankalaa olla sadisti, kun ei ole tottunut sellaiseen. Lempeästä liittolaisesta muutuin siis eräänlaiseksi kiduttajaksi. Lakkasin pesemästä hänen pyykkejään, ja aina kun hän aloitti yhden Ai-alkuisista lauseistaan, minä vastasin Ai ai.
Jos hän valitti asunnon kylmyyttä ja lähti sängystä, minä en syöksynyt viemään aamutakkia hänen harteilleen, vaan huudahdin: Niinpä, nyt on talvi!


Taiteilijapariskunta ei anna lapselleen värikyniä, jottei lapsi aikanaan päihittäisi heitä. Madeleleinen miesystävä meneekin naimisiin tämän sisaren kanssa ja synnyttää Madeleinelle sisarenpojan. Työ, koti ja rääkki sängyssä tuntuu yksitotiselta, minkä vuoksi voi illallisella hyvin istua puolisonsa parhaan ystävän sormet emättimessään. Hugues pyytää lastaan kiinnittämään huomiota leiriltä lähetettyjen korttien oikeinkirjoitukseen. Laurent, Florient tai Florent - ihan sama, koska naisen kaikilla kumppaneilla on erektiohäiriöitä, ei sen väliä. Jos ei varaa hotellia ajoissa, saa  nukkua sillan alla. Mutta samapa tuo, kun se hotelli kuitenkin olisi vain keskikertainen ja keskiluokkainen majapaikka. Haloo!

Ranskalaisen Claire Castillonin novellikokoelma Kuplissa (2012/2010) jatkaa käsittääkseni samalla tyylillä kuin hänen suosittu Äidin pikku pyövelinsäkin. Näkökulma maailmaan on omintakeinen, jokaisella kertojalla täysin subjektiivinen ja itsekeskeinen sekä ennen kaikkea mustaakin mustemmalla huumorilla sävytetty tapa laukoa oman elämänsä totuuksia. Castillonin ihmiset puhelevat (itsekseen) niin puolisoilleen, rakastajilleen, lapsilleen kuin itselleenkin. He sivaltavat, kuiskaavat, vihaavat ja samalla myös naurattavat. Mutta mitä sanottavaa näiden totuudentorvien monologeissa tai ajatelmissa oikein on?

Minä toivon hänen epäonnistumistaan, hän odottaa minun romahtamistani. Vaimoni ja minä panemme kapuloita toistemme rattaisiin. Hän nauttii katsellessaan päänuppini kaljuuntumista, ja minä haaveilen, miten hänen makkaroihinsa kertyy rasvaa. Toivomme puolin ja toisin, että toisen imusolmukkeet jonain päivänä muuttuvat pahalaatuiseksi lymfoomaksi. Emme sano toisillemme mitään avoimesta ja jopa nautimme kierosti suudellessamme sairaana toinen toistamme suulle. On sanomattakin selvää, että olemme toistemme vihollisia. Hän tekee minun elämäni vaikeaksi, ja minä puukotan häntä selkään.

Sitä sanottavaa löytyy paljonkin. Kuplien ihmiset tuntuvat tosiaankin elävän ihan omassa kuplassaan vailla empatian häivääkään. Suloisuus tuntuu olevan kaukana, herttaisuuden rippeitäkään ei näy. Luin kirjan hyvin nopeasti ahmien kaikki tekstit kerralla. Se oli väärä ratkaisu, sillä sorruin jonkinlaiseen lukuahmimiseen, josta seurasi ähky. Ähkyn seurauksena en erottanut sinänsä mainioita ja reipasotteisuudessaan hyvin raikkaita tarinoita toisistaan. Kaikki ihania ranskalaisia nimiä - Armande, Virginie, Célestine, Ondine, Dominique, tiedättehän nämä - vilisevät pikkukuplat sekoittuivat mielessän niin, että mieleeni jäi vain väläyksiä sieltä täältä: kuka ei välitä hampaiden rei'istä? Kenen pitää jo mennä, antaa laputtaa? Kenelle riittää jo? En muista. Nautin  kuitenkin tavattomasti Castillonin kirjoitustyylistä. Hän on tarkkanäköinen ja ennen kaikkea hauska. Hänen tekstinsä vahvistaa mielikuvaani siitä, että nimenomaan ranskalaiset hallitsevat tämän tyylilajin. Miten he osaavatkin olla samalla kertaa niin roiseja, yhteiskunnallisia ja kuitenkin kepeitä? Myös Lotta Toivasen suomennos tuntuu erinomaisen onnistuneelta.

Kaiken ilotulituksen kaltaisen tylytyksen lomassa jäin pohtimaan Castillonin  kertomusten luokittelua novelleiksi. Ovatko ne novelleja? Perinteinen haukkanovellin kaari ei täyty läheskään aika ja lyhyimmillään puolentoista sivun tarinat lähestyvät pakinaa tai kolumnia. Castillonin tekstit ovatkin ehkä pikemminkin monologeja, ajatusryöppyjä tai koskaan lähettämättömiä kirjeitä. Niin tai näin, Castillonin teksti puhuttelee, naurattaa ja pöyristyttää hyvällä tavalla. Castillon myös hallitsee tiivistämisen taidon: miksi kirjoittaakaan rönsyillyn, kun voi tiiviisti ilmaista sen mitä haluaa? Itselleni teos tuli vastaan niin tervetulleena ja fiksunkepeänä kirjallisuutena, että tunnen oloni virkistyneeksi kaikkien Kuplien jälkeen.

Castillonia lukee mielellään, vaikkei yhdestäkään hänen henkilöhahmostaan voi oikein pitää. Heistä ei voi pitää, koska he ovat karikatyyrisyydestään huolimatta aivan kuin sinä tai minä huonona päivänä. Monologeissaan ja ajatuksissaan he sanovat juuri sen, mitä itse kukin haluaa joskus laukoa. Kuplissa on ihanan tyly ja roisi meininki, kuten pitääkin. Suosittelen Castillonia ihan jokaiselle, mutta pieninä päivittäisannoksina.

-----
Ja ne tähdet? Niin, annan sovittelevat ***½. Jos olisin lukenut kirjan pienempinä annoksina, antaisin varmaankin neljä tähteä. Sen verran hyvin viihdyin näissä Kuplissa.

Kuplissa ovat leijailleet myös Minna, Jenni, Sonja ja Marissa.

20 kommenttia:

  1. Katja, tämä kuulostaa ihan minun kirjalta! Olen todella synkänmustan huumorin rakastaja, jopa sellaisen pikkuilkeänkin, johon esim. Carver lankeaa novellikokoelmassaan Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta.

    Luin tuota: "Minä toivoin hänen epäonnistumistaan..." ja siitä muistin Shriverin uskomattoman kaksoisvirheen.

    Ja sitten ranskalaisuus. Listasin eilen muistaakseni Sonjalle, miten salaviehtynyt olen huomaamattani ollut ja olen ranskalaiseen kirjallisuuteen. Löysin mielettömän monta kirjailijaa aina Durasista Sartreen ja kaikkea siltä väliltä.

    Tämä ei ole uutuus, miten sinä tämän löysit?

    Oikein mukava arvio avartavilla sitaateilla, joista mielestäni hyvin tajuaa, mikä on kirjan meininki. Kiitos! Kirja taitaa nyt mennä kirjastolistalleni ja luettavaksi puutarhassa suvella pikkupaloina, kuten suosittelet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tämä on tosiaan mainio. Tyly kuin mikä, mutta siksi niin ihana. Kepeä, ehdottomasti, mutta kaukana tyhmästä. Itse tein lukiessani vain sen virheen, että luin koko kirjan kerralla (olin paikassa, jossa minulla oli tunti joutavaa aikaa ja vain tämä kirja mukanani). Olisi pitänyt hieman säästellä, niin olisin pitänyt vielä enemmän.

      Tämä on uutuus. Ilmestynyt Gummerukselta nyt tammi-helmikuussa. Kirja löytyy siis helposti.

      Kesä olisi varmasti hyvä aika lukea tätä. Mutta mieluiten tosiaan 1-3 tarinaa kerrallaan. :)

      Poista
  2. Tuumin samaa kuin Leena, että kuulostaa ihan minunkin kirjalta!

    Miten minulla on mielikuva, että tämä kyllä olisi uutuus, ja siis onhan julkaisuvuosikin 2012!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan metka kirja. Nautin kovasti, vaikka hieman marmatinkin tarinoiden samankaltaisuudesta. Mutta se on oma vikani, kun luin kaiken kerralla.

      Ja totta, tämä on uutuus. :)

      Poista
  3. Odottelinkin arviotasi! :) Samoilla linjoilla siis ollaan. Varmaan on vähän epäkorrektia sanoa nauttivansa näin ilkeistä teksteistä, mutta minusta ne ovat ihania ja voisin haluta kirjoittaa sellaisia itsekin. ;) Mutta saman virheen tein minäkin, kuten arviossani kerronkin, luin kaiken pötköön. Ei pitäisi: pieni täsmäannos ilkeilyä silloin tällöin olisi parempi kuin jättiannos kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ollenkaan epäkorrektia. On ihan raikasta, kun joku sanoa paukauttaa suoraan, vaikka sitten kirjan sivuilla (tai ehkä mieluummin juuri siellä :)). Minäkin nautin, virkistyin ihan. Mutta tosiaan olisi pitänyt lukea vain pari novellia/tekstiä päivässä. Tiedän sitten seuraavan Castillonin kirjan kohdalla.

      Poista
  4. Voi kiinnostuin tästä kovasti, sillä haluaisinkin lukea ranskalaista ilkeilyä. Minulla on ollut nyt huono tuuri valitsemieni ranskalaisten kirjojen kanssa ja toivon, että tässä olisi kaipaamani piristysruiske sillä "saralla".

    Täytyy malttaa sitten sinun ja Jennin arvioiden jälkeen itse lukea tätä osissa, eikä ahmia jättiannosta ilkeilyä kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, sulle eivät viimeisimmät ranskalaisesi ole tosiaan oikein osuneet kohdalle. Sitä Foenkinoksen Vaimoani taidan ihan välttää, mutta Natalien aion lukea. Castillon on ainakin ihan omanlaisensa, tulee muuten paikoin jopa Verbeke mieleeni, vaikka erilainen onkin.

      Odotan mielenkiinnolla ja innolla, että mitä tästä tuumaat!

      Poista
  5. Kiitos linkittämisestä! Castillon on tosiaan aivan omaa luokkaansa novellitaiteen saralla. Ja on ihanaa, että ranskalaista novellistiikkaa yleensä käännetään, (siitä pisteet G:lle).

    Hauska arvio, ja todella osuva, olen samaa mieltä monesta. Etenkin tämä huomio: "Heistä ei voi pitää, koska he ovat karikatyyrisyydestään huolimatta aivan kuin sinä tai minä huonona päivänä." oli todella herkullinen kaikessa osuvuudessaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. G on tosiaan ihana kustantamo, kun kustantaa suomeksi aika paljon ranskalaista (populaaria) nykykirjallisuutta. Tulee ihan lämmin fiilis.

      Ja niin se vain on, että Castillonin kirja kertoo paljon meistä jokaisesta. Kertoo raikkaalla tavalla, tuulettaa lukijansa omiakin asenteita. :)

      Poista
  6. Kiitos tiedosta, otankin yhteyttä kustantajaan;-)

    VastaaPoista
  7. Kiinnostuin,en muista aiemmin kuulleeni Castillonista. Kiitos taas mielenkiintoisesta esittelystä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos kiinnostuit. :) Aika reipasta tekstiä, mutta ehkä siksi niin virkistävää.

      Poista
  8. Ensin ajattelin, että ei. Sitten ajattelin, että ehkä. Sitten ajattelin, joo. Ja lopuksi vielä, ehdottomasti! Roisi tylytys sopisi nyt mielentilaani oikein hyvin. Ei kun kirjaston varauslistalle kipikapi. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ehdottomasti! ;) Minäkin selvästi kaipasin jotain roisia, tylyä ja silti kepeää. Nyt olo on kuin puhdistautuneella ja haluan vastapainoksi jotain lempeää, mietteliästä - Haahtelaa?

      Poista
  9. Fiksunkepeä - eipä osuvammin voisi sanoa! Makumme kohtaavat taas. Kiitos linkityksestä!

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, olin ensin aika epäilevä. Sinun blogiarviosi sai minut kiinnostumaan kirjasta. Sitten kun kirjan käsiini sain ja luin kaksi ensimmäistä tarinaa, mietin että "ihan hauskaa ja ok, mutta onko näitä paljonkin?". Lopulta naureskelin kuivasti miltei ääneen. Omalla tavallaan aika mahtava kirja ja niin tarpeellinen, pidin.

      Hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  10. Taas joku bloggerin bugi vai mikä kun kaikki edelliset tekstit ovat liitäneet iloisesti ohi, yleensä kyllä ranskalaisiin nimiin tartun. Niin tai näin, kuulostaa hauskalta ja sopivan ilkeältä, uskoisin lukevani, varmasti luen, joo. Ranskalainen kepeä roisius kuulostaa nyt hyvältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on ollut Bloggerissa sellaista, ettei joku seuraamani blogi olekaan päivittynyt tuonne sivupalkkiin. Keljua, mutta kiva että löysit tänne kuitenkin. Castillon on ilkeä, mutta silti häneen kannattaa tarttua - aikakin vähän kerrassaan. :)

      Poista